Meillä on kotona tämän kaltainen ongelma: Vaimoni mielestä puolivuotiaan esikoisemme hoito ei ole "helppoa tai kivaa" ts. hän on kypsynyt hoitamiseen jo näin alkuvaiheessa. Mikä neuvoksi, en voi jäädä pois töistäkään, koska jonkun on rahat hankittava elämiseemme. Jäi vain mieleeni hänen itkunsekaiset sanansa eilen: "Nyt tuntuu siltä, etten jaksa enää"
Nainen ja vauva
Mies ja vauva
273590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 39 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
tai vain uupumusta? Saattehan vauvalle hoitoapua kodin ulkopuoleltakin? Isovanhemmat yms.?
koira ollut parempi vaihtoehto? Sen vois sentään lopettaa tai antaa pois jos ei ollutkaan kivaa.
Älä vain sano, että lapsi oli vielä enimmäkseen vaimosi idea/tahto.
Oletteko kysyneet kodinhoitoapua kunnasta tai jotain vastaavaa, että vaimosi pääsisi välillä puhaltamaan.
kotitöistä ja vauvanhoidosta. Vaikka olet töissä ja vaimo "vain kotona lapsen kanssa", niin se ei tarkoita sitä, ettei sun tarvi tehdä omaa osaasi kuten aikaisemminkin. Ja jos vaimosi on väsynyt, niin voit tehdä vielä enemmänkin. Vaikka oot töissä niin se ei tarkoita sitä, että töistä tultua oot vapaaherra, joka saa nostaa jalat pöydälle ja rentoutua loppuillan, vaan sun pitää päästää vaimo pois päivän lapsenhoitourakasta hoitamalla lasta iltapuolella enemmän, että vaimo pääsee omiin menoihinsa ja tekemään omia asioitaan. Ja muistathan pitää huolta (ja vaimosi kanssa), että ette ole pelkkä isä ja äiti vaan teidän pitää erottaa teidän parisuhde omaksi asiakseen ja nauttia toisistanne miehenä ja naisena yhtä paljon kuin äitinä ja isänä. Jos ei nimittäin ole parisuhdetta eli naista ja miestä, jolle on extrana annettu vielä lapsi, niin ei ole kohta enää yhdessä olevaa isää ja äitiäkään. Niin.
Miehen pitää tehdä kaikki työt työpaikalla ja kotona!
Muuten pikku bitch-rouva rasittuu kovasti kokonaan!
Kun ei pääse bilettään ja shoppaileen!
Ole itse 24/7 jonkun sellaisen käytettävissä joka ei osaa sanoa mitä tahtoo, (osaa vain antaa äänimerkin väärästä yrityksestä) joten joudut arvailemaan, olemaan varpaillasi vuorokauden ympäri, unohdat oman itsesti täysin kun on pidettävä huolta joka sekunti puolustuskyvyttömästä kääröstä joka käy vain hermoille mutta jota sinun pitäisi rakastaa enemmän kuin mitään muuta :D hmmh... ja päälle päätteeksi vielä et saa syödä, nukkua tai käydä vessassa (suihkusta nyt puhumattakaan) ilman tulipallopäänä karjuvaa pikkuvekaraa. Olisiko kiva 6kk? Ja vielä hyvällä tuurilla ypöyksin, ilman ketään jolle puhua? Mies vain tuhahtaa että "ethän sä tääl mitään tee"? Mm-mm.
Miehen täytyy siis Osallisuta, koska kyseessä on yhteinen projekti. Isä käy kodin ulkopuolella työssä, useimmiten, äiti asuu työpaikallaan. Ei pääse pois, huonolla tuurilla kuukausien välein. Herkkua? Maistuisiko? Ole hyvä, moni varmaan vaihtaisi :D
lapsi voi olal vaikka kuinka toivottu ja haluttu mutta sama työmäärä siinä kutienkin on ja ympärivuorokautiseen työntekoon väsyy puolessa vuodessa kuka tahansa, usko pois.
"Kun ei pääse bilettään ja shoppaileen!"
Kuin ois... suihkuun rauhassa? Syömään molemmilla käsillä lämmintä ruokaa? Bilettää ja shoppailee... *myhäilee*
***
vauva-ajan.....mulla oli niin, että jos pikasuihkuun jossain välissä pääsi ja ehti shampoon laittaa päähän niin se oli siinä....hoitoaineesta oli turha uneksiakaan...:D Ja syöminen jäi lähes kokonaan itseltä sen vuoksi kun tarvin itse sellaisen "ruokarauhan"...en siis pystynyt syömään silloin, kun vauva oli siinä vieressä....
Että tosiaan kyllä noi mitä eniten kaipas silloin, oli ihan jotain muuta kuin bilettämistä ja shoppailua...!
Mulla kun ei vielä ole lapsia, niin kyselen näitä tyhmiä. Miten niin ei ehdi käydä vessassa tai suihkussa? Kai se vauva nyt hetken itekseen pärjää vaikka sängyssään jos on terve?
Ensin on se ongelma ettet uskalla jättää lasta hetkeksikään. Ei kuulosta todelta nyt mutta odota. Kun se syntyy, kun se on vain muutaman päivän ikäinen, vahdit että se hengittää, seuraat jokaista pientä inahdusta ja kuvittelet pahinta koko ajan :D silloin kuns e nukkuu, pelkäät/odotat koska se herää, aj kun se on hereillä mietit mitä sinun nyt pitäisi tehdä, onkohan sillä nälkä? Pärjääköhän se? Kuuma? Kylmä?
Itse kävin suihkussa vauva sitterissä kylppärissä, ja minä vannon että se vaistosi milloin minä aloin rentoutua ja nauttia kuumasta suihkusta koska silloin se alkoi huutaa kuin rajansiirtäjä.
Niin pinetä myöskin imetät koko ajan. Siis: koko ajan. Et neljän tunnin välein, vaan saat opetella laittamaan ruokaa yhdellä kädellä koska se vauva on koko ajan tissillä. Noh, sekin menee kyllä ohi :D ja se on useimmista ihan mukavaa aikaa, tosin sitä alkaa arvostaa avsta kun:
Se oppii liikkumaan.
Muutaman kuukauden ikäistä tenavaa et uskalla jättää hetkeksikään silmistäsi koska se a)tukehtuu johonkin b)vetää jotain päälleen c)kuristuu johonkin d)syö jotakin e)ihan mitä tahansa. Ne on niin vikkeliä ettei tiedäkään, ja kun käännät selkäsi sekunniksi, jotain hajoaa. Usko pois. Ja mitä enemmän se liikkuu, sen enemmän saat olla varpaillasi. Loppujen lopuksi, kun menet vessaan, se tulee perässä, hakkaa sinua shampoopullolla ja tunkee jalan ovenväliin ettet saa sitä kiinni, ja huutaa koko ajan :D jos saat oven kiinni, sydäntäsärkevä karjunta oven ulkopuolella jatkuu kunnes tulet ulos.
tervetuloa äitiyteen :D You'll love it.
***
allekirjoittaa joka sanan :D
Niistä tulee parempia vaimoja ja äitejä.
tuli mieleen, että onko vaimollasi masennusta?
Itselläni on kaksi lasta ja nyt tämän nuoremman tehtyäni iäkkäämpänä, huomasin etten kertakaikkiaan jaksa sitä samaa kuin nuorempana.
Mieheni kyllä auttoi kotitöissä ja vuorotteli yösyötöissä, mutta silti olin koko ajan uupunut, huonoa omaatuntoa lisäsi myös se, että kaikki oli hyvin -lapsi ihana ja kaivattu ja silti en osannut nauttia, kätkin väsymykseni ja yritin sinnitellä. Onneksi nyt viiden vuoden yövalvomisien jälkeen tilanne alkaa pikkuhiljaa rauhoittumaan, mutten olisi jaksanut ilman mieheni tukea ja apua -sitähän se parisuhde on että autetaan ja tuetaan -eikä syyllistetä toista!
tai kivaa. Jostain syystä suunnilleen kaikki haluavat uskotella toisin mutta jokainen vanhempi tietää että varsinkin ensimmäiset kuukaudet ovat erittäin vaikeita.
Onko vaimollasi millaiset välit omiin tai sinun vanhempiisi? Heistä voisi olla paljon apua: he ovat olleet samassa tilanteessa ja heillä on antaa vertaistukea ja uutta näkökulmaa. Mistään naistenlehdistä on turha lähteä hakemaan apua, koska ne ovat osa tuota "vanhemmuus on ihanaa" -propagandaa. Eli vaimosi tarvitsee oikeiden ihmisten tukea. Oikeastaan koko perhe tarvitsee sitä. Omat vanhemmat, sisarukset ja ystävät ovat luonnollinen tukiverkosto. Jos he eivät ole saatavilla, niin neuvolat ja muut julkiset tahot ovat käytettävissä. Toivotaan ettei yhteiskunnan menokuri ole syönyt paikkakuntanne palveluita olemattomiin.
Jos äiti on liian väsynyt, niin lapsi maksaa siitä. Lapsi kärsisi myös siitä, jos jättäisit työsi ja tulotasonne laskisi niin että elämä olisi vaikeaa. En näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä jonkun auttavan tahon puoleen. Kauhean kauaa ette voi jatkaa noin.
Eikös se ole aika yleistä tuossa kun vauva syntynyt ja ns. neljän seinän sisällä. Vaikka muuten plussan päälle jäädään, niin eihän se vauvan hoitaminen 24/t kivaa ole.
Joku varmaan osaa laittaa lisää infoa mistä voi apua etsiä asiaan. Ja hyvä, että kumppanisi asiasta kertoi! Onhan niitäkin, jotka pitävät kaiken sisällään kunnes räjähtää ja jättävät koko höskän tai muuten tapahtuu jotain vahingollista, jossei apua osaa pyytää. Älä sinäkään sitä aliarvioi, sillä seuraukset voivat olla ikävät, jos vain katsotaan sormien läpi ja toivotaan että toinen jaksaa ja jaksaa. Vertaa sinne työelämän burn outteihin.
Teille kummallekin paljon jaksamista!
Miulla oli iha sama homma ko miu laps oli vauva...ja ku sillo miulle se masis iski..en jaksanu tehä mitää kotona. Poika oli onnex helppo hoitaa et pystyttii nukkuu koko päivä.
Hankkikaa perheohjaaja (meillä kävi ja siitä oli apua) ja vie se vaimos lääkäriin ni se saa oikeeta apua tuoho masennukseen. Masennuksen kanssa voi elää koha sitä osaa hoitaa ja se vaatii aikamoista ymmärrystä sitte siultakii.
Kiitos kaikista vastauksista..minun mielestäni ainoat realistiset neuvot tulivat kuitenkin herra Metsäpalowaaralta, eli mieheltä :D Siis, naiset ehdottavat täällä, että vaimoni menisi töihin ja minä hoitaisn lasta. Uskoisin että tulotasomme putoisi liian jyrkästi, jos naiseni menisi hänen koulutustasoaan vastaavaan
paikkaan hommiin: kioskinmyyjä. Sitten ei enää ajeltaisi volvolla, vaan pikkutyttäreni joutuisi tekemään matkansa epävarmalla lada samaralla :)
Ymmärtäisin hyvinkin vaimoni uupumuksen, jos hän joutuisi valvomaan yöt, mutta lapsemme ei itke öisin. Joten tässä taitaa olla kyseessä vain elämäntilanteen muutoksen aiheuttama reaktio.
kulkine, kyse onkin enemmän *STATUKSEN* menettämisestä
Olen lukenut näitä nuortennaisten masennus juttuja aivan ihmeissäni.
Itselläni on kaksi lasta, nyt jo nuoria aikuisia.
Ensimmäisellä oli paha korvatulehdus kierre ja öitä valvottiin... eräitäkin.
Toisella oli 3kk kestävä koliikki, sen aiheuttama huutojakso sijoittui onneksi iltaan, joten yöt nukuttiin jotenkuten.
Mutta mitään masennusta en muista, väsymystä kylläkin.
Luulen että tuo "masennus" on uusi muoti-ilmiö jota nykyäidit netin kautta syöttää toinen toisilleen.
Muistui mieleen oman äitini lapsien saanti aika, -50 luvulla.
8 lasta putkeen, ehkäisyähän ei tuolloin ollut. Isälläni pitkät ja raskaat työpäivät, hän ei todellakaan osallistunut työpäivän jälkeen lastenhoitoon, kuten ei muutkaan sen ajan miehet.
Pyykkivedet ja muut käyttö vedet kannettiin ämpärillä sisään ja ulos, vedet lämmitettiin hellalla johon lämmityspuut kannettiin korilla.
Mukavuuksia ei todellakaan ollut, mutta päivät oli niin raskaat ja työntäyteiset ettei yksinkertaisesti ollut aikaa miettiä omaa olemistaan ja masentua.
Edes silloin ei äidilläni ollut aikaa masentua kun isäni vammautui tehdasonnettomuudessa, ja muutaman kk.n päästä kuoli.
Äiti jäi todella yksin ison lapsikatraan kanssa, apua tuli tosi vähän. Elettävä vaan oli ja pärjättävä, kiitettävästi pärjäsikin.
Monelle nykyäidille "masennus" on vain keino vältellä velvollisuuksiaan.
Onneksi silloin kun omat lapseni syntyi, masennus oli oikea sairaus eikä joka synnytyksen jälkiseuraus kuten nykyään tuntuu olevan.
Ihmisten olisi vaan paremmin sisäistettävä se tosiasia, että silloin kun lapsia tehdään elämä menee lasten ehdoilla.
"Luulen että tuo "masennus" on uusi muoti-ilmiö jota nykyäidit netin kautta syöttää toinen toisilleen. "
"Monelle nykyäidille "masennus" on vain keino vältellä velvollisuuksiaan"
Tuosta viestien alusta voikin jo päätellä että valitettavasti tässä tapauksessa sitä sai mitä tilaa, töitä vieroksuva suomibitchukka jolle kaikki on tuotu hopeatarjottimella naaman eteen ja sanomalehdetkin sängyn jalkaan, niin miten sellaisen voisikaan kuvitella ottavan mistään mitään vastuuta? Hieman mukaellen suuresti ihailemaani valtiomiestä: "Don't always ask what your husband can do for you, ask what you can do for your husband" :)
"tässä taitaa olla kyseessä vain elämäntilanteen muutoksen aiheuttama reaktio. "
Ehdottomasti. Teiltä molemmilta. Ettekä ole ainut pariskunta samassa solmussa...
"naiset ehdottavat täällä, että vaimoni menisi töihin ja minä hoitaisn lasta."
Minä ehdotin että naisesi menisi osa-aikatöihin ja Joku Muu hoitaisi lasta sillä välin, perhepäivähoitaja olisi noin pienelle vallan mukava. Vaimosi tarvitsee mielekästä tekemistä, ei pelkkää orjuutta. Tulotasonne paranisi tai pysyisi ennallaan ja Sinun ei tarvitsisi pistää tikkua ristiin.
"Ymmärtäisin hyvinkin vaimoni uupumuksen, jos hän joutuisi valvomaan yöt, "
Uupumus ja väsymys ovat eri asioita. Uupumus on seurausta siitä vaatimuspaineesta jonka alla vaimosi elää. Pieni lapsi on hemmetin vaativa helpponakin, ja jos äidillä ei ole sitä kuuluisaa omaa aikaa, omaa henkireikää, se... well, ei toimi. Romahdus seuraa tasavarmasti.
Kuvittele itse asuvasi työpaikallasi... pomosi pyörähtää ovesta sisään varoittamatta ja motkottaa isnulle koko ajan, työtä kasaantuu etkä jaksaisi mitään tehdä, et saa valmiiksi töitä ja syyllisyys painaa päälle, käyt peseytymässä työpaikan vessassa. Nukut huonosti ja olet pahalla päällä koko ajan, kaiken kukkuraksi pomosi ilmoittaa että palkkasi on lakkautettu mutta silti sinu pitää olla kiitollinene ttä saat olla töissä...
Tuolta se ihan oikeasti tuntuu. Pienen lapsen kotiäitiys masentuneena. Tuntuu täsmälleen samalta (yhden ihmisen perspektiivi!) kuin yllä esittämäni tilanne. Eläydy, kuvittele.
***
"päivät oli niin raskaat ja työntäyteiset ettei yksinkertaisesti ollut aikaa miettiä omaa olemistaan ja masentua. "
Täsmälleen, nykyjään kun "kaikki on paremmin", on työnteko määritelty täysin eri tavalla. Sitä oletetaane ttä kotiäitinä ei tehdä mitään, maataan sohvalla vain ja surkutellaan. Hmmh... toisaalta, minä tiedän kyllä mikä minun päiväni saa sujumaan; tekeminen. Ei pelkkä lasten kaitseminen ja kotitöiden tekeminen, vaan merkityksellinen työ. Totta aki lasten kanssa touhuaminen on mielekästä myös, mutta ap:n puolivuotiaan kanssa ei vielä paljoa tehdä :D
Tavallaan siis liian helppoa elämää, kääntyy vaikeaksi. Sitä on vaikea käsitellä ettet voi juuri Tehdä mitään, Huolehtia vain. Ruumiillinen tekeminen on lääke monen alakuloon :D kuntoilu sitten nykypäivänä kun pyykkivesi tulee hanasta.
"silloin ennen" sitä pärjättiin ksoa oli pakko. Nykyjään toitotetaan joka tuutista kuinka sitä pitäisi olla "onnellinen" ja "täydellistynyt", äitiyttä pidetään myyttisenä onnenlähteenä josta ei saa valittaa. Harvempi kertoo kuinka kovaa henkistä työtä äitiys on, ja kuinka paljosta _oikeasti_ joutuu luopumaan.
"Monelle nykyäidille "masennus" on vain keino vältellä velvollisuuksiaan.
"
Tai keino kompensoida sitä että niitä velvollisuuksia ei ole? Kun elämä pyörii vain sen yhden kitiswevän naperon ympärillä, itse katoaa ja tunnet itsesi täysin hyödyttömäksi, kivaahan se vain on? Jotenkin se mieli siihen reagoi, pakostikin.
"Ihmisten olisi vaan paremmin sisäistettävä se tosiasia, että silloin kun lapsia tehdään elämä menee lasten ehdoilla"
Iso Kyllä. Odotusten tulisi paremmin vastata realistista todellisuutta. On ällöttävää kuunnella kuinka kaveri "yhdistää uran ja äitiyden" "ei luovu mistään vauvan syntyessä" "ottaa sen joka paikkaan mukaan, hararstetaan!" ... sitä naurattaisi jos ei tietäisi kuinka syvälle se kaveri tulee todennäköisesti menemään kun yksikään sen tavoitteista ei toteudu.
tyydyn olemaan apuna sitten kun niin käy. Järkipuhetta eivät meinaan kuuntele ennenkuin pohjalla on käyty.
***
tuhatta ja yhtä kirjoitusvirhettäni. Ikuinen ongelma. Kestäkää...
***
Empä tiedä. Ehkä. Oma äitini, tälläinen "vanhempi äiti-ihminen", kärsi tuosta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta niin minun kuin sisarukseni kohdalla ja itsellänikin on muistikuva siitä. En osaa uskoa, että se olisi ollut mitenkään "velvollisuuksien pakenemista". Sitä on ollut aiemminkin enkä näe, miksi masennus pitäisi leimata laiskuudeksi. Siitähän ei ole tietoa onko alkuperäisen vaimolla masennusta.
Jotenkin vain nyt tuntuu typerältä, kun riidellään siitä kumpi on väsyneempi ja kummalla oikeus olla väsynyt/masentunut. Enkä usko sen tuossa tilanteesta auttavan...
Pakko sitä on aina painaa, mutta miksi ihmeessä asettua omaa puolisoansa vastaan(kuten kummatkin tuossa) eikä toimia yhteen hiileen. Kummatkin varmasti haluavat huusholliinsa rauhaa ja onnea.
Ennen kuin vedät ihan noin yksiselitteisiä johtopäätöksiä, toivon, että luet muutaman artikkelin huolella ja ajatuksella:
http://www.aima.fi/synnytysmasennus/synnytysmasennus2.html
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=163
http://www.geocities.com/miukumauku_2000/masennus.htm
Muijas on nyt ensimmäisen kerran elämässään astunut reaalimaailmaan ja haluaa sieltä pois. Se on kuitenkin myöhäistä nyt joten hampaat yhteen vaan, aikuinen ihminen kestää mitä vaan kun on pakko.
naisella on lupa heittäytyä vapaasti masentuneeksi mutta miehellä ei
niin saatteko lapsen hoitoon esim.viikonlopuksi?
Auttaa suuresti.
Ja kyseessä voi olla masennus.
Vietä aikaasi aina, kun mahdollista lapsen kanssa,ja anna äidin nukkua,käydä kaupassa ja ihan mitä vaan yksin.
Mulla oli samanlaista,kun arki oikeasti kävi päälle ja sanon ett se ensimmäinen vuosi on rankin ja 2 vuoden jälkeen helpottaa suunnattomasti.Nyt lapsi 4 vuotta ja on aivan ihanaa:).
sinun hiukan töistä(?) edes muutama päivä ja olla arjessa apuna,se on jo paljon.