Kuuntelin eilen kaksi seurapuhetta peräjälkeen. Ensimmäisestä seurapuheesta ei jäänyt mitään mieleen, ei edes puhuja, mutta toisesta jäi mieleen paljonkin ja puhuja varsinkin.
Veljemme Oiva Tölli on jo vanha, harmaapäinen mies. Noustessaan puhujapönttöön hän ottaa tukea kaiteesta.
Oiva on niitä saarnamiehiä, jotka puhuvat vanhanajan tyylillä, sillai itkunpiukeus äänensävyssä sekä, miten sen nyt sanoisi, sillai vähän nuotilleen.
Puhujan puhe on katkeamatonta alusta loppuun, sanat tulee solkenaan äänenväriltään saman sointuisena.
Jo pienenä poikana tuli mieleni apeaksi ja ahdistuneeksi sellaisen puhujan saarnasta, joka väritti puheensa ikäänkuin puoleksi laulamalla.
Nytkin minua alkaa ahdistaa puheen monotooninen ja samalla äänenpainolla saarnattu sana.
Vanhoilla saarnamiehillä tätä yks-sointista puhetta saadaan kuulla vieläkin.
Puhuja luki tutkistelun aiheeksi Ilmestyskirjasta ensimmäisestä luvusta.
Siellä kerrottiin Johanneksesta, joka oli Patmos saarella vankina ja sai kuuluisat näkynsä mitä ihmeellisimmistä pedoista ja kultaisesta kaupungista, joka laskeutui maan päälle.
Puhuja luki bibliasta, kuinka Johannes oli hengessä sunnuntai päivänä. Uudempi käännös XI kirkolliskokouksen vuonna 1938 suomennos sanoo kuitenkin, että minä olin hengessä herran päivänä.
Mistä kääntäjä voi olla varma viikonpäivistä.
Ei mistään, ja puhuja vielä vähemmän, koska hän selitti Herran päivän olevan juuri sunnuntai, vaikka se otettiin lepopäiväksi vasta useita vuosisatoja jälkeen Kristuksen.
Puhe kääntyy pian Patmoksen tapahtumista Jumalan valtakuntaan, joka on täällä maan päällä ja tässä missä me nyt juuri istumme sanan kuulossa.
Tölli muistuttaa, että seuroihin pitää tulla, vaikka saarnan voisi kuunnella Radio Pookistakin. Seuroissa on lämmin tunnelma ja ilman seurakuntayhteyttä menettää ennenpitkää uskonsa.
Tölli jatkaa vakavalla äänensävyllä koko ajan.
Voi, voi voi, kuinka jumalattomia ihmiset ovat tämän Jumalan valtakunnan ulkopuolella.
Puhe siirtyy eriseuroihin, joista raamatussakin puhutaan. Eri seuroilla hän tarkoittaa niitä eri lestadiolaishaaroja, jotka erosivat oikeasta uskosta ja lähtivät oman korvasyyhynsä mukaan vaeltamaan.
Sitten puhuja varoittaa, ettei meillä ole mitään yhteyttä heidän kanssaan, vaan valtakunnan raja kulkee väkevänä meidän ja heidän välillään. Me emme saa tervehtiä heitä Jumalan rauhalla, emmekä terveellä, koska jos me niin tekisimme, olisimme vikapäitä samaan syntiin heidän kanssaan.
Voi, voi, kun meillä on ahdistus täällä. Olemme täällä vaivassa ja valtakunnassa. Taas minua alkaa puheen sävy ahdistaa ja alan jo toivoa, että aika menisi pian ja pääsisin pois tästä kuuntelemisen piinasta.
Usko ei siis olekkaan iloinen asia, vaan ahdistava, tulee mieleeni, vaikka olen sen tiennyt aina.
Puhuja kertoo tapauksen Oulusta, jossa tehtaalla oli ollut uskovainen mies ja sitten työkaverina uskoton, joka oli ollut kova kiroilemaan.
Sitten tämä uskovainen oli kerran rohkaistunut ja sanonut tälle kiroilevalle miehelle, että sinullakin on kuolematon sielu.
Tälle miehelle oli tullut tunnonhätä ja hän oli yöllä lähtenyt tämän uskovaisen miehen luo apua unettomuuteen hakemaan.
Tunnontuskissan mies kolkutteli ovea ja kun uskovainen tuli avaamaan, oli hän kertonut, kuinka tämän päivällä sanomansa :"Sinullakin on kuolematon sielu" oli herättänyt miettimään. Silloin uskovainen mies oli saarnannut synnit anteeksi ja kiroileva työkaveri oli saanut sielun rauhan.
Tarina ei kerro, oliko mies pysynyt uskossaan tämän jälkeen.
Taivaaseenhan me kaikki haluamme ja siksi meillä pitää nähdä täällä ajassa vaivaa, kun sielunvihollinen kiusaa jatkuvasti. Ei se muita kiusaakkaan, kuin Jumalan lapsia, koska ne muut menee helvetin vaivaan muutenkin.
Nyt minua alkaa huipata, koska puhe muuttuu entistä tuomitsevammaksi ja kääntelen jalkaani toiselta polvelta toiselle polvelle vuorotellen.
