Aloimme seurustelemaan lokakuun alkupuolella. Olimme alkujaan kummatkin Turusta. Niinan opiskelut loppuivat ja hän halusi heti töihin, minne tahansa, kunhan saa töitä tammikuun alusta, muulla ei väliä. PK-seudulta hän kuitenkaan ei halunnut töitä koska ei pidä seudusta eikä siellä ole tuttuja entuudestaan. Mä sitten sanoin, että mun työt kyllä todennäköisesti on Espoon suunnalla kun valmistun puolen vuoden sisäään. (Suurin virheeni) ja sanoin, että mulla ei voi olla töitä Raahessa tai muualla kaukana, josta hän puhui vaihtoehtoina. Niinpä hän sitten haki töitä Espoosta ja kutsuttiin haastatteluun, olimme haastattelussa, tai hän oli. Matkalla kotiin haastattelusta hän pyöritteli mielessään pitäisikö vielä opiskella jne ja sitten seuraavana päivänä tuli soitto, että paikka aukesi Niinalle Espoosta. Hän kysyi multa, ”otanko mä sen paikan vastaan?” Sanoin, että ota vaan se paikka vastaan. (Toinen suuri virhe). Sitten alkoikin puhe yhteenmuuttamisesta. Ajatus kumpaakin ahdisti, lyhyen seurusteluajan johdosta, mutta päätimme yrittää. Viikkoa ennen asunnon vastaanottamista Niina sanoi kuitenkin, että jos hän kuitenkin muuttaa yksin ensin ja mä muutan sitten perässä, kun saan hommattua työpaikan pk-seudulta. Suostuin, koska mullakin oli Turussa vielä opiskelut kesken.
Nyt tammikuussa esille tulivat lapset. Niinalla on perusteltu terveydellinen syy, että hänen tulisi yrittää lapsia viimeistään 5:n vuoden sisään. Esille alkoi tulemaan lausuntoja mua kohtaan kuten ”sun tulee alkaa miettimään haluatko lapsia, sillä jos et niin en tuhlaa aikaani suhun”. Mulla alkoi ahdistamaan. En voinut sille mitään. Ei hän olisi lapsia heti halunnut, mutta kuitenkin sen viiden vuoden sisään. Mä en halunnut häntä tilanteeseen, jossa hän ei enää voisikaan saada lapsia, koska mä itse olen epävarma haluanko lapsia. Hyvin epävarma. (Kolmas virheeni oli jättää sanomatta tästä asiasta heti lokakuussa kun aloimme seurustelemaan)
Työstä hän pitää ja sanoo haluavansa jäädä Espooseen työn vakituisuuden takia, ainakin nyt vuodeksi ja katsoa sitten opiskeleeko vielä, kun sellaisetkin asiat olivat olleet suunnitelmissa. Sitten tilanne kärjistyi kuitenkin viime päivinä siihen, kun mulla oli vaikeaa antaa mitään kommenttia yhteisestä tulevaisuudesta ja yhteen muuttamisen tarkemmasta ajankohdasta..Niina sanoi, että mun lapsihaluttomuuteni on vain tekosyy ja, että olen valehdellut hänelle ja pettänyt häntä, koska en ole ollut rehellinen etenkin sen suhteen, että nyt hän on Espoossa – yksin, paria ”toisen luokan” kaveria lukuunottamatta ja mä en olekkaan enää varma milloin tulen sinne. Syyksi siihen selitin tämän lasten hankkimisen. Hän ei sitä kuitenkaan niellyt.
Nyt kun asiaa mietin, onhan meillä nyt vasta muutenkin takana 3.5kk seurustelua. Mun olisi pitänyt hänet päästää valitsemaan täysin vapaasti työpaikkansa eikä ohjata häntä mihinkään suuntaan tietäen, että vasta 1.5 kk seurustelun jälkeen mitä tahansa voi tapahtua. Vaikka hän olisi mennyt sitten Raaheen tai mihin tahansa kauas pois ja koittaa pitää suhdetta yllä siitä huolimatta. Nyt olen kuitenkin vastuussa teoistani, mutta en tiedä mitä voisin tässä tilanteessa tehdä.
