Alemmassa viestiketjussa "Aivopesua" on keskusteltu kiivaasti muslimivaltioista...puolesta ja vastaan. Minusta vaan on kummallista, että asioita pidetään niin toistensa vastakohtina. Jopa peseytymisestä saadaan aikaan "keskustelua" :)Eihän siinä mitään, keskustelupalstahan tämä onkin, vaikkakin viime aikoina muistuttanut lähinnä taistelutannerta kristityt/länsimaalaiset vs. muslimien puolisot!
Mikä tässä mielestäni mättää, on tämä kummallinen vääristymä, että jos olet naimisissa muslimin kanssa, olet väistämättä suomalaisuutta/länsimaisuutta vastaan. Tai päinvastoin, jos olet suomalainen, sinun kuuluu kauhistella kaikkea islamiin viittavaakaan.
Kuitenkin aika moni meistä, jotka olemme naimisissa muslimin kanssa, elämme aivan tavallista elämää...asuinmaasta riippumatta.
Arkipäivä sekä Suomessa että nykyisessä asuinmaassani Tunisiassa on hyvin samankaltainen. Ihmiset lähtevät aamuisin töihin ja palaavat sieltä alkuillasta kotiin. Lapset käyvät koulua tai ovat hoidossa, jos äiti ei hoida heitä kotona. Siihen päälle sitten kotityöt ja lasten harrastukset, niin päivät ovatkin täynnä!
Molemmissa yhteyskunnissa on hyviä ja huonoja puolia, kummassakin maassa meidän on ollut ihan hyvä elää. Loppujen lopuksihan me "tavikset" ollaan samanlaisia joka paikassa ja meitähän suurin osa taitaa ollakin =)
Mikä tässä mielestäni mättää, on tämä kummallinen vääristymä, että jos olet naimisissa muslimin kanssa, olet väistämättä suomalaisuutta/länsimaisuutta vastaan. Tai päinvastoin, jos olet suomalainen, sinun kuuluu kauhistella kaikkea islamiin viittavaakaan.
Kuitenkin aika moni meistä, jotka olemme naimisissa muslimin kanssa, elämme aivan tavallista elämää...asuinmaasta riippumatta.
Arkipäivä sekä Suomessa että nykyisessä asuinmaassani Tunisiassa on hyvin samankaltainen. Ihmiset lähtevät aamuisin töihin ja palaavat sieltä alkuillasta kotiin. Lapset käyvät koulua tai ovat hoidossa, jos äiti ei hoida heitä kotona. Siihen päälle sitten kotityöt ja lasten harrastukset, niin päivät ovatkin täynnä!
Molemmissa yhteyskunnissa on hyviä ja huonoja puolia, kummassakin maassa meidän on ollut ihan hyvä elää. Loppujen lopuksihan me "tavikset" ollaan samanlaisia joka paikassa ja meitähän suurin osa taitaa ollakin =)
Vastaukset 50
Vanhimmat
lehteen maan hallitusta arvostelevan yleisönosastokirjoituksen? Voitko seurauksia pelkäämättä vaatia hallitusta parantamaan kristittyjen asemaa yhteiskunnassa ja rakentamaan kirkkoja? Voitko lähteä työpäivän jälkeen tyttöjen kanssa baariin kaljalle? Voitko ottaa bikinit päällä aurinkoa puistossa?
Niin, ethän sinä tietenkään tällaisia asioita haluaisikaan tehdä. Eiväthän kunnon ihmiset.
kaiken "ihmisarvoisen elämän mitta" tulee länsimaisesta kulttuurista? Tilanne Suomessa on hyvä ja monella tapaa kadehdittava, katsoo asiaa miltei miltä kantilta hyvänsä. Mutta mikään ei ole täydellistä ja siitä saamme me ihmiset syyttää itseämme.
Minä nautin monista asioista Suomessa, mitkä eivät kuulu esim. egyptiläiseen kulttuuriin, mutta en koe oloani ahdistuneeksi tai ahdistetuksi vaikka peitän pääni ja poltan tupakkani kotona tai kahvilassa, en kadulla kävellessäni, niinkuin Suomessa.
