Olemme noin nelikymppinen pariskunta, naimisissa olemme olleet n. 15v ja kaksi lasta lähestyvät huimaa vauhtia murrosikäänsä.
Harmaata arkea rutiineineen on koettu tasaiseen tahtiin jo vuosien ajan. Rutiinien seassa olen oppinut ottamaan aikaa myös itselleni. Miehelläni ei ole koskaan ollut ongelmia oman aikansa kanssa - kyky ottaa itselleen aikaa on ollut hänelle suorastaan myötäsyntyinen ominaisuus - no, kenellekkäs miehelle se ei olisi ;-).
Vuosien mittaan olemme kuitenkin etääntyneet toisistamme. Yhä vähemmän vietämme aikaa yhdessä, yhä harvemmin käytämme aikaa yhteisiin iltoihin, keskusteluihin ja romantiikkaan ... niin, parisuhteemme intiimikipinäkin on ollut hiipumaan päin.
Liekkö tämä kaikki osin seurausta jo mainitusta molempien halusta omaan yksityisyyteen ja menoihin - tiedä häntä...
Internetistä olen löytänyt lukuisia keskustelupalstoja, jossa erilleenkasvaneet pariskunnat, sinkut, nuoret ja varttuneemmat ihmiset keskustelevat kohtuullisen avoimesti (nimettömyys) keskenään elämän eri näkökulmista. Paljon näistä on syntynyt ystävyyssuhteita, joillekkin kenties myös onnellisia parisuhteita, josko joukkoon mahtuu myös susiparejakin.
Olen osallistunut moniin mielenkiintoisiinkin keskusteluihin, joista olen löytänyt tervettä perspektiiviä elämääni, ajoittain myös omaa kipinääkin parisuhteeseemme. Mitään tarvetta kun ei kuitenkaan ole ollut lähteä "kokeilemaan onneani" nettisuhteisiin. Olen kuitenkin kaikitekkin seesteisen perusonnellinen parisuhteeseeni, vaikka "sitä kipinää" olen usein toivonut olevan enemmän. Yksin on ollut kuitenkin kohtuullisen vaikea kipinöidä, jos toinen on kuin "märkää puuta".
Muutama viikko sitten sain nettiystävättäreltäni ajatuksen kokeilla empaattisempaa lähestymistapaa kipinöittämään ja elävöittämään parisuhdettamme.
Ystäväni nimittäin kertoi lukeneensa artikkelin aiheesta, jossa suositeltiin kokeilla hieman epäitsekkäämpiä tapoja saada kumppani kiinnostumaan itsestään.
Olen osaltani ehkä liikaakin koettanut herättää mieheni huomiota romanttisella pukeutumisellani, tuoksuilla yms. jotka ilmeisesti ovatkin kääntyneet lopulta itseäni vastaan.
Päätin kokeilla saamaani linkkiä kotimaiselle eroottiselle internetsivulle (www.wildest.biz) - toki sivustoja on varmaan monia muitakin, mutta tämä vaikutti jollain tavalla siistille ja turvalliselle.
No, rekisteröidyin nimettömänä palveluun. Aivvan, sitähän se oli laidasta laitaan - alastomia ihmisvartaloita sivu kaupalla (muutamia tosi hyviäkin löytyi). No, pyysin mieheni mukaan katsomaan "uutta harrastustani".
Muutama lasillinen punaviiniä, mielipiteenvaihtoa alastonkuvista, yhessäoloa ....
Menemättä lähemmäksi yksityiskohtia suljimme internetin ja käytimme aikaa toisillemme - tuntui kumman huumaavalle;-)
Aamuyöstä mieheni kysyi hieman ihmetellen, mikä minuun oli mennyt ja että ihmetteli moiseen villiintymiseeni syytä.
Kerroin omat ajatukseni parisuhteestamme, sen kehittymisestä ja omista tarpeistani. Koen kuitenkin ajoittain suurtakin tarvetta läheisyyteen ja romanttiseen yhdessäoloon.
Mieheni putkiaivoinen ihmettelevä kommentti vastaukseeni olikin vain se, että kysyi ihmetellen, miksen ole ajatuksistani ja tarpeistani hänelle suoraan sanonut.
No niin, siinähän sitä oltiin ... "miksi sitä et suoraan ole sanonut"...
No pääasia, että parisuhteemme on jälleen lähtenyt kehittymään läheisempään suuntaan :-) ja kipinää tuntuu miehellänikin riittävän ihan uudella tavalla.