Eriseurat pitää keskellänne aina oleman. Mietin, että eikö hän tarkoita eriseuroilla muita kuin vain lestadiolais eri haaroja. Tulee mieleen, ettei Melperi kyllä pääse taivaaseen tämän puhujan puheen perusteella, enempää kuin Leena Huovinen tai ex-vl.kään.
Vain Jumalan valtakunnassa saarnataan elävää evankeliumia, muualla se on kuollutta, puhuja jatkaa vapisevalla äänellä.
Mutta on se kuulkaa rakkaat Jumalan lapset sitten ihanaa, kun me saadaan kerran periä se iankaikkinen autuus taivaassa, toteaa puhuja nyt jo puoleksi nauravin suin.
Sali on hiljentynyt Oivan vakavasävyisen saarnan alle ja vain pienet lapset jatkaa levotonta liikehtelemistään penkeissä.
Puhuja keskeyttää hetkeksi alkaessaan kaivella taskustaan kankaista nenäliinaa, jolla hän pyyhkii itkuisia silmiään ja nuhaista nenäänsä.
Sitten hän palaa raamatun lukuun ja Johanneksen Patmos luodolla kokemiin näkyihin.
Sieltä taivaasta laskeutui se uusi Jerusalem, kaunis, kuin morsian miehellensä kaunistettuna.
Olin joskus kuulut selitettävän muualla, että sieltä tosiaan joskus laskeutuisi kokonainen kultakaupunki maan päälle, ja johon vanhurskaat menevät suojaan ja ulkopuolella ovat syntiset ja saatana langenneitten enkeliensä kanssa. Sitten taivaasta tuli lankeaisi ja kuluttaisi heidät niin, ettei heistä olisi jäävä juurta eikä oksaa.
Puhuja Oiva Tölli selittää uuden Jerusalemin aivan toisin. Hän sanoo, että se uusi Jerusalem on tämä Jumalan valtakunta täällä maan päällä ja se on kaunis, ihana paikka ja me olemme nyt juuri tässä Jerusalemisssa.
Olen kuunnellut saarnoja niin paljon, että tiedän vanhastaan, että kaikki raamatun tapahtumat selitetään vain yhdellä tavalla ja tarkoittaa Jumalan valtakuntaa, ei mitään maallista valtaa tai rakennelmaa.
Siksipä, kun luen raamattua ja siellä puhutaan uudesta maasta ja uudesta elämästä, koen pettymystä, koska elävässä uskossa se selitetään tarkottaman vain tätä Jumalan valtakuntaa, rauhanyhdistyksiä ja suviseuratelttaa, joka sekin on jo niin pahasti mustunut, ettei se hohda lumen valkoiselta ollenkaan.
Vain Jehovan Todistajat lupaavat, että tämä maapallo luodaan uudeksi maaksi ja siellä rakennetan taloja ja istutetaan viinitarhoja.
Se kuulostaa jo ihan mukavalta, mutta taivaassa, mitä siellä oikein tehdään, ei kukaan ole selittänyt. Ainakin siellä veisataan iäisesti karitsan virttä ja juovutaan taivaan hääviinistä, ninkuin vanha virrentekijä sepittää, mutta lienee sekin virsi jo sensuroitu pois virsikirja uudistuksen yhteydessä
Voi kun te olette onnellisia ihmisiä.. minä en tunne olevani onnellinen, ajattelen mielessäni.
En ole koskaan tuntenut olevani uskosta onnellinen, en pienenäkään, vaikka silloin ovat kaikki aidosti oikealla tavalla uskomassa.
Jos Kicki 112 luet tämän, niin vastaa ja kerro, mistä silloin voi kiikastaa.
Puhe kääntyy lopuilleen. Puhuja vilkaisee kelloaan ja alkaa arvokkaan hitaasti kääntää raamattua kiinni. Sitten hän muistuttaa, kuinka pienet tytöt ja pojatkin saavat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ei sitä koskaan tiedä, kuka meistä kutsutaan ennemmin täältä vaivojen maasta, me vanhat vai elämänsä parhaassa kukoistuksessa oleva nuori.
Puhuja luke loppurukouksen ja toivottaa: Jäämme Herran rauhaan ja aina siunaavaan nimeen. aameen.
Seuraa loppuvirsi, jonka alkaessa nuoriso rymistelee paikoiltaan eteistä kohti. Vain hartaimmat jäävät laulamaan.
Seuraa kahviväliaika. Innokkaimmat seisovat kahvijonossa jo, kun loppuvirsi vielä raikaa salissa. Osa jää saliin juttelemaan paikoilleen odottamaan hässäkän rauhoittumista.
En jää kahville, vaan kiiruhdamme naulakoille kotiin lähtöä varten.
Olen taas unohtanut, mihin väliin takkini jätin.
Etsin ja etsin, mutta en löydä, ettei vaan olis käynyt taas niin, että joku otti erehdyksessä samannäköisen takin.
Sitten silmäni osuvat lattialla lojuvaan takkiin, jota yksi mies juuri talloo.
Minun takkini tuolla jälellä, karkaa huuliltani!
Arvokas takkini lattialuutuna, miten se on voinut pudota sinne.
Takkeja on hirveästi ripustettuina, yhdessä koukussa saattaa olla viisikin takkia. Ei ihme, että joku takki putoaa. Päätän, etten laita enää parasta takkia seuroihin, vaan laitan vanhan työtakkini tänne sotkeutumaan.
