Alempana kopioitu teksti MTV3:n nettisivulta. Siellä voi myös osallistua keskusteluun..
Jotenkin vain tuntui sopivan tälle palstalle - onko muillakin vastaavia kokemuksia?
"Mammanpojat – kasvavatko he ikinä aikuisiksi? Läheisistään välittäminen on hieno ominaisuus, mutta essun nauhoista on joskus päästettävä irti, sekä äitien että poikien. Läheinen ihmissuhde mammanpojan kanssa vaatii paljon, mutta palkitaanko vaivat?
Eräänä helteisenä kesäpäivän iltana lähdin lavatansseihin, jonne ystävättäreni sai minut houkuteltua. Innokkaana tanssijana epäilin vähän pikkukunnan sisäänpäinlämpiävää tanssilavameininkiä, jossa avioparit tanssivat tiiviisti koko illan ja vapaat miehet rohkaistuvat vasta viimeisen valssin vaiettua. Kiristin ystävättäreltäni lupauksen, että lähtisimme norkoilemasta, jos saisimme istua vain seinäruusuina.
Pari ensimmäistä kappaletta saimmekin vain katsella ympärillemme, vaikka olihan ison sisävesijärven rannalle rakennetulla lavalla kauniit maisemat. Vähitellen tunnelma alkoi lämmitä, ja pääsimme tanssimaan. Humpan hilpeisiin tahteihin minut haki silmälasipäinen mies, joka oli ensivilkaisulla siisti, mutta kovin väritön. Toisen kappaleen puolivälissä hän sentään sai avattua suunsa, tosin vain heittääkseen maailman latteimman avausrepliikin: Käytkö usein täällä?
Illan aikana hän haki minut tanssimaan myös tangoa, jenkkaa ja foksia. Hyvästä yrittämisestä heltyneenä päätin lähteä myös viimeiseen valssiin, jonka aikana hiljainen kavaljeerini pyysi päästä saatille. Hetken mielijohteesta hymyilin hänelle kauniisti ja kiitin.
Rengasrikko amorina
Kuva: futureimagebank.com
Tarinamme olisi varmaankin päättynyt alkutekijöihinsä, ellei hänen autostaan olisi kotimatkalla puhjennut rengas. Katselin, miten hän hätääntymättä kaivoi työkalut ja vararenkaan esille. Miehen varmat otteet tekivät vaikutuksen itsenäiseenkin naiseen. Kotiovella en sentään antanut hänelle puhelinnumeroani, mutta arvelin lähteväni juhannuskokolle viikon kuluttua saman tanssilavan rantaan.
Tapasimme kesän aikana lavoilla, ja sain kerrankin tanssia kylläkseni. Hän oli edelleen hiljainen, mutta muuten täydellinen herrasmies. Pelkästä päähänpistosta ja tanssiseurasta alkanut tuttavuus alkoi hiljalleen muuttua. Syksyn sateiden myötä ihastuin ja rakastuin.
Varjeltu salaisuus
Talvella laajensimme ohjelmistoa, sillä tanssiminen ravintoloiden ahtailla parketeilla ei kiinnostanut meitä kumpaakaan. Kävimme elokuvissa ja teatterissa. Pian odotin häntä perjantai-iltana vuokrakaksiooni, jossa olisin jo mielelläni viettänyt hänen kanssaan koko viikonlopun. Hämmästelin aikuisen miehen estoja, jotka arvelin syyksi siihen, että hän lähti kotiinsa viimeistään puoliltaöin.
Kuva: futureimagebank.com
Olimme seurustelleet lähes vuoden, kun hän kertoi yhä asuvansa lapsuudenkodissaan. Pientä maanviljelystilaa emännöi hänen ikääntynyt äitinsä, joka edelleen muun muassa laittoi postinjakajana työskentelevälle pojalleen varhaisen aamiaisen ja eväät päiväksi. Järkytyin tajutessani, että olin hänen äidilleen varmaankin samanlainen salaisuus.
