Olemme molemmat n 30v. tutustuttu työn kaytta. Hän on varattu, luulenpa että jopa avoliitossa. Olemme kuitenkin melkein vahingossa huomanneet toisemme, ystävystyneet (pinnallisesti, ei syvemmin), ja jopa tavanneet kahdestaan. Ystävällistä flirttiäkin - mutta ei mitään sen rajumpaa - koska jos jotain menee vikaan meidän on kuitenkin pystyttävä olemaan yhteydessä työn takia. Nyt on hiljaisempi vaihe meneillään, oli joulu, uusivuosi ja vähän muuta välissä... ja voi olla että tämä oli nyt tässä.
MUTTA, jos tilanne taas avautuu, miten parhaiten isketään varattua miestä, ei enää ihan tuntematonta....
Joo, tiedän että se on väärin, mutta olen aina ennen ollut se "reilu" joka on jättänyt tekemättä väärin - se ei ole tuonut minkäänlaista tulosta - eli nyt ajattelin kokeilla egoistimetodia vaihteeksi (siis nimenomaan tässä yhteydessä - en muuten).
Kokemuksia, ideoita?
MUTTA, jos tilanne taas avautuu, miten parhaiten isketään varattua miestä, ei enää ihan tuntematonta....
Joo, tiedän että se on väärin, mutta olen aina ennen ollut se "reilu" joka on jättänyt tekemättä väärin - se ei ole tuonut minkäänlaista tulosta - eli nyt ajattelin kokeilla egoistimetodia vaihteeksi (siis nimenomaan tässä yhteydessä - en muuten).
Kokemuksia, ideoita?
Vastaukset 5
Vanhimmat
mä vaimona voin kertoa ett......ole sille aina iloinen ,kuuntelet *ymmärrät* sitä joka asiassa ja jaksat olla kiinnostunut sen menoista/tuloista.....älä ole mustis sen toisesta elämästä!
Mun mies ihastu sinkku naiseen,asui sen luona 2vkoa *oli tunteneet 4v* mut se lopahti heti??
Mulle selitetty ett oli liian mustis lapsista ja minusta *siksi mun mies palas takaisin* no se palaaminen ei ollut nuin helppoa mut se ei täs ollutkaa se tärkein juttu.....
Kun saat kemiat ja muut flaksaamaan nih se mies on sinun.....ainahan kaikki uus on IHANAA!
Onnea yritykselle!
.... niinpä. Katsotaan nyt. Ja tässä tilanteessa siis on olemassa tyttöystävä tai avopuoliso - ei aviopuoliso eikä varsinkaan lapsia....
Olisi ollut paljon helpompaa jos olisin tiennyt tyttöystävän olemassaolosta jo silloin kun tutustuttiin. Enpä vaan tiennyt - ja kesti kuukausia ennen kuin kuulin hänestä - toista kautta.
se jännä puoli tossa varatun vonkaamisessa on, että vastaisuudessa työpaikkasi väki tietää, että sinä olet se reppana, joka ei tajua omaa etuaan. Suhtautuvat sen mukaan.
Olet täysin oikeassa.
Eli en vonkaa, en ole vonkanutkaan. Vaan ystävystynyt ja kiinnostunut - hienovaraisesti. Ja naamat pidetään töissä neutraaleina.
Hän ei kertonut tyttöystävästään. Eikö ole sormusta? Jos olette todella hyviä ystäviä ja lähentyneet, luulisi toisen ensimmäiseksi kertovan siitä toisesta, jonka kanssa seurustelee/asuu. Nimittäin, oletko ajatellut, että saatat olla se seuraava, jota salaillaan, jos hänet saat. Aina alussa on ihastus jotakin erilaista, mitä ei koskaan ole ennen koettu ja ihmeellistä ja se toinen on sielunkumppani yms. Miksi sitten kuitenkin eroja tulee niin paljon yms. Pää kylmänä.