Työpaikkakiusaamisesta ei saa tehdä ilmoitusta, jos ei ole uutta työpaikkaa tiedossa! Jos kaikki kriteerit täyttyvät, sinua on vähätelty, työsi mitätöity, sinua on kritisoitu yli puolen vuoden ajan ilman että et ole tehnyt yhtään, siis yhtään virhettä työssäsi ja teet ilmoituksen työpaikkahäirinnästä, sinut leimataan loppuiäksesi. Sinut siirretään toisiin tehtäviin, saat olla ihan yksin, kukaan ei puhu, kukaan ei auta ja unilääkettä saat, jos on ongelmia!
Kiusattu on kohtalonsa ansainnut. Jokainen joka
kiusatuksi joutuu, on itse suurin vikapää.
SIIS: lue uudelleen ja opi: sinä olet se syyllinen!
Sinä kärsit, sinut laitetaan työnohjaukseen ja sinut lähetetään psykiatrille.Ja vaikka lausunnot olisivat mitä, esim minun tapauksessani suositus että terapian ja työpaikan vaihdon avulla voisin selviytyä 1-3 vuodessa, ei niillä ole mitään painoarvoa.
Voi olla että en jaksa enää. Mutta mitä sitten.
Kiusattu on kohtalonsa ansainnut. Jokainen joka
kiusatuksi joutuu, on itse suurin vikapää.
SIIS: lue uudelleen ja opi: sinä olet se syyllinen!
Sinä kärsit, sinut laitetaan työnohjaukseen ja sinut lähetetään psykiatrille.Ja vaikka lausunnot olisivat mitä, esim minun tapauksessani suositus että terapian ja työpaikan vaihdon avulla voisin selviytyä 1-3 vuodessa, ei niillä ole mitään painoarvoa.
Voi olla että en jaksa enää. Mutta mitä sitten.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Yritä sinnitellä niin mekin teemme ja meitä on paljon.. Kumpa voisin edes hitusen Sinua auttaa, tiedän että jo se että saa itkeä toisen kainalossa ilman että tarvii piilotella kyyneleitään helpottaa hieman..Tiedän että se pienikin valonpilkahdus on kuin pelastusrengas.. Jaksamista Sinulle ja tiedät että tällä palstalla on monta ihmistä jotka tukevat sinua, et ole ihan yksin jos se edes pikkasen helpottaa.
Koin tuon saman ja tiedän tunteen... Suututtaa puolestasi niin että toivon että palavat helvetissä kaikki kiusaajat.
Et ole yksin, meitä on täällä paljon.
Tiedan miltä sinusta tuntuu, koen aivan samalla tavalla. Jaksamista päiviisi ja anna muitten ajatella ihan mitä haluavat. Sinun on ajateltava itseäsi ensin.
Kyllä kannattaa kertoa työpaikkakiusaamisesta. Sille, joka niin tekee ja todistajien läsnäollessa. En itse tehnyt niin - tajusin asian liian myöhään - ja olen myös ajautunut sivuun ja tilanne on tosi vaikea. Sen sijaan tein ilmoituksen työsuojelupiiriin ja he ovat tosi voimattomia henkisen väkivallan edessä. Nollia suorastaan. Mutta silti asiasta täytyy puhua - sinun itsesi takia, lue tanskalaisen Christian Jörgensenin kirja "Poikkeus säännöstä", huomaat, että ongelmat ovatkin niillä kiusaajilla ja että kannattaa puhua. Ja vaihtaa työpaikkaa, jos pystyy.
Kiusaaminen loppuu kun lähdet, ei muuten. Kiusaajat ovat kuin susilauma lampaan kimpussa, mikään ulkopuolinen taho ei auta, sinut syyllistetään ja saat kuitenkin loparit. Varsinkin, kun "toveri" luottamusmies alkaa nokkimaan, lähtö tulee varmasti, olet liiton jäsen tai et. Itse hän istui pomon polvella ja "järkkäsi työtä" kavereilleen. Hän otti työnjohto-oikeuden, määräsi kuka saa tulla töihin ja kuka ei. Pomolla ei ollut mitään sitä vastaan.
Olen luupää ja kestin painostusta monta vuotta, mutta kun työtä ei annettu, loppuivat rahat, en voinut elättää perhettäni. Pidin menettelyä Työsopimuslain vastaisena ja lähdin hakemaan oikeutta, huonolla tuloksella. Kerron tästä lisää seuraavassa viestissäni...