Tulisiko mun esim maksaa hänelle kuukausittainen erä, mikäli hän ei halua nähdä mua enää? Voisin sen tehdä. Muutama sata euroa esim. Ikään kuin korvauksena siitä, miten paljon rahaa hän nyt menettää kun joutuu maksamaan vuokransa yksin ilman mun apua. Mitä muita vaihtoehtoja on vai onko mitään? Sanoin myös, että jos hän haluaa muuttaa pois sieltä niin mä maksan muuttokulut kuten tein viimeksikin ja hoidan kaiken käytännön järjestelyn. Mutta sekään ei tulene kysymykseen jos hän haluaa jäädä Espooseen.
Mulle jää vain syyllisyys enkä siitä pääse mitenkään pakoon.. ?
Nyt tammikuussa esille tulivat lapset. Niinalla on perusteltu terveydellinen syy, että hänen tulisi yrittää lapsia viimeistään 5:n vuoden sisään. Esille alkoi tulemaan lausuntoja mua kohtaan kuten ”sun tulee alkaa miettimään haluatko lapsia, sillä jos et niin en tuhlaa aikaani suhun”. Mulla alkoi ahdistamaan. En voinut sille mitään. Ei hän olisi lapsia heti halunnut, mutta kuitenkin sen viiden vuoden sisään. Mä en halunnut häntä tilanteeseen, jossa hän ei enää voisikaan saada lapsia, koska mä itse olen epävarma haluanko lapsia. Hyvin epävarma. (Kolmas virheeni oli jättää sanomatta tästä asiasta heti lokakuussa kun aloimme seurustelemaan)
Työstä hän pitää ja sanoo haluavansa jäädä Espooseen työn vakituisuuden takia, ainakin nyt vuodeksi ja katsoa sitten opiskeleeko vielä, kun sellaisetkin asiat olivat olleet suunnitelmissa. Sitten tilanne kärjistyi kuitenkin viime päivinä siihen, kun mulla oli vaikeaa antaa mitään kommenttia yhteisestä tulevaisuudesta ja yhteen muuttamisen tarkemmasta ajankohdasta..Niina sanoi, että mun lapsihaluttomuuteni on vain tekosyy ja, että olen valehdellut hänelle ja pettänyt häntä, koska en ole ollut rehellinen etenkin sen suhteen, että nyt hän on Espoossa – yksin, paria ”toisen luokan” kaveria lukuunottamatta ja mä en olekkaan enää varma milloin tulen sinne. Syyksi siihen selitin tämän lasten hankkimisen. Hän ei sitä kuitenkaan niellyt.
Nyt kun asiaa mietin, onhan meillä nyt vasta muutenkin takana 3.5kk seurustelua. Mun olisi pitänyt hänet päästää valitsemaan täysin vapaasti työpaikkansa eikä ohjata häntä mihinkään suuntaan tietäen, että vasta 1.5 kk seurustelun jälkeen mitä tahansa voi tapahtua. Vaikka hän olisi mennyt sitten Raaheen tai mihin tahansa kauas pois ja koittaa pitää suhdetta yllä siitä huolimatta. Nyt olen kuitenkin vastuussa teoistani, mutta en tiedä mitä voisin tässä tilanteessa tehdä.
Tulisiko mun esim maksaa hänelle kuukausittainen erä, mikäli hän ei halua nähdä mua enää? Voisin sen tehdä. Muutama sata euroa esim. Ikään kuin korvauksena siitä, miten paljon rahaa hän nyt menettää kun joutuu maksamaan vuokransa yksin ilman mun apua. Mitä muita vaihtoehtoja on vai onko mitään? Sanoin myös, että jos hän haluaa muuttaa pois sieltä niin mä maksan muuttokulut kuten tein viimeksikin ja hoidan kaiken käytännön järjestelyn. Mutta sekään ei tulene kysymykseen jos hän haluaa jäädä Espooseen.
