Huuliharppukostaja, Once Upon a Time in the West, C'era una volta il West (1968)

Olen kirjoittanut aiemminkin kyseisestä elokuvasta ja vieläpä negatiiviseen sävyyn. Katsoin sen ensimmäisen kerran ensi-illan aikoihin Oulussa. En pitänyt dollaritrilogian jälkeen, en yksinkertaisesti ymmärtänyt. Sittemmin on tullut katsottua muutamia kertoja pätkittäin TV:stä. Eikä silloinkaan sytyttänyt. Päätin kokeilla vielä kerran ja nappasin elokuvan matkaan Anttilan ALE-laarista. Ja entä sitten?

Kolahti ensimmäisen kerran ja kunnolla. Todella hyvä kuvanlaatu. Musiikki eriomaista jota olen arvostanut jo aiemminkin. Entä toteutus?

Ensimmäiset kymmenen minuuttia pelkää odottelua mutta minkälaista odottelua! Ei musiikkia, pelkkiä ympäristön ääniä joista syntyy omalaatuinen alkusoitto tarinalle. Kuvaus, leikkaus, näyttelijätyö, lavasteet, kaikki, henkeä salpaavan hypnoottinen ote tempaa mukaansa ilman mitään älytöntä hökellystä.

Ensimmäisellä kerralla Charles Bronsonin huuliharpun soittamisen teennäisyys ja osaamattomuus ärsyttivät kaikkein eniten ja ehkä se heijastui koko elokuvan hyväksyntään. Nyt vuosien virrattua tämä pieni epäkohta ei enää pääse häiritsemään ja kokonaisuus vie voiton. Henry Fondan kylmäverinen tappaja suorastaan kylmää. Jason Robardsin Cheyenne on todella monitasoinen ryökäle jonka loppu kyllä harmittaa, olisihan hänellä voinut olla mukavaa Claudia Cardinalen kanssa. Mainiona baarimikkona häärää Lionel Stander.

Mahtavat maisemat, mahtava elokuva! Hävettää aiemmat moitteeni elokuvasta, ehkä olen vasta tähän ikään tullessa kypsynyt vastaanottamaan tällaista oopperamaista mestariteosta. Koskaan ei ole liian myöhäistä kypsyä ja oppia ;)

6

1835

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • The Wolf

      Viimekertaisella katsomisella (varmaankin viides kerta parin vuoden sisään) alkoi häiritsemään se, että musiikit olivat paikoitellen hieman liian kevyitä raskaaseen tunnelmaan. Vaikka juonikoukerot ovat katsomisten myötä selvinneet, se ensimmäinen kerta oli silti jotain aivan käsittämätöntä, silloin C'era una volta il West nousi suoraan top-listani sijalle 3. Kunpa voisi kokea uudestaan tuon ensikerran...

    • Veteranfan

      Kyllä nuo moitteet tuolloin olivat paikallaan,täyskuva-versiona eli Letter-box kuva-suhteena leffa oli käsittämätön.Kohtapaikoin ei saanut kerronnasta selvää ollenkaan,laajakuva-versiona elokuva on huomattavasti selkeämpi ja jännittävämpi.Meikäläinen odotti tuota DVD-julkaisua kuin kuuta taivaalta 5-vuotta,jolloin myös näin sen ensimmäistä kertaa Wide-screen versiona.
      Huuliharppu Kostaja on mielestäni Sergio Leonen paras spagetti-western.Charles Bronsonin paras pätkä.

      • Max T W

        En ole koskaan spagetti-westerneistä innostunut, mutta kyllä kai tämä on paras.

        Onhan siinä yksi suuri kohtaus kun Robards pitää puheensa Cardinalelle, joka lähtee kärräämään vettä työläisille.


    • Poetwarrior

      Hyvä että tulit järkiisi.
      H&P jaRumien ohella paras Pasta-paukuttelu.
      Leffa on taynnä reffejä vanhempiin hollywood westerneihin mitä Sergio tsiigas skidinä. Olen nähnyt n. 15 kertaa.

      Sergion statistitkin on niin siistin näkösii!

    • MarkiisiDeFuckingÅmÅl

      Huuliherpeskostajakin on hyvä, mutta vielä parempi on Sergio Corbucci'n ohjaama "Il Grande Silenzio" eli Suuri Hiljaisuus, jossa on Klaus Kinski. Loistava länkkäri joka yllättäen sijoittuu Kanadan lumisiin maisemiin. Hieno musiikki myös ko.leffassa (muistaakseni Fabio Frizzin tekemä).

    • Sixxx

      Jos jotain elokuvaa täytyisi suositella, en kyllä kyseisen elokuvan kohdalla epäröisi hetkeäkään. Ainakaan jos kyse yhtään länkkäreitten suuntaan on.

      Olen nyt 20v. ja omasta puolesta mielenkiintoisin juttu elokuvan kannalta on se, että muistan joskus naskalina nähneeni pikkupojan lumonneen länkkärin, jossa oli huuliharppu ja itkevä poika..mitään muuta mieleen silloin ei jäänyt, niin nuori olin.
      Noin kolme vuotta sitten isäni lainasi kirjastosta leffan. Elokuva alkoi pyörimään, luin takakansitekstin. Nimi Once Upon A Time In The West ei kertonut yhtään mitään. Pidin elokuvasta heti paljon ja musiikki oli mieleen. Hetki, jolloin Henry Fonda kävelee aavikolla kohti isäänsä kannattelevaa poikaa (Bronson) oli aivan mieletön. Tajusin heti kun Fonda laittoi huuliharpun pojan suuhun että tämä on se elokuva, johon pikkupoikana niin ihastuin. Tunneaalto oli melkoinen. Elokuva on tullut nyt katsotuksi älyttömän monta kertaa. Silti se sama tunne tulee joka kerta samassa kohdassa. Jotain niin hienoa siinä aina on :)

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin kaivattusi

      Ja sinun juttusi kaatui?
      Ikävä
      189
      8603
    2. En löydä sinua

      En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k
      Ikävä
      26
      4738
    3. Ketä julkkista

      kaivattunne muistuttaa?
      Ikävä
      50
      4238
    4. Tunniste

      Jonka vain sinä ja kaivattusi tietää. ⬇️
      Ikävä
      59
      3792
    5. Opettelen sun jokaisen virheen

      ja rakastan sua.
      Ikävä
      51
      3216
    6. Miten, milloin

      Se onnistuisi sun luona
      Ikävä
      50
      2980
    7. Ne oli ne hymyt

      Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä
      Ikävä
      26
      2676
    8. Haluan huomiota sulta

      nainen…tiedoksi. 😥❤️ -M-
      Ikävä
      43
      2491
    9. Miten mä olisin

      Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.
      Ikävä
      41
      2218
    10. Anteeksi kun käyttäydyn

      niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv
      Ikävä
      38
      2203
    Aihe