käytiin tuossa aika kiivas keskustelu. asia niinpäin että mä haluaisin useamin ja mies ei. asiasta ennenkin väännetty peistä ja silloin mies ymmärsi pointin ja myönsi että toiselle voi tuottaa hyvää mieltä vaikkei itse pystyisi/haluaisi. nyt ääni kellossa on muuttunut. kuulemma sekin vaatii sen oman haluamisen vaikkei toinen odotakaan itse suoritusta. mä ymmärrän jos toiselle sanoo ei, mutta onko hyvän olon tuottaminen liikaa vaadittu. monasti homma (luomumenetelmällä) loppuu just kun mä pääsen fiilareihin. näin mentiin vuosia. sitten hommattiin leluja ja homma toimi ja molemmilla hyvä olo. onhan se keinotekoista, mutta kaipaamahan sitä hekumaa itsekin. mä ymmärrän jos toiselta tulee vastaus ei suoraan seksiehdotukseen, meneehän se haluttava olo ajallaan ohi. ja voi mennä se halukas olokin kesken kiihkeimmän hetken. lapsellinen olen mutta kysyin mieheltä että mitäs jos vuosia olis käynyt niin että kun hänellä alkaa tulemaan hyvä olo, niin mä vaan lopettaisin. se jos mikä tuntuu pahalta, ei se että toinen sanoo ei jos ehdottelee.
mulle ei tuota pahaa mieltä tuottaa toiselle hyvä olo jos mua ei kiinnosta tai ei voida olla. nyt tuli paha olo että toinen on sitten vain miellyttänyt nää viime ajat. me saatiin lapset aika pian suhteeseen ja seksikin oli vähäistä, mentiin miehen ehdoilla. sitten kun lapset oli pieniä niin se kahdenkeskinen aika jäi. mä en edes nuorena pitänyt sekistä, mutten ollut pihtari. lapset vei sitten sen halun totaalisesti kun painoa tuli, ja tunsi ettei ole viehättävä.
nyt sitten pari vuotta sitten rakastuin mieheeni ja tunteet heräs. ja meillä oli tosi tunnelmallista. ja tuntuu niin väärältä että tää olis ollut tässä kun mies ilmoitti ettei häntä enää kiinnosta. noh sain sen pari vuotta sitten nauttia. onko muilla pareilla ongelmaa että sitä huomaa vasta vähän varttuneempana nauttivansa jostain asioista, ja sitten vedetään matto pois alta.
enää olen vain siis äiti. vaimosana on vitsi, ja naiseksi en enää itseäni tunne. mies kun on aina saanut ja saanut(ymmärsköhän tätä kukaan), mä koen että mua on naisena nyt niin loukattu. tosi kylmästi mies saoi ettei enää kiinnosta, ja että pitkän aikaa hänellä ollut mielessä että se vaatii sen omankin haluamisen että voi tuottaa toiselle hyvän mielen. onko naiset ja miehet tässä asiassa sitten erilaisia.
mulle ei tuota pahaa mieltä tuottaa toiselle hyvä olo jos mua ei kiinnosta tai ei voida olla. nyt tuli paha olo että toinen on sitten vain miellyttänyt nää viime ajat. me saatiin lapset aika pian suhteeseen ja seksikin oli vähäistä, mentiin miehen ehdoilla. sitten kun lapset oli pieniä niin se kahdenkeskinen aika jäi. mä en edes nuorena pitänyt sekistä, mutten ollut pihtari. lapset vei sitten sen halun totaalisesti kun painoa tuli, ja tunsi ettei ole viehättävä.
nyt sitten pari vuotta sitten rakastuin mieheeni ja tunteet heräs. ja meillä oli tosi tunnelmallista. ja tuntuu niin väärältä että tää olis ollut tässä kun mies ilmoitti ettei häntä enää kiinnosta. noh sain sen pari vuotta sitten nauttia. onko muilla pareilla ongelmaa että sitä huomaa vasta vähän varttuneempana nauttivansa jostain asioista, ja sitten vedetään matto pois alta.
enää olen vain siis äiti. vaimosana on vitsi, ja naiseksi en enää itseäni tunne. mies kun on aina saanut ja saanut(ymmärsköhän tätä kukaan), mä koen että mua on naisena nyt niin loukattu. tosi kylmästi mies saoi ettei enää kiinnosta, ja että pitkän aikaa hänellä ollut mielessä että se vaatii sen omankin haluamisen että voi tuottaa toiselle hyvän mielen. onko naiset ja miehet tässä asiassa sitten erilaisia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vain sillä on merkitystä, mitä teet nyt ja tulevaisuudessa.
