Jos henkilö ei ole ennen kuolemaan saannut tilaisuuta kuulla Jumalasta ja Jeesuksesta, niin
Onko hänellä mahdollisuutta saada vielä viimeisen armon Jumalan edessä?
Onko hän tässä tapauksessa hylännyt Jumala armon?
Joutuuko hän suoraa ikuiseen kadotukseen, Tuonelaan?
Voiko joku maalinen rukoilla hänen puolesta, että Jumala antaisi hänelle vielä viimeisen mahdollisuuden?
Onko hänellä mahdollisuutta saada vielä viimeisen armon Jumalan edessä?
Onko hän tässä tapauksessa hylännyt Jumala armon?
Joutuuko hän suoraa ikuiseen kadotukseen, Tuonelaan?
Voiko joku maalinen rukoilla hänen puolesta, että Jumala antaisi hänelle vielä viimeisen mahdollisuuden?
Vastaukset 4
Vanhimmat
(Menetin muuten hiljattain myös omaiseni, joten saatan tietää jotain siitä miltä ihmisestä tällaisessa tilanteessa tuntuu. Entäpä meikäläisen usko? Se on heikko, ja ehkä enimmilläänkin ollut vain jonkinlaista Jumalan Sanassa roikkumista. Mutta 1 Piet. 5:7 korostanee rehellistä oman itsensä paljastamista.)
Jokaiselle, "normikirkonoppineellekin" tehnee kuitenkin hyvää miettiä näitä seuraavia ajatusten heräämiseksi. Herättävätpä ne sitten ehkä jotain Kristuksenkin mainitsemista jutuista tai sitten niiden puutetta.
2 Moos. 33:19, Room. 9:15-18
Ps. 112:4-8
Matt. 7:21
Mark. 9:38-41
Luuk. 12:47-48; 16:19-25; 18:15-17 26-27
Joh. 5:29; 6:45
Ap.t. 10:34-35; 16:31
Room. 2:6–15, 10:20
1 Kor. 5 (erit. jae 5); 7:14
Hepr. 11:13
1 Joh. 3:18-20
Uusi Testamentti tekee joka tapauksessa mielestäni varsin selväksi nimenomaan sen, että etenkin se, jolle tässä maailmassa eläminen on epätäydellistä kärsimystä tai omaisuutensa luovuttamista sitä takaisin saamatta, "ei ole palkkiotaan täällä saanut" (vrt. Jes. 48:10, Hepr. 11: 13-14, 35-39).
Kuolleiden puolesta rukoilemisesta Raamattu ei taida sanoa mitään, lukuunottamatta tietenkin jaetta 1 Kor. 15:29, jota jopa polyteistinen LDS- eli mormonikirkko tunnetusti harjoittaa tehokkaasti... Matt. 8:21-22 ilmaisee taas kai, että myötätuntoisen ihmisenkin tulee huomioida etenkin oman jumalasuhteensa kunto ennen muuta, olkoonkin että evankeliumin kohdan asetelma onkin kieltämättä sekä tapahtumien sanelema että "äärimmäinen" -- vaikkakin nähtävästi sitäkin tärkeämpi ihmiselle tuossa tilanteessa (vrt. Jes. 54:6, Luuk. 9:61-62). Eikä kyseessä välttämättä, kaikesta huolimatta ollut edes pakkotappiollinen tilanne koskien sitäkään, jota mies ei edes jäänyt hautaamaan... jos katsoo jaetta Ap.t. 16:31.
Periaatteessa kai evankeliumin uskominen kuuluu eläville, sillä raamatussa sanotaan, etteivät kuolleet tiedä mitään (saar.9:5).
Kuitenkin olen saanut erikoisia kokemuksia uskoontuloni jälkeen, jolloin sydämelleni asetettiin jo ammoin kuollut äitini. Tunsin suurta tuskaa hänen vuokseen ja jouduin itkien rukoilemaan miltei viikon verran hänen puolestaan, sitten se vain loppui.
Toinen erikoinen kokemus tältäalueeltani oli kun sain ensimmäisen kerran käteeni jo kuolleen isoisäni kuvan. Vuosia tunsin tuskaista kipua ja ahdistusta joka kerta kun katsoin hänen kuvaansa. Eräänä iltana polvistuin Herran eteen ja puhuttelin Herraa pyytämällä että minulle ilmoitettaisiin miksi en saa rauhaa isoisäni kuvan edessä. Silloin vaivuin jälleen lattialle kasvoilleni ja itkin ja rukoilin Jeesusta liki tunnin isoisäni puolesta. Sitten se jälleen kuin veitsellä katkaisten loppui. Sen jälkeen en ole tuntenut sitä tuskaa ja sen miehen suruja katsoessani hänen kuvaansa.