Kotimatkalla tuli mieleen, että kirjoitanpa seurakokemuksista tänne.
Oiva Töllin seurapuhetta
42
7218
Vastaukset
- kuka perustais
www.eroavl.fi
- Leena Huovinen
ainakin täällä Joensuussa. Samassa "hengessä" kuulostaa yhä olevan, seurakuvauksesi perusteella.
- rohkaisua
Hauska kuulla Leena, että sinulle on Oiva Tölli tuttu. Vai oli hän hoitomies, katohen kötyttä.
Älä silti masennu, pää pystyyn. Usko syntisi anteeksi ja olet kaikesta vanhasta saastasta vapaa. - Lyseokadullakin käynyt
Minä taas haluan kiittää sydämestäni Leena sinua mahtavista kirjoituksista ja ajatuksista joilla olet rikastuttanut tätä palstaa monesti. Olisin monta oivallusta ja ideaa köyhempi ilman sinun tarkkanäköisiä ja viisaita havaintojasi. Tsemppiä Sinulle eteenkin päin!
- hoitomiehet
voivat jatkaa toimiaan kenenkään tekemättä mitään; ihmeellinen on vl-porukka-ja puhekin viime vuosituhannelta
- Töllin
hoitokokouksessa Seinäjoella, jossa eräälle vanhalle papalle ei ensin saarnattu syntejä anteeksi, vaikka hän kävi monta kertaa pyytämässä ja oli aivan ihmeissään, kun ei tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä. Lopulta Tölli kävi sanomassa seurakunnalle, että "eikö me tälle vanhalle miehelle haluta saarnata synnit anteeksi" ja silloin ihmiset saarnasivat, Tölli etunenässä. Että sellaista Seinäjoellakin seitkytluvulla.
- kirkkouskovaanen
vl:t muuten suhtautuu näihin kuuluisiin hoitokokouksiin?
Olivatko ne Jumalan sallimus? Oliko ne ihan oikein ja saisi tapahtua vieläkin?
Miten teillä noin yleensä ajatellaan asioista vai onko ne sellainen vaiettu asia josta kukaan ei halua puhua, mutta kuitenkin ne asiat tapahtuivat ihan oikeasti ja ei varmaankaan Jumalan tietämättä - latomies
kirkkouskovaanen kirjoitti:
vl:t muuten suhtautuu näihin kuuluisiin hoitokokouksiin?
Olivatko ne Jumalan sallimus? Oliko ne ihan oikein ja saisi tapahtua vieläkin?
Miten teillä noin yleensä ajatellaan asioista vai onko ne sellainen vaiettu asia josta kukaan ei halua puhua, mutta kuitenkin ne asiat tapahtuivat ihan oikeasti ja ei varmaankaan Jumalan tietämättäHoitokokouksia ei pahemmin muistella, vaan ne halutaan totaalisesti unohtaa.
Mutta eriseuroista kyllä puhutaan hyvinkin usein saarnojen yhteydessä, koska eriseurathan mainitaan raamatussakin.
Hoitokokouksia ei raamatussa tunneta,ja siksi niistä ei puhuta.
Hoitokouksia en nimenä ole koskaan kuullut saarnoissa mainittavan ja ne onkin vain erotettujen keksimiä tarinoita.
Eriseuroista puhuttaessa syy on yksinomaan erotetuissa, ei koskaan hoitomiehissä.
Hoitokokouksista kerrotaan paljonkin SRK.n kustantamissa kirjoissa. Lukija saa niistä sellaisen kuvan, että tuomiot on kerran annettu ja niistä ei voi valittaa.
Asiat tuli juurta jaksain selvitetyiksi ja kun niille on lyöty piste, on selvää, ettei niihin voi enää palata.
Kirjoista lukija saa kuvan, että erotetut antoivat silloin liian helposti periksi, ikäänkuin myönsivät erehdyksensä ja virheensä.
Heitä pyydettiin jatkamaan keskustelua, mutta he lähtivät vain ovet paukkuen pois.
Syyttäkööt he silloin vain itseään, kun eivät kestäneet jatkaa talosteluaan yhdessä muiden uskovaisten kanssa. - tosissasi ,
latomies kirjoitti:
Hoitokokouksia ei pahemmin muistella, vaan ne halutaan totaalisesti unohtaa.
Mutta eriseuroista kyllä puhutaan hyvinkin usein saarnojen yhteydessä, koska eriseurathan mainitaan raamatussakin.
Hoitokokouksia ei raamatussa tunneta,ja siksi niistä ei puhuta.
Hoitokouksia en nimenä ole koskaan kuullut saarnoissa mainittavan ja ne onkin vain erotettujen keksimiä tarinoita.
Eriseuroista puhuttaessa syy on yksinomaan erotetuissa, ei koskaan hoitomiehissä.
Hoitokokouksista kerrotaan paljonkin SRK.n kustantamissa kirjoissa. Lukija saa niistä sellaisen kuvan, että tuomiot on kerran annettu ja niistä ei voi valittaa.
Asiat tuli juurta jaksain selvitetyiksi ja kun niille on lyöty piste, on selvää, ettei niihin voi enää palata.
Kirjoista lukija saa kuvan, että erotetut antoivat silloin liian helposti periksi, ikäänkuin myönsivät erehdyksensä ja virheensä.
