Ne oli sen yhden laulun sanat.Joka saa minut muistelemaan...
Siitä on jo aikaa,melkein viisi vuotta.Oli elokuu,ja vietin iltaa ystävieni kanssa satamassa,laivaravintolan terassilla.Kello alkoi olla puolen yön tietämillä ja ilma alkoi viilentyä.Halusin lähteä "yläbaariin" eli kaupungille sisätiloihin.Ystävät eivät vielä malttaneet lähteä,sanoivat tulevansa perässä.Ja niin lähdin .Matkan varrela on pieni puisto ja tielleni osui humalaisia nuoria.Yksi oli työkaverini poika jota "toruin"leikilläni kännäämisestä.Yksi nuorista alkoi jutella ja kysyi mistä tunnen sen pojan.Hän oli vähän vanhempi kuin ne muut ja jotenkin tutun näkoinen.Jäimme siihen paikkaan juttelemaan.Hänellä oli pitkät hiukset ja minusta hän näytti enkeliltä.Hänessä oli jotain tosi suloista.Selvisi että hän asuukin naapuritalossa,siksi oli niin tutun oloinen.Kysyin voitaisiko mennä hänen kämpälle koska halusin nähdä miltä se talo näyttää sisältä päin.Niin sitten lähdettiin.
Hänellä oli pieni soluasunto,siellä oli kitaroita.Hän kertoi että soittaa.Hänellä oli hamsteri jota silittelimme.Sitten pyysin hänet luokseni koska alkoi olla nälkä.Paistoimme perunoita ja kananmunia,söimme ja juttelimme.Tämä oli jotain niin erillaista verrattuna muihin miehiin.Olin aivan myyty.Ja minähän sitten lopulta ehdotin,sanoin vaan että tule ja otin kädestä.Ja ne seuraavat tunnit,loputonta himoa,nautintoa,läheisyyttä,hiljentymistä,sulautumista toiseen.
Vaan julma aamu koitti,iltapäivällä vasta pystyimme irrