"" Varhaisista merireiteistä
Kuningas Birgerin valtakunnan itäreunoille Viipuriin 1200-luvun lopussa viittaava puhe ”yli meren purjehtimisesta” on osoitus merien keskeisestä asemasta tuon aikaisessa maailmankatsomuksessa.
Mutta kyse oli jo perinteisestä liikkumisesta. Vantaanjoen suiston ja Itämeren Helsinki sijaitsee vanhan, ainakin 800-luvulta lähtien käytössä olleen pohjoisen eurooppalaisen meritien varrella. Sitä käyttivät friisiläiset, viikingit, tanskalaiset, ruotsalaiset ja muutkin merillä vaivatta liikkuneet.
Merenkulku Itämeressä on yhtä vanhaa kuin ihmisten liikkuminen näillä alueilla. Jo kivikautiset kalliopiirrokset erilaisista aluksista kertovat vesiteillä liikkumisen tärkeydestä.
Ensimmäiset meritiet ja kauppasatamat Itämerellä syntyivät friisiläiskauppiaiden aikana 700- ja 800-luvuilla. Samaan aikaan viikingit avasivat kauppatiet itään Venäjän jokia pitkin. Itämereltä alkaneet reitit suuntautuivat Laatokalta joko Dnepria pitkin Mustallemerelle tai Volgaa pitkin Kaspianmerelle. Näiden reittien varteen viikingit perustivat siirtokuntia ja satamia.
Viikinkiajan kukoistaessa kauppatiet olivat ahkerassa käytössä, mutta näyttää siltä, että ne hylättiin noin vuoden 970 tienoilla. Bysantin kauppaa alettiin käydä Keski-Euroopan jokien kautta. Viikinkien laivat olivat merikelpoisia limisaumaisia laivoja.
1100-luvun puolivälissä syntynyt Hansaliitto toi Itämerelle uudenlaiset koggi-alukset. Sen keskuspaikaksi tuli uudelleen vuonna 1196 perustettu Lyypekki. Gotlannnissa saksalaiskauppiaat perustivat seuran, joka suuntasi kauppaa Väinäjoelle (Daugava) ja Novgorodiin. Rügen, Schleswigin tuolloinen nimi Haithabu ja Hampuri tulivat tutuiksi satamien kautta ympäri Itämeren. Myöhemmin mukaan liittyivät Kööpenhamina ja Helsingör.
Laatokalta ja Novgorodista liikuttiin tietysti myös Itämereltä länteen. Kun Novgorod laajensi hankinta-aluettaan karjalaisten maille Vienanmerelle, kansainvälisille markkinoille saatiin keittämällä kuivattua merisuolaa ja tankorautaa. Volgansuomalaisten erikoistuote oli hunaja, joka kyllä kelpasi kaikkialle. Obinugrilaisten kalaliimaa käytettiin alunperin nuolien valmistuksessa, myöhemmin sille löytyi kysyntää Euroopan luostareista. Monet tuon aikaiset kirjat on liimattu kasaan obinugrilaisten kalaliimalla.
Matti Klinge pohtii sitä, tarkoittavatko Suomenlinnan vierellä olevat saaret, varhaiselta nimeltään Vargskär (suom. Susiluoto), itse asiassa varjagisaaria. Vargskär tarkoittaa Suomenlinnan eteläosaa, jota nykyisin kutsutaan Kustaanmieksaksi (Gustavssvärd) siellä olevan linnoituksen mukaan, mutta aiemmin Warg-alkuiset nimet ovat olleet muillakin saarilla. Lennart Meri on ajatellut varjagi-sanan tulevan muinaisskandinaavisesta valaliittoa tarkoittavasta sanasta (várar), joka tunnetaan myös itämerensuomalaisilla: pitkille veroretkille lähtijät solmivat keskinäisen sopimuksen avunannosta ja saaliinjaosta.
Nimi Wargskiär mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1556. Nimistöntutkijat arvelevat saarilla tavattujen susien antaneen sille nimenä. Eläinten mukaan annettuja nimiä Helsingin saarilla ovat mm. Harakka / Stora Räntan, Vasikkasaari / Kalvholmen, ulkosaaristossa Hyljekari / Själklacken, Koirakari / Hundskär, Koirasaari / Hundskär, Lokkiluoto / Måshällen jne.
Merireittejä pitkin etenivät kauppalaivat ja kaapparit, tavarat, aatteet ja uskonnot, tieteet ja taiteet, mutta myös kulkutaudit, tunnetuimpana 1340-luvulla Euroopassa kolmasosan väestöstä tappanut musta surma. 1300-luvulla saksalaisten kauppamiesten vaikutus Suomen kaupankäynnissä oli jo suuri Lappia myöten.
1400-luvulla laivojen rungot suurenivat ja kuljetuskyky kasvoi. Nopeuteen ja kapasiteettin vaikutti se, että mastojen määrä nousi yhdestä kolmeen tai neljään.
Ensimmäinen ylös kirjattu meriselitys on tanskalainen. Heillä on ollut oma vaikutuksensa Suomeen reitin käyttöön otosta lähtien, mutta vain harvoin he uskaltautuivat rannikolta sisämaahan. Myöhemmillä vuosisadoilla tanskalaisia kyllä tavataan ruotsalaisten ja saksalaisten ohella esimerkiksi linnanpäällikköinä.
Merireitti kääntyi Porkkalan kohdilta Suomenlahden poikki, ja yhdisti Vantaanjoen seudut Viron rannikkoon ja sen kauppakeskuksiin. Niistä Tallinna (Rääveli) kasvoi jo varhain merkittävimmäksi.
Toinen vanha merireitti kiersi Helsinginniemen ympäri. Sen itäpuolella väylä eteni nykyisen Kruunuvuorenselän yli, jatkui Kulosaaren ja Laajasalon välistä ja Herttoniemen salmesta Vartiokylän lahteen ja sieltä sittemmin maatuneita salmia pitkin Mellunkylän ja Vesterkullan asuma-alueiden ohi Vestersundomin lahteen ja edelleen Östersundomiin ja sitä kautta Helsingin seudun ulkopuolelle. Maan kohoaminen ja salmien maatuminen ovat yleisin syy merireittien käytön tyrehtymiseen. Ne ovat myös syynä monien kaupunkien ja muiden hallinnollisten keskusten siirroille ja jopa lopettamisille.
On selvää, että kaupungin ja Helsingin seudun historia muotoutuu alusta lähtien osana eri alueiden, valtioiden ja kansakuntien vaikutuspiiriä. Yksin merireitin perusteella voi sanoa, että Helsingin historia on erottamaton osa Itämeren sotilaallista, poliittista ja kulttuurista historiaa. ""
Kuningas Birgerin valtakunnan itäreunoille Viipuriin 1200-luvun lopussa viittaava puhe ”yli meren purjehtimisesta” on osoitus merien keskeisestä asemasta tuon aikaisessa maailmankatsomuksessa.
Mutta kyse oli jo perinteisestä liikkumisesta. Vantaanjoen suiston ja Itämeren Helsinki sijaitsee vanhan, ainakin 800-luvulta lähtien käytössä olleen pohjoisen eurooppalaisen meritien varrella. Sitä käyttivät friisiläiset, viikingit, tanskalaiset, ruotsalaiset ja muutkin merillä vaivatta liikkuneet.
Merenkulku Itämeressä on yhtä vanhaa kuin ihmisten liikkuminen näillä alueilla. Jo kivikautiset kalliopiirrokset erilaisista aluksista kertovat vesiteillä liikkumisen tärkeydestä.
Ensimmäiset meritiet ja kauppasatamat Itämerellä syntyivät friisiläiskauppiaiden aikana 700- ja 800-luvuilla. Samaan aikaan viikingit avasivat kauppatiet itään Venäjän jokia pitkin. Itämereltä alkaneet reitit suuntautuivat Laatokalta joko Dnepria pitkin Mustallemerelle tai Volgaa pitkin Kaspianmerelle. Näiden reittien varteen viikingit perustivat siirtokuntia ja satamia.
Viikinkiajan kukoistaessa kauppatiet olivat ahkerassa käytössä, mutta näyttää siltä, että ne hylättiin noin vuoden 970 tienoilla. Bysantin kauppaa alettiin käydä Keski-Euroopan jokien kautta. Viikinkien laivat olivat merikelpoisia limisaumaisia laivoja.
1100-luvun puolivälissä syntynyt Hansaliitto toi Itämerelle uudenlaiset koggi-alukset. Sen keskuspaikaksi tuli uudelleen vuonna 1196 perustettu Lyypekki. Gotlannnissa saksalaiskauppiaat perustivat seuran, joka suuntasi kauppaa Väinäjoelle (Daugava) ja Novgorodiin. Rügen, Schleswigin tuolloinen nimi Haithabu ja Hampuri tulivat tutuiksi satamien kautta ympäri Itämeren. Myöhemmin mukaan liittyivät Kööpenhamina ja Helsingör.
Laatokalta ja Novgorodista liikuttiin tietysti myös Itämereltä länteen. Kun Novgorod laajensi hankinta-aluettaan karjalaisten maille Vienanmerelle, kansainvälisille markkinoille saatiin keittämällä kuivattua merisuolaa ja tankorautaa. Volgansuomalaisten erikoistuote oli hunaja, joka kyllä kelpasi kaikkialle. Obinugrilaisten kalaliimaa käytettiin alunperin nuolien valmistuksessa, myöhemmin sille löytyi kysyntää Euroopan luostareista. Monet tuon aikaiset kirjat on liimattu kasaan obinugrilaisten kalaliimalla.
Matti Klinge pohtii sitä, tarkoittavatko Suomenlinnan vierellä olevat saaret, varhaiselta nimeltään Vargskär (suom. Susiluoto), itse asiassa varjagisaaria. Vargskär tarkoittaa Suomenlinnan eteläosaa, jota nykyisin kutsutaan Kustaanmieksaksi (Gustavssvärd) siellä olevan linnoituksen mukaan, mutta aiemmin Warg-alkuiset nimet ovat olleet muillakin saarilla. Lennart Meri on ajatellut varjagi-sanan tulevan muinaisskandinaavisesta valaliittoa tarkoittavasta sanasta (várar), joka tunnetaan myös itämerensuomalaisilla: pitkille veroretkille lähtijät solmivat keskinäisen sopimuksen avunannosta ja saaliinjaosta.
Nimi Wargskiär mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1556. Nimistöntutkijat arvelevat saarilla tavattujen susien antaneen sille nimenä. Eläinten mukaan annettuja nimiä Helsingin saarilla ovat mm. Harakka / Stora Räntan, Vasikkasaari / Kalvholmen, ulkosaaristossa Hyljekari / Själklacken, Koirakari / Hundskär, Koirasaari / Hundskär, Lokkiluoto / Måshällen jne.
Merireittejä pitkin etenivät kauppalaivat ja kaapparit, tavarat, aatteet ja uskonnot, tieteet ja taiteet, mutta myös kulkutaudit, tunnetuimpana 1340-luvulla Euroopassa kolmasosan väestöstä tappanut musta surma. 1300-luvulla saksalaisten kauppamiesten vaikutus Suomen kaupankäynnissä oli jo suuri Lappia myöten.
1400-luvulla laivojen rungot suurenivat ja kuljetuskyky kasvoi. Nopeuteen ja kapasiteettin vaikutti se, että mastojen määrä nousi yhdestä kolmeen tai neljään.
Ensimmäinen ylös kirjattu meriselitys on tanskalainen. Heillä on ollut oma vaikutuksensa Suomeen reitin käyttöön otosta lähtien, mutta vain harvoin he uskaltautuivat rannikolta sisämaahan. Myöhemmillä vuosisadoilla tanskalaisia kyllä tavataan ruotsalaisten ja saksalaisten ohella esimerkiksi linnanpäällikköinä.
Merireitti kääntyi Porkkalan kohdilta Suomenlahden poikki, ja yhdisti Vantaanjoen seudut Viron rannikkoon ja sen kauppakeskuksiin. Niistä Tallinna (Rääveli) kasvoi jo varhain merkittävimmäksi.
Toinen vanha merireitti kiersi Helsinginniemen ympäri. Sen itäpuolella väylä eteni nykyisen Kruunuvuorenselän yli, jatkui Kulosaaren ja Laajasalon välistä ja Herttoniemen salmesta Vartiokylän lahteen ja sieltä sittemmin maatuneita salmia pitkin Mellunkylän ja Vesterkullan asuma-alueiden ohi Vestersundomin lahteen ja edelleen Östersundomiin ja sitä kautta Helsingin seudun ulkopuolelle. Maan kohoaminen ja salmien maatuminen ovat yleisin syy merireittien käytön tyrehtymiseen. Ne ovat myös syynä monien kaupunkien ja muiden hallinnollisten keskusten siirroille ja jopa lopettamisille.
On selvää, että kaupungin ja Helsingin seudun historia muotoutuu alusta lähtien osana eri alueiden, valtioiden ja kansakuntien vaikutuspiiriä. Yksin merireitin perusteella voi sanoa, että Helsingin historia on erottamaton osa Itämeren sotilaallista, poliittista ja kulttuurista historiaa. ""
Vastaukset 56
Vanhimmat
Jooo, Vantaanjoen sulla sijaitsi vanha Hämäläisten satama, paikan nimistö viittaa siihen, kuten linnavuori jne...
Yksikään hämäläinen ei ole niin tyhmä, että menisi värjöttelemään avonaisen Suomenlahden jäätäviin tuuliin. Vasta ryssän mahtikäskyllä helsingistä tulu Helsinki.
Uudenmaan rannikon vanha nimi on 'Hämeen ranta'. Hämäläiset menettivät vasta 1300-luvun alussa ikiaikaiset oikeutensa rannikkoon ja sen luonnonantimiin. Vantaajoen laaksossa oli ikivanhaa hämäläisasutusta kun ruotsalaiset kolonianistit tulivat 1250-luvulla.
Ajettiinko hämäläiset vekka ihan vaan keihäillä tökkien, vai jollain poliittisella pelillä?
Helsinki perustettiin Ruotsin kuninkaan määräyksestä, jopa kolmeen eri paikkaan. Ensimmäinen ja jo kättelyssä hylätty kaupungin rakennuspaikka oli Santahamina, seuraava nykyinen ns. vanhankaupungin alue ja kolmas ja pysyvämpi alue nykyisen kantakaupungin seutu. Sivulla ei ainakaan aloittaja väitäkään että Helsingin kaupunki olisi ollut olemassa joskus viikinkiaikaan tms., hän mainitsee vain että vesireitti eli nykyinen Vantaanjoki oli kauan sitten hyvin tärkeä kulkureitti.
Ryssän mahtikäskyillä ei ole ensimmäistäkään suomen kaupungeista perustettu, aika pihalla olet nyt.
Ruotsin (kuninkaan) asuttamispolitiikka sai aikaan väestönsiirron Uudenmaan rannikolle. Kai näillä tulokkailla oli joku kuninkaan antama valtakirja kyseisten alueiden haltuunottoon.
Sellaista dokumenttia ei kuitenkaan ole missään jäljellä. Miten maan anastus hämäläisiltä käytännössä tapahtui? Tästäkään ei ole mitään täsmällistä tietoa. Jälkeenpäin on sitten sepitetty virallinen totuus, että rannikko olisi ollut täysin asumaton ja neitseellinen. Pelkästään looginen järki kyllä kumoaa tämän väittämän.
Kyseesä on tietysti analogia Helsingin nykyiseen mahtiasemaan - se on kyllä täydellisesti venäläisen valtapolitiikan tuotetta.
Ei alueen tarvinnut ehdottomasti olla täysin neitseellinen. Ensinnäkin neitseellisellä kai tarkoitetaan ettei asutusta ollut koskaan ollutkaan? On voinut olla asutusta joka myöhemmin on lakannut, tällöin alue ei enää ole ihmisen suhteen "neitseellinen". Mutta uusien asujien tulon on mahdollistanut myös jo alueella asuvien vähäinen määrä ja hajallaan asuminen, tällöin on tulijoille riittänyt maita ilman että jo seuduilla asuvien olisi tarvinnut muuttaa muualle.
Se looginen järki, tarkkaan ottaen looginen ajattelu, myöntää myös joskus vallinneen sellaisen tilanteen ettei ihmisiä kerta kaikkiaan vielä ollut saapunut yhtään yksilöä esim. nykyisen suomen alueelle, joskushan se ensimmäinenkin ihminen, ensimmäinen pari tai ensimmäinen perhe ovat saapuneet, sitä ennen heitä ei siellä ollut.
Voidaan edelleen loogisesti ajattelemalla kysyä, että oliko ensimmäisillä nykyisen suomen alueelle tulleilla jonkun isoherran antama valtakirja, tuskinpa vain?
Ruotsin kuninkaan suomea koskeva asutuspolitiikka on sittenkin aika tuore asia, totta kai suomen otollisilla asuinpaikoilla, esim. Vantaan- ja Sipoonjokisuistoissa ja niiden vaikutusalueilla oli asuttu jo paljon ennen tämän "politiikan" alkua.
Ruotsi tuki ylijäämäväestön siirtymistä Uudenman tyhjille tai lähes tyhjille alueille hallituksen otteen vahvistamiseksi. Samalla perustettiin pitäjät ja seurakunnat Ruotsin mallin mukaisesti.
Ei siihen mitään valtakirjaa tarvittu.
Ruotsi niin kuin suomikin ovat harvaan asuttuja maita ja olivat aikaisemmin tietysti vielä harvempaan asuttuja, ei ruotsilla mitään ylijäämäväestöä ollut. Ruotsalaisten tuputtaminen suomen puolelle liittyi hallitsijoiden haluun varmistaa nämä(kin) alueet itselleen kuuluviksi ja hallitsijoiden ( ei hallitusten) otteen tukevoittamiseksi.