Ei elämäänsä voi elää missään maassa suremalla sitä mitä ei voi tehdä, jotain se aina ottaa ja antaa. Eikä kaiken lähtökohta voi olla minä-minä-halua-halua, elämä erilaisessa maassa ja kulttuurissa vaatii aina valintoja.
Kysymykseni kuuluu retorisesti, muslimimiehen pitää syödä Suomessa HK:n sinistä ja suomalaisen naisen arabimaassa maata puistossa bikineissään, että "tasa-arvo" toteutuu.
Kysymykseni kuuluu retorisesti, muslimimiehen pitää syödä Suomessa HK:n sinistä ja suomalaisen naisen arabimaassa maata puistossa bikineissään, että "tasa-arvo" toteutuu.
Ymmärrätkö itse kuinka outo kysymyksesi on? Suomessahan nimenomaan kenenkään ei "pidä" makoilla yhtään missään jonkun määrämissä pukineissa. Täällä saa, jos niin haluaa. Kukaan ei Suomessa ole pyytänyt arabimiestä syömään HK:n sinistä. Täällä saa syödä mitä haluaa.
Jokainen asukoon, missä ja haluaa ja rakastakoon ketä haluaa. Se ei poista sitä tosiasiaa, että toiset yhteiskunnat ovat takapajuisia, epädemokraattisia ja toisia kansanryhmiä sortavia.
Pointti on siinä, että kaltaisessanne liitos musumies ei luovu mistään, ja luopujana toimii vain suomiblondi.
Olen koittanut tätä jo kymmenen kertaa kysellä, ilman tulosta. Ehkäpä sinä vastaat: mistä kulttuuriinsa tai persoonaansa liittyvästä tavasta/tottumuksesta muslimimiehesi on luopunut liittonne myötä?
Mistä tapa- ja kultturisidonnaisista mieheni on luopunut liittomme myötä.
Kun ihminen rakastuu ja ihastuu olisi niin suloisenhelppo toimia joojoo-periaatteella, vallankin kun kaukosuhteessa ollaan. Niin, mistä mieheni on luopunut, minä tapailen missä ja milloin haluan miespuolisia ystäviäni, kotonani ja kaupungilla. Mieheni kulttuuriin ei myöskään kuulu minun harrastamani huitelu omin päin kylillä, matkoilla ja jne. Tupakanpoltto, hän ei siitä pidä, mutta on jäänyt omaan harkintaani. Se mitä suuhuni laitan, sitä hengenvaarallista sikaa tai nautaa, on minun asiani. Tiedän, että nämä kuulostavat itsestäänselvyyksiltä meille, mutta kun pointti olikin mistä hän luopunut. Se mikä meille on itsestään selvää, ei välttämättä ole kaikille muille.
Mistä oman kulttuurinsa tai persoonansa erityispiirteestä _miehesi_ on luopunut avioliittonne myötä. Nyt luettelit vain omia tottumuksiasi, joista _sinä_ olet joitain saanut säilyttää.
Yritä uudelleen. Ehkäpä heräät jopa miettimään liittonne tasapuolisuutta.
"kaiken "ihmisarvoisen elämän mitta" tulee länsimaisesta kulttuurista?"
-Eihän tässä puhuttu mitään arvoista, vaan siitä VOISIKO. Ja koska ei voisi ja sinäkin tiedät sen hyvin, niin sinä käännät puheenaiheen arvokeskusteluksi ja HK:n lenkkimakkaroihin, mikä on ihan tyypillistä teille, jotka ette hyväksy tosiasioita.