Mulle jää vain syyllisyys enkä siitä pääse mitenkään pakoon.. ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinä olet ilmeisesti ollut se maksumies joka asiassa, joten opetelkoot ämmä elämään ittekseen.
Jos hän siihen jää asumaan ja kerran työpaikkakin on, niin maksakoon itse vuokransa. Niin ne muutkin tekee ja ihmiset eroo ja muuttaa ja eroo joka toinen päivä... Ottakoot alivuokralaisen.. Mamma siellä pähkäilee.. soutaa ja huopaa... ja eihän sitä nyt ihan 3 kuukauden seukkaamisen jälkee ihan oikeesti muuteta yhteen varsinkin jos noin epävarmaa touhua kaikin puolin.. hakisiko töihin vai jatkaisko opintoja ja siihen siten vielä kakaroita väsäämään,... ei kun kouluun eiku sitä ja tätä... eti itelles sellanen määrätietoinen nainen joka tietää mitä haluaa!
T: yks vaimo ja kaks lasta ja ura! (se on järjestely kysymys, mitä haluaa tehdä ja miten sen totetuttaa!)
Erittäin hyvin kirjoitettu, olen täysin samaa mieltä.. eihän tuollaisessa tilanteessa edes voisi harkita tilanneta että maksaisit osan vuokrasta?! aivan järjetöntä...! kun hänelä on sielä työ, maksakoon hän omansa elämänsä sielä.. sinä et todellakaan ole velvollinen maksamaan juurikaan mitään, vaikka naisilla (outoa sanoa itse naisena näin..) mutta niin monet saavat miehen pikkusormen ympärille ja tekemään mitä ihmeellisimpiä valintoja.. maksamaan vatteet, asuminen, puhelinlaskuja... siis sellaisa joita miehen ei oikeasti tarvitsisi maksaa...
Tasa-arvoisessa suhteessa toinen tukee toista silloin, kun toinen tukea tarvitsee.
Tämä ei kuulosta tasa-arvoiselta suhteelta. Jo parin seurustelukuukauden jälkeen toinen pistää toisen seinää vasten: "joko haluat lapsia viiden vuoden sisällä tai tämä loppuu nyt".
Aloittajalle. Mieti, mitä itse haluat. Siitä et kertonut mitään. Kerroit vain, mitä toinen haluaa ja vaatii.
Samaa mieltä. Pidä sinä alkuperäinen kirjoittaja vähän puoliasi,
äläkä vain tanssi neidin pillin mukaan. Et sinä ole 3,5kk
seurustelun jälkeen velvollinen kustantamaan neidin elämää.
Mieti mitä itse haluat. Jos ei tunnu toimivan, niin ei voi mitään.
Itse hän päätti sinne muuttaa. Ei se sinun syysi ole. Ei aikuinen
ihminen voi omista päätöksistään toista syyttää. Suunnitelmat
on aina vain suunnitelmia ja jokainen järkevä ihminen tietää,
ettei siitä alle puolen vuoden suhteesta vältäämättä
seuraa sitä loppuelämän kestävää rakkaustarinaa, vaan monet
jutut kaatuvat jonkin ajan kuluttua. Itsehän hän juuri oli
sanonut, että ihan sama missä työ on, kunhan on töitä.
Jos neiti haluaa syntipukin ja syyttää kaikesta sinua, niin
se on ihan hänen oma ongelmansa. Opettelisi ottamaan
vastuuta omista päätöksistään.
..kuin litran mittaa. Älä ole tyhmä, ei sulla ole velvollisuutta maksella hänelle mitään. Kyllä vaikuttaa kuin sinut olisi yritetty painaa ihan selkä seinää vasten. "Terästä selkärankaan", vähän ylpeyttä ja unohda mokoma nainen !