Millaisia kokemuksia teillä muilla kanssasisarilla on elämisen elävöittämisen suhteen? Miksei miehetin voi kannanottojaan kertoa. Erotiikkalinkkien listaa en ole hakemassa - mielummin virittämässä moniulotteista keskustelua sen suhteen millaisia ERI keinoja ovat ihmiset menestyksellisesti käyttäneet. Olen kuitenkin sitä mieltä, että monipuolisen keinovalikoiman rakentaminen on antoisampaa, kuin puuduttaa elämän kehitys yhden keinon varaan.
Harmaata arkea rutiineineen on koettu tasaiseen tahtiin jo vuosien ajan. Rutiinien seassa olen oppinut ottamaan aikaa myös itselleni. Miehelläni ei ole koskaan ollut ongelmia oman aikansa kanssa - kyky ottaa itselleen aikaa on ollut hänelle suorastaan myötäsyntyinen ominaisuus - no, kenellekkäs miehelle se ei olisi ;-).
Vuosien mittaan olemme kuitenkin etääntyneet toisistamme. Yhä vähemmän vietämme aikaa yhdessä, yhä harvemmin käytämme aikaa yhteisiin iltoihin, keskusteluihin ja romantiikkaan ... niin, parisuhteemme intiimikipinäkin on ollut hiipumaan päin.
Liekkö tämä kaikki osin seurausta jo mainitusta molempien halusta omaan yksityisyyteen ja menoihin - tiedä häntä...
Internetistä olen löytänyt lukuisia keskustelupalstoja, jossa erilleenkasvaneet pariskunnat, sinkut, nuoret ja varttuneemmat ihmiset keskustelevat kohtuullisen avoimesti (nimettömyys) keskenään elämän eri näkökulmista. Paljon näistä on syntynyt ystävyyssuhteita, joillekkin kenties myös onnellisia parisuhteita, josko joukkoon mahtuu myös susiparejakin.
Olen osallistunut moniin mielenkiintoisiinkin keskusteluihin, joista olen löytänyt tervettä perspektiiviä elämääni, ajoittain myös omaa kipinääkin parisuhteeseemme. Mitään tarvetta kun ei kuitenkaan ole ollut lähteä "kokeilemaan onneani" nettisuhteisiin. Olen kuitenkin kaikitekkin seesteisen perusonnellinen parisuhteeseeni, vaikka "sitä kipinää" olen usein toivonut olevan enemmän. Yksin on ollut kuitenkin kohtuullisen vaikea kipinöidä, jos toinen on kuin "märkää puuta".
Muutama viikko sitten sain nettiystävättäreltäni ajatuksen kokeilla empaattisempaa lähestymistapaa kipinöittämään ja elävöittämään parisuhdettamme.
Ystäväni nimittäin kertoi lukeneensa artikkelin aiheesta, jossa suositeltiin kokeilla hieman epäitsekkäämpiä tapoja saada kumppani kiinnostumaan itsestään.
Olen osaltani ehkä liikaakin koettanut herättää mieheni huomiota romanttisella pukeutumisellani, tuoksuilla yms. jotka ilmeisesti ovatkin kääntyneet lopulta itseäni vastaan.
Päätin kokeilla saamaani linkkiä kotimaiselle eroottiselle internetsivulle (www.wildest.biz) - toki sivustoja on varmaan monia muitakin, mutta tämä vaikutti jollain tavalla siistille ja turvalliselle.
No, rekisteröidyin nimettömänä palveluun. Aivvan, sitähän se oli laidasta laitaan - alastomia ihmisvartaloita sivu kaupalla (muutamia tosi hyviäkin löytyi). No, pyysin mieheni mukaan katsomaan "uutta harrastustani".
Muutama lasillinen punaviiniä, mielipiteenvaihtoa alastonkuvista, yhessäoloa ....
Menemättä lähemmäksi yksityiskohtia suljimme internetin ja käytimme aikaa toisillemme - tuntui kumman huumaavalle;-)
Aamuyöstä mieheni kysyi hieman ihmetellen, mikä minuun oli mennyt ja että ihmetteli moiseen villiintymiseeni syytä.
Kerroin omat ajatukseni parisuhteestamme, sen kehittymisestä ja omista tarpeistani. Koen kuitenkin ajoittain suurtakin tarvetta läheisyyteen ja romanttiseen yhdessäoloon.
Mieheni putkiaivoinen ihmettelevä kommentti vastaukseeni olikin vain se, että kysyi ihmetellen, miksen ole ajatuksistani ja tarpeistani hänelle suoraan sanonut.
No niin, siinähän sitä oltiin ... "miksi sitä et suoraan ole sanonut"...