Kun Ruotsi soti kovastikin aikanaan, omat uljaat "ylijäämäväestön" sotilaat eivät riittäneet vaan piti haalia pieniä kyttyräselkäisiä turpeenpuskijoita koirankokoisine hevosineen suomesta joukon jatkoksi. Ja usein hallitsija joutui ottamaan yksityisiltä rahoittajilta velkaa sotaretkien rahoittamiseen, väestöä oli veroilla ja maksuilla kynittäväksi niin vähän, ei ollut millään muotoa ylijäämäväestöä!
Ruotsalaiset tulivat Helsingin alueelle keskiajalla hämäläisiä vastaan tehdyn voitokkaan ristiretken myötä. Ruotsalaisten kolonisaatiolla pyrittiin vahvistamaan tuoreita aluevaltauksia.[2] Helsingin vaakuna on suunniteltu myöhemmin kuvaamaan tätä tapahtumaa. Helsingin seudun ruotsalainen asutus on kuitenkin varsin nuorta verrattuna Sipooseen, Pernajaan ja Porvooseen, jotka olivat alueen tärkeimmät ruotsalaisen kolonisaation kohteet 1200-luvun lopulla ja erityisesti 1300-luvulla. Itäisen Uudenmaan ruotsalaissiirtolaisuuden on arveltu alkaneet yhdestä suuresta väestönsiirrosta Keski-Ruotsista Porvooseen, josta väki olisi sitten levinnyt alueelle.[5] Paikannimen Helsinge (Helsinki) on tulkittu viittaavan siirtolaisten alkuperään Hälsinglandissa.[6] Nykyisin käsitystä pidetään kuitenkin kyseenalaisena, sillä murretutkimuksen perusteella uudisasukkaat tulivat Uplannista ja sen lähiseuduilta.[7] Osa pitäjän länsi- ja pohjoisosasta säilytti kuitenkin suomalaisen asutuksensa. Pitäjässä sijaitsikin kylä nimeltä Tolkby, jossa on katsottu tapahtuneen tulkitsemista ja kääntämistä uusien ja vanhojen asukkaiden välillä. Helsingin pitäjän synty voidaan ajoittaa suunnilleen 1300-luvun loppuun.[5]
Ihan suoraan aina yhtä luotettavasta Wikipediasta, oletan?
Sekava kirjoitus joka riitelee jopa oman itsensä kanssa!
Häh, Suomihan tunnettiin nimenomaan jättiläisten maana. Kajanus vietiin oikein Pariisiin näytille.
En tiedä ketä Kajanusten (Cajanus) runsaasta suvusta tarkoitat, mutta olisiko mahdollista ettei ko. henkilö ollut työn raskaan kovin rasittama eikä kumaraan painama siten kuin talonpojat rengeistä ja piioista puhumattakaan niihin aikoihin olivat? Joka tapauksessa joskus 200 vuotta sitten suomalaistenkin miesten keskipituus oli vähintään 15- 20 cm nykyistä matalampi ja suomenhevoskaakkien sitten, en muista tähän saumaan tarkkoja lukuja, paljon yli metrin eivät säkäkorkeusvaatimukset sotatantereille vaadituilla elikoilla olleet ja välistä jouduttiin kelpuuttamaan huonompiakin. Nuo hevoset eivät olleet edes suomenhevosia sanan varsinaisessa merkityksessä tuolloin, niistä alettiin sitten vähin erin rodunjalostuksella kehittää sitä myöhemmin juuri suomenhevosena tunnettua rotua.
Joo, eipä olleet lapiomiehiä esimerkikisi; Robert ja Georg Kajanuskaan.
"Ryssän mahtikäskyillä ei ole ensimmäistäkään suomen kaupungeista perustettu,"
Ei pidä paikkaansa Lahden kaupunki ainakin on perustettu "ryssän mahtikäskyllä"
Lahden kauppala lähetti järjestysmies Frostellin ja pankinjohtaja Carlstedtin tiedustelemaan tilannetta itse ministerivaltiosihteeri Constantin Linderiltä Pietarista. Asiamiehet viipyivät matkallaan siihen asti kun hallitsija lopulta 1. marraskuuta 1905 antoi asetuksen kaupungin perustamisesta.