Monen viikon pehmittelyn, vaatimusten ja lopulta uhkailujen jälkeen sain hänet lupaamaan, että tapaisin hänen äitinsä. En tiedä, miten äiti otti vastaan tiedon olemassaolostani, mutta minulta tuntuivat menevän polvet alta astuessani autosta hänen kotipihallaan. Hoidettu, perinteinen maalaistalon piha tulvi keskikesän kukkaloistoa. Lipputangon juureen asetettu puutarharyhmä tarjosi raikkaan taustan hyväryhtiselle naiselle, joka tuntui mittailevan minua päästä varpaisiin.
Ensitapaaminen, vaikkakin viileähkö, tuntui selkiyttävän ilmaa. Kavaljeerini tuntui selvästi rentoutuneen, ja sai viipyä retkillään yön yli. Tunsin itseni riittämättömäksi hänen äitiinsä verrattuna, mutta samalla minua liikutti hänen huolenpitonsa ja läheinen suhteensa äitiin. Olin auttamattomasti rakastunut.
Haaveena yhteinen tulevaisuus
Olemme nyt seurustelleet kymmenen vuotta. Elämämme on asettunut vakaisiin uomiinsa. Hän asuu arkipäivät kotonaan äitinsä kanssa ja viikonloput luonani.
Kuva: futureimagebank.com
Yritin aluksi katkaista hänen napanuoraansa, mutta huomasin vain kerran toisensa jälkeen jääväni häviölle. En ole luovuttanut, mutta olen lakannut vuodattamasta turhia kyyneleitä ja uhkauksia. Tiedän olevani tärkeä hänelle, mutta koskaan en voi ottaa hänen äitinsä paikkaa. En osaa jättääkään häntä, vaan ikävä on aina kaatanut lujaksi luulemani päätöksen.
Yhteiselämää ja tulevaisuutta en voi hänen kanssaan suunnitella kovin pitkälle. Tiedämme molemmat, että vain äidin kuolema voisi muuttaa tilanteen, mutta siitä ajatuksesta hän tietenkin vain ahdistuu. Minun välini hänen äitinsä kanssa ovat asialliset, tiedämme kumpikin oman asemamme, emmekä anna senttiäkään periksi.
Ymmärrän hyvin, miten vaikeassa tilanteessa elän. En ole pystynyt muuttamaan rakastamaani miestä, mutten ota enää hänen kiinteää äitisuhdettaan henkilökohtaisena loukkauksena: kaikki olisivat sijassani ”toisia naisia”. Uskon kuitenkin, että meillä on yhteinen tulevaisuus jonakin päivänä. Ainakin tiedän, että hän on uskollinen, luotettava ja hellä mies."
Teksti: Helmi/MTV3
Mikä neuvoksi mammanpoikaan rakastuneelle? Osallistu keskusteluun!
Juttua mammanpojista
17
2861
Vastaukset
- outoa touhua
Kummallista kopioida metrikaupalla tekstiä toiselta keskustelusivulta tänne.
- ole...
...sun pakko lukea, jos pahalta tuntuu!
- Vanhuksetko heitteille?
Älä muuta miestä vaan ensin itseäsi ja hyväksy se että hän on niin velvollisuuden tuntoinen ettei jätä äitiään yksin selviytyyn.
Jos välttämättä haluat perinteisen perhe- elämän heti tässä ja nyt, joskaan sekään ei välttämättä pitkälle onnistu niin parempi silloin luovuttaa.
Mieshän on vastuuntuntoinen aikuinen kun huolehtii lähiomaisistaan ja itse ainakin arvostaisin sitä. Muuta itseäsi toisen muuttamisen sijaan ettet suunnittele elämää kuin päivä kerrallaan. Niin ja koulutat itsestäsi turhan mustasukkaisuuden tunteet pois kun on kysymys miehen vanhasta äidistä. Punnitse mikä on tärkeempää, omat tarpeet vaiko mies joka huolehtii äidistään loppuun asti.
Elämää voi elää niin monella eri tyylillä eikä ainostaan vanhan kaavan mukaisesti, joka harvoin sekään se sitä onnea siltikään toisi loppujen lopuksi. Minäkin olen mamman tyttö ja huolehdin vanhasta äidistäni loppuun asti. Silti se ei estä parisuhteessa elämistä. Meillä ei suvun vanhuksia jätetä heitteille niin kauan kun he elävät.- ????