Heitä pyydettiin jatkamaan keskustelua, mutta he lähtivät vain ovet paukkuen pois.
Syyttäkööt he silloin vain itseään, kun eivät kestäneet jatkaa talosteluaan yhdessä muiden uskovaisten kanssa.kun sanot ; "syyttäkööt he silloin vaan itseään..."
Mm. A.H on sanonut että virheitä tehtiin , onko hän väärässä?
Eriseuraisesta puhutaan silloin jos jollakin henkilöllä on erilainen oppi , ja tällainen ihminen haluaa itse erkaantua yhteisöstä erilaisten näkemystensä vuoksi.
Mutta 70-luvun hoitokokouksissa erotettiin ihmisiä ihan muilla perusteilla , kuin opillisilla eroavaisuuksilla. Jos viitsit lukea niin tämä palsta on täynnä niitä surullisia kertomuksia ja aiheita jotka olivat syinä erottamisille.
JULMAT HOITOKOKOUKSET OVAT TÄYTTÄ TOTTA , USKOITPA TAI ET. NE EI HÄVIÄ MIHINKÄÄN SEN PERUSTEELLA JOS JOKU EI USKO NIIHIN.
- En ole kirkon jäsen
Miksi muuten on niin tärkeää se pelastus?
- onko pelastus tärkeää
Niin, jos helvettiä ei ole olemassa, onko silloin niin väliä pelastuakkaan. On kahdenlaista käsitystä, toiset sanoo, että helvetti on ikuinen ja toiset, että se on rajallinen.
Minkä sille voi, jos ei jaksa uskoa - kysyn
onko pelastus tärkeää kirjoitti:
Niin, jos helvettiä ei ole olemassa, onko silloin niin väliä pelastuakkaan. On kahdenlaista käsitystä, toiset sanoo, että helvetti on ikuinen ja toiset, että se on rajallinen.
Minkä sille voi, jos ei jaksa uskoamistä pitää pelastua?
- Opiskelija (vl)
onko pelastus tärkeää kirjoitti:
Niin, jos helvettiä ei ole olemassa, onko silloin niin väliä pelastuakkaan. On kahdenlaista käsitystä, toiset sanoo, että helvetti on ikuinen ja toiset, että se on rajallinen.
Minkä sille voi, jos ei jaksa uskoaRaamattu on monikerroksinen. Sen tulkinta vaatii laajaa tietämystä ja opiskelua.
Idioottimaisimpia kansanomaisia yks'yhteen -tulkintoja ei tosiaankaan tarvitse uskoa. Kristittynä eläminen ei ole arvostelukyvyttömyyttä eikä kaikkien höperöiden perässä juoksemista.
Kiitos erityisen hyvästä seurareferoinnistasi!
Epäilen, etten olisi OT:n saarnaan paikanpäällä jaksanut keskittyä yhtä intensiivisesti kuin millä luin kuvauksesi. Lukiessani istuin sinun paikallasi seurapenkissä. Luulenpa niin, että minunkin ajatukseni olisivat kulkeneet samoja latuja. Olisin varmaankin epäillyt samoissa kohdissa puhujan vilpittömyyttä, aitoutta ja tarkoitusta.
Oikea vl ei tietenkään olisi uskaltanut päästää pienintäkään epäilystä mieleensä, vaan tyrkkinyt ne välittömästi naapurille.- NikkeliNappi
Olipas kivasti kirjoitettu :)
Ihan taukoamatta imeydyin teksiisi mukaan alusta loppuun. Sinulla on kertojan lahjoja :) - kirjoita
elävässä uskossa oleva. Jumalan lapsi uskoo vakaasti, että saarna on Jumalan puhetta. Niin minäkin uskon.
Kirjoituksestasi päätellen et ole vl.- NikkeliNappi
Viestisi lienee joke?
Mielestäni aloituskirjoittaja esitti kivasti ja erittäin elävästi kahta oleellista asiaa uskovaisista:
1) jokainen uskovainen on oma persoonansa (aloituskirjoittaja itse)
2) jokainen saarnaaja on oma persoonansa (saarnaaja, josta hän kertoi)
Me emme ole samaan muottiin tehdyt, vaan Jumala on käyttänyt upeaa ja hienoa luomisvoimaa tehdessään meistä jokaisesta omanlaisensa :)
En ole tavannut yhtäkään uskovaista, joka saisi kaikista saarnoista, jokaisen saarnaajan puheesta itselleen. Päinvastoin :)
Se on Jumalan lahjaa, että jokaisen saarnaajan persoonallisuus on omanlaisensa, sillä jos he kaikki olisivat kuin yhtä persoonaa ( = persoonattomia), niin kukaan kuulijoista ei saisi yhtään mitään heidän saarnoistaan.
Jokainen puhuja on persoonana erilainen. Ja, toinen kuulija saa toisen puhujan persoonallisesta tavasta puhua, kun taas toinen ei siitä itselleen saa.