Lahden kauppala ei alkanut syntymään ja kasvamaan ylhäältä ohjattuna ja käskettynä, taajama oli jo valmiina kun sai kauppalaoikeudet ja myöhemmin kaupunkioikeudet. Helsingin kaupunki sen sijaan syntyi silloisen Ruotsin kuninkaan määräyksellä ja määräämään paikkaan, paikalle joka oli lähes autiota tai muutaman maanviljelijän asuttamaa. Kuninkaan määräyksellä myös eräiden muiden paikkakuntien (esim. Ulvila, Tammisaari) kauppiaat käskytettiin asuttamaan tyhjiä maita ja rakentamaan paikasta Helsingin kaupunkia.
Ne muutamat taloudet jotka joutuivat siirtymään tulevan kaupungin alueelta pois voidakseen jatkaa viljelytoimiaan, heille kruunu osoitti ja järjesti korvaavia maita Lohjan seudulta.
Ennen Helsingin perustamista kuninkaan edustajat kiertelivät pitkään eteläisen Suomen rannikkoa etsimässä paikkaa joka vaikuttaisi sopivalta ja jonka myös kuningas hyväksyisi. Paikaksi valikoitui ns. Vanhankaupungin alue Vantaanjoen suistossa.
Kun Lahti sai kaupunkioikeutensa, taajama oli jo valmis kaupunkimainen taajama ja ennen kuin sitä edeltänyt kauppalakaan sai kauppalanoikeutensa, sekin oli jo valmis samainen taajama. Niitä taajamia ei ollut perustettu eivätkä ne olleet rakentuneet Venäjältä tulleiden määräysten seurauksena, Helsinki sen sijaan perustettiin Ruotsin kuninkaan määräyksellä. Iso käsite- ero ja iso ero myös käytännössä.
Kieliraja siirtyi n. 30 km. Päähän Helsingistä ja oli muuttumaton seuraavat 600 vuotta. Hämäläiset hävisivät Vantaajoen suistosta samaan tapaan kuin suomalaiset Itäkeskuksesta nykyään.
Väitätkö että Helsingin seutu oli asumaton ruotsalaisten tullessa 1250-luvulla? Että alue olisi ollut koko historian ajan asumaton siihen saakka?
Vuonna 1347 kuninkaan määräyksellä hämäläisten kalastusoikeudet siirtyivät 'Uudellamaalla' meren rannikolla hämäläisiltä ruotsinkielisille. Tästä on olemassa kirjallinen dokumentti.
Nykyinen tutkimus on paljastanut että Suomenlahden rannikko ei ollut autio kun ruotsalaisten kolonisaatio alkoi.
1600-luvulla ei sotaväkeen otettu alle 135cm. Säkäkorkeudeltaan olevaa hevosta. Suomessa vanhin hevosiin viittaava esine on 700-luvulta olevat kuolaimet. Vanhin maininta suomenhevosista on 1200-luvun lopusta. On aivan oma rotunsa ja jalostettu täällä.
Suomalaisten miesten keskipituus oli rautakaudella n. 180cm. Myöhemmin laski siten että n. 1500-1800 oli 165cm.
Armeijaan+jouduttiin+välistä+ottamaan+melkein+mitä+vaan+kaakkeja+mitä+jostain+löydettiin,++++sama+oli+aika-+ajoin+tilanne+miesten+suhteen,+laadusta+jouduttiin+tinkimään+kun+paras+aines+ensin+oli+imetty+valtakunnasta+kuiviin.+Tietysti+voidaan+saada+erilaisia+tietoja+näin+jälkikäteen+riippuen+siitä+mistä+tietoja+etsitään.+Suomesta+Ruotsin+kuninkaan+sotakentille+lähteneistä+miehistä+noin+70+%+ei+koskaan+enää+palannut+takaisin,+hevosista+vielä+harvempi.+Erityisesti+taudit+kaatoivat+miestä+kuin+heinää,+eivät+niinkään+aseet.
Keskipituus 180 cm, eihän se ole sitä kai vieläkään, missä yltäkylläisyydessä rautakaudella elettiinkään. Mikä on luotettava lähdetieto tuolle väitteelle?
" ei ruotsilla mitään ylijäämäväestöä ollut."
Sitä nimenomaan oli silloisen Svean sydänalueilla. Viljelylykelpoista maata ei riittänyt ja siksi alkoi muuttoliike Ahvenanmaalle, Varsinais-Suomeen ja Pohjanmaalle.
Svean ( myöh.Sverige) kuninkaat tukivat sitä jälkeenpäin ristiretkiksi nimetyillä asutus-ja käännytysretkillä,joista pisin ulottui Viipuriin asti.