Eikö se ole anopin miehen tehtävä hoitaa vaimonsa - miksi pojan pitää alkaa miehen rooliin?
- luettuani....
herää kysymys, missä ongelma ?
Kerrot olevasi rakastunut ja olo kuulostaa muutenkin seesteiseltä. Onko ongelma vain se että se äiti on olemassa ja pojalle yhä tärkeä ihmissuhde hänkin ?
Mielestäni kertomuksesi mies on erittäinkin kypsä aikuinen kun uskaltaa näyttää tunteensa myös äitiään kohtaan ja uskaltaa olla äitinsä poika vielä aikuisenakin.
Pidä vaan kiinni aarteistasi joita sinulla on kaksinverroinmoniin verrattuna. Sinulla on mies ja anoppi joilla on lämpimät välit. Siitä voit päätellä mitä perhe-elämäsi tulee olemaan tuon miehen kanssa. Saat olla onnellinen vaimo, onnellinen äiti ja vielä onnellinen anoppi ja isoäiti joskus tulevaisuudessa kun pysyt tuon miehen rinnalla. Sinua arvostetaan ja kunnioitetaan naisena kaikissa mahdollisissa rooleissasi.- 2. vaimolta
Anteeksi, mitä? Tuo aikuinen poika asuu osan ajasta äitinsä luona, käy tyydyttämässä tarpeensa naisellaan, ja palaa takaisin äidin luo, ja tämä on sinun mielestä normaalia? Mies, joka ei pysty sitoutumaan, ja asuu mieluummin suuren osan ajastaan äidillään, on sinusta normaali?
Naisessa, joka rakastuu mammanpoikaa, ei ole mitään epänormaalia sillä rakastumishetkellä, mutta naisessa, joka pysyy mammanpojan kanssa, on. Minä en tällaista kyllä sietäisi, mutta jokaisella on omat tapansa.
Sanot, että tätä naista tullaan kunnioittamaan. Miten kuvittelet, että tuo poika pystyy enää mihinkään, kykenee enää yhtään mihinkään kun tämän äiti on kuollut? - he he
Mitenköhän tästä naisesta tulee äiti, kun miehensä elää äitinsä helmoissa niin kauan, kunnes äiti on kuollut ja tämä nainen oletettavasti jo hedelmättömässä iässä? Että naimisiin sitten viisikymppisenä... mutta missäs lapset? Aivan kohtuuttoman kauan tämä nainen saisi odottaa perhe-elämää, ja lapsia saisi tuskin koskaan! Tuollainen mies ei ole sopiva sitoutumaan vaimoon, kun on kiinni äidissään. Kai tämä mies voisi perustaa oman perheen ja vierailla äidillään aina kun hän apua tarvitsee, ja asua lähellä. Ei kai aikuisen miehen tarvitse jättää omaa elämäänsä elämättä äidin takia? Kun sitä äitiä voi auttaa vaikkei helmoissa roikkuisikaan. Kuinka itsekäs äiti!
- Mammanpojan
he he kirjoitti:
Mitenköhän tästä naisesta tulee äiti, kun miehensä elää äitinsä helmoissa niin kauan, kunnes äiti on kuollut ja tämä nainen oletettavasti jo hedelmättömässä iässä? Että naimisiin sitten viisikymppisenä... mutta missäs lapset? Aivan kohtuuttoman kauan tämä nainen saisi odottaa perhe-elämää, ja lapsia saisi tuskin koskaan! Tuollainen mies ei ole sopiva sitoutumaan vaimoon, kun on kiinni äidissään. Kai tämä mies voisi perustaa oman perheen ja vierailla äidillään aina kun hän apua tarvitsee, ja asua lähellä. Ei kai aikuisen miehen tarvitse jättää omaa elämäänsä elämättä äidin takia? Kun sitä äitiä voi auttaa vaikkei helmoissa roikkuisikaan. Kuinka itsekäs äiti!
Mies oli viiskymppinen, asui äitinsä kanssa kahden.