Joo, samaa mieltä.
Miksi ihmeessä edes ajattelet noin? Ehkä sinä ohjasit mutta PÄÄTÖS oli hänen omansa.
Jokainen ymmärtää ettei noin lyhyt suhde anna mitään takeita sunntaan eikä toiseen. Eihän tuossa ajassa edes opi tuntemaan toista ihmistä. Tosin tämä Niinan tapaus kieltämättä on sellainen, jossa hän on jo selvästi antanut osviittaa minkälainen ihminen hän on. Minun neuvoni sinulle on, juokse ja lujaa, äläkä sen jälkeen anna ajatustakaan moiselle.
Sinä et ole elatusvelvollinen kuin omille lapsillesi, jos ja kun se aika koittaa. Olisihan se aika vinkeää, kun noin lyhyestä suhteesta saisi aina "elatusapua"
että asiaan kun asiaan tarvitaan kaksi "kyllää" ja yksi "ei".
Ja itselleen tulee olla aina rehellinen. Muut ihmiset tulevat ja menevät, mutta itsesi kanssa olet kuolemaasi asti.
Naisesi syyllistää sinua, koska on itse epävarma ahdistunut tilanteesta. Sinä et ole millään tavalla vastuussa hänen pahasta olostaan, naisesi on kuitenkin loppupeleistä tehnyt itse valintansa asuinpaikansa ja työnsä suhteen. Eikä 3,5 kk seurustelun jälkeen KUKAAn voi tietää, haluaako kumppaninsa kanssa lapsia vai ei! Vaikka eroaisitte, naisesi törmäisi samaan ongelmaan seuraavan miehen kanssa! Tuskin kukaan sanoo kättelyssä, että juuri hänen kanssaan haluaa lapsia. Älä ota stressiä älä vastuuta, mutta koita ymmärtää tyttöystäväsi tuskaa. Se ei johdu sinusta.
Jos homma on tuollaista jo alussa, niin ei se vuosien mittaan helpommaksi kävisi. Pidä huoli itsestäsi.
Muilta tulikin paljon asiaa ja elämänviisauksia. Itse en pystyisi noin lyhellä ajalla tekemään noin suuria päätöksiä elämän suhteen, mutta sinä olet tehnyt, yritän siis olla tuputtamatta "Mitä minä teksin neuvoja"
Sen sijaan minulle heräsi seuraavia kysymyksiä & ajatuksia.
- Olettaen jos teillä ei olisi ongelmia, milloin olisit valmis espooseen siirtymiseen, keväällä ?
- Pystytkä tekemään lapsiasian suhteen mielestäsi päätöskiä misssä ajassa ? Voisi kuvitella että sitä ei just nyt tarvitse päättää... ehkä vuoden parin päästä(?), jos ei, nainen varmaan ehtisi vielä lisääntyä jonkun toisen kanssa.
- Luuletko että naiselle on rahan menetys vai tunteet tärkemäpi ? Raha on rahaa, mutta sitä tarjoamalla saat varmaan turpaasi.
Jos tunnet vielä muutakin kuin syyllisyyttä naista kohtaan, onko mahdotonta että saat hilattua itsesi sinne Espooseen jollain aikataululla katsomaan miten käy kun välissä ei ole niin paljoa kilometrejä ?
Ilmeisesti naisesi siellä yksin kärvistelee ja tuskastelee pienistä ja isoistakin asiosta... Teillä ei ole nyt kun ongelmia ja välimatkaa - Eli mahdollisuudet suhteen työstämiseksi ovat lähellä nollaa.
Helppohan tuosta on peli viheltää poikki, mutta onko ne asiat jotka teitä on yhten työntänyt muuttuneet ?
(Tovottavasti en kuulosta liian epätoivoiselta romantikolta... olen kuitenkin mies).