Musta Surma noin 1350 vähensi Svean väestöä niin,ettei muuttotarvetta ollut.
http://staditarina.blogspot.com/2006/10/varhaisista-merireiteist.html
>>>>>Schleswigin tuolloinen nimi Haithabu
kuka muistaa 60 kluvun rajun ukkossateen Stadissa Msnkun tuli, sähköt poikki jne
https://kuntatekniikka.fi/penan-blogi/2015/08/04/1960-luku-mietteet-ja-muistot/
Kauopunki saneerattiin rajulla käderlla. Kömp,Kino-paklatsi jne
Täytyy keksiä hienoa historiaa, kun sitä ei ole. Vielä 1700-luvulla porvoolaiset ehdottivat, että Helsingin kaupunki lopetettaisiin turhana!
Helsingille tuli käyttöä,kunTurku paloi sopivasti alta pois. Linnoituskaupunki rakennettiin autonomian pääkaupungiksi. Tuli senaatti virkamiehineen ja yliopisto.
Turun kaupunki on historiansa aikana palanut enemmän tai vähemmän täysin useita kertoja. Yhtä monta kertaa se on myös uudelleenrakennettu. Turun paloilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että Helsinki päätettiin valita pääkaupungiksi. Turku vain sattui sijaitsemaan Pietarista katsottuna turhan kaukana ja hankalan ja hitaan kulkuyhteyden takana. Ensimmäinen senaatin kokoontumispaikkahan olikin Porvoo, paikka vielä hieman lähempänä Pietaria.
"Turun paloilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että Helsinki päätettiin valita pääkaupungiksi."
Yliopiston siirrolle Helsinkiin kuitenkin ilmeisesti Turun palo oli loppusysäys.
Yliopiston siirrolle Turun viimeinen suurpalo antoi vauhtia. Helsinki oli valittu pääkaupungiksi kuitenkin jo vuosia aikaisemmin.
https://areena.yle.fi/1-3307666
Tuossa Yle Areenan radiopätkässä on Helsingin satamien muutaman ahtaajan muistelua lähihistoriasta. Jutun alussa selviää mikä on huutokonttori, semmoinen nimi on nykyään Jätkäsaaressa. Asiat ovat monelle seniorille aivan tuttuja, mutta nuoremmille saattaa olla jotain kiinnostavaa.
Asunnottomista ja alkoholisoituneista miehistä ( ja vähän myös naisista ) sodan jälkeisinä aikoina kertova kolmiosainen sarja kuvaa enimmäkseen Helsingin tilannetta:
https://areena.yle.fi/audio/1-50475277
On melko tuhtia kuunneltavaa.
Edelleen juttua sodanjälkeisen ajan Helsingin asunnottomista, käytännössä alkoholisteista:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006644430.html
Täällä Uudenmaan pikkukaupungissa kuulemma poliisi vielä 1970-luvulla saattoi käsitellä alkoholisteja nyrkki-iskuilla, toisaalta oikeasti sairaan alkoholistin saattoivat kuljettaa sairaalaan tutkittavaksi.
Siinäpä esimerkki sinun ja Klingen hyödyllisyydestä, pohtia mistä jonkun saaren nimi tulee. Klinge saa sentään muhkeaa palkkaa fundeeraamisesta, sinä pelkkää sairaseläkettä.
Klinge saa palkkaa - ei mulla muuta.
Klinge ei saa palkkaa. Hän on eläkkeellä.
Paatisten luostarin mailla ollaan. Bandus jaarakanpoika lahjoitti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maunu_Eerikinpoika#/media/Tiedosto:Magnus_Ericson.jpg
https://fi.wikipedia.org/wiki/Padisen_luostari
Ei lahjoittanut. Myönsi kalastuoikauden. Sekin päättyi pian.
Banduxen kirje tangowandaalle
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/217
"Hemmingus joutui aluksi hyväksymään senkin, että kuningas luovutti 1351 virolaiselle Padisen luostarille patronaattioikeuden Porvoon pitäjään sekä Pernajan ja Sipoon kappeleihin. Piispa Hemminguksen onnistui kuitenkin 1362 peruuttaa Padisen oikeudet toistaiseksi."
Ei siis Helsingin seutua.
Kaupunki perustettiin Tallinnan kilpailijaksi Vantaanjoen suulle vuonna 1550, sitä ei ollut olemassasakaan wandaan böffel.
Tammisaari perustettiin ihan samaan aikaan ja samaan tarkoitukseen eli Tallinnan kilpailijaksi. Ilmeisesti Helsingissä on joku juttu osattu hieman paremmin.