Mieheni on luopunut käsityksestä, etteivät miehet ja naiset voisi olla vain ystäviä. Mieheni on joutunut taipumaan asiaan, että poltan vaikka mikä olisi. Mieheni elää elämää avioliitossa, missä minä elän tahollani ja hoidan joka päiväisiä asiota itsenäisesti, ilman hänen apuaan, ohjeistuksia tai neuvoja. Mieheni on hyväksynyt länsimaisen pukeutumiseni ilman pienintäkään vastaväitettä. Mieheni on opetellut ymmärtämään, että saatan lähteä iltakävellylle yksin Kairossa, paikallisten kaupungin osassa ilman häntä.
Tiedän, että nämä kaikki kuulostavat meille itsestään selvyyksiltä, mutta yhtä paljon kun nämä ovat meille itsestäänselvyyksiä, ne ovat hänelle sopeutumiskysymyksiä.
Mutta ettei menisi taas kissanhännän vedoksi, totean, että nämä ovat tämän yksilön vahvuuksia, eivät mitään prototyypin ominaisuuksia missään uskonnossa tai kulttuurissa. Minä olen meistä se paljon joustamattomampi, mutta puolustelen sitä sillä, etten ainakaan anna mitään hiljaisen pikkurouvan harhaa. Siihen minusta tuskin olisi koskaan.
olihan se nyt sanomattakin selvää, että sitä kaikkea mitä me täällä Suomessa teemme, ei voi siirtää yksiyhteen moneenkaan euroopan ulkopuoliseen maahan.
Mutta kysymys herää, että miksi pitäisi. Eikö voisi nauttia jokaisesta kulttuurista ja maasta omana itsenään. Suomesta Suomena ja vaikka ja Tunisiasta Tunisiana ne jotka niin haluavat tehdä. Kun se ei ole sinulta eikä minulta pois missä kukakin elää. Toisen elämää toisessa maassa on vähintääkin kyseenalaista mennä arvostelemaan kyseisillä argumenteillä. Loppupeleissä elämän onni tulee pienistä asioista, eikä niihin vaikuta yleisönosastot ja bikinipuistot.
Ainoa mikä ihmetyttää, että ne jotka ovat valinneet yhteiseksi kotimaaksi Suomen, ovat toimineet väärin, koska syyksi ei tahdo kelvata kuin Suomen loistava sosiaaliturva. Sitten ne jotka ovat valinneet puolisonsa kotimaan, eivät saa/voi olla onnellisia, koska eivät voi elää samanlaista elämää kuin Suomessa.
eihän muslimi sefu voi sitä käsittää, vapaus on vieras käsite muslimeille, muslimi maat ovat totalitäärisiä maita missä on tiukka kuri ja kansalaisten vapaudet hyvin pienet ja rajatut.
mutta jostain syystä yhä enemmän ihmisiä haluaa muslimi maista tänne meidän Demokraattiseen länteen jotenkin "kaksi naamaista"
eronneet, eikö vain?
mutta mitä jos ei haluaisi?
Mutta kysymys herää, että miksi pitäisi. Eikö voisi nauttia jokaisesta kulttuurista ja maasta omana itsenään. Suomesta Suomena ja vaikka ja Tunisiasta Tunisiana ne jotka niin haluavat tehdä. Kun se ei ole sinulta eikä minulta pois missä kukakin elää. Toisen elämää toisessa maassa on vähintääkin kyseenalaista mennä arvostelemaan kyseisillä argumenteillä. Loppupeleissä elämän onni tulee pienistä asioista, eikä niihin vaikuta yleisönosastot ja bikinipuisto
t.Älä ole tuollainen muiden arvostelija, joillekkin aurinkon palvojille voi elämän onni hyvinkin tulla toteen juuri bikini puistossa:)
Tai kun he saavat otta mielestään tärkeisiin yhteiskunnallisiin juttuihin kantaa lehdissä.
siis et VOI sanoa muiden puolesta että:
elämän onni tulee pienistä asioista, eikä niihin vaikuta yleisönosastot ja bikinipuisto
Vastaan vaikkei kysymystä minulle esitettykään. Kestänet sen?