...Käännyin työterveysaseman puoleen, näinhän neuvotaan. Käskivät ostaa kirkasvalolampun masennuksen ehkäisemiseen, olihan talviaika. En ostanut.
Sitten ammattiliiton puoleen, ei apua, siellä oli liikaa luottamusmiehen kavereita, olivat samaa mieltä, loparit vain miehelle. Torjuivat edunvalvonnan kokonaan.
Sitten SAK:n puoleen. Käskivät kääntyä takaisin ammattiliiton ympäristöasiamiehen puoleen. Sama tulos.
Sitten työsuojelupiirin puoleen. Herrat kävivät firmassa, heidät syotettiin ja juotettiin, luottamusmies ja päällkkö saivat kertoa oman tarinansa, minua ei kutsuttu paikalle. Minut todettiin syylliseksi omaan tilanteeseeni ja ehdotettiin sovittelua. Sanoin tulevani heti sovitteluun, kunhan tiedän, mitä minun tulee sovitella. Piirin pojat sanoivat vielä, että muuta he eivät voi tehdä, koska olen ammattiliiton jäsen ???
Sitten pomo kehotti ottamaan loparit, he kun eivät voi ilman syytä. Olin kuulemma riesa, kun roikuin listoilla, eikä minua voinut työllistää. Käännyin vielä työterveysaseman puoleen saadakseni sairaslomaa, koska olin käyttänyt viisisataa päivää työttömyyskorvausta, eikä rahaa tullut mistään. Sama tulos, ota ihmeessä loparit, olet riesa. Viimein tuli loparit, tuotanollisista ja taloudellisita syistä.
Tässä yksi esimerkki, miten "kiusattua" autetaan. En tosin ajanut asiaani kiusattuna, vaan työsopimuslain rikkomisena. Kohdallani rikottiin varmaan kaikkia pykäliä.
Luotin lakiin, jonka pitäisi turvata työntekijän oikeudet, mutta nyt tiedän, että niitä säädetään lämpimikseen.
Olen pitänyt yhteyttä entisiin työkavereihini. Monet heistä ovat irtisanoutuneet myöhemmin. Kun minä oli maalina, oli toisilla asiat hyvin. Sitten oli toisten vuoro ja he näkivät, että apua ei kannata hakea, parempi lähteä.
Firma on Suomessa iso toimija, vaikka tämä osasto on pieni. Firma kirjoittaa nettisivuillaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, suoria lainauksia työsopimuslaista. Käytäntö on toinen.
80-luvulla asiat olivat paremmin. Työyhteisössä tuimme toinen toistamme. Työntekijät olivat "voimavara". Lama toi tullessaan jotakin "kaukaa viisaasti" johdettua. Meidän pitää kilpailla keskenämme säilyttääksemme työmme. Kilpailulla ei ole sääntöjä, siksi lyödään vyön alle. Jääkö näin työhön paras mahdollinen aines, jää nähtäväksi.
Työ on nyt kuin idols kilpailu. Vittuilun säestämänä äänestetään heikoin lenkki pois. Tarvittaessa tukea saa jopa ammattiliitolta. Idols formaatti on varmaan löytynyt työelämästä. Kilpailu päättyy, kun firmassa on jäljellä yksi työntekijä. Luultavasti kieroin ja vittumaisin mies.
mutta siinä olet oikeassa, että lopussa on vain ja ainoastaan se vittumaisin työntekijä paikalla!! Ja arvaappas mitä, sinä, minä tai kukaan kiusatuksi joutuneista ei ole se arvoinen, että olisi se viimeinen mies talossa....
TSEMPPIÄ!!
Olen saanut olla töissä terveissä työpaikoissa. Niitäkin on vielä. Harmitti vaan, että en ymmärtänyt lähteä heti. Sellaiseen työpaikkaan ei olisi kannattanut jäädä, varsinkaan "apua" hakemaan.
Jos nokkiminen alkaa, heti ulos, se on ainoa toimiva ratkaisu. Säästää itsensä paljolta pahalta.
Kiitos kannustuksesta ja lämpimistä sanoista! On hyvä että tietää että on kuitenkin olemassa ihan oikeita ihmisiäkin. Ei vain niitä ihmisenkuoria joiden oma etu vaatii toisten raatelua ja poissyömistä.
En tiedä onko oikeudenmukaisuutta olemassa, luulen että kiusaajat saavat, mitä tilaavat loppupeleissä.