Suomen senaatti osasi valita Helsingin autonomian pääkaupungiksi jo 1812.
Tuskinpa kaupunkilaisilta kysyttiin mitään.
Se päätös tehtiin itse asiassa Turussa.
Eniten asiaan vaikutti kuitenkin Armfelt, joka vihasi Turkua sydämensä pohjasta. Äijä oli maalaisaatelinen, eikä Turun porvarit osittaneet pienintäkään kunnioitusta heppua kohtaan.
K.M. Armfelt oli Kustaa III:n suosikki ja aikansa loistavimpia aatelisia.
Todellisen kasvusysäyksen Helsinki sai, kun ryhdyttiin rakentamaan Sveaborgia Helsingin edustalle. Sen rakentaminen vaati tuhansia miehiä ja naisia, jolloin Helsingin väkiluku moninkertaistui.
Helsingin vahvuus on sen luonne linnoituskaupunkina.
Turun torgausta se alkoi, helsingaaniukset hiihti sieltä stadinkaaseen, pöhveleimmät jäivät tangowandaille ruikuttamaan.
Hämeessä maatalous oli tekniikoiltaan vakiintunutta jo ennen Ruotsin valtakunnan muodostumista.
Uudenmaan ranta oli ja on kivikkoista, Maannousema jääkauden jälkeen tekee alavista, kaislikon valtaamista merenlahdista pelloiksi kelpaavia kovin hitaasti, vielä esim viimeisen vuosisadan aikana -- ennen ilmastonmuutosta. Kalastuselinkeino hyisissä merivesissä oli tärkeä lisäelinkeino.
Uudellamaalla asuminen keskiajan alkaessa oli varmaankin erilaista kuin viljavammassa Hämeessä. On aivan loogista, ettei Uudenmaan alueella todellakaan ollut samanlaista maanviljelykseen keskittynyttä asutusta kuin Hämeessä. Uudet, saaristoon tottuneet asukkaat tulivat viljelemään nimenomaan uutta maata.
Hämeessä oli muutamia aika lailla maataloudesta riippuvaisia alueita jo esikristilliseen aikaan.
Toisaalta metsästys ja kalastus olivat tärkeitä ja takasivat elämän jatkumisen myös katovuosina. Uusimaa oli hämäläisten tärkeä eränautinta-alue,jonne levisi myös pysyvää asutusta.
Uudellamaalla oli runsaasti viljelyskelpoista savimaata,johon ruotsalaisten uudisasukkaiden kääntöaura sopi hyvin,kun Hämeessä riitti haralla raapiminen. Niinpä ruotsalainen asutus nousi rannikolta vain savimaille.Loppu jäi suomalaisille.Vanha kieliraja näkyy kartoilla vieläkin, vaikka suomalaiset ovat vallanneet alueitaan takaisin.
Helsingin merkitys kasvoi valtavasti, kun Ruotsi päätti rakentaa Sveaborgin linnoituksen Helsingin edustalle. Nykyisen Suomenlinnan rakentaminen alkoi 1748. Sitä ennen Helsinki oli väestöltään pikkukylä, jolla ei ollut juurikaan sitä merkitystä, minkä Kustaa Vaasa oli ajatellut sille. Helsingin satamasta olisi pitänyt tulla kilpailija Räävelille (nykyinen Tallinna),
Helsingillä oli jonkinlaista valtakunnallista mainetta jo ennen Sveaborgia, koska Säädyt kokoontuivat vuoden 1616 Valtiopäiville nimenomaan Helsinkiin.
Ruotsinkielisen väestön osuuden ripeä väheneminen Uudellamaalla jostain 1960-luvulta alkaen on kyllä ollut kovin kivuliasta seurattavaa alueella kauan asuneelle suomenkielisellekin. Niin paljon perinnettä ja omaan murteeseen kuuluvaa kerrontaa vain katoaa.
Tilalle tulee ihmisiä kuka mistäkin. Tänä päivänä monessa Helsingin seudun vuosisataisessa ruotsinkielisessä taajamassa ja kylässä ei valtaväestöllä ole mitään käsitystä alueensa todellisesta historiasta. Paikallinen historia alkaa nykyään siitä, kun aluerakentaja joskus osti maapohjan.
Helsinki perustettiin Vantaan joen suulle vesivoiman tähden. Nyt jotkut uhkaavat tuota historiaa.
https://www.adressit.com/pelastetaan_helsingin_vanhankaupunginkosken_historiallinen_pato