Ymmärrän kyllä, että haluat kertoa taustaa nykytilanteelle, mutta muista, että sen ei pidä antaa vaikuttaa siihen, miten itse suhtaudut miehen haluttomuuteen.
Ja siihen, mitä asialle aiot tehdä.
tiedän että vain tällä hetkellä ja tulevaisuudella on merkityksensä. mä en takerru menneeseen vaan tähän hetkeen. tarkoitan että jos pari vuotta sitten tunteet heräs ja mies ilmoitti että aika tekee tehtävänsä. parissa vuodessa tapahtuneista onnellisista hetkistä en vielä puhuis menneessä, jos sitä tarkoitat. mä ymmärrän miehen haluttomuuden ettei halua yhtä usein, ja olen sille sanonut että mulle ok. ja tää on sopinut tähän asti, kun mies sanoo jos suoraan että keskitytään vaan suhun. koska eihän sitä aina voi tietää jos lähelle menee ja alkaa hyväillä, että jospa sen toisen halut heräis. mulle on ollut ok jos mies ilmoittaa ettei itse halua et tehään vaa sulle hyvä olo. mutta kun eilen suoraan ilmoitti että tarvitsee hänenkin haluamista, ja on olo kun sais liian usein suklaata, että lakkaa kiinnostamasta. jos se tunne tulis, niin tulis halu. en ole tyrkky, mutta pidän myös toisen hyväilemisestä, mutta ei tarkoita kait et toinen sais liikaa ja aina on tarjolla. jos toisen lähellä on muttei seuraa mitään aiktia vain hiukan toisen hyväilemistä mikä siinä voi viedä halut. onko toisen hyväileminen toiselle liikaa. tuleeko hänelle kuitenkin tunne ettei pysty mua perinteisesti tyydyttään, kun tähän en saanut vastausta. mä olen vain ihmeissäni että mksi asiaan tarvitaan myös halua, ja että siihenkin kyllästyy. musta avioliitossa on kaunein asia tuottaa toiselle hyvä mieli. vaikka ajatuksissaan harhailis vaikka miljoonien mailien päässä. mä oon vaan helkutin ymmälläni ja toistan itseäni. mutta tää ees helpottaa kun saa tänne kirjoittaa. kiitos että vastasit, ja en edes tiedä mitä asialle enää tekisin. kun niin suorat sanat sain niin tunne on helkutin huono. tunnen itseni pervoksi ja epänaiselliseksi. mutta kun en voi itselleni mitään että olen seksuaalisempi ja halukkaampi ja kaipaan tuota hellyyttä enemmän ja saan siitä niin paljon virtaa normaaliin arkeen. suhteessa toinen haluaa enempi ja toinen vähempi, mutta se halukkaampi kärsii aina jossain vaiheessa. sori et jankkaan samaa.
Hei!Mulla on vähä sama ongelma,mut toisinpäin.Mun mies olisi kovinkin halukas,mut mä en enää nykyään kaipaa seksiä,vain läheisyyttä.Olin ennen ekaa lasta todella aktiivinen seksin suhteen ja on ollu nyt vaikeeta,varsinki toisella osapuolella.Ymmärrän kyllä että mieheni on tottunut siihen,että aikasemmin halusin usein seksiä ja vaikee tajuta,et miksi yhtäkkiä on toisin.Oon yrittäny pakottaa itseni haluamaan,mut ei onnistu!Ja tunnen syyllisyyttä asiasta.Ja todellakaan miehessäni ei se vika ole.Silloin harvoin kun miestäni ei tunnu kiinnostavan,kieltämättä mulla alkaa jonkin verran halut heräämään.Kiinnostasko miestäsi enemmän,jos olisit vaikeammin saatavilla?
Kuulostaa miesnäkökulmasta jotenkin päällekäyvälle sinun tyylisi.
Kyllä se vain vie mieheltä halut, jos on aina kyljessä...
P.S. Ei liity aiheeseen, mutta tekstisi oli aika raskasta luettavaa, muista vastaisuudessa isot kirjaimet lauseen alkuun, sekä kappalejako...