Luulen että joku päivä kun tarpeeksi ulostavat työtätekeviä joukostaan, pitää itse ruveta hommiin. Tai sitten ei, ehkä lopettavat koko firman, kun ei tulosta synny!
Kiusaaja on vain kyrpyri. Tällä menolla ne ovat kohta enemmistönä. Kehottaisin haistattelemaan takaisin. Ei tilanne pahemmaksi muutu. Työsopimuslaki on vain paperia.
Olin kääntynyt esimiehen, luottamusmiehen, työsuojeluvaltuutetun ja työterveyshuollon puoleen. Viimeksimainitun puoleen tosin oireideni, korkean verenpaineen, unihäiriöiden ja pelkojeni vuoksi.
Ei mitään tulosta.
Työsuojelupiiristä sain lomakkeen, jolla voi tehdä virallisen ilmoituksen työhäirinnästä.
Tein sen. Minut siirrettiin pois ja kiusaajani siirrettiin minun paikalleni.
Otin yhteyttä uudestaan työsuojelupiiriin. Sieltä sanottiin, että työnantaja on ryhtynyt toimenpiteisiin ilmoitukseni vuoksi ja näin ollen laki on täytetty!
Että samat sanat: lait on vain paperia!
Tai kaikki ovat työsuojelulain edessä samalla viivalla, rikolliset ja kohteet. Kiusaamisen kohdetta on helpompi rangaista, se on jo muutenkin yksin ja heikommassa jamassa!
Työssä vallitsee viidakon laki. Hyvä työnantaja vielä noudattaa lakeja vapaaehtoisesti, mutta ovat jäämässä vähemmistöön. Huonon työnantajan ei tarvitse, mikään ei heitä siihen velvoita.
Ajattelin kirjoittaa juttuni vain malliksi niille, jotka harkitsevat asiansa ajamista neuvojen mukaan. Ei kannata. Jokainen yritys vain tekee hänen asemansa vaikeammaksi. Se lienee tarkoituskin.
Kokemusta on ulkoistuksesta, huonosti toteutetusta sellaisesta, kyseessä oli isot firmat.
Työnantajien tai työsuojelupiirien selvitykset ovat usein puolueellisia, työnantajan eduksi.
Siksi viisas neuvo on säilyttää terveys, pitää puolensa, mikäli työpaikka on hyvä, siis ilmapiiri ja asiallinen suhtautuminen kiusaamiseen tai etsiä uusi työpaikka, siinä toivossa, ettei se uusi ole yhtä huono tai jopa huonompi, kuin edellinen.
Nykyään työpaikoilla liian moni käyttää enemmän aikaa toisten tekemisten kyttäämiseen, kuin itse työntekoon.
Esimerkkinä vaikka työajat ja ylityöt.
Siis milloin tulet ja lähdet työstä, sekä ylityöt, kuinka paljon "firman eteen venyt".
Tällaisilla ihmisillä on itsellään liian vähän työtä, kun aika riittää kyttäämiseen, vittuiluun ja pomoille raportoimiseen.
Hyvät työpaikat harvenevat nopeaa tahtia ja jossain vaiheessa niitä ei enää ole.
Tämän vuoksi muutama kiusaamisjuttu pitää saada läpi oikeuden kautta ja työnantajalle kova tuomio, että asenteita saataisiin muuttumaan.
Pelkällä odottelulla, että asiat muuttuisivat itsestään, ei saada aikaan mitään.
joka tarjoaa lainopillista palvelua jäsenilleen
tarvittaessa nopeaankin (on kokemusta).
Lähes aina pitää ammattiliitto olla mukana näitä
asioita pohtimassa..
Ei unohtunut ammattiliitto. Kun yritin lakimiestä tavoittaa, eivät olleet paikalla. Jätin soittopyyntöjä. Eivät soittaneet.Mutta varmaan palkan kuittaavat niinkuin muutkin virkamiehet:)
Oma luottamusmieheni päivitteli kanssani, mikä niitä muijia vaivaa, mutta ei mitään sen jälkeen.
Itselläni ei oikeastaan ole ollut voimia noita tahoja enempi motivoida. Kerran tai kaksi olen yrittänyt asiastani puhua, mutta kun eivät näytä käsittävän, olkoot. Ei yksinkertaisesti ole voimia.
voimia vaikka sairaslomalla. Ja sitten eikun taas soittamaan liittosi lakimiehelle, jos työterveyspuoli ei reagoi. Valitettavasti en ole lukenut tästä viestiketjusta kuin satunnaisesti muutaman viestin, mutta ymmärsin, että mikään taho ei ota Sinua tosissasi. OLE SITKEÄ!!
