Olemme n30v pari, eroamassa 6 vuoden avoliiton jälkeen, meillä on 4v tyttö. Avovaimoni "aloitteesta" suostuin eroon, koska hänellä ei ole ollut tunteita minua kohtaan aikoihin. Eli olen yrittäny työllä ja vaivalla parantaa/pelastaa suhteemme, mutta nyt olen jo väsynyt siihen.Tein melkein kaikki kotityöt, hoidin lapsen ja kaikki muutkin talousasiat jotta saisin edes vähän huomiota/arvostusta avovaimoltani, mutta turhaan. Omat työnikin on hiukan kärsineet asiasta. Rakastan vieläkin avovaimoani valtavasti vaikka hän onkin ollut jo vuoden päivät todella kylmä minua kohtaan. Erikoista onkin etten ole juurikaan itse eroa edes ajatellut ennenkuin viikko sitten kun otin itse asian puheeksi, jotta tulisi jotain muutosta.
Asumme yhä yhteisessä kodissamme josta meillä on yhteinen laina, ajatuksenani on maksaa vaimon osuus pois ja pitää tyttäremme koti itselläni. Toivomuksena on ettei lapsi joutuisi kärsimään suurista muutoksista. Yhteishuoltajuudesta olemme sopineet ja kaikki näyttäisi sujuvan muuten ihan hyvin.
Mutta, nyt olen huomannut itsessäni mustasukkaisuutta, epäilen, että jospa tähän liittyykin joku kolmas osapuoli vaikka avovaimoni toisin väittää. Hän pitää puhelimensa kokoajan lähellään ja on mielestäni muutenkin "epämääräinen". Tuntuu vain todella pahalta, jos hänellä onkin jo joku. Vaikka mitä se enää minulle kuuluu jos olemme kerran eroamassa..
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Kuinka selvisitte erosta?
Kuinka pitää lapsen elämä vakaana ja turvallisena, jottei pieni joutuisi missään tapauksessa kärsimään
Asumme yhä yhteisessä kodissamme josta meillä on yhteinen laina, ajatuksenani on maksaa vaimon osuus pois ja pitää tyttäremme koti itselläni. Toivomuksena on ettei lapsi joutuisi kärsimään suurista muutoksista. Yhteishuoltajuudesta olemme sopineet ja kaikki näyttäisi sujuvan muuten ihan hyvin.
Mutta, nyt olen huomannut itsessäni mustasukkaisuutta, epäilen, että jospa tähän liittyykin joku kolmas osapuoli vaikka avovaimoni toisin väittää. Hän pitää puhelimensa kokoajan lähellään ja on mielestäni muutenkin "epämääräinen". Tuntuu vain todella pahalta, jos hänellä onkin jo joku. Vaikka mitä se enää minulle kuuluu jos olemme kerran eroamassa..
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Kuinka selvisitte erosta?
Kuinka pitää lapsen elämä vakaana ja turvallisena, jottei pieni joutuisi missään tapauksessa kärsimään
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja olen itseasiassa varma, että vaimosi käytökseen ja tunteiden loppumiseen sinua kohtaan liittyy kolmas. Tiedän vain nuo merkit omasta kokemuksestani, kyseessä minulla oli mieheni siis ex. Hänelläkin tunteet loppuivat kuin seinään samaan aikaan kun tapasi tämän uuden. Erosimme kolmisen kk sitten ja ero oli hirveä minulle. Yritän parhaani mukaan jatkaa elämääni vaikka tuska sisälläni on aivan sanoinkuvaamaton edelleen.
Meidän kohdallamme ei mitään ollut tehtävissä, koska mieheni halusi uutta niin kiihkeästi. Erotessamme hän ei surrut millään tavalla vaan meni saman tien uuteen suhteeseen (tai olihan se ollut hänellä jo ennen eroamme, mikä rikkoi minut henkisesti täysin, menin palasiksi...