Siksi on hyvä, että jokainen puhuja on omanlaisensa persoona, sillä vain siten Jumala voi puhutella puhujien erilaisten persoonien avulla erilaisia persoonia, jotka kuuntelevat penkissä :)
Saarnassa on Jumalan puhetta. Siksi saarnaajat ovat erilaisia, omia persooniaan, että Jumalan puhe voi erilaisten persoonien kautta päästä koskettamaan erilaisia kuulijoita: saarnaajan kautta ei kaikki kuulijat itselleen saa... Sellaisiksi Jumala on meidät luonut. Ja, siksi meillä on paljon saarnaajia.
Ei siinä ole mitään kielteistä, että kuulija ei saa saarnaajan puheesta. Toisen saarnaajan puheesta hän saa. Ja, joku toinen kuulija saa juuri sen saarnaajan puheesta, mistä toinen ei saa. Sillä tavoin Jumala käyttää puhujien erilaisia persoonia hyväkseen, että mahdollisimman usea erilainen kuulija saisi vastaanottaa Jumalan sanaa.
Aloituskirjoitus on mainio ja hieno kuvaus tästä Siionin moninaisesta ja rikkaasta "persoonakokoelmasta" :)
Aloituskirjoittaja on sellainen persoona, joka ei tule Jumalan koskettamaksi sellaisen puhujan kautta, josta hän kirjoitti. Aloituskirjoittaja tulee Sanan koskettamaksi toisen tyyppisen puhujan kautta. Siksi on erilaisia puhujia, koska on erilaisia persoonia myös kuulemassa :)
Se on Siionin rikkautta ja aivan arkipäivää meidän uskovaisien joukossa :)
- menikö noin
Mainitsemasi puhuja taisi olla aivan toisenlaisessa tapahtumassa.
- Ihan pihalla
en tunne koko Oiva Pälliä.
- joka sana
Jos sinulle tulee Päivämies, voit kyllä tutkia ja saada selville, missä paikkakunnalla Oiva Tölli oli puhujamatkalla 13-14.1.2007.
- penkkiseurailija
olin ryllä eilen seuroissa. nykyään on seurapuheet samaa rataa kuin 70-luvulla. korostetaan seurakuntaa ja jumalan valtakuntaa. valtakunta ei ole sama kuin rauhanyhdistys tai SRK. usko ei riipu seurakunnasta vaan Jeesuksesta.
- kuvaamasi kusipää
soitteli perheellemme yli kymmenen vuotta.
Normaalin ihmisen ollessa kyseessä olisi haettu lähestymiskieltoa mutta maalliset laithan eivät koske liian innokastakaan sielunhoitoa.
Aiheet olivat liian harvasta seuroissa käynnistä, lasten maailmallisuuden kautta sielun myymistä saatanalle minun ostamani tv:n myötä.
Soittelu loppui kun saarnamies kuoli ja hyvä niin. Noin se menee: ei Melperillä, Leenalla tai minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä taivaan iloon, jos tuomarina on vl-saarnaaja.
Vaikka he luulevatkin omaavansa paljon valtaa hengellisessä mielessä, niin viimeisellä tuomiolla hekin ovat kiltisti odottamassa vuoroaan. Ei Tuomarina niin kuin täällä!
Onpa teillä ollut armottoman "kalliit" seurat siellä jossakin! ;(- seurapenkkiläinen
Jokaisesta seurapuheesta voisi tehdä koosteen. eli seurapuheet ovat kalliit aina. Joskus niistä ei saa mitään irti, ovat kuivia, mutta nämä vanhat seurapuhujat osaavat hehkuttaa saarnaansa niin, että meinaa tunto herätä. Seurojen jälkeen olo on oudon kouristava, mikä tunne vähitellen hellittää, kun on päästy tupakalle ja kahvikupin ääreen.
- olet
kuvannut seurapuheen. Kuuntelin nuorena Töllin saarnaamista ja täytyy sanoa, että hän puhui karjumalla, niin että ihan korviin otti. Luulin, että hän siten yritti helvetinpelon saada meihin nuoriin melkein lapsiin ja täytyy sanoa, että kyllä hän moniin saikin pelon istutettua. Siskoni itki koko kotimatkan koska maailmanloppu uhkaa ihan millä hetkellä vain - sataa tulikiviä ja meidän naapurit - mukavat ihmiset, he ovat ihan tavallisia kirkkouskovia, he jäävät tuliseen järveen kitumaan kun eivät käy rauhanyhdistyksellä seuroissa.
- kokenut minäkin
Monta kertaa lapsena olin peloissani seurapuheita kuunnellessa. Tuli oikein ahdistava olotila.
Se ei helpottanut sillä, että saisi uskoa syntinsä anteeksi, sillä pelkäsin muiden ihmisten puolesta, jotka eivät ole uskomassa.
Surin heidän hirveätä kohtalovaan. Ahdistuin kaikkien uskottomien puolesta, kunnes viimein tajusin, etten voi alkaa koko maailman sielujen takia ahdistumaan.
En uskaltanut elää oikein normaalisti, kun pelkäsin tekeväni syntiä ja joutuvani helvettiin.
Enpä yhtään ihmettele, kun vanhat mummut silloin pelosta voihkivat seurapenkeissä ja alkoivat kiittämään. Puhujat vaan yltyivät maalailemaan pirun kuvia seinälle ja kaipa he oli tyytyväisiä, kun monet ihmiset heidän edessään huusivat ja parkuivat syntisyyttään tehden parannuksia.