Olen palvelualalla, kunnan. Joudun kohtaamaan työssäni syrjäytyneitä ihmisiä. Tulen heidän kanssaan hyvin juttuun ja ymmärän ja autan heitä. Olen ns. kiltti ihminen. Eräs asiakkaani on väkivaltainen röyhkeä, kiroilee ja jopa siis lyö! Otin yhteyttä työsuojeluun ja sanoin etten halua enää tavata tätä "asiakasta"; mieluiten ei ollenkaan ,jos pakko on niin vain toisen työkaverin läsnäollessa. Kuinka monta nyrkin iskua pitää ottaa työpaikalla vastaan? Mitäpä sain vastauksesi hädän ilmaisuuni:" Sinussa itsessäsi on vika, sinun pitää kehua tätä asiakasta, niin kyllä se siitä"...Minulta puuttuu kuulemma ammatillisuus. Pitää antaa anteeksi vaikkei olisi pyydettykään ja vaikka aina saa haistavitut -kommenttia. Pelkoni tähden olen öitä valvonut ja ollut töissä ihan hermona ja sitten työsuojelusta vastaava henkilö lähettää minut tyhjin käsin pois, tai siis vielä tyhjempänä kuin tullessani. Luulin, että henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan puututaan, mutta ei!
Nyt on alan vaihto mielessä ja uudelleen kouluttautuminen.
Mitä on työsuojelutoiminta? Kuinka paljon on rahaa hassattu tyhjään? Kysyn seuraavaksi tältä valtuutetulta kun tapaan hänet:"Miksi olet aktiivisesti hakenut tehtävääsi?
Mielestäni edellinen kirjoittaja on kohdannut saman kuin minä, joka aloitin tämän ketjun.
Jotenkin se ydinkysymys on, että jos joutuu työssään henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi ja siitä tekee valituksen,sekä kiusaaja että kohde asetetaan samalle viivalle. Ja sitten haetaan vika siitä kohteesta. Totta varmaan onkin, että meissä kaikissa on vikoja.Itse en ole vielä tavannut ketään joka olisi vikoja vailla. Mutta MITÄ SITTEN?
Väkivaltainen käytös on laissa kielletty, mutta se on vain sanoja paperilla näissä tapauksissa.
Ei toista ihmistä saa kohdella väkivaltaisesti sen takia, että pärstä ei miellytä.
Tämän aamun Hesarissa oli otsikko:
Rangaistus murhasta: teloittaminen,eristäminen vai sopeuttaminen?
Saman kysymyksen voi esittää myös väkivallan kohteeksi joutuneen osasta, jos eivät saa terveyttä vaarannettua niin että kuolee, eristetään työpaikalla yksin työskentelemään ja annetaan mitättömiä tehtäviä ja kun edelleen kärsii tilanteesta ja hakee apua, lähetetään sopeutusvalmennukseen tai työnohjaukseen.
Luulen että selviän.Kiitos vertaistuen.
Töissä opin olemaan näkymätön ja yritän hakea pois heti kun saan tarpeeksi voimia!
Ja sitten vaan oikeuteen kun on selusta varmistettu.
Kirjoitin yhdessä ketjussa, että luottamusmies hommasi minulle lopputiliä. Sanoi pomolle, että minua ei saa päästää töihin. Ei silloin ammattiliitot auta. Asiaa käsiteltiin vain pikku kiusaamisena, vaikka seisotettiin kotona monta vuotta, välillä soiteltiin ja vittuiltiin. Haistatin perseet kiusaamiselle ja yritin ajaa asiaani työsopimuslain rikkomisena. Mutta minkäs teet, työympäristöasiamieskin liitossa yritti kaikin keinoin torjua jutun, niinkuin kaikki helvetin instanssit tässä maassa. Ei ole tahoa, joka ottaisi työntekijän asiat hoitaakseen. Siis parempi vain lähteä. Lait on säädetty lämpimikseen.
Mitä se on. Parhaassakin tapauksessa saa neuvoja ja sympatiaa. Työntekijän oma perse on tulessa, voitit tai hävisit. Sitten sanotaan kiitos ja näkemiin. Minulle kertoi tuttu tuomari ilmaiseksi työsopimuslain kohdat, joita oli työsuhteessani rikottu ja mihin voin vedota. Ammattiliitossa ei niistä "tiedetty" mitään.
että menettelee niin kuin kuvasit. Kannattaa
siis kaikkien, jotka ovat syrjitty ja kiusattuja, kasata todisteita "riittävästi" ajan kuluessa, eikä pidä luottaa kehenkään liikaa...
tilanne kohdallasi ?