Nämä ovat erikoisia kokemuksia. Jos sinä tunnet samoin suurta tuskaa jonkin kuolleen omaisesi vuoksi, rukoile. Me emme ymmärrä Jumalan koko totuutta ja sitä suurta armoa joka on Korkeimman käytössä, hän omistaa koko maailman kaikkeuden, Hän on koko maailmankaikkeuden Herra, Hänellä on valta.
Muistan lukeneeni kuuluisasta "Enkelit puhuvat minulle" -kirjasta, kuinka ISÄ JUMALA keskusteli kyseisestä aiheesta Roland Buckin kanssa ja sanoi, että tarkkaan ottaen asia ei välttämättä näin olisikaan, vaan kuoltuaan ihminen joutuu ensin jonkinlaiseen välitilaan, jossa tietyissä tapauksissa vielä olisi mahdollisuus pelastua. Tätä ehkä outoa väitettä tukee ainakin se tosikertomus, sillä Raamattu ei voi raueta tyhjiin, kun Jeesus kävi kuoltuaan tuonelassa saarnaamassa ennen vedenpaisumusta eläneille hengille, joille siis ainakin vielä annettiin toinen mahdollisuus.
Toinen asia on, että kyllä oman kokemukseni mukaan kuolleiden puolesta voi rukoilla, nimittäin silloin kun Presidentti U.Kekkonen kuoli, niin seurakunnassamme rukoiltiin hänen puolestaan, ja Herralta tuli sana, että meidän esirukouksiemme ansiosta hänet otettiin taivaaseen.
antaa syntejä anteeksi. Tuskimpa se Kekkosen kuoleman jälkeinen rukous enää mitään vaikuttaa.
Jeesus sano: Tehkää täällä maanpäällä ollessann väärällä mammonalla ystäviä taivaaseen. Että he ottaisivat teidät vuorostaan, sitten iäisiin majoihinsa taivaisiin.
(Apt 10:1-7) Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa. Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Kornelius!" Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: "Mikä on, Herra?" Enkeli sanoi hänelle: "Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla." Ja kun enkeli, joka Korneliusta puhutteli, oli mennyt pois, kutsui tämä kaksi palvelijaansa ja hurskaan sotamiehen uskollisimpiensa joukosta
(Act 10:13) Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: "Nouse, Pietari, teurasta ja syö".
(Act 10:14) Mutta Pietari sanoi: "En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista".
(Act 10:15) Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi".
(Act 10:16) Tämä tapahtui kolme kertaa; sitten astia otettiin kohta ylös taivaaseen.
(Act 10:17) Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla
(Act 10:18) ja tiedustelivat kuuluvalla äänellä, majailiko siellä Simon, jota myös Pietariksi kutsuttiin.
(Act 10:19) Kun Pietari yhä mietti tuota näkyä, sanoi Henki hänelle: "Katso, kaksi miestä etsii sinua;
(Act 10:20) niin nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt".
(Act 10:21) Niin Pietari meni alas miesten tykö ja sanoi: "Katso, minä olen se, jota te etsitte; mitä varten te olette tulleet?"
(Act 10:22) He sanoivat: "Sadanpäämies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, josta koko Juudan kansa todistaa hyvää, on pyhältä enkeliltä ilmestyksessä saanut käskyn haettaa sinut kotiinsa ja kuulla, mitä sinulla on sanottavaa".
(Act 10:23) Niin hän kutsui heidät sisään ja piti heitä vierainansa. Seuraavana päivänä Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet Joppesta seurasivat hänen mukanaan.
(Act 10:24) Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä.
(Act 10:25) Ja kun Pietari oli astumassa sisään, meni Kornelius häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan.
(Act 10:26) Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen: "Nouse; minäkin olen ihminen".
(Act 10:27) Ja puhellen hänen kanssaan hän meni sisään ja tapasi monta koolla.
(Act 10:28) Ja hän sanoi heille: "Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.
(Act 10:29) Sentähden minä vastaansanomatta tulinkin, kun minua noudettiin. Ja nyt minä kysyn: mitä varten te olette minut noutaneet?"
(Act 10:30) Ja Kornelius sanoi: "Neljä päivää sitten, juuri tähän aikaan päivästä, minä kotonani rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä, ja katso, edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa
(Act 10:31) ja sanoi: 'Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.
(Act 10:32) Niin lähetä nyt Joppeen ja kutsu tykösi Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin talossa meren rannalla.'
(Act 10:33) Sentähden minä lähetin heti sinulle sanan, ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt sinun puhua."
(Act 10:34) Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: "Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön,
(Act 10:35) vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.
(Act 10:36) Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra,