Kaikki alkoi harmittomasta työpaikan yhteisestä reissusta. Kumpikin meistä oli naimisissa ja lapsiakin on. Kaikki oli aluksi vaikeaa. Töissä katseita vaihdeltiin, salaa soiteltiin ja laiteltiin viestejä. Tavata täytyi salaa. Laitoimme lopulta asian hyllylle ja halusimme olla vain ystäviä. Ei siitä mitään tullut. Kumpikin kaipasi toista paljon. Jälleen kaikki alkoi alusta. Kumpikin teki päätöksensä ja muutti pois entisistä liitoista. Kaikki kävi loppujen lopuksi yllättävän helposti. Tällä hetkellä asumme yhdessä, olemme kihloissa ja rakastamme ja saamme nauttia toisistamme ja toistemme läheisyydestä niin paljon kuin haluamme. Julkisesti. On mukava mennä yhdessä töihin, vaikka työaikana emme juuri näe. Työkaverit ja pomo hyväksyi täysin liittomme ja kaikki ovat onnellisia puolestamme. Olen todella onnellinen, ja toivon todella että joskus muidenkin salaa ihastumiset tai hetkelliset romanssit saisivat yhtä kauniin lopun kuin meillä!!Hyvää talven jatkoa kaikille!!!
Työpaikkaromanssista suuri rakkaus!!
peppitsu
122075
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
vaihteeksi näin positiivisesta "lopputuloksesta!
Tuntuu, että niin monesti työpaikalla alkaneisiin suhteisiin ollaan lyömässä negatiivista leimaa.
Omaa kuviotani tässä pohdiskelen - alku on jonkin verran samanlainen kuin sinullakin. Aikaa, sitä tässä tarvitaan, ja harkintaa... Vaikka pitkään olemme tunteneetkin kavereina, tunteiden yhtäkkinen voimistuminen on lyönyt ällikällä.
Ihanaa yhteistä elämää sulle ja valitullesi !!!
Tuossa ei ole mitään ihanaa! Entäs ne puolisot joita petettiin? Niistäkin varmaan tuntuu yhtä ihanalta.. viestissä on kerrottu tarina vain osittain. Paljon on vahinkoa varmasti tehty toisille enkä usko, että niille toisille osapuolille asia on olllut yhtä helppo. En ole iloinen puolestanne - halveksin teitä.
Tarpeeksi kun näkee ja kokee, alkaa ihmeesti toisten moralisoinnin tarve vähentyä.
Olisiko näille petetyille puolisoille pitänyt teeskennellä, ettei mikään ole pielessä..? Eikö sekin ole pettämistä, että annat toisen elätellä vääriä luuloja ?
Todellakaan petetyksi tuleminen ei ole ihanaa - mutta niin se vaan on, että "shit happens", ja sen kanssa on eläminen. Jos suhde on kaikin puolin kunnossa, siinä ei ole tilaa, "rakoa" kenenkään kolmannen osapuolen tulla. Katkeroitumisen sijaan katson itsekin eteenpäin, ja ajattelen, ettei elämä tähän lopu.
No, niin just, ja sinä olet täällä se joka on sitten se kokenut näkenyt, hohhoijjaa ... ei olisi pitänyt teeskennellä, "shit happ asiat eivät vain tapahdu itsestään, mutta parisuhteessa ollessasi sinun ei olisi pitänyt alkaa hellustelemaan muiden kanssa, pitää ovia avoinna muille... kuka tahansa voi rakastua toiseen jos vain antaa itsensä rakastua. Varmaan kumppanisikin olisi voinut, mutta hän oli ehkä sitoutunut sinuun. Jos parisuhteesi ei ollut kunnossa, miksi et ensin eronunt ja sitten vasta alkanut katselemaan muita? Sinun piti ensin pettää ja heilastella toisen kanssa vahingoittaen kumppaniasi ja sitten erota. Olet egoisti narsisti - mietit vain omaa itseäsi. Se on väärin jos olet parisuhteessa. Onneksi myös nykyinen kumppanisi voi rakastua toiseen, vaikka suhteesi on kuinka kunnossa. Kuka tahansa, missä tilanteessa tahansa, voi rakastua, jos sallii itselleen uuden ihastuksen ja rakkauden viedä... toivottavasti näin käy ja tiedät sitten miltä tuntuu, "shit happens", hah!
sekaisin..?
En ole "ihanasta puhuja", vaan senkin ymmärtävä. Tai siis yritän ymmärtää kaikenlaista - vaikka toisinaan ei todellakaan maksa vaivaa, ainakaan yrittää ymmärtää toisten maailmojen mustavalkoisuutta.
En ole varattu työpaikkaihastuja.
Petetty - sitä olen.
Silti... Never mind.
The end.
Ehkä entiset ovat löytävät tai löytävät myös uuden elämän ja voivat siten vielä entistä paremmin kuin että kärisivät siinä entisessä. Rakkaus on kuitenkin aina suurempi voima kuin jokin yhdessä pysymisen pakko. Jos on rakastunut toiseen, sitä on vähän vaikeaa ja turhaakin tukahduttaa.
Totta puhuit siitä, että varmasti puolisoja sattu ja kärsijöitä oli paljon. Entisen mieheni kanssa olimme suhteemme loppuvaiheessa enemmänkin ystäviä. Kumpikin meistä tiesi suhteen loppuneen jo aikoja sitten, mutta tytön takia olimme yhdessä. Siinä vain rupesi itse miettimään, että haluanko elää rakkaudettomassa liitossa tapellen lapseni silmien alla, vai antaa lapsen elää ilman ainaista riitelyä ja saada itse tuntea taas rakkaus. Tällä hetkellä olen entisen mieheni kanssa todella hyvät ystävät. Vietämme silti aikaa yhdessä tyttäremme kanssa, ja mukavinta että emme enään riitele. Hänelle voi nykyään puhua suruistta jos niitä on. Ainut vaan että rakkaus meillä kuoli. En ikinä olisi päästänyt ketään suhteemme väliin jos olisin rakastanut miestäni vielä. Hän on itsekkin myöntänyt suhteen lopun olleen kauan jo lähellä ja että hänkin on nykyään onnellisempi.
harmi, että sunlaisias on olemassa
Minä yhdyn tähän toiseen kirjoittelijaan. Olette pettäneet parejanne kukin tahollaan. Sitä ei voi antaa kenellekkään anteeksi. En toivota teille mitään hyvää. Sorry.
Pitääkö kärsiä avioliitossa jossa ei enää rakasta toista? Miksi ei saa kokea uutta onnea toisen ihmisen kanssa? Vaikka joskus on rakastanut aviopuolisoaan, ei koskaan tiedä mitä tulee vastaan. Ja mistä tietää meistä kukaan millaiset liitot näillä kahdella on takanaan...
juttu. Nämä pikkusieluiset saavat muhia ihan omissa liemissään.
Työpaikalta se alkoi, pikkuhiljaa tunteet syvenivät. Nyt ollaan oltu yhdessä reilu 2,5 vuotta ja ensi kesänä on häät =)
Töissä ei ole ollut suurempia ongelmia, molemmilla sen verran korkea työmoraali, töissä tehdään töitä ja muuna aikana voi tehdä sittn muita juttuja. Olihan tuo alussa tietenkin vaikeaa pitää näppinsä erossa, pussailtua tuli kun pääsimme kahden kesken;)
Miehellä nyt oma firma ja jättää tod. näk. nykyisen työpaikan, mitenköhän sitä osaa olla kun toista ei näe 24h..Täytyy myöntäää että alkuun olin tosi skeptinen suhteen onnistumisesta, mutta ei se rakkaus katso aikaa ja paikkaa, turhaan on työpaikkaromansseilla huono maine! Puolisoiden pettäminen on asia erikseen, sitä ei toivoisi kellekään.