Löytysköhän kohtalotovereita minun kaltaiselle tapaukselle. Minulla on lapsi ja seurustelukumppanillakin on lapsi ja ollaan kohta 1,5 vuotta tapailtu. Hän väittää niin rakastavansa mua vaan jotenkin vaan en tunne sitä rakkautta..Tuntuu että vaan ongelmia tulee lisää eteen tämän tästä. Suurin ongelma minulle on etten tunnu kuuluvan hänen elämäänsä. Ensinnäkään en kertaakaan ole tavannut hänen tyttöään, tämän lapsi asuu äitinsä luona, silloin tällöin vierailee isänsä luona. Tämä mies taas on minun lastani nähny varmaan sen sata kertaa. Minusta tuntuu että olen mustasukkainen jotenki miehen ex:lle. Oli vaan niin tympeää kun järjestivät miesystäväni vanhempien luona juhlat ja siellähä oli entinen lapsineenki ja miesystäväni myös. Ei tämä mies minua pyytäny, mikä tuntu paskalta. Ja asian hänelle sanoinki, vaan turhaa on mistään mitään sanoa kun mikään ei mene jakeluun, eikä hän ymmärrä miten minusta tuntuu. Minä en ole ite koskaan käynykään hänen vanhempiensa luona. Miesystäväni kyllä toitottaa että haluaa tulevaisuudessa kihloihin, yht.asumaan jne. Tuntuu vain että onko nämä ihan turhia puheita. Jotenki tuntuu ni surkeelta ku haluais kuulua toisen elämään..mutta tämä tilanne on. Onko tääl muita jolla jotain samantapaista kokemusta, olisi kiva ajatuksia vaihtaa:)
Parisuhde vai onko sitä?
N1979
2299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mies ei laskenut minua elämäänsä `sisään` vaikka yhteiseloa oli takana jo vuosia..Selitteli että kyllä meillä on yhteinen tulevaisuus jne. Ja vaikea oli uskoa että tarkoitti niin kun aina vetäytyi omiin oloihinsa tai mielummin oli kavereidensa kuin minun kanssani. Toistemme vanhempia kieltäytyi tapaamasta eikä halunnut tutustua ystäviini ja omilleenkin näytti vaivoin. Järjesti usein juhlia joihin kielsi minua tulemasta ym. Lopulta tajusin ettei sellainen mies ole minun arvoiseni ja erosimme.Onneksi. Laita ukko lunastamaan lupauksensa ja jos alkaa nikottelemaan niin unohda se.Maailmassa on myös miehiä joille toisen huomioiminen on itsestääselvyys,eikä ongelma. Parempi myöhään kun ei milloinkaan,ja vielä parempi mitä ennemmin..
Jos haluat 'jutella' niin laita vaikka mulle meiliä, niin puidaan tilanteitamme, koska itse en tunne henk.koht. ketään toista joka olisi vastaavassa tilanteessa, edes koskaan ollut.
[email protected]