" mistä kulttuuriinsa tai persoonaansa liittyvästä tavasta/tottumuksesta muslimimiehesi on luopunut liittonne myötä? " Tää on oikeesti ihan älytön kysymys. Jos kaksi ihmistä päättää elää yhdessä, kumpikin joutuu luopumaan/joustamaan joistain asioista. Yleensä se, joka on vieraassa maassa on se joka joutuu enemmästä luopumaan. Persoonaan liittyviä asioita taas muokkaa aika ja elämän kokemus olitpa kuka vain mistä tahansa ja olipa uskontosi mikä hyvänsä. Muslimit varmaankin joutuvat luopumaan perjantain rukoushetkistään ja äidin lihapullista. Ainaski näistä;))
"elämän onni tulee pienistä asioista, eikä niihin vaikuta yleisönosastot ja bikinipuisto" Sanoihan hän sen ja ja sanon minäkin. Milläs estät? Mielestäni on vieläpä ihan oikeassa, ihmisen onneen ei vaikuta yleisönosastot eikä bikinipuistot. Onni tulee pienistä asioista, kun suuriin emme voi vaikuttaa;), mutta ne pienet itselle onnea tuovat asiat jokainen tietää itse.
Luettelit taas asioita, joihin miehesi on joutunut antamaan sinulle luvan. Tämä ei ole oikeaa luopumista. Samalla tavalla minäkin voisin tyttöystävälleni sanoa, että hyvä on, en ole koskaan roskia vienyt koska ei kuulu tapoihini, mutta sinun takiasi kulti teen sen vastedes kerran kuukaudessa.
Kuten varmaan ymmärrät, tämä ei oikeasti edellytä mistään luopumista. Se, että miehesi jalosti "antaa sinulle luvan" käyttäytyä kuten ennenkin olet tehnyt, s.o. kuten normaali suomalainen nainen, EI TARKOITA ETTÄ HÄN OLISI ITSE LUOPUNUT YHTIKÄS MISTÄÄN!!!!!
Haen nyt takaa sellaista, että millä tavoin miehesi on tullut sinua konkreettisesti vastaan avioliitossanne? Onko hän joustanut ruokavaliossaan, suostuuko hän tekemään ns. naisten töitä, ravaako hän vähemmän kahviloissa kavereiden luona, onko vähemmän äitinsä talutusnuorassa jne.
Ei ole sellaisia asioita, mistä muslimimies luopuisisi liitossaan suomalaisen naisen kanssa. Asuivat sitten Suomessa tai muualla. Kysymys ei ole älytön, vaan paljastaa sen että näissä suhteissa se on AINA suomalainen nainen, joka joutuu joustamaan. Korkeintaan muslimimies "joustaa" sillä tavoin, että antaa suomalaisen naisen joskus, osittain, käyttäytyä oman kulttuurinsa opettamin tavoin.
etkä sinäkään voi sille mitään:) jos tulen onnelliseksi siitä kun saan täällä kanssasi kinata et voi onnellissudelleni mitään:)oikeastaan et voi kun itsesi onnellisuuteen vaikuttaa.
jos tulen onnelliseksi kun käyn huorissa, et voi sillekkään mitään, jos tulen onnelliseksi kun pyyhin perseeni koraaniin et voi sillekkään mitään...vaikka vannon että mielesi tekisi voida:) T:bel s ebuub from le b anon
1. En voisi kovinkaan kärjekästä arvostelua kirjoittaa. Toki täällä on oppositio ja hiljalleen ollaan opettelemassa demokratian askeleita.
2. Kotikaupungissani on kirkko, jossa on kaksi kertaa viikossa jumalanpalvelus. Täällä on pieni kristilinen ja juutalainen yhteisö olemassa, yhteensä n.3% väestöstä. Uskonvapaus on uskonnoille, joilla on yksi jumala ja Pyhä Kirja, käännyttää ei saa.
