tällaisessa tilanteessa:
olen kuullut mieheltäni että(hän on poikaystäväni,siis asumme avoliitossa) ja olemme olleet yhdessä n.3v. olemme tällä hetkellä molemmat opiskelijoita. aiemmin olin työssäkäyvä. nyt olen kuullut mieheltäni että anoppini kyselee meidän raha-asioista,että onko meillä rahaa jne. minun selkäni takana. miksihän tämä täytyy tehdä minun selkäni takana? voin sanoa suoraan että en tykkää siitä, että tuollaisiis asioihin puututaan,varsinkin kun olemme aikuisia ihmisiä. jostain syystä minua inhottaa se, että tällaisesta asiasta,joka ei mielestäni kuulu kenellekään muulle,kuin meille kahdelle. pitääkö vielä pitää aikuisia ihmisiä nuorina,jotka eivät osaa omaa rahankäyttöään.
en halua riitaa,enkä mitään ja kuulinkin asian oikeastaan vasta, helpointa olisi vain kuitata viittaamalla kintaalla,mutta olen sellainen ihminen,etten halua että tietyn rajan yli tullaan.enkä ymmärrä sitä, miksi minulta ei ole suoraan kysytty tätä asiaa,jos niin kiinnostaa,ehkä arvataan etten ehkä tykkäisi siitä.
on tapahtunut paljon muitakin asioita, mihin on puututtu, ja olen sanonut mielestäni nätisti,etten tykkää tuollaisesta asioihin puuttumisesta.
mieheni vanhemmat ovat varmasti vain huolestuneita ja haluavat auttaa,mutta emmeköhän aikuisina pärjää.
onko muilla samankaltaisia kokemuksia ja kuinka olette niistä selvinneet?
olen kuullut mieheltäni että(hän on poikaystäväni,siis asumme avoliitossa) ja olemme olleet yhdessä n.3v. olemme tällä hetkellä molemmat opiskelijoita. aiemmin olin työssäkäyvä. nyt olen kuullut mieheltäni että anoppini kyselee meidän raha-asioista,että onko meillä rahaa jne. minun selkäni takana. miksihän tämä täytyy tehdä minun selkäni takana? voin sanoa suoraan että en tykkää siitä, että tuollaisiis asioihin puututaan,varsinkin kun olemme aikuisia ihmisiä. jostain syystä minua inhottaa se, että tällaisesta asiasta,joka ei mielestäni kuulu kenellekään muulle,kuin meille kahdelle. pitääkö vielä pitää aikuisia ihmisiä nuorina,jotka eivät osaa omaa rahankäyttöään.
en halua riitaa,enkä mitään ja kuulinkin asian oikeastaan vasta, helpointa olisi vain kuitata viittaamalla kintaalla,mutta olen sellainen ihminen,etten halua että tietyn rajan yli tullaan.enkä ymmärrä sitä, miksi minulta ei ole suoraan kysytty tätä asiaa,jos niin kiinnostaa,ehkä arvataan etten ehkä tykkäisi siitä.
on tapahtunut paljon muitakin asioita, mihin on puututtu, ja olen sanonut mielestäni nätisti,etten tykkää tuollaisesta asioihin puuttumisesta.
mieheni vanhemmat ovat varmasti vain huolestuneita ja haluavat auttaa,mutta emmeköhän aikuisina pärjää.
onko muilla samankaltaisia kokemuksia ja kuinka olette niistä selvinneet?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kyselee munkin äiti usein, että pärjäättekö.
Pitäiskö antaa puhelin miehellekin, että ei hän tuntisi kyselyä selän takana puuhailuksi?
mutta ei kai tarvinnutkaan.olen kyllä tottunut ottamaan vastaan kaikenlaisia piikittelyjä, sekä mm. kouluväkivaltaa, hmh,ei kai tämä maailma mihinkään ole muuttunut. sitä vaan toivoo kysyäkseen,että saisi asiallisia vastauksia ja kokemuksia. onneksi tämä on ehtinyt niitäkin poikimaan.
Voi hyvät hyssykät sentään. On se kamalaa, kun on ihmisiä, jotka välittää. Siitäkin pitää täällä sitten valittaa. Kyllä munkin äiti kyselee mm. onko meillä mieheni kanssa rahaa, saattaa soittaa kaupasta ja kysyä tarvitaanko me jotain, jne. En raportoi jokaisesta asiasta todellakaan miehelleni enkä koe sitä pahana puuttumisena elämäämme. Anoppini on vielä huolehtivaisempi, "puuttuu" tosi moneen meidän asiaan, mutta hyvää se vaan tarkoittaa. Tuskinpa miehenikään kertoo minulle läheskään kaikkea, mitä hänen äitinsä häneltä ehkä "kyselee". Ja mitä sitten, kai vanhemmat nyt aina lastensa asioista haluaa olla perillä, vaikka miten "aikuisia" oltaisiinkin. Lakkaa miettimästä tommosia turhia. Jollei sulla ole oikeita ongelmia, niin nauti sitten vaan elämästä hyvä ihminen! Ja siitä, että ihmiset sun ympärillä välittää susta ja teistä.
Hienotunteisesti kysyvät pojalta kahden kesken, eivätkä töksäytä sinun kuultesi.
Ehkä halauaisivat antaa apua jossakin asiassa?
Kun olet sanonut, ettei sinulta saa tuollaista kysyä eikä asioihisi puuttua, niin he arvostavat kieltoasi.
Vanhemmilla on kuitenkin aina huoli jälkikasvustaan, minkä toteat sitten, kun sinulla on omat.
Ole iloinen. Ette jäisi yksin, jos jokin isompi murhe tulisi.
no johan pomppas...! Tuollaisella asenteella varustettu nuori miniä (?) ! Kyllä on vaikeuksia tulossa, säälittää pojan vanhemmat. Sinä olet niitä nykyajan "prinsessoja", jotka määräävät täällä tahdin ja vanhemmat ihmiset senkun väistyvät sivuun, vaikkakin haluaisivat kenties vain auttaa...
puoliakaan, tuskin kannattaa tänne tulla ketään haukkumaankaan.
Herra jumala, mitä oikuttelua. Sanot tietysti, ja käsket mihesikin sanoa, että rahasta on puutetta. Kun antavat rahaa, kiität.
Yksinkertaista, ekö totto?
että kun sinut on kasvatettu nii,että omillaan tulisi pärjätä, niin hirveän vaikeaa on pyytää rahaa ja sitä en varsinkaan tee anoppilassani, enkä kylläkään omienkaan vanhempien luona. tässä elämässä on selvitty sellaisista asioista, joita ei edes monikaan tiedä, enköhän selviä rahankäytöstäkin, sillä tosiaan, se on minun aika pieni huoleni. ihme vain, ettei anoppi ja appi sitä ymmärrä.
ja jos olet opiskelija, niin miten voit kirjoittaa koko tekstisi ilman ainoatakaan isoa alkukirjainta?
Tällainen osoittaa lukijoidenkin halveksimista.
äidinkieltä. osaan kyllä standardimallit, mutta täällä kirjoitan juuri niinkuin tykkään, ja tuo se vasta lapselliselta vaikuttaa.
Sympatiaa ilmeisesti kaipaat eniten, kun kirjoitat tänne. Kuitenkin kannattaisi omaltakin kannaltasi vähän kunnioittaa muita eikä asettua tuolla tavoin toisten yläpuolelle.
Älä huolestu! He tahtovat vain auttaa. Ota ihan iisisti kantapuoli ylöspäin=)
Eivät he mitään pahaa tarkoita.
asian kokenutkin?:) kiitos kuitenkin tsemppauksestasi:)
Ihmettelen asennettasi, suhtaudutko muihinkin asioihisi näin, jos kysytään? Jos, niin anoppisuhteestasi ei tulevaisuudessa tule ehkä hyvä ellet muuta asennettasi. Anopit etenkin huolehtivat vain että lapset kumppaneineen pärjää, elämä on opettanut huolehtimaan.
Omat lapseni ovat vain iloisia että saavat apua ja kysellään, he tietävät että emme tarkoita heille mitään pahaa vaan haluamme auttaa. Yleensä näitä asioita on helpompi kysyä omalta lapselta kuin kumppanilta, ehkä juuri hienotunteisuus syistäkin. Ja oman lapsen kumppanin asenteen me anopit kyllä heti huomaamme.
että tähän asian liittyy paljon muutakin,mutta tuo asia oli pienin niistä. esimerkiksi minun syömiset, ruoan maistamiset tai se,mitä ruokaa kaapistamme löytyy, ei kuulu mielestäni kenellekään. ei myöskään se, mitä lapsuudessani on tapahtunut.
Miksi poikaystäväsi äiti välittäisi sinun mielipiteistäsi?
Ei hän ole sinun anoppisi. Hänellä ei ole oikeastaan mitään suhdetta sinuun ja sinun asioihisi. On oikein, ettei hän kysy sinulta mitään henkilökohtaista. Sinun asiasi eivät hänelle kuulukaan.
Hänellä on huoli pojastaan. Häntä mietityttää, miten poika tulee toimeen, kun on muuttanut asumaan naisen kanssa, jolla ei ole tuloja ja joka opiskelee.
on eri asia kysyä onko teidän raha-asiat kunnossa, kuin että onko sinun raha-asiasi kunnossa. mutta totta puhut siinä mielessä, että minun asiani eivät heille kuulu. ehkä sitä on tullut tehtyä sellainen oma "reviiri", kun on tässä elämässä sattunut sellaisia asioita, jotka siihen voivat vaikuttaa. tiedäpä häntä.
No jopas jotakin!
Kuulehan ap. Minun lähemmäs 70v isäni kyseli tuossa vuosi sitten, että onko mulla (45v) rahallisesti asiat kunnossa, kun jouduin olemaan pitkään sairaslomalla.
En pätkääkään loukkaantunut, vaan ihan ystävällisesti ilmoitin, että kaikki on ok. Hänhän kysyi siksi, että olisi rahaa tarvittaessa antanut.
Se on rakkautta ja huolenpitoa.
en tarkoittanutkaan tosiaan tällä kysymykselläni mitään pahaa, enkä ole riitelevää ihmisluontoa, mutta jossain vaiheessa alkaa vaan hieman kypsyttää.
ja kuten sanoin, niin tämä asia ei nyt ole edes se isoin ongelma. ehkä olisi vain pitänyt kysyä, että mitäs jos asioihin puututaan,jotka eivät tosiaan kuulu anopille,ei edes minun vanhemmille,ei kavereilleni eikä kenellekään.
mutta se raha asia nyt vain sattui tosiaan tulemaan näin päällimmäisenä. mitäs minä sitä tässä selittämään,tuskin sitä kukaan pystyy omassa elämässäni minua neuvomaan tai ymmärtämään, kun ei tiedä puoliakaan asioista. muta itsepähän aloitin. siitäs sain.
alkuperäinen:)
Kun äitini kuoli 86-vuotiaana, oli hän huolissaan, miten minä selviän kaikesta hänen jälkeensä.
Niinpä hän uskoutui ikäiselleen veljelle, joka sitten n.parin viikon kuluttua hautajaisista soittikin ja kysyi, onko nyt kaikki kunnossa ja riittääkö rahat. Hän on valmis auttamaan, oli siskolle luvannut.
Niin että ei se huolenpito lopu edes tuonpuoleisessa.
Mainittakoon, että olin selviytynyt kaikista maksuista, niin että enoparka ei joutunut maksumieheksi. Hän oli hyvin helpottunut.
se on sitä sukulaisrakkautta jota tänäpäivänä myös läheisriippuvaisuudeksi sanotaan ja mörkönä pidetään.
että miesystäväsi äiti kyselee asiaa pojaltaan,koska on huolissaan miten POIKANSA pärjää. Ei kaikilla anopeilla riitä rakkautta molemmille vaikka niitäkin kauniita tarinoita täältä joskus saa lukea. Osasi tietysti voi olla onnellinen ja olet hyväksytty. Samaa mieltä olen siinä,että aikuisina moni haluaa pärjätä omillaan,mutta toki jos tiukka paikka tulee,miksei tarjottua apua voisi vastaanottaa mutta luulisi,että tuollaisesta avun tarjoamisesta keskusteltaisiin teidän molempien kanssa jos se koskee molempia! miten voisit edes kiittää jos et ole asioista tietoinen?
takana??????? Mikä tilivelvollinen poikaystäväsi sinulle on? Sinäkö teillä päätät kenen kanssa puhutaan ja mitä puhutaan?
Kai äidillä on oikeus kysyä omalta lapseltaan tarvitseeko tämä taloudellista tukea. Pojalle hän on ilmeisesti sitä tarjoamassa, eikä sinulle, miksi siis edes kysyisi sinulta.
Kolme vuotta seurustelua...no joo. Anoppi hän ei sinulle kuitenkaan vielä ole, vasta vain poikaystäväsi äiti.
asioista parisuhteessa puhutaan yleensä yhdessä.
Monikaan ei tykkää varmasti selän takana puhumisista tai sopimisista,asioista pitää pystyä puhumaan reilusti ellei toisella sit ole salattavaa. Mut hyvään suhteeseen ei salailumeininki kuulukaan:).
Mistä tulee tälläisiä viestejä: 'Anoppi hän ei sinulle vielä ole...',tulee mieleen,et se ois jotenki luonnotonta,et vois olla anoppi tms. Kauheen kitkerään,syyttävään sävyyn. Eiköhän moni pojan äiti hyväksy myös pojan tyttöystävän vaikkei vaimo viel oliskaan. Mut ei näköjään kaikki äidit...
"Monikaan ei tykkää varmasti selän takana puhumisista tai sopimisista,asioista pitää pystyä puhumaan reilusti ellei toisella sit ole salattavaa. Mut hyvään suhteeseen ei salailumeininki kuulukaan:)."
Mitä mieltä on poikaystäväsi näistä sinun kirjoitelmistasi? Et tietenkään kirjoita hänen selkänsä takana.
en kirjoittanut äskeistä viestiä,sen teki joku muu. tosin,minusta se oli todella hyvä.
mutta,minä en ole käynyt näillä sivuilla aikoihin,sillä olisi moneenkin kohtaan korjaamisen varaa,mutta olen tullut siihen tulokseen että se ei ole kannattavaa,joten jätän tämän palstan.
kidnappat anopin ja kiristät appiukolta sopivaksi katsomasi summa.
vaikutat ikäiseksesi kypsältä ja itsenäiseltä. uskon että pärjäät hyvin elämässä ja olet aikamoinen poikkeus moniin nykyisiin nuoriin verrattuna, jotka heti juoksevat kotiin valittamaan, jos rahat loppuvat. Arvostan itsenäisyyttäsi, joka voi vaikuttaa kiukkuiseltakin, mutta pystyäkseen olemaan itsenäinen, joutuu olemaan sisukas ja välillä kiukkuinenkin.
miten se suhde oikein sujuu jos toinen juoksee kotona rahaa kysymässä ja toinen yrittää elää itsenäisesti..?kuulostaa ihan lapsenkengissä olevalta suhteelta...
Ymmärrän alkuperäisen kirjoittajan ajatustapaa. Anopin utelut eivät aina nimittäin tarkoita hyvää.
Muistan vuosikymmeniä sitten, kun olimme mieheni kanssa avioliittomme alkuaikoina nuoria opiskelijoita ja ostin itselleni uuden takin. Anoppi nosti kauhean rähinän, koska olin ostanut liian hyvän, hienon ja kalliin palttoon hänen poikansa rahoilla.
Sain ämmän suun tukkoon kun kerroin, että minulla on vanhemmiltani saatua omaa käyttörahaa juuri tällaisiin tarkoituksiin. Voin ostaa itselleni millaisen takin haluan eikä se ole pois hänen poikakullaltaan.
Onneksi ko. nainen on jo kauan ollut ex-anoppini eikä poikakaan osoittautunut sen kummemmaksi.
ei rähissyt mistään, kysyipä vain, että onko teillä rahahuolia?
Kyllä nyt ollaan todella hienohipiäisiä, minunkin äiti kysyy useinkin, että jaksatteko sitä rumbaa, mikä aiheutuu parin alle kouluikäisen lapsen ja molempien vuorotyön vuoksi. Haluaisi auttaa, mutta kun on niin turkasen kaukana. Jos sanon miehelleni, että äiti kyseli jaksamisiamme, niin tuskin hän tänne nettipalstalle tulisi nyyhkimään, että anoppi puuttuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu ja miten hienovaraisesti voisin kertoa, että meidän jaksaminen on aivan meidän oma asia.
Toivottavasti ap. pysyy yhtä itsenäisenä, kun ja jos poikaystävästä joskus tulee hänen miehensä ja he yhdessä saavat lapsia.
Aika kova paikka, kun anoppi tarjoaa apua?
Vielä kamalampi, jos miniänä joutuisi pyytämään apua?
Eläköön me kaikki itsenäiset nuoret naiset! Meitä ei kyykytetä! Meille ei apuja tulla tarjoamaan!