Neuvoja tarvitsen :)

olen ollut taalla jo melko pitkaan ja sanoisin, etta taa vuos on IHAN liian pitka aika. No mulla oli poikakaveri, mutta me erottiin just, se petti mua kotona..ja en olis siita ikina uskonu, eipa se mua haitannu, meilla meni jo pitkaan huonosti, valimatka ei siis luonut muuta kuin huonoja juttuja

mika minulle taalla tekee ajan pitkaksi on se, etta kun on tottunut tietynlaiseen elamaan suomessa niin taalla tulet todellakin hammastymaan kuinka tylsaa sinulla voi olla.
ei ole oikein mitaan tekemista eika valttamatta kavereita.
ma ainakin ikavoin omia ystavia ja perhetta suomessa ihan tosi paljon...

jos on oikeesti mahdollisuutta lahtee alle vuodeks, tai alle 7kk lahde ihmeessa, mulla ei itseasiassa 3kk aikana tuntunu missaan, mutta sitten 4-5 kk aikana alkoi tulla paha mieli ja yksinaisyyden tunne.

Ihmiset taalla ovat kovin erillaisia, paikallisiin on vaikea tutustua, kaikki aupairit tuntuvat oelvan saksalaisia(joiden kaytos on ihan oma lukunsa)..
olen ehka kovin negatiivinen, mutta minun mielipiteeni vuosi on liian pitka aika olla taalla. Ja aupairina olo oli unelmani monta vuotta(aitini, tatini ja serkkuni ovat olleet aupaireina).. Minulle tama vuosi ei ole mannyt ihan putkeen, tykkaan perheestani taalla ja tyo on ihan kivaa, vapaa-aika se ongelma on.

eli siis toi 3kk jos vaan paaset johku nii mee ihmeessa. Siina ehtii kokea ja nahda kuitenkii ja jos jaa hyva maku suuhun nii voit neuvotella perheen kanssa etta josko oisit pidempaa..

mun mielesta 1v on liikaa, esim 6kk ois paljon parempi..Esim nyt en kylla uudestaan VUODEKSI lahtisi.

ja jos yhtaan tykkaat bilettaa niin ilman fake-id:ta ei ole hirveest mitaan valintoja taalla..tai no...en lahtisi kokeilemaan millaan keinoilla, mun perhe vaatii raittiutta, no problem, mutta se isa naytti mulle mita kaikkee voi tapahtuu jos rikkoo tota lakia taalla..ja ei kiitos...mutta ikavoin vahan faktaa, etta oli kuitenkin vapaa valitsemaan josko vaikka haluaisi lahtea bilettamaan ystavien kesken...

mutta taa on vaa tata mun ruikutusta...

Mulla ei ole omakohtaista kokemusta siitä et olis poikaystävä jäänyt, vaikka Au Pairina olen kahdesti jo ollut ja nyt taas lähdössä.
Kaverini oli kolme kuukautta jenkeissä viime talvena, takana kolme vuotta seurustelua. Sano ettei kadu hetkeäkään että lähti ja et olis voinut kuvitella olevansa viel korkeintaan toiset kolme kuukautta.
Eli teeppä niin, että lähde siitä 3-6kk liikkelle ja
jää sitten pidemmäksi aikaa jos siltä tuntuu :)
Kyllä se maailman kokeminen ja näkeminen on sellainen, ettei auta muu kuin mennä ni ei tarvitse myöhemmin katua ja jossitella :)
Tsemppiä sulle!

hei!
oon ollu nyt 4.5kk:tta aupparina ja koko tän ajan oon seurustellut poikakamuni kanssa. se on kerran käyny täällä kyläilemässä ja itse oli joulun kotona. juttu voi toimiaki jos kummatki sitoutuu täysillä ja oikeasti tykkäätte toisistanne! itse huomasin et joulun aikana minulla tuntu et olin jo tottunut oleen yksikseni ja en kaivannu niin sitä toisen koko aikaista läheisyyttä..., mutta se meni onneksi ohi:) mielestäni ei kannata poikaystävän takia jättää lähtemättä! jos juttu ei kestä, niin meant to be so, jos kestää sama homma:) kyllä maailmalla olo kasvattaa ja paljon!

sitten tosiaan vielä aupairiudesta n. yleensä! suosittelen myös aluksi sitä 3kk:tta! sitten näet onko sua varten! itse lähtisin kyllä ulkomaille, mutta yrittäisin hakea omaa asuntoa ja "normaalia" työtä.... aupairina kuiten valitettavasti olet töissä melkein aina kun kotona olet.... ainaki minusta tuntuu siltä...... vaikka perheeni onkin loistavimmasta päästä varmastikin!!!

että sellasta:) kaikkea hyvää perheen etsintään ja vaihtoehtojen mietintään!!!!!

minä oon ollut nyt puol vuotta au pairina ja neljän kuukauden päästä olis kotiin lähtö.. on ollu vaikeeta ja raskastakin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että voi kuinka vois ollaki pidempään.. ja mietin jo ajankohtaa mielessäni kuinkaa tänne pääsis uusiks. poikakaveri jäi suomeen ja taitaa jäädä muutenkin.. no sen näkee sitten kun palaan. aika ulkomailla vaan kasvattaa ihmistä niin ettei ajatukset enääkohtaakaan samoin kun ennem ulkomaille lähtöä..mutta me ei whditty olla kauan yhdessä, ennen kuin lähdin ulkomaille, joten sikäli eritilanne. Voi kuin vain ottaisi tunteistaan selvää..

ma oon itse ollut 6kk usassa au pairina ja vuosi olis tarkoitus olla taalla. mulla jai poikaystava suomeen(ollaan oltu yhdessa nyt 3 vuotta) eika oo kylla hetkeakaan kaduttanut etta lahdin tanne. eihan tama au pairina oleminen aina mitaan herkkua ole ja olo on kovin yksinainen aina ajoittain. mut ma halusin lahtea enka antanut poikaystavan olemassaolon estaa sita. se on pahin virhe jonka voi tehda; ei saa antaa rakkauden tulla omien unelmien tielle. sita saa katua tulevaisuudessa ja kovasti, usko pois. oma poikaystavani oli todella kannustavainen ja kannusti mua lahtemaan. paatimme yhdessa etta kestamme taman vuoden erossa olon vaikka mika tulisi. ja nyt voin sanoa, etta vaikka raskasta on valilla ollutkin, niin meidan rakkaus ei oo koskaan ollut nain vahva eika kummallakaan oo mitaan epailyksia etteiko tama meidan suhde kestaisi. nyt sita vasta on tajunnut et kuinka paljon toista rakastaa ja et halutaan olla yhdessa koko loppuelama. se on todellakin vaan asenteesta kiinni. jos asenne on kohdallaan, niin ei edes valtameri voi tulla teidan rakkauden valiin. sun pitaa vaan rohkeasti ottaa haaste vastaan ja lahtea.. ja jos se ei tunnukaan hyvalta, niin ainahan kotiin paasee takaisin.
mut on yksi asia johon kannattaa kiinnittaa huomiota; se on se yhteydenpito. mulla ja mun poikaystavalla yhteydenpito on ollut tosi helppoa ja vaivatonta, joten luulen etta se on suuri syy siihen etta tama meidan suhde ei oo kokenut mitaan kriisia taman 6 kk:n aikana. kannattaa etukateen jarjestella noi yhteydenpitojutut niin, ettei sit tarvi paikanpaalla ruveta kayttamaan mitaan kalliita puhelinkortteja tms. eli molempien kannattaa asentaa tieeokoneeseen skype tai live messenger, ja sit ostaa webkamera ja kuulokkeet. ne ei maksa paljon, huomioonottaen sen etta kuinka paljon siina saastaa kun saa puhua ilmaiseksi niin paljon kuin haluaa. ja skype ja messenger on tosi helppoja kayttaa ja puheen laatu on paljon parempi kuin jos soittais tavallisesta puhelimesta. meilla tama on toiminut tosi hyvin ja pysytaan juttelemaan paivittain. ja se oikeesti auttaa koti-ikavaan hirmusesti, kun pystyy nahda toisen webkameran valityksella. siina oikeesti tuntuu etta puhuis toiselle ihan oikeesti ihan kasvotusten eika valimatkakaan tunnu niin suurelta. tama on oikeesti tosi tarkea juttu ainakin mulle.. jos yhteydenpito on vaikeaa ja kallista ja aina hyvin vaikean takana, niin voin taata etta suhteeseen tulee ongelmia.. mut jos yhteydenpidosta tekee helppoa, niin voin sanoa etta kaikki on helpompaa. kannattaa ottaa kaikki hyoty tasta nykypaivan teknologiasta ja nauttia siita kun yhteydenpito on niin helppoa. ehka vahan liiankin helppoa... mut mulle se ainakin kelpaa hyvin. :)
joten toteuta unelmasi ja lahde matkaan rohkeasti!!! tsemppia!!!