Olipa raskasta luettavaa ihan visuaalisesti ja isojen kirjaimien puutteesta johtuen. Menee tärkeä asia hukkaan. Haluat varmaan muiden kannanottoja kun kerran kirjoitit tänne. Silloin ajatellaan myös lukijoita eikä todeta ettei jaksa kiinnittää huomiota sellaiseen.
Näin ihan vastaisuuden varalle.
Asiaan en sano mitään, koska en valitettavsti jaksanut lukea.
ainakaan voi turhasta hienotunteisuudesta syyttää.
Mun mielestä parisuhteessa kulkee käsi kädessä tuo fyysinen ja henkinen puoli.
Jos seksi pelaa molempia tyydyttävästi, niin suhde voi henkisestikkin hyvin.
Homma toimii mielestäni myös toisin päin, jos henkinen puoli ei pelaa, ei pitkässä parisuhteessa pelaa seksikään.
Harvoin myöskään seksuaainen aktiivisuus on molemmilla samansuuruinen.
Itse elän pitkässä parisuhteessa ja olen siitä onnellisessa asemassa, että seksuaalinen aktiivisuus on aika yhteneväinen minulla ja naisellani.
Mielestäni ei pitäisi olla mikään ongelma tehdä sitä toiselle, eihän sitä aina samaan aikaan laueta ja tällöin kyllä hoidan orkun myös naiselleni.
Totuushan on että jokainen hankkii omat orgasminsa. Ei se sun ukko mikään spermalinko ole, eikä sitä mattoa huvita nuolla jos yksinkertaisesti ei vaan huvita. Eli oman käden kautta onneen.
kiitos asiallisista viesteistä. sori jos teksti on raskasta tai kappalejako ontuu. semmoisia nyt en tässä mielentilassa ajattele. että voisko tommoset kommentit jättää on jo muutenkin niin helvetillinen olo. joo mies ei ole spermalinko mutta miksi toisen hyväily ilman aktia on ongelma siinä on ongelman ydin. mulle on ok jos seksi ei suju, mutta vaadinko liikaa että silti voi olla hellyyttä. koska meillä se toimii toisinkinpäin. mulle ei ole ongelma jos hyväilen miestäni, että itse saan siitä mitään. voin myös fyysisesti olla saatavilla. kauneinta rakkauden muotoa ja välittämistä on että voi silti tuottaa toiselle mielihyvää. ja isoja kirjaimia ei edelleenkään ole, se on nyt niin merkityksetöntä. musta tuli nyt joku kummajainen ja outo lintu, ja samaan ei ole enää paluuta. mä ymmärrän miestäni ja otan hänet huomioon, mutta en vain ymmärrä että voi olla haluton sitten tuottamaan toiselle mielihyvää.
On isojen kirjainten välttely...
itseäni ole naiseksi viime vuosina tuntenut kun käytetty edellisinä kertoina lähestulkoon vaan hyväksi. tartutettu seksitauti ja lempattu sielullisestikin. Olen siis 23 v. sinkku ollu kaksi vuotta ainaki.
Mutta mitäs turhaan valittelemaan, on tääkin ihan ok kun vertaa siihen mitä teininä oli et häpeili jatkuvasti kun panetti koko ajan missä ikinä olikin.
Pitänsuhteen kanditaatt olen. n. 10v sitten mieheni halut loppuivat aika lyhyen ajan kuluessa, itse olin mielestäni kiinnostunut seksipuuhista ja tunnen olevani ihan ok.
Otin asian puheeksi, mistä kiikastaa, enkä pahoittanut koskaan hänen mieltä kun huomasin lipsumista.
Naisena pahoitin mieleni hänen antamaansa vastaukseen: sinun kanssasi ei kiinnosta. Olen mielestäni hyvinhoidetun ja jopa hauskannäköinen ikäisekseni. Tiedän ettei hänellä ole sivusuhteita, pyörii kintereilläni koko ajan eikä käy yksin kuin kauppareissulla, usein sielläkin yhdessä. Häellä on totaalinen impotenssi. Nyt hän kärtyää ja unohtelee asioita, suunnittelee reissuja mutta käyttäytyykuin pikkupoika, suttuu ja kiukuttelee, eli uudelleen 7v. Koittakaa kestää,minunkin pitää, hyvät ajat ovat takana päin. Jokaisen on kuormansa kannettava.