Siis meillä on avioliitto "harkinta-ajalla".Meillä on pitkä liitto takana,ollaan vielä nuoria,on kaksi pientä lasta,yhteiset asuntolainat,eli siis koko upea paketti.Nyt mieheni halusta "mietimme tätä kaikkea".Siis Hän halusi ensin erota,mutta sitten "sovittiin" että mietitään vielä,ei tehdä mitään päätöksiä vielä.Siis Kuinka kauan pitäisi miettiä?mä tiedän että haluan jatkaa avioliittoa,rakastan häntä,häntä vaan tämä arki ahdistaa..Toista naista ei kuulemma ole kuvioissa..Mä olen tällä hetkellä niin peloissani että suostuisin mihin tahansa että hän jäisi meidän luo..Onko kellään kokemuksia vastaavasta?
kauanko
odottaa?
61195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tietty, jos on kotona tottunut pelkkään juhlaan ja sitten rakennellaan omaa pesää jonne arki asettuu pysyvästi, kuka sitä pitkään kestää.
Meillä naisilla äitinä on ihmeellinen tapa selvitä. Naisellakin pitää olla ylpeytensä, toimi sinä tomerasti kun miehestäsi ei ole vastuunkantajaksi isänä. Oliskohan oikeat jauhot sittenkään pussissa.
Harmi kun lapset ovat noin pieniä ja uusi koti, yleensä asioilla on tapana loksahtaa paikoilleen.
Talot ym ovat maallista, nykyaikana saa hyviä asuntoja ja asuntotuet ym, älä pelkää, kyllä selviät, neuvon, pysy itse lasten kanssa kaidalla tiellä ettet itse vahingoitu ota asia puheeksi.
toinen tai vähintään joku viritys menossa. Ex-kielsi alkuun myös ja sanoi vaan rakkauden loppuneen ja haluavansa elää omaa elämää. Kohta paljastui toinen nainen ikäänkuin vahingossa. Joten epäilen vahvasti kaikkia näitä miehiä (myös naisia), jotka yhtäkkiä alkavat selittää jotain ihme juttuja. En tunne ystäväpiiristäni enkä muutenkaan yhtään eronnutta paria, ettei kuvioissa ole ollut kolmatta osapuolta. Rakastusta tai ihastusta tms viritystä, lopputulema on ihan sama eli eroon vanhasta.
samanlainen tilanne, paitsi että eropapereitaei olla vielä täytetty. Haettu on ja lastenvalvojalle on aika varattu. Itse haen lasten kanssa asuntoa. Mieheni sanoi "asutaan ainakin muutama kuukausi eri osoitteessa" silti vielä käy nukkumassa kotona. Tunteita hänellä ei ole mua kohtaan ollut puoleeen vuoteen mutta en ole ilmaa sille. Eli taitaa välittää musta vielä. Sanoo myös että toista naista ei ole, mutta missä viettää viikonloput ja päivät kun ei ole kotona? Kun saan asunnon ja suljen oven viimeisen kerran niin nyt olen sitä mieltä että paluuta ei ole. Ei edes lasten takia. Olen miettinyt miksi ei ole täyttänyt papereita? Eikö halua erota. Mä en haluaisi muuta en kestä tätä enään.
Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Meillä on 4kk, 3v ja 5v.
Koitetaan jaksaa lastemme takia!
Ei mekään mitään papereita olla täytelty,eikä haettukaa(mun tietääkseni).Lapsemme ovat 8v ja 5v.Muutenkin sekoittaa vähän pakkaa kun mies yllättäen alkoi puhumaan ensi kesästä,että mitä silloin teemme yhdessä perheen kanssa.Siis haluaako eron vai ei?!En uskalla vielä kysyä.Kyllä mäkin tiedän että pärjäisin lasten kanssa,ei ongelma olekkaan se vaan milläs saat sydämen ajattelemaan noin.Rakkaus ja välittäminen ovat ensimmäisenä,"järjellä ajattelu" tulee vasta sen jälkeen..Sen tiedän että kyllä me naiset ja äidit pärjäämme aina,tuli mitä tuli.Lasten takia!!
oli suunniteltu ensi kesää. Viime viikonloppuna kun olin yksin niin silloin tuleva ero kolahti täysin. Tuntui että en jaksa enään mitään. Rakastan miestäni erittäin paljon ja se tekee kipeää. Olen yrittänyt saada mieheni puhumaan asiasta ja että haettaisiin apua. Mutta kun se ei halua.Kai mun täytyy luovuttaa ja antaa sen mennä.
Meillä vanhimmainen lapsi sanoo että ei halua isin muuttavan pois ja siksi huutaa ja kiukettelee minulle. Toisaalta odotan että mieheni sanoisi että ei halua erota mutta sitä tuskin tapahtuu. On hyvin kylmä mua kohtaan. Miehelleni tuleva ero tulee olemaan rankempi kun ei nää lapsiaan joka päivä.
Kaikki kaverini ovat sanoneet että ansaitsen paljon parempaa kuin mieheni, mutta minkäs teet kun sydän sanoo toisin.