Oli ihan hyvin toimeentuleva yrittäjä.
Olin onnettoman avioliiton läpikäynyt, alkuun ajattelin että tässähän on kaikin puolin minulle sopiva mies.
Koska hän oli yrittäjä en ihmetellyt vaikka aikaa oli vähän kun välimatkaakin oli kolmisensataa kilometriä.
Mutta sitten tuli monta pientä asiaa jotka panivat ihmettelemään.
Yksi oli se että hän jätti aina kännykän autoon, tajusin jälkeenpäin että äiti soitti jatkuvasti perään, ensin luulin että hänellä on vaimo kun merkit alkoivat viitata sellaiseen.
Hän tuli aina Lauantaina ja lähti Sunnuntaina aamupäivällä pois.
Vaattet olivat useimmiten sellaisia kun olisi lähtenyt äkkiä piipahtamaan ulos.
Kerran hän sitten puolivahingossa livautti että pääsi karkaamaan äidiltään.
Oli lähtenyt hakemaan postia ja ajoikin saman tien tuon pitkän matkan luokseni.
Huomasin että hän elätteli toiveita lapsista ja perheestä.
Minä olin jo lapseni tehnyt, ja hänkin aika iäkäs saamaan hedelmällisessä iässä olevaa naista.
Ja aika kuluu äiti oli hyväkuntoinen seitsenkymppinen voi elää vielä 10-15 vuotta.
Niin kauan kun hänen äitinsä on elossa on pojan turha rimpuilla, niin lujasti äiti pitää häntä pihdeissään.
Tunnen muitakin samanlaisia tapauksia, ne ovat mielestäni hyvin traagisia. - selvästi suunniteltu
he he kirjoitti:
Mitenköhän tästä naisesta tulee äiti, kun miehensä elää äitinsä helmoissa niin kauan, kunnes äiti on kuollut ja tämä nainen oletettavasti jo hedelmättömässä iässä? Että naimisiin sitten viisikymppisenä... mutta missäs lapset? Aivan kohtuuttoman kauan tämä nainen saisi odottaa perhe-elämää, ja lapsia saisi tuskin koskaan! Tuollainen mies ei ole sopiva sitoutumaan vaimoon, kun on kiinni äidissään. Kai tämä mies voisi perustaa oman perheen ja vierailla äidillään aina kun hän apua tarvitsee, ja asua lähellä. Ei kai aikuisen miehen tarvitse jättää omaa elämäänsä elämättä äidin takia? Kun sitä äitiä voi auttaa vaikkei helmoissa roikkuisikaan. Kuinka itsekäs äiti!
Ei peräkammarin pojasta tule aviomiestä. Hän saa vain uuden äidin, kun vanhasta aika jättää.
Vaikka perheeseen syntyisi lapsiakin, olisi vaimolla yksi aikuinen lapsi, joka ei koskaan vartu, ja sitten ne kehityskelpoiset yksilöt, joista vaimo ehkä saa kasvatetuksi itsenäiset ihmiset.
Ei varmaankaan ole ainoa tapaus.
- fggfg§§§
Mielestäni poika on erittäin vastuuntuntoinen. Nykyäänhän vanhukset tekevät itsemurhia, kun kaikki lapsetkin yrittävät leikkiä sitä menestyvää narsistia jo nuorena ja keskitytään vain itseen ja jätetään vanhukset heitteille.
- omaisistaan eikä muistakaan?
Hällä väliä tyyppiin joka ei välitä kenestäkään mitään?
- mammanpoika
Mielestäni kuvio on patologinen. Ei huolenpito ja rakkaus edellytä sitä, että AIKUINEN MIES asuuu äitinsä kanssa ja vain tapailee naisystäväänsä! Jos tämä mies olisi MIES, niin sitten järjestäisi kuviot toisin. Mutta kun äitinsä vallan alla ja napanuorassa roikkuu, niin sitten kuvio on tämä!