3. Voin, mutta juon joko viiniä tai kahvia, kaljasta en pidä ja siideriä täältä ei saa.
4. Otan aurinkoa mieluummin merenrannalla bikinit päällä, koska kotikaupunkini on merenrantakaupunki ja täällä ei ole "puistoja", joissa ottaisin aurinkoa =)
Kun ei, minä en halua enkä kykene kyselemään lupia, näihin, enkä muihinkaan.Kaava meillä on kulttuurit kolahtaa on se, että minä kiukkuan ja pillitän ja mies yrittää perustella kantaansa. Minä olen huomattavasti huonompi tekemään kompromisseja, perustelen sitä tosiaan sillä, että useimmin nämä länsimaiset tavat ovat helpompi ja järkevämpi meille molemmille, jos näkemykset eivät heti kohtaa. Tottakai minun täytyy ja haluankin kunniottaa hänen mielipiteitä, muttei voi olla lähtökohtaisesti se ainoa oikea vaihtoehto.
Mieheni on opiskellut yliopistossa, mutta kuitenkin koulutuksesta huolimatta käytössä on monia "viidakonuskomuksia", täysin uskomattomia kummajaisia.
Ja jos hetken mietit, tämä on juuri sitä luopumista aidoimmillaan, mieheni luopuu jostain totutusta ja luottaa arvostelukykyyni vaikka hänen maallinen tapansa sotiikin sitä vastaan. Verraten ja karrikoiden rankasti, sinä yksiavioisena, nielisit ajatuksen, että vaimosi/tyttöystäväsi tapailee toista. Luopuminen ei tarvitse aina olla käsinkosketeltavaa. Se voi olla omista tottumuksista luopumista. Se mitä normaali suomalainen nainen tekee, on hänelle sen varassa mitä hänelle olen kertonut ja näyttänyt. Se että suomessa tehdään niin ja näin ei riitä vielä perusteluksi toiminnalleni tai toimimattomuudelleni. Mieheni ei ole Suomessa käynyt ja maaliskuun alun uhkaavasti lähetessä näyttää siltä ettei ehdi tulemaankaan ainakaan vuoteen, snif.
Nuo luettelemasi asiat ovat mutkikkaita. Mieheni maistaa innokkaasti kaikkea Suomesta salakuljettamaani ruokaa, sianliha en ole vienyt, raja menköön siinä. Mieheni on siinä mielessä harvinainen mies, että ottaa sen mopin tai rätin käteen muina miehinä, tekemättä edes numeroa. Kokkaa meillä sen saman verran kuin minäkin, tiskaa siinä välissä kun unohdun aamupala polvilla tuijottamaan telkkaria. Mieheni ei myöskään ymmärrä kahviloissa roikkumiskulttuuria, ollaan siitä muutaman kerran puhuttukin, kyläilee sen vähän mitä kyläilee niin mieluummin kavereitten kotona. Myöskin tuo äiti-kysymys, ukkokulta on asunut töitten takia melki 10 vuotta ulkomailla, että äiti on toki rakas, mutta liian kaukana hallitsemiseen. Eikä sinänsä, ukkokultani on ihan siinä missä muutkin, välillä ärsyttävyyden huipentuma, siis ihan tavallinen mies. Johtuuko hyvästä koulutuksesta, vuosista ulkomailla vai mistä, mutta meidän suhdetta kuormittavat ne ei niin tyypilliset "muslimisuhteen" ongelmat.
en edelleenkään ole muslimi ja ainoa muslimimaa mistään yhtään mitään tiedän on Egypti ja juuri se demokratia ja tasa-arvo on niitä asioita mitä Egyptiin toivon.
Tuosta "kaksinaamaisuudesta" olen siinä määrin samaa mieltä, että kenen ruokaa syöt, sen lauluja laulat. Identiteettiään ei kenenkään tarvitse "isäntänsä" mukaan muuttaa, muttei maahanmuuton idea voi olla että valtaväestö nielee jokaisen kansalaisuuden erikoispiirteen.
Olipas hassusti kirjoitettu, myönnän. Suomalaisen naisen perusvika, pitäisi ilmeestä tai puolesta sanasta ymmärtää koko vähintääkin kaoottinen ajatuskulku, lol.
Tarkoitin tosiaan tuolla bikinipuisto-yleisönosasto vertauksella, ettei joidenkin asioiden puuttuminen tai puutteellisuus toisen vaakakupissa paina mitään, kun taas toinen ei elä ilman niitä.
mutta suunnitelemme ja toteutamme yhteistä tulevaisuutta enenevissä määrin. ;)
Et vieläkään onnistunut yhtään konkreettista asiaa, jossa miehesi olisi joutunut luopumaan omista käyttäytymistottumuksistaan...
Rautalankaa: sinä olet luopunut ihan käsinkosketeltavasti joistain suomalaiseen kulttuuriin liittyvistä omista toimista ja tekemisistä. Miehesi ei ole luopunut mistään hänen kulttuuriinsa liittyvistä tekemisistä.
Onhan tuo tavallaan ovelaa, mies sanoo heti suhteen aluksi että juu kun tämä minun uskontoni kieltää naisilta sitä ja tätä ja niin päin pois, suomiblondi uskoo, ja pitää sitten miehen "myönnytystä" jonkinlaisena kompromissina tai jopa voittona, tyyliin: "no käy sitten drinkillä töiden jälkeen porukassa, jossa on myös miehiä, kunhan ei tule tavaksi." Kumpi tässä vetää pidemmän korren, musumies vai suomiblondi?
Microsoftin Messengerillä? :-D
Kyllä mahtaa sunkin vanhemmat olla tyytyväisiä tyttärensä elämänvalintoihin, voi elämä...
poltat tupakaa kahvilassa ja peität samalla pääsi.Se on islamin halventamista.
Minunpa egyptiläinen mieheni on luopunut useistakin asioista. Hän joutui lopettamaan tupakanpolton, passattavana olemisen (äiti oli sitä tehnyt hänelle, minä en siihen suostunut), osittain jopa uskostaan, sitten kun saimme lapsia. Minä katsos vaadin, että lapset kasvatetaan myös kristityiksi. He ovat huomattavasti enemmän kristittyjä kuin muslimeita, mutta viettävät vuosittain ramadania isänsä kanssa. (eivät kyllä vielä käsitä mikseivät saa syödä kauheasti päivällä, mutta iloitsevat valtavasti suuresta iltasyömingistä;) Suomessa kun asumme, syövät lapsemme myös sianlihaa. Tosin suostuin rajoittamaan sitä enint. 3 kertaa viikossa syötäväksi ruoaksi, koska isä niin kauniisti pyysi.
Olen itse myös joutunut luopumaan asioista. Mutta sehän on vain luonnollista; avioliitto on kahden ihmisen hyväksymä kompromissi. Ei mitään väliä mihin uskontokuntaan kuulut.
Niin MISTÄ ihmeestä miehesi oikein luopui? Passattavana olosta?!?!?!?
Ja lapsesi kasvatetaan MYÖS kristityiksi, onko tämä jotain ihme "luopumista"?
Kyllä pitää ihmetellä, miten ootte itseänne onnistuneet huijaamaan...
tavalla??? ;)
mistä minä olen näkemyksesi mukaan luopunut? En mielestäni yhtään mistään, oleskelu Egyptissä on muokannut toimintaani, mutta tapahtui ennen kuin tapasin mieheni. Itseasiassa avioliittoni suomalaisen kanssa muokkasi minua paljon enemmän, toki nuori tytönhupakko olin naimisiin mennessäni, mutta kulttuuri ei voinut olla siinä syynä.
Ja siitä korresta, pitkästä tai lyhyestä, nyt minun on hyvä näin. Onko vuoden tai kymmenen, sitä ei kukaan tiedä, mutta nautin tästä päivästä murehtimatta turhaan huomista.
niissä väleissä kun minä olen Suomessa ja mies maailmalla. Mutta kyllä ne mehukkaimmat vaihdetaan aina muutaman viikon välein naamatusten. =)
Pikku vinkki, kun tulee aikuiseen ikään, ei tarvi enää kaikkeen äidin ja isin lupaa ja hyväkstää=) Vaikka olenkin sen saanut, mutten sen kipeä. Noo, malta parivuotta niin tiedät mitä tarkoitan.
kiinnosta mistä tulet onnelliseksi saati, että haluaisin vaikuttaa tai edes olla sivuroolissa elämässäsi:) Et onnistunut edes ärsyttämään vaikka yritit, mutta jos siitä yrittämisestäkin onnelliseksi tulet, kiva sulle;)
eihän sinun onnellisuutesi ole keneltäkään pois vaikka onnelliseksi koraanilla takapuolen pyyhkimisestä tulisitkin!
Voi olla eri mieltä asioista kärsimättä silti toisen onnellisuudesta. Kärsitkö sinä siis siitä jos olen onnellinen eriuskoisen tai muuten vaan ulkomaalaisen kanssa?
Eihän se onnellisuus oo keltään pois. Sun miehes elättämiseen kuluvat verorahat taas on. :-D
Puhuttiin onnesta eikä rahasta. Vai onko raha sinun onnesi? Muutenhan ei kenenkään elättäminen ole sinunkaan onnestasi pois;)
Kertoisin kyllä, jos et koko ajan poistaisi viestejäni joissa asia selvennetään.
on tasoa lällälääähuhhuh, niin mieti miksi.
Pystytkö vastaamaan ilman irvimistä, että mistä olen luopunut???
Olet luopunut mm.:
- joistain pukeutumistottumuksistasi
- joistain ruokatottumuksistasi
- rajoittanut vapaa-ajan viettotapojasi
- rajoittanut kontakteja miespuolisiin ystäviisi
- kenties jopa uskonnollista vakaumuksistasi (jos niitä ylipäätään oli).
Lisäksi epäilen, että olet myös muokannut maailmankatsomustasi pois länsimaisesta, islamilaiseen suuntaan.
Siinä nyt aluksi. Kerro nyt sinä, mistä miehesi on luopunut.
-niin kuin mainitsin, muokkasin pukeutumistottumuksia ennen kun tutustuin mieheeni. Olin viettänyt Egyptissä aikaa kuukausia, ennen kuin tapasin mieheni.
-minä syön edelleen sen saman vähän mitä tähänkin asti sianlihaa
-vapaa-aika on ihan samanlaista kun ennenkin
-kaverit ja kaveripiiri on myös ihan sama ja puuhat heidän kanssaan
-uskonnollinen vakaumuskin on sama, uskon Jumalaan, mutten ole koskaan osannut häntä henkiöidä mihinkään uskontokuntaan
-maailmankatsomukseni on avartunut, johtuen miehestäni ja vietytystä ajasta ulkomailla. Monessa asiassa olen muuttunut paljon kriittisemmäksi ja vastavuoroisesti päässyt eroon ikävästä yleistämisestä.
Se mistä mieheni on luopunut, ei sinulle kelpaa. Minulle henkisen puolen muutokset hänessä olivat ne ainoat mitä toivoin ja odotin. Mieheni on elämäntavallaan hyvin askeettinen, elämään ei kuulu perheen, työn ja uskonnon lisäksi hyvin vähän muuta.
Miespuolinen ystäväni punkkaa luonani tällä hetkellä tilapäisesti ja sekään ei hierrä mieheni ja minun välejä. Inhoan typioimista kansallisuuksien tms. varjolla, mutta taas retorinen kysymys, kuinka moni suomalainen mies purematta nielee oman vaimon asustelun tuntemattoman miehen kanssa edes tilapäisesti? Se mitä tällä haen, on se ettei uskonto tai kansalaisuun määritte ihmistä vaan elämänkatsomus.
Onko raha sinulle onnea? Jos ei ole niin voit antaa kaikki rahasi minulle, sikäli kuin sinulla sitä on, koska se ei silloin ole sinun onnestasi pois.
Vaikka raha ei onne tuokaan, sitä ilman ei kukaan nykymaailmassa pärjää. Miksi siis joku rahansa juuri sinulle antaisi? Toivottavasti onnesi ei nyt murennu tästä tiedosta;)
KIRJOITAT NOIN...Ihmiset lähtevät aamuisin töihin ..OLETKO TOSISSASI EIKÖ PITÄISI OLLA NÄIN ,IHMISET LÄHTEVÄT AAMUISIN TYÖPAIKALLE.PS.en ole koskaan nähnyt heidän tekevän töitä.
Kaikki Suomeen tulevat ulkomaalaiset eivät elä muiden verorahoilla, toki heitäkin löytyy, mutta eihän yleistetä, eihän?? Itse tiedän monia ulkomaalaisia jotka todella työskentelevät ahkerammin kuin me monet suomalaiset. Aamusta iltaan ja vielä työtä mikä ei ole "valkoihoisten hommaa", niikuin sanotaan. Eihän yleistetä, eihän???
Ulkomaalsiten keskuudessa työttömyysprosentti taitaa olla 70 prosentin luokkaa, en haluaisi yleistää, mutta eikö silloin jo voi sanoa, että melko suuri osa elää juuri suomalsiten veromaksajien rahoilla (vuokra, ruoka, vaatteet ym.) Eli emme voi sanoa "toki heitäkin löytyy"
Olen kyllä siinä samaa mieltä, että työssäkäyvät ulkomaalaiset voivat olla myös todella ahkeria..
ja saada palkkaa. Ongelma on se, että töitä ei ole: ei suomalaisille eikä ulkomaalaisille.
Se, että haluaa tehdä töitä ei ole sama asia kuin
- AKTIIVISESTI koko ajan hakea töitä,
- tehdä itsestään sellainen, jolle löytyy töitä eli kouluttautuu alalle, jolla tarvitaan työntekijöitä
- olla vastuuntuntuinen, joka hoitaa annetut tehtävät
- ja tekee hyvää työnjälkeä.
Kaikki jälkimmäiset vaativat vaivaa, tuo ensimmäinen on ihan helppo juttu.
Varsinkin pääkaupunkiseudulla töitä kyllä on, ja myös työttömiä.
Monet ulkomaalaiset, varsinkin lähialueilta ja EU-maista tulleet, ovat töissä.
Suomesta puuttuvat nykyään ns. hanttihommat. Jokaiseen työhön vaaditaan koulutusta. Maahanmuuttajien olisi pyrittävä hankkimaan itselleen ammattikoulutus. Muuten on mahdotonta kilpailla suomalaisten työnhakijoiden kanssa.
Myös suomalsiten työttömyyteen on usein syynä puutteellinen koulutus.
Kyselkää työvoimatoimistosta alkavia ammattikursseja! Ne voittavat takuulla kadulla ja baareissa lorvimisen ja kotona kiukuttelun.
Työn löytäminen on jokaisen omalla vastuulla. Jos ei täältä töitä löydy niin sitten ei varmaan kannata myöskään täällä aikaansa tuhlata.
Voitko siellä Tunisiassa lukea vapaasti kaikkia maailman internet-sivuja, vai sensuroidaanko niitä siellä?
Pääsetkö esimerkiksi tälle uskonnonvapaussivulle?
http://www.faithfreedom.org/
Siellä sanotaan, että sivu on estetty muslimimaissa. Ilmeisesti siksi, että siellä on islamista luopuneiden kertomuksia elämästään. Onnistuuko sivun lukeminen Tunisiassa?
Kokeilin ja ei pääse. Luulisin, että muitakin sivuja on estetty, ei vaan ole tullut minulle netissä pyöriessä eteen.
En kyllä itse voisi asua tuollaisessa mielipidesensuurin maassa. Tuntisin itseni tukahdutetuksi vangiksi, jos tietäisin että minua estetään näkemästä "vääriä" mielipiteitä.
Mahtaako sinulle tulla nyt vaikeuksia, kun yritit päästä "vaaralliselle" estetylle nettisivulle?