Onkohan nykyvään puhujat tyytyväisiä, kun enää ei seurakansa tuu samalla lailla hysteeriseen tilaan kuin 60 - 70 luvuilla.
- Miia_83
Tämä on hyvin klassinen seurapuheen rakenne ja varmasti tuttu kaikille nykyisille ja entisille vl:ille, ehkäpä muidenkin seurakuntien jäsenille.
Ensin maalaillaan kauhuja, saadaan kuulijat pelokkaiksi, tuntemaan itsensä kurjiksi, saastaisiksi ja kaikkein syntisimmiksi ihmisiksi.
Jossain välissä annetaan vähemmän tai enemmän suorasti tulla esille, että vl-joukko on ainoa Jumalan lasten joukko ja muualla ei voi saada "oikealla tavalla" syntejä anteeksi tai "oikealla tavalla" uskoa ja pelastua.
Lopuksi saarnamies julistaa kaikki synnit anteeksi, jolloin kuulijoilla on taas helpottunut olo.
Tässä vaiheessa voidaan alkaa ylistää vanhoillislestadiolaisen joukon ihanuutta ja uskomisen ihanuutta. Kuvioon kuuluu myös se, että ns. maailmaa parjataan ja sen syntisyyttä korostetaan, jotta voidaan vielä lopuksi tuntea itsensä paremmiksi ihmisiksi kuin muut. Lievimmillään se on tällaista: "Niin se on ihanaa tehdä matkaa Herran laumassa synnin poispanijana. Maailmassa myrskyää, mutta me olemme täällä turvassa Isän kodissa".
Loppurukous ja laulu tuovat vielä seestyneen olon.
Tämän kaltaiset saarnat ovat ennen kaikkea tunteisiin vaikuttamista. Uskonnolliset tunteet ovat tärkeitä ja kunnioitettavia, mutta tuntuu kuitenkin aika pahalta ajatella, että tällaisia tunteita ikään kuin tietoisesti, käyttämällä tiettyä saarnan rakennetta synnytetään. Ovatko tunteet silloin oikeita? Samalla on uhkana uskon pinnallistuminen, kun Raamattu, sen tulkitseminen ja tutkiminen jää sivuosaan. Uskon perusteet jäävät tunteiden alle.
Toinen asia, mikä tällaisessa saarnaamistyylissä tuntuu pahalta, on pelottelu ja uhkailu, jotka joskus ovat jossakin määrin verhottuina. Se voi oikeasti aiheuttaa traumoja sekä muita mielenterveysongelmia. Kuka on silloin vastuussa?- ei puutu
60-lukuun verraten kuin hoitokokoukset, kai niitäkin edelleen jossain muodossa pidetään-sanotaanko niitä nyt puhutteluiksi: annetaan mahdollisuus korjata tai... ?
- Septuages
Ymmärrettävästi toit esille klassisen seurapuheen rakenteen. Miksi me uskotaan sitten kaikki, vaikka tiedämme puhetekniikan olevan keino vaikuttaa kuulijan psyykkeeseen. Samaahan se on mainontakin, et kun tarpeeksi jotain tuotetta toistetaan päivästä toiseen, me uskomme mainostajaa ja ostamme tuotteen.
Nyt on Intiassa parhaillan menossa Hindujen pyhiinvaellus Gangesjoelle kylpemään pyhään veteen, jossa saa synnit anteeksi.
Varmasti ovat oppineita ihmisiä, mutta silti haluavat uskoa jälleensyntymiseen.
Saddam Hussein ja hänen velipuoli Barzan al Tikriti, sekä entinen päätuomari Awad al-Bander hirtettiin ja he turvautuivat loppuhetkillään ainoaan Jumalaansa Allahiin.
Me uskomme lestadiolaista seurapuhetta, kun sitä meille jatkuvasti toitotetaan, olimmepa miten oppineita ja valistuneita kuulijoita tahansa.
Elämässä on pakko uskoa johonkin, oli se sitten politiikkaa, isä aurinkoinen Stalin, tai Hitler, mikä vaan. Kautta aikain ihmiset ovat halunneet uskoa johonkin. Ei ole täysin uskotonta ihmistä olemassa. Ain pitää turvautua johonkin, vaikka toteemiin tai pyhään virtaan.
Jumalia ihmisillä riittää, hyvin monenmoisia.
Rahakin on Jumalaa.
Mutta lestadiolainen seurapuhe tuntuu kaikista oikeimmalta Jumalalta. Pitäähän Jumalan sanallakin olla taitoa vaikuttaa kuulijaan.
Lestadiolainen saarna on loppuin lopuksi melko yksinkertainen, mutta silti se vaikuttaa sen kuulijakuntaan ilman puhetekniikkaa, vaikka toitkin esille kirjoituksessasi klassisen puhetaidon.
Tämä on sitä Jumalan puhetekniikkaa saada kuulijoiden tunnot heräämään.
Kyllä miljoonat ihmiset maailmassa kuuntelevat suurien johtajien puheita ja alkavat hurraamaan tai nyrkkiä punomaan mielen kuohahdettua.
Siksi ei tule väheksyä saarnapuheitakaan, koska ihmisiä on tarpeen saada puolelleen tai jotain vastaan. Seuroissa ei kuitenkaan arvostella eri puhujien lahjoja ja kykyjä, vaan kaikki puheet ovat Jumalan puhetta, ei puhujan itsensä ja Jumala antaa jokaiselle puhuttavaa.