Johan se Raamatussakin sanotaan, että mies erotkoon vahemmistaan ja liittykööt vaimoonsa... - tilanteeni
Minäkin elän viikonloppusuhteessa, kun mies ei saa suurista puheistaan huolimatta aikaiseksi muuttaa pois äitinsä helmoista. Olen välillä aivan rikki, mutta taas toisaalta nautin sinkkuviikostani, kun arjessa ei tarvitse tehdä kompromisseja.
Toisaalta taas mietin suhteen kestävyyttä ja pelkäänkin, että omat tunteeni lakavat pikku hiljaa väljähtyä. Mies on lähes muutoin itse täydellisyys ja siksi en millään haluaisi hänestä luopua. Meillä anoppi järjestää kohtauksia, jos mies on paljon luonani. Eikä itse mieskään kyllä saa itsestään sen vertaa irti, että lähtisi äitinsä luota.
Kestettävä varmaan anopin kuolemaan saakka...- 2.vaimolta
Minkälainen suhde tuo on, jos poika asuu edelleen äitinsä luona? Annat periksi tuolle mammanpojalle, laita suhde vaan kokonaan poikki, ei tuosta jahkaamisesta mitään hyvää seuraa. Naisen pitäisi sen verran arvostaa itseään, ettei suvaitse, että häntä käytetään hyväksi.
Muista, että se mies menettää siinä enemmän, koska hän ei saa äidiltään sitä, mitä sinulta saisi. Siksi hän hyppii luonasi. Ei tämä ole mitään oikeaa välittämistä, rakkaudesta puhumattakaan.
Mutta jokainen elää omalla tavallaan. Tuhlaat elämääsi, nainen.
Mieheni veli on täysin samanlainen.
- vaimolle______
ja kun mammanpojan äidistä aika jättää, niin voitkin sitten ihan rauhassa ottaa hänen roolinsa ja paikkansa. heh!
eihän tällainen naiselta naiselle ilman itsenäistymistä siirtyvä "mies" mitenkään ole aikuisen mittainen henkisesti eikä emotionaalisesti.
kuinkahan käy jos sinä tarvitse apua ja tukea, olkapäätä? - hei jotain muuta
Keksikää jotain muuta. Ei noita ylläpidon raapusteluja kukaan viitsi loppuun lukea.
Surullista, jos mies ei pysty sopeuttamaan elämäänsä. Entäs sitten jos anoppi sairastuu vakavasti? Mies saattaa sen jälkeen viettää aikansa kokonaan äitinsä luona. Elämässä joutuu joskus valintoja tekemään. 10 vuotta on turhan pitkä aika odotella. Ilmiselvästi kyseessä on vastuuntuntoinen mies, joka huolehtii lähimmäisistään. Hänen pitäisi vaan herätä huomaamaan että kuka se läheisin on. Tässä tapauksessa äidin pitäisi olla 2. eikä 1.
Voihan ihminen pitää huolta vanhemmistaan ilman että heidän luonaan tarvitsee asua koko ajan.
Sain sen käsityksen että anopin kuntokin on ihan ok, eli ei senkään puoleen tarvitse ajatella kuinka hän pärjää ilman poikansa jatkuvaa seuraa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt2005138Mopomiitti onnettomuus
Vittu se tehdas-alue ole oikea paikka mopomiitille, Ja minkälainen vanhempi hyväksyy, että pojan mopo kulkee järkyttävä1243170Pääsit nainen todella
lähelle ja kaikki sinussa oli jotain selittämättömän kiehtovaa. Silti en koskaan ymmärtänyt sinua täysin. Mitä halusit t1422417Koettakaa nyt Trumpinkin fanit ymmärtää:
Hän on myös jo vanha mies. Kukaan ei tiedä, mitä kunnossa hän on parin vuoden päästä.3422374- 551992
- 811566
YLE kirjoittaa - Viritetyt sähköpyörät aiheuttavat ongelmia poliiseille
"Itse rakennellut ja viritetyt sähköpyörät ovat poliisin ja Liikenneturvan mukaan yleistyvä kirous liikenteessä." https1161510- 311403
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että241230Vieläkö pidät minusta
Vieläkö pidät minusta nuori nainen? Vaikutat etääntyneeltä ja olen ajatellut että haluat olla rauhassa.1051091