tämä on? Mieheni syyllistää minut asiasta, jota en ole tehnyt, suutun ja sanon, että olen täynnä tuota ainaista syyllistämistä. Seuraa noin vuorokauden mittainen hiljaisuus, kunnes mies tulee ja moittii minua syyllistämisestä!!! Kuinka asia kääntyy tuolla tavoin, mikä sen aiheuttaa?
Mitä
......
5687
0Äänestä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on samanlainen puoliso eli kaikki mikä menee pieleen tai hän töpeksii tai käyttäytyy typerästi johtuu jonkun muun sanomisista tai tekemisistä tyyliin " no kun se sitä, tai kun itsehän sanoit niin, kun se ärsytti jne.- jne" Aikani minkäkin tuota jatkuvaa selittelyä kuuntelin kunnes yksinkertaisesti aloin joka kerta vastaamaan, että tekipä kuka mitä tahansa tai sanoi tai ärsyttää yms. on hän itse vastuussa kaikesta mitä suustaan päästää tai miten hän kä'yttäytyy. Joskus tuo auttaa , useimmiten ei mutta itse en suostu ottamaan minkäänlaista vastuuta mieheni käytöksestä tai sanomisista.
KJun ihmisellä on huono itsetunto hän tarvitsee kohtalaisen suojamuurin, jottei tarvitsi myöntää ja hyväksyä omia puutteita tai virheitään koska itsetunto on niin olematon, ettei näitä virheitä pysty käsittelemään. Tälläinen ihminen ei ymmärrä, että kaikilla on opitavaa ja jos töppää tai on huono jossain, se ei merkitse oman arvon alenemista vaan jotakin aivan muuta. Itsetunto ja itsetuntemus ovat suuria asioita ja osa ihmisen identiteettiä. Nämä meidän miehet tarvitsisivat kovasti psykoterapiaa vaan ehdotapa tälläiselle miehelle sitä, hän alkaa haukkumaan ehdottajaa vähintään hulluksi!
mies kävi terapiassa ja tuntui asiat muuttuvan entistä hassummiksi! Hän käy tunteella, pitää omia tunteitaan hyvin arvokkaina, mutta kun niillä "tunteilla" ei ole tekemistä todellisuuden kanssa. Ne on vain hänen oma totuutensa, millä ei ole yhteyttä käytäntöön ja kyseessä oleviin asioihin.
Hän olettaa, että minä osaan käyttäytyä hänen tunnetilojensa mukaisesti, minun pitäisi tajuta toimia, ilman, että hän asiaan edes milläänlailla viittaa. Ja tietty, asia on minun vikani kun en osannut toimia hänen oletusten mukaisesti!!!
Kysyn samaa sinulta?!
Minun vaimoni tekee samaa. Jos joku sanoo / tekee jotain niin minä olen syyllinen.
Kun sanon taikka perustelen että hän on täysin väärässä niin ei sillä ole merkitystä vaan: "se ja se sanoi näin".
Ja tästä hän pitää kiinni:" hän sanoi näin". Minun sanomisilla jne. ei ole merkitystä, vaikka kuka tulisi puhumaan puolestani.
Rakastan häntä koko sydämestäni ja hän on maailman ihanin ihminen, mutta kun hän saa taas menneet ajatuksiinsa, niin taas se alkaa.
Mikä neuvoksi?
on todella erikoinen, hän on välillä aivan ihana ihminen ja sitten alkaa tämä, en tiedä sen nimeä?, ihmeellinen syytösten esittäminen!
Aivan kuin hänessä olisi kaksi eri persoonaa!?
Tämä syyllistäjä ei näe omaa käyttäytymistää, mikä osaa olla todella loukkaavaa, voi omasta mielestää laukoa tulemaan mitä vain, näkemättä omaa vastuuta tapahtumista. Hän näkee vain vikaa toisissa, ei ymmärrä oman käyttäytymisensä loukkaavuutta. Jos asiasta jaksaa hänelle kolme-neljä päivää puhua, hän kieltää sanomisensa taikka väittää kiven kovaan, ettei hänen käytös tarkoita sitä, mitä se on ollut!!!! Vaikkei hänen sanomisissaan ja tekemisissään ole mitään tulkinnan varaa, ne olisivat loukkaavia kenen mielestä hyvänsä.
Minäkin olen tullut välillä siihen tulokseen että hänessä olisi kaksi persoonaa.
Olen myös miettinyt että asia voisi johtua ns. "naisten ongelmista". Eli tarkoitan sitä että ensi vuonna hän täyttää 50 ja olen huomannut että "rospuutto-ajat" eli menkat ovat jääneet. Ei hän ole tätä minulle kertonut, mutta olen huomannut.
Varmaankin tästä yms. nämä johtuvat?
Keljuinta on se, kun hän esim. tulee vessasta ulos, niin näkee että hän on taas miettinyt asioita ja käyttäytyy kuin olisin loukannut häntä jotenkin. Kun sitten kysyn, niin joku vanha asia on tullut taas mieleen ja siitä se alkaa...
Esimerkkejä: suhteemme alkuaikoina yksi hyvä ystäväni heitti hänelle kysymyksen kujeilu mielessä eli" miksi hän on minun seurassani" tai kun sanoin ystävälleni että tykkään vaimostani kovasti ja ystäväni heitti että " ei uskoisi".
Näitäkin hän silloin tällöin kaivaa esiin ja alkaa syyttämään minua. Olen sanonut että tuo on kaverini omaa huumoria eikä sitä nyt pidä ottaa vakavasti. Olen itse sivuuttanut noi asiat huumorilla sekä unohtanut ne, mutta vaimo kaivaa ne esiin ja " hän sanoi näin" taas.
Olen selvittänyt asiat perusteellisesti ja osoittanut todisteita asiani puolesta, mutta ei vaikutusta! Aina vaan" kun hän sanoi niin".
Esim. nykyisen tilanteemme vuoksi asumme eri kaupungeissa, kun vaimoni opiskelee uudelle alalle.
Ei se minua haittaa, koska ko. kaupunki on myös työmatkani varrella sekä vanhempani, veljeni sekä kaikki kaverini asuvat em. kaupungin läheisyydessä. Eli voin asustella sielläkin.
No, olimme vanhempieni luona niin mutsini oli sitten jossain vaiheessa todennut vaimolleni että " on kurjaa että ... joutuu nyt reissaamaan niin paljon".
Vaimoni veti tästä herneen nenään ja syyttää minua nyt mutsini sanomisista. Väittää että olen valitellut mutsilleni asiaa.
Sanoin ettei tuo pidä paikkaansa ja vaimoni kyllä tietää että tykkään ajelemisesta; meillä on myös moottoripyörä niin mikäs siinä kesällä on ajelella(?), niin silti aina "hän sanoi niin".
Sanoinkin että en minä ole vastuussa muitten puheista jne., mutta kun "se on sinun äitisi". Eli tämän takia olen vastuussa mutsini puheista, kun se on minun äiti!
Näitä esimerkkejä riittää. en jaksa muistella saatika kirjoittaa niistä.
Alan jo väsyä. Olen miettinyt eroakin, mutta kun toisinaan on niin mukavaa että!
Mikä avuksi?