Olin yli puoli vuotta yhdessä yhden jätkän kanssa.
Sinä aikana vain kerran tuli erottua pariksi päiväksi (miehen toimesta..) ja jotenkin sitten kai oletti että tämä
ei enää säry kun jo kerran palattiin yhteen.
Sen jälkeen suhde tuli vakavaksi ja kaikki meni hyvin useamman kuukauden.
Yhtäkkiä sitten viime perjantaina puhelimessa itkien sanoi ettei kuulemma enää rakasta vaikka välittääkin eikä tahdo jatkaa..
Ennen sitä oli jonkun viikon oudon hiljainen.
Vaikea jotenkin käsittää,
kokoajan odottaa että toinen palaa takaisin jne..
Eniten vituttaa kun en kuullut syytä mikä meni vikaan ja mikä minussa sitten oli vikana.
Pistää miettimään, olisiko itse voinut tehdä asialle jotakin?
Nyt sitten se perinteinen
"elämä ei enää jatku" vaihe päällä ja jokaikinen
arkipäivän asia tuntuu yksinäiseltä ja vaikealta -_-
Inhottavaa kuulla lohdutuksia tyyliin "Ansaitset paljon paremman! Eihän tuollaisen kanssa kannata olla, kyllä sie jonkun löydät!" Kun itsestä tuntuu ettei kelpaa kukaan muu.
Sinä aikana vain kerran tuli erottua pariksi päiväksi (miehen toimesta..) ja jotenkin sitten kai oletti että tämä
ei enää säry kun jo kerran palattiin yhteen.
Sen jälkeen suhde tuli vakavaksi ja kaikki meni hyvin useamman kuukauden.
Yhtäkkiä sitten viime perjantaina puhelimessa itkien sanoi ettei kuulemma enää rakasta vaikka välittääkin eikä tahdo jatkaa..
Ennen sitä oli jonkun viikon oudon hiljainen.
Vaikea jotenkin käsittää,
kokoajan odottaa että toinen palaa takaisin jne..
Eniten vituttaa kun en kuullut syytä mikä meni vikaan ja mikä minussa sitten oli vikana.
Pistää miettimään, olisiko itse voinut tehdä asialle jotakin?
Nyt sitten se perinteinen
"elämä ei enää jatku" vaihe päällä ja jokaikinen
arkipäivän asia tuntuu yksinäiseltä ja vaikealta -_-
Inhottavaa kuulla lohdutuksia tyyliin "Ansaitset paljon paremman! Eihän tuollaisen kanssa kannata olla, kyllä sie jonkun löydät!" Kun itsestä tuntuu ettei kelpaa kukaan muu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
samassa tilanteessa täälläkin, tosiaan kuukausi on erosta aikaa ja aivan maassa olen.
olen kans samassa tilanteessa.. mies jätti enkä edes tiedä tarkkaa syytä (toinen nainen ei ole se syy).. siitä on nyt vajaa kuukausi ja oon ihan hajalla.. en edes halua kuulla mitään kliseitä että aika parantaa haavat tms kun sellanen tuntuu niiiin kaukaiselta...
Todellakin tuntuu vain toivottovammalta kuunnella sitä kuinka aikaa menee ja yhtäkkiä jostakin putkahtaa uusi ja ihana ihminen xP
Aina tuntee itse olevansa jokin "erityistapaus" jolle aika ja uudet suhteet eivät tehoa..
Kai se tietysti kaikista aina yhtä pahalta tuntuu,
mutta silti kukaan ei osaa lohduttaa oikealla tavalla. Jotenkin odottaa automaattisesti kavereiden haluavan auttaa takaisin yhteen jne.. Vaikkei se
niille mikään velvollisuus ole
sama tilanne.. erosta pari viikkoa.. tuntuu aivan käsittämättömän pahalle.. sitä kun luuli et kaikki menee hyvin..
Varmaankin jätkä vaan yksinkertaisesti kyllästyi ja oli miettinyt sun jättämistä jo jonkin aikaa. Jos te olette vielä nuoria, niin siinäkin yksi syy. Heppu halusi vaihtelua ja elää nuoruuttaan ihan sinkkuna. Voi tietty olla, että hetken päästä sen kainalossa roikkuu joku uusi pimu. Aika näyttää ja silleen.
En tiedä, miksi tyyppi jätti, mutta on mahdollista, ettei suhde tyydyttänyt häntä enää. Siitä tulisi mielestäni kuitenkin ensisijaisesti keskustella eikä vain ilmoitusluontoisesti kertoa "tää loppu nyt".
Tähän voisi tietysti auttaa sekin, jos tiedustelee toiselta, missä mennään, mutta toisaalta se on vähän kohtuuton vaatimus. Ehkei jättämisen syy koskaan selviä, mutta minusta vaikuttaa, että ainakin jätkän puolelta oli puutetta kyvyssä kommunikoida.
Ja elämä jatkuu ja sen on jatkuttava.Täälä sensi lijoilla,kuin muuallakin ihmissuhteet pitää pystyä keskustelemaan ja vaikka totuus tekeekin joskus kipeää,niin se on aina parempi,kuin epätietoisuus.Me miehet varsinkin ei aina jakseta
naiselle kertoa mikä mättä,kun puhuttaisiin enemmän ja kerrottaisiin miltä todella tuntuu,niin meillä kaikilla olisi paljon parempi olla.Jaksamisia Kaoka