itse lähdin brysseliin elokuussa auppariksi ja olin silloin seurustellut 2vuotta poikakaverini kanssa...hän ei kuitenkaan kestänyt pitkää eroa, vaan sitten päätimme et erotaan, ni hän saa rauhassa touhuilla hyvillä mielin mitä haluaa...itse oisin pystynyt odottamaan, mut suurin osa miehistä ei pysty, vaix niin sanookin...mut yhtään en oo katunu ja onhan niitä miehiä maailman merillä, elää täytyy kun nuori on;) Joten onnea matkaan, älä anna miehen olla pallo nilkassa, jos et nyt lähde, et sitten koskaan. Mukavaa kevättä ja kertoile sitten kuulumisia minne sitten lähdetkin:)

Oikein mukavia oli nämä kaikki teidän omat kokemukset :) Kyllä toisten kokemukset ja neuvot vain rohkaisee lähtemään :)

Totta on, että ei saa antaa miehen olla esteenä, ainakaan näin nuorena. Asiasta olemme keskustelleen ja ainakin osittain tultu siihen tulokseen, että yrittäisimme sen au pair ajan olla yhdessä ja hän sitten vaikka siellä vierailee :)

MUTTA LISÄÄ KOKEMUKSIA SAA LAITTAA :)

Hullu olet jos rakkauden hylkäät! Kadut sitä koko loppuelämäsi!

Mina erosin poikaystavastani kuukautta ennen auppariksi lahtoa. Oltiin yhdessa noin kahdeksan kuukautta, mutta mun lahto oli tiedossa jo alusta lahtien ja han kovasti koko suhteen ajan vakuutteli, etta pysytaan yhdessa mun auppariaikakin ja kannusti lahtemaan.. kunnes sitten iski tuo rimakauhu, heh.

Etta hanelle olisi sitten jo pelkka yrittaminenkin ollut liikaa :D Mutta mitapa sita murehtimaan, parempi nain. Ja parempi ennemmin kuin myohemmin. Olen taysin onnellinen siita, etta asiat meni niin kuin meni.

Outoa tietty on, etta nyt ollaan sitten kuitenkin oltu koko ajan viikottain yhteydessa (kohta ollut taalla 5 kk). Mutta on kai se hyva, ku on aina jolleki voinu purkaa ja puhua.

Ma kun lahdin 3 kk:ksi aupairiksi, niin 3 vko olin kerennyt olla kun mies oli pettanyt jo. Se sain kuulla kavereiden kautta. Siina tuli sit itkettya ja tapeltua viikko tolkulla, kunnes sit alko helpottaa. Suomeen palattua mies oli takas kimpussa, ja sano, etta jotenkin oli ollut helppo unohtaa kun ei oltu nahty, ja halus mut takas. No, en ottanut. Vielakin ruikuttaa peraan ja katuu kuulemma lopunelamaa... 2 vuotta kerettiin yhdessa olemaan tuota ennen, mutta siihen sit jai. Onneksi nyt olen taas aupparina ja sinkkuna! Ei ole kauheampaa kuin olla tuhansien kilsojen paassa omasta rakkaasta, ja se kun siel kuhertelee uuden "rakkaansa" kanssa. Kyl sattu - muistan sen aina!!
Mutta hei. Suhde kestaa jos on kestaakseen... Monet auppari kaverini seurustelee, ja oikein hyvin on mennyt vaikka se koko vuosi... Se vaan vahvistaa suhdetta jos niin on tarkoitus:) Lahde ihmeessa, nyt kun on viela mahikset. Sit kun sulla on miekkoses kans lapset, niin sit ei lahdetakaan enaa mihkaan!

Itse erosin jonkin aikaa sitten yli vuoden kestäneestä suhteesta ja en ole aikeissa enää sitoutua ennen ulkomaille lähtemistä. Vaikka esimerkkitapauksia kaiken kestävästä rakkaudesta on vaikka kuinka, niin yleisin skenaario lienee se, että pitkä välimatka tekee lopulta tehtävänsä ja siinä käy sitten "out of sight, out of mind".

Jos sinä ja poikaystäväsi olette tarpeeksi liberaaleja, niin voittehan aina sopia asian siten, että voitte erossaoloaikananne tapailla muita ihmisiä (ei tietenkään siten, että varta vasten hakeudutaan toiseen suhteeseen). Eli jos nyt käy niin, että vastaan tulee todella mukava ihminen, jonka kanssa haluaa viettää aikaansa ja elää nuoruuttaan, niin ei tarvitsisi itkeä itseään öisin uneen tuntien itsensä petturiksi/petetyksi.