Niin, piti vain sinulle sanoa, että varaudu pahimpaan. Koet varmasti kaikki mahdolliset tunteet ja vielä yhtäaikaa, kuten minäkin, koska rakastat vielä häntä. Minäkin rakastan vielä exääni kaikesta huolimatta ja hän on mielessäni jatkuvasti vaikka kaikkeni yritän ettei olisi...Anteeksi, tuli vuodatettua noista omista, olen niin rikki vieläkin. Tsemppiä sinulle ja paljon voimia, sitä tarvitset.
Rankka paikka jo itsessään ero ja pieni lapsi. Vielä rankemmaksi sen tekee, jos on kolmas pyörä kuvioissa. Kysy suoraan vaimoltasi, sano, että haluat tietää ja sinulla on siihen oikeus kun hän tuntuu salailevan asioita. Toisille ihmiselle suhteesta toiseen hyppääminen on helpompaa kuin eron käsitteleminen.
Sinusta tuntuu pahalta ja saakin tuntua. Älä kuitenkaan katkeroidu tai sorru käyttämään lasta kapulana erossa. Sinä olet isä ja tulet aina olemaan. Ajan kanssa opit jättämään tapahtuneen taakse, opit siitä jotain ja löydät uuden, paremman elämänkumppanin. Sillä välin voit keskittyä toipumaan erosta ja olla hyvä isä lapsellesi. Pidä hänestä kiinni ja rakasta ja vietä aikaa lapsen kanssa.
Vaikka nyt et sitä uskokaan, niin tulee vielä päivä kun voit katsoa taaksesi olematta pahoillasi omasta puolestasi. Olet iloinen lapsestasi ja niistä hyvistä asioista joita sinulla on. Sillä ero on kasvun paikka. Vaikka välillä ottaa niin kipeää, että ei luule selviävänsä, niin selviää. Kunhan muistat katsoa eteenpäin, pitää itsestäsi huolta ja annat itsellesi ja sille toisellekin epäonnistumisesi anteeksi.
Tsemppiä sinulle. Minulla täydelliseen toipumiseen meni 3 vuotta, yksi epäonnistunut suhteenpoikanen ja itsensä etsikkokausi, jolloin piti mennä ja elää elämättä jäänyttä nuoruutta ; ). Pahin suru kesti noin vuoden. Sitten eräänä päivänä tajusin, että elämäni ei ole ohi ja maailma on täynnä ihan mukavia miehiä. Lapseni auttoivat myös jaksamaan ja tänä päivänä voin sanoa, että olen ihan perusonnellinen nainen.
Siis sinä voit yhden kirjoituksen perusteella kertoa olevasi täysin varma kolmannesta osapuolesta tässä suhteessa... Voihan olla, että on joku kolmas mutta halooo on myös meitä naisia/miehiä joilla tunteet loppuu ilman uutta rakkauden kohdetta kumppaniin. Näin kävi minulla!
Minun erosta on jo 8vuotta ja 2 ensimmäistä vuotta erosta meni kuin sumussa mutta yksi kaunis päivä huomasin seisovani taas omilla jaloillani..Kyllä se päivä tulee teillekin vaikka eri teille tekstisi perusteella lähdette.Tuo että vaimosi pitää puhelintaan koko ajan käden ulottuvilla on varma merkki siitä että hänellä on jo uusi kuvio muodostumassa elämäänsä...Ymmärrän että olet mustis koska onhan teillä pitkä suhde takana ja tieto tulevasta erosta ei sekään voi viedä sisimpiä tunteitasi häntä kohtaan pois noin vaan!! Kyllä se hänellekin vielä jossain vaiheessa eteen tulee kun täytyy käydä ero läpi omassa sisimmässään,tuolla mahd.uudella miehellä hän vain pakenee pahaa oloaan!!!
Itselläni ei ole omia lapsia mutta teen töitä lasten parissa ja näen paljon eronkokeneita lapsia,heitä tänä päivänä paljon koska erot yleisiä joten et ole yksin!!
