Kaksi varattua rakastuu päätä pähkää ja aikanaan paljastuu. Suhde loppuu ja molemmat syyttelevät toisiaan jotta elämä tutussa avioliitossa lasten kanssa voisi jatkua jotenkin. Kysymyksiä miksi toinen teki tai sanoi niin ja näin jää aivan liian paljon ja niitä sitten itsekseen päässään vatvoo loputtomiin. Odottaa ja odottaa vastauksia. Ei voi enää ottaa yhteyttä kysyäkseen koska pelkää, että se toinen tekee taas oharin ja kertoo eteenpäin yhteydenotosta. Miten tämmöisen kanssa voi elää kukaan. Helppoahan se olisi jos kumpikaan ei olisi rakastunut mutta kun se oli ja on niin totaalinen tunne. Mikä tähän auttaa….aikako ??? Ei sitä jaksa odottaa ! Tämä on niin musertavaa.
Tilanne
seuraava
61058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
aika...itse olen nyt vuodenpäivät pähkäillyt esittämiäsi kysymyksiä, enkä voi ottaa yhteyttä, se raastaa. Meillä yhteydenpito katkesi kuin seinään ja jotenkin jäi olo että asioista olisi vielä pitänyt puhua.
Pahinta on se kun ei tiedä toisen tunteista.
Kyllä tämä elämä on minulla muuttunut hyvin puolittaiseksi,mistään ei osaa enää olla onnellinen ja iloinen täydeltä sydämeltä...se onnen palo on jossain muualla...
Älkää hankkiutuko tällaiseen tilanteeseen kuin missä minä elän, vaan eläkää ja vaalika sitä mitä teillä on, nyt en osaa antaa sille enää sitä arvostusta minkä se ansaitsisi ja pahimmassa tapauksessa mokaan tässä vielä kaiken, mitä olen pitkänajan saatossa rakentanut.
ottaisin yhteyttä. Itse odotan kuin kuuta nousevaa sitä että hän(eräs ihana mies*) ottaisi yhteyttä kun itse en kykene siihen=(
Asiat jäi ihan kesken hänen kanssaan ja yht.pito loppui kuin seinään.
Joka päivä odotan ja odotan josko hän olisi se rohkeampi.
Rakastan sitä ihmistä ylikaiken, mutta hän tuskin sitä uskoo kun kaikki meni niinkuin meni...enkä koskaan sanonut kasvotusten kuinka paljon rakastan.
OTA YHTEYTTÄ!
Jos sinulla on mennyt vuosi jo pähkiessä niin mitähän minulla on odotettavissa…
Meillä ei onneksi katkennut kuin seinään mutta muuten meni kaikki päin mäntyä. Suutuspäissään sanottiin puolin ja toisin kaikkea pahaa. Jopa siippojemme ”välityksellä” riitelimme… minulla on kuitenkin EHKÄ parempi tilanne siinä mielessä, että tiedän hänen ajattelevan minua joka päivä ja tiedän hänen tunteensakin. Vaikka kuikkunen hän minulle onkin.
Samaa voisin minäkin sanoa, että iloisuus on kadonnut. Sitä yrittää löytää jotain mistä tarttuisi kiinni mutta vaikeaa se on. Pahinta on katsoa omaa puolisoaan ja kun ei tunne mitään vaikka kuinka yrittäisi. Laps on ainoa mikä siinä pitää kiinni. Surullista tämä elämä on :-(
taida olla hyvä vaihtoehto, koska selvää näyttää olevan ainakin se, että ikävöiväni henkilö ei halua minua elämäänsä vaan elää siinä tutussa ja turvallisessa ympäristössään...vaimonsa kanssa!
Se mitä meillä oli on mennyttä ja hän on sen varmasti jo unohtanut tai ainakin haluaa kovasti unohtaa ja jos nyt ottaisin yhteyttä, tiedän että sotkisin vain kaiken ja kaupanpäälle saisin isosti pahan mielen!
Mutta minä en ole unohtanut, enkä unohda koskaan. Olisin ollut valmis laittaamaan kaiken peliin ja aloittamaan puhtaalta pöydältä hänen kanssaan...ja se olisi ollut todella iso elämänmuutos, mutta...hän ei ollut valmis siihen...
Olisi vain pitänyt haistattaa ja kääntää uutta sivua, mutta minä olen nyt vuoden junnannut tällä samalla lehdellä! :(
Miksi odotat, miksi et ota yhteyttä? On vaikea keksiä syytä. Vatvot asiaa mielessäsi aivan turhaan. Jos kaipaat häntä, kerro se hänelle äläkä vain taivaan tähdille. Ehkä hänkin kaipaa juuri sinua, mutta pelkää kuitenkin tehdä aloitetta.
No jos toinen pettäjä osapuoli pystyy olemaan ottamatta yhteyttä, niin pakko sunkin on se tehdä ja antaa vaan olla. Teidän salasuhde oli alunperinkin väärin. Varsinkin kumppaneitanne kohtaan. Jos rakastitte toisianne niin paljon ja vihasitte omia parejanne, niin miksi että pistäneet niitä suhteita poikki ja alkaneet olemaan yhdessä? Äläkä puhu mitään "mutta kun on lapsiakin".