Työpaikkahäirinnän kohteeksi voi joutua monista syistä. Olin väärässä paikassa väärään aikaan, en oikein sopeutunut työpaikan kulttuuriin.Jotkut ihmettelivät ääneen hyväntuulisuuttani ja iloisuuttani ja sitä että asioilla on tapana hoitua.Meillä oli pari-kolme tyyppiä,joiden läsnäolo hapatti maidonkin, aina löytyi jotain valitettavaa ja juoruttavaa toisista, jos ei itseä kehuttu.
Minussa oli se vika että pidän työstäni. Se näyttää kaatuvan jotenkin viakseni:-)
Näihin terveysongelmiin olen yrittänyt hakea apua työterveyshuollosta, olen saanut lääkkeitä kiitettävästi ja niitä on vaihdettu, joka kerta kysytään jaksanko olla töissä vai haluanko sairauslomaa. En halua, haluan olla terve,työkykyinen ja tehdä omaa työtäni häiriöttä.
Luulin että lääkäri arvioisi minun työkykyäni, mutta hän kysyykin, mitä haluan.
Jotenkin luulen että pitkä sairausloma ei monesti ole paras vaihtoehto. Sosiaalisten kontaktien väheneminen ja jonkinlainen ihmisarkuus ja vetäytymishalu on varmaan aika normaaleja reaktioita ja yksinolossa se voi lisääntyä. Minulla on työpaikassa, siis iso organisaatio, kuitenkin tehtäviä, joissa olen yhteydessä asiakkaisiin satunnaisesti tai myyjiin tai lounastunnilla ruokalan henkilökuntaan. Minua se on tukenut ja tietysti se, että olen saanut tehtäviä suoritetuksi.
Tosi hienoa että jaksat. Minulla itselläni on kokemusta vähän samanlaisesta tilanteesta, jossa yritin vain jaksaa ja mennä eteenpäin päivän kerrallaan. Jotenkin ajattelin, että kun keskityn töihini ja teen ne hyvin, enkä välitä pahanilmanlinnuista, niin kaikki menee hyvin. Mutta kun kiusaaminen voimistui koko ajan niin sitten lopulta en vain enää jaksanut vaan oli pakko jäädä sairauslomalle. Olisin ihan totta tullut hulluksi jos olisin jäänyt.
Näin jälkiviisaana muuten voisin kertoa, että kiusaaminen yleensä voimistuu ja keinot raaistuvat koko ajan. Älä jää sinne! Jos jaksat ilman sairauslomaa niin hyvä, mutta hae silti muualle.
Pelkään jäädä sairauslomalle. Olen yrittänyt jotenkin henkisesti irrota työpaikastani ja keskittyä vain tehtäviin. Huomaan että se on kovin kuluttavaa ja työpäivän jälkeen jaksan tehdä ihan vain pakolliset askareet. Joskus tuijotan TV:tä näkemättä paljon mitään. Unilääkkeiden avulla saan kuitenkin nukuttua kuusikin tuntia yhtäjaksoisesti.
En minä oikeasti jaksaisi, mutta pelkään koko työpaikan menetystä. En mitenkään saisi kotiani pidettyä, jos tulot putoaisivat työttömyyskorvaukselle. Olen niin vanha että olen ollut tässä työssä jo yli 30 vuotta eikä minulla ole muuta ammattia. Että ei sen uuden työpaikan löytäminen niin helppoa ole.
Toisaalta, voi olla että kun ja jos se tilanne tulee, on se vaan helpotus ja parempi vaihtoehto kuin tämä rangaistusvankina olo.
On minulla haaveita ihan tavallisesta työpaikasta, jonne ei tarvitse mennä esittämään
jonkinlaista epäihmistä. Olemaan niinkuin ei olisikaan ja varoa jokaista sanaa. Ikäänkuin en näkisi enkä kuulisi ja teeskennellä että minuun ei satu.
liiton ja työsujelupiiriin ,ei ole paljoa luottaminen näissä asioissa. ne on enemmänkin paperilla ja luottamusmiesten ,kohdalla jolla on turvattu työsuhdee eivät varmasti vaikeuta ,eläämäänsä näillä asioilla.