On hyvä ajatus jäädä asumaan nykyiseen asuntoonne jotta lapsen kuviot eivät muuttuisi niin roimasti mutta asiassa toinenkin puoli,voitko itse jatkaa asumista kodissa jossa olette yhdessä asuneet,sinun henkinen hyvinvointi joka voi romahtaa jossain vaiheessa muistoista joita on kodissa ja aikuisen hyvinvointi monesti heijastuu myös lapseen...
Pyri säilyttämään hyvä side vaimoosi erosta huolimatta niin lapsenne ei joudu kärsimään erosta niin kongreettiesti!!!
Toivon teille kaikille oikein paljon voimia!!
Asioiden on tapana järjestyä AINA johonkin suuntaan:)
Älkääkä riidelkö ainankaan repivästi lastenne nähden...
Maria
Eron vaiheessa juuri miehet tekevät noin, pitävät kodin tettei lapsi kärsi.Mutta siitä voi seurata useinmiten vain harmia. Lapsi tottuu siinä samassa , kodit vaihtuu molemmilla, sinulla ei paina muistot, voit saada jopa nais seuraa ,kun et kanna mukanasi muistoja toki niitä on, vaan ei eletä niille, haikeaa mieltä vaimon poistumiseen kannat hetken, sillä elät itsellesi myös, muista tuo , tee onnellinen itsestäsi melko pian, lasta unohtamatta, muun voitkin unohtaa.JA ETEENPÄIN MENET ,MUISTA NIIN ME MUUTKIN ON SELVITTY.
samanlaisia kokemuksia on täälläkin. Avomieheni tunteet loppuivat kuin seinään hänen tavattuaan uuden nuoren naikkosen. Se vaan on niin vahva se ihastumisen huuma monen vuoden jälkeen...
Meillä oli suhteessa ollut sellainen laimea kausi vajaa puoli vuotta, emme kerenneet töiden takia viettämään aikaa yhdessä jne.
Silti hänen erohalunsa tuli täysin yllätyksenä. Mutta syy selvisi hyvin pian..Mies alkoi viikon päästä puhua tästä uudesta naisesta, ihan vain siksi etten ihmettelisi sitten jos satun näkemään heidät. Hän ei ollut tapaillut tätä naista yhdessä ollessamme, mutta oli ihastunut silti ja halusi äkkiä siivota avovaimonsa (minut,yhdessä olimme 6 vuotta) pois alta, jotta voisi kokeilla tätä uutta ilman pettämistä. Hänhän on kuitenkin vain yhden naisen mies.
Erosta on nyt vuosi ja oikeastaan voin sanoa, että vasta nyt vuodenvaihteen jälkeen erofiilikset eivät enää vaikuta elämääni. Ikävä kuitenkin tulee tätä miestä joskus...
..., että kun suhde loppuu noin äkisti, tunteet jää voimaan ja fiilikset on maassa. Meillä ero tuli joulukuussa, ns. puuntakaa, mulla on ollut vastaavia ongelmia itseni kanssa. Miehen uusi suhde on ollut kova pala hyväksyä. Eron alkumetreillä tuli vaan mietityksi, että mitä itse teki väärin? Nyt on todennut, osaksi oman mielenterveydenkin takia, että kyllä siihen suhteen rikkoontumiseen tarvitaan se toinenkin osapuoli. tavallaan löytää se vihankohde oman hämmenyksen tilalle.Nyt vihantunteiden ollessa vielä voimakkaita ja pelottavan jokahetkisiä, yritän löytää itsestäni sen positiivisen puolen ja antaa lapsilleni parhaan mahdollisen aikuisen mitä olla voi. Ja tarpoa arjessa kohti parempaa päivää. Voimia kaikille ja positiivisia ajatuksia.
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/Oikeus.html
On hyvä sivu lukea huonoissa fiilareissa! Tsemppiä! Yritetään rakastaa itseämme!!