No pääasia, että parisuhteemme on jälleen lähtenyt kehittymään läheisempään suuntaan :-) ja kipinää tuntuu miehellänikin riittävän ihan uudella tavalla.
Millaisia kokemuksia teillä muilla kanssasisarilla on elämisen elävöittämisen suhteen? Miksei miehetin voi kannanottojaan kertoa. Erotiikkalinkkien listaa en ole hakemassa - mielummin virittämässä moniulotteista keskustelua sen suhteen millaisia ERI keinoja ovat ihmiset menestyksellisesti käyttäneet. Olen kuitenkin sitä mieltä, että monipuolisen keinovalikoiman rakentaminen on antoisampaa, kuin puuduttaa elämän kehitys yhden keinon varaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.wildest.biz
Kirjoita linkkisi oikein. Ärsyttää kun ihmiset laittaa toimimattomia linkkejä juttuihinsa.
Mutt muuten en sua osaa auttaa. Sun juttus oli niin pitkä, että meinasin nukahtaa.
Erittäin olennainen kommentti kaikin puolin, etenkin kun kirjoittajalla ei ongelmaa enää ollut. kirjoittaa saatat osata, mutta osaatko lukea?
Kirjota vähemmän, tee enemmän
Miehet ovat todellakin putkiaivoja. Heille on turha vihjailla, vaan asiat on sanottava ihan suoraan ja ymmärrettävästi.
Pari hyvää kirjaa: John Gray: Miehet Marsista Naiset Venuksesta, Mars ja Venus vuoteessa. Kertovat oleellisen naisten ja miesten erilaisista tarpeista ja tavoista ajatella ja toimia. Sisältävät tosin myös amerikkalaista hömppää, mutta parempiin vastaavan aihepiirin kirjoihin en ole törmännyt.
Olen ollut itsekin 15 vuotta naimisissa. Nyt kuitenkin eronnut. Syynä ei ollut parisuhteen ongelmat, vaan ikävä kyllä puolison mielenterveyden järkkyminen aivan muista syistä johtuen tavalla, joka johti avioeroon. Nyt kasvatan kahta pientä lastamme yksin.
Itse uskon omasta kokemuksesta, että samaa suhdetta voi hoitaa ja pitää yllä jos vain molemmat osapuolet ottavat aidosti tilanteesta vastuun. ihmissuhteen arkipäiväistymisen ja rutinoitumisen ongelmathan on tehty voitettaviksi. Hieno juttu tuo ideasi! Onnittelut Sinulle ja miehellesi uudesta alusta. Säpinää jatkossakin! Netistä muuten löytyy hyviä lelukauppoja ihan kuvien kanssa, jos haluaa pientä lisäkivaa. Hyviä ovat mm. Sincity ja Elämän Suola.
Otit puheeksi tärkeän asian, sitä kipinäähän on pitkissä avioliitoissa aina uudelleen löydyttävä. Kiva kun sulla oli kertoa kokemuksia toistenkin käyttöön. Toivottavasti vielä toiset kertovat puolestaan omia vinkkejään!
Meillä ei tosin miestä kiinnosta netin seksisivut, pitää niitä niin tyhminä. Suoraan puhuminenkin saa hänet vähän kiusaantuneeksi tyyliin "ihan hyvinhän meillä..." Olen samoin huomannut että itseni trimmaaminen, vaatteet ja hajuvedet jäävät yleensä huomaamatta. Mutta kun sen sijaan alan ääneen ihailla häntä (ihan rehellisesti voinkin), sanoa positiivisia kommentteja hänen ulkonäöstään, nipistän peppua ohimennen, niin johan alkaa innostua. Kokeilkaapa.
Olen huomannut saman; mieheni taitojen, seksikkyyden ja älykkyyden kehuminen kyllä vaikuttaa hänen haluihinsa. Miksi pitäisi ajatella niin yksinkertaisesti, että se vaikuttaa vain naisilla? Miehetkin tarvitsevat hyväksyntää.
Hänet saa riemastumaan myös vanhanaikaisin keinoin: kynttilät, sukkanauhaliivit, tukka valtoimenaan... Roolileikit toimivat meillä myös hyvin, mutta niihin ei tarvitse lisätä mitään erityisiä vaatteita tai teennäisyyksiä.
Vihjailu voi myös olla oikea seksihalun vapauttaja. Aamulla otin ennen töihin lähtöä kalun käteeni ja hyväilin sitä. "Voi harmi, että on nyt niin kiire". Illalla oli oikein iloinen vastaanotto, kun tulin töistä.