Ulkopuolisesta tuntuu tietysti toisin, että siellä on hyviä ja huonoja puhujia.
Se on kysymysmerkki, miksi Jumala ei jaa puhelahjojaan tasapuolisesti, mutta ei Hän koskaan ole antanut siunauksiakaan ylen palttisesti.
Minkä puheen pitäjää tahansa voidaan analysoida jälkeenpäin mitä erilaisimmilla kommenteilla.
Ja ihan asiallistahan se on. Puheen lahjat kellä on, hän niitä käyttäköön meidän kuulijoiden parhaaksemme. Mutta kuulijallakin on omavastuunsa.
Kuulijalla on lupa tehdä omat johtopäätöksensä.
- pysynyt...
hereillä koko puheen ajan - Rovaniemen Talviseuroissa.
Ensimmäinen puhuja näytti lehden mukaan olevan Teuvo Koskela. - pelko on
tyhmyyden alku-olkoon herra kuinka paatoksellinen ja epämääräisen menneisyydenkin omaava saarnamies vanhaa retoriikkaansa vain toistellen. ajat muuttuvat, vl ei!
- on muuttumaton
...jos seuroisa tulee paha olo sanankuulosta , se kertoo vain siitä , että omantunnon talous on hoitamatta , tai kuulija ei ole enään lainkaan uskomassa.
- seuroista
on muuttumaton kirjoitti:
...jos seuroisa tulee paha olo sanankuulosta , se kertoo vain siitä , että omantunnon talous on hoitamatta , tai kuulija ei ole enään lainkaan uskomassa.
tulee paha olo sanankuulosta, se voi kertoa siitä, että sana ei ole ollut Jumalasta.
- Tätä ihmettelen
on muuttumaton kirjoitti:
...jos seuroisa tulee paha olo sanankuulosta , se kertoo vain siitä , että omantunnon talous on hoitamatta , tai kuulija ei ole enään lainkaan uskomassa.
vanhat hoitokokoushöyrypäät saavat edelleen toimia vl-puhujina? Eikö vl-herätysliikkeessä ole mitään seniiliysikärajaa?
- Minä vain
"En ole koskaan tuntenut olevani uskosta onnellinen, en pienenäkään, vaikka silloin ovat kaikki aidosti oikealla tavalla uskomassa."
Kysyit Kickiltä mistä kiikastaa kun tuntemukset ovat olleet tällaiset.
En ole Kicki.Heräsi jotain ajatuksia tuosta kysymyksestä, joten päätin kirjoittaa..
Tarkkaa ikää emme ihmisinä tiedä milloin lapsen lapsuususkosta luopuminen alkaa, vain Jumala tuntee ja näkee meidän sisimpäämme.
Olitko jo silloin luopumassa,vaikket sitä itse tiedostanut?
Voisko olla niin että tällä hetkellä et ole onnellinen ja ne lapsuususkon onnelliset tuntemukset unohtuvat?
On ollut mm.eriseura-aikoja,jolloin vanhemmat ovat saattaneet olla ahdistuneita ja lapset aistivat tunteen..
Uskovainen lapsi/aikuinen kokee kaikenlaisia tunteita.On luonnollista olla välillä masentunut ja ahdistunutkin.
Kaikki lapset eivät ole innokkaita seuroihin lähtijöitä. Istuminen paikoillaan vaatii opettelua ja tottumista,puhe kestää n.tunnin. Kuunteleminen raamatun aikaisista tapahtumista jne. ei kiinnosta.
Ennen vanhaan kuri on ollut kaikilla tiukempaa. Liekö istuminen, hiljaa oleminen ja kuunteleminen, josta ei tahdo ymmärtää mitään, synnyttänyt synkän mielen ja kantautuu tähän päivään?
Kyllähän aikuisillakin puheen aikana ajatukset usein harhailee milloin missäkin,jotakin mieleen kuitenkin jää.Joskus puhe koskettaa niin että joka sanan mitä puhuja puhuu imee itseensä...uskon että tuomalla ne nurisija-lapsetkin seuroihin,jotakin heillekkin jää,toivottavasti se kallis uskon siemen. Sen arvon ymmärtää isompana, viimeistään silloin kun usko omakohtaistuu.
Lapsi syntyy uskovaisena,mutta lapsuususkon säilyttäminen vaatii hoitoa.Se on hoitoa kun viemme lapset seuroihin,pyhäkouluun kuulemaan Jumalan Sanaa. Uskovaiset vanhemmat siunaavat lapsia ja itsekkin sitä lapsiltaan pyytävät..ihmisiä olemme ja vikaan olemme taipuvaisia aivan jo pienestä pitäen.- minä vain
Itselläni on vain turvallisia, hyviä muistoja lapsuuden seurakäynneistä. Seuroihin oli mukava lähteä, puhujan rauhallinen olemus usein nukutti uneen. Kun jollakin oli oikein erikoinen tapa puhua, värikäs, nuotillinen...silloin saattoi oikein terästäytyä kuuntelemaan.
Lapsuus ajan puheista en muista yksityiskohtia, mutta evankeliumin pyytämisen ja saamisen muistan- mikä onkin keskeistä uskomassa pysymiseen.
Olen huomannut että nurisija mielellä lähtevä lapsi on seuroissa tyytyväinen. Pienimmät lapset ja isommatkin hiljaa touhuilee puheen aikana omiaan ja näyttää siltä etteivät he kuuntele ollenkaan. Myöhemmin kotona kuitenkin saattavat kysyä jotain seuroista kuultua, pienimmät leikkiessä toistavat kuultua...
Seuroihin pienimmät haluaa ottaa jonkun pienen lelun mukaan ja sehän vain passaa.
Nurisijalla,joka usein nurisee vähän joka asiasta, lähteminen on vaikeinta. Hyvät leikit jää kesken jne. Kotiin palaa kuitenkin tyytväinen lapsi, joka jatkaa leikkiä siitä mihin jäi. - perustuva
minä vain kirjoitti:
Itselläni on vain turvallisia, hyviä muistoja lapsuuden seurakäynneistä. Seuroihin oli mukava lähteä, puhujan rauhallinen olemus usein nukutti uneen. Kun jollakin oli oikein erikoinen tapa puhua, värikäs, nuotillinen...silloin saattoi oikein terästäytyä kuuntelemaan.
Lapsuus ajan puheista en muista yksityiskohtia, mutta evankeliumin pyytämisen ja saamisen muistan- mikä onkin keskeistä uskomassa pysymiseen.
Olen huomannut että nurisija mielellä lähtevä lapsi on seuroissa tyytyväinen. Pienimmät lapset ja isommatkin hiljaa touhuilee puheen aikana omiaan ja näyttää siltä etteivät he kuuntele ollenkaan. Myöhemmin kotona kuitenkin saattavat kysyä jotain seuroista kuultua, pienimmät leikkiessä toistavat kuultua...
Seuroihin pienimmät haluaa ottaa jonkun pienen lelun mukaan ja sehän vain passaa.
Nurisijalla,joka usein nurisee vähän joka asiasta, lähteminen on vaikeinta. Hyvät leikit jää kesken jne. Kotiin palaa kuitenkin tyytväinen lapsi, joka jatkaa leikkiä siitä mihin jäi.opetus tappaa oman ajattelun ja se on vl:ssa tarkoituskin, vuosikymmenten takaista ajattelevalle ihmiselle mitäänsanomatonta retoriikkaa ja siteeksi muka-opettavia muka-tarinoita kuinka tarinan sankari muka-pääsi muka-jonnekin; sinne minne muka kaikkia johdetaan kuin tahdotonta lammaslaumaa
- muka.
perustuva kirjoitti:
opetus tappaa oman ajattelun ja se on vl:ssa tarkoituskin, vuosikymmenten takaista ajattelevalle ihmiselle mitäänsanomatonta retoriikkaa ja siteeksi muka-opettavia muka-tarinoita kuinka tarinan sankari muka-pääsi muka-jonnekin; sinne minne muka kaikkia johdetaan kuin tahdotonta lammaslaumaa
esität?
- ymmärtänyt ,
että silloin ihminen on oikein uskomassa , kun hän tuntee syntisyytensä ja haluaa uskoa evankeliumin kohdalleen vapautuakseen syntisyydestään . Eli armo vapauttaa ihmistä , ei kahlitse , eikä ahdista .
Jos sanankuulossa siitä huolimatta tulee ahdistava olo , on syytä miettiä , että kuuluuko sananpalvelijan puheesta Hyvän Paimenen ÄÄni , eli puhdas evankeliumin ääni , mikä armahtaa , vapauttaa omiatuntoja , antaa rauhan.
Lain saarna herättää , ajaa ihmistä etsimään pelastusta , ja se kuuluu epäuskoiselle , ja sen tarkoitus on että ihminen saisi tunnon rauhan.- retoriikkaa
edelleen kuuluu hoitokokousajan paatos-kunpa joku rohkenee mennä kysymään Tölliltäkin niistä tapahtumista ja sorkkimaan ampiaispesää
- soikeena kun olet
saanut repostella vanhan puhujan saarnaa? Ihmettelen kyllä motiiviasi? Mutta toivon että sinä ymmärtäisit,että vanhenet itsekin,ja pahemmassa tapauksessa lähdet ennen Tölliä?! Oletko valmis,kun se hetki koittaa??
- en onnellinen
Tuli vaan kirjoittamisen halu, ei se sen kummempaa repostelun tarvetta ollut.
Keidenpä muiden kanssa sitä keskustelisi saarnasta, kuin täällä olevien toisten Jumalan lasten kanssa.
Vain netissä on tapana tällaisia keskusteluja käydä, ei elävässä elämässä.
Se on pakottava tarve tuo puhuminenkin. Jos kaiken vain kätkee sydämeensä, tulee ahdistus ennen pitkää ylipääsemättömäksi.
Tämä palsta on oivallinen tapa purkaa myös tunteitaan.
Tiedän, mitä aijot sanoa seuraavaksi. Että menisit saarnamiehen kanssa juttelemaan.
Ei heillä ole sellaiseeen aikaa ja toisekseen, siinähän leimautuisi heti kerettiläiseksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t734486- 332541
- 402374
Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin211835Kauan säkin jaksoit
Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐401722- 821573
Miksi kaipaat
Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?251572- 1511397
Mietin tässä T....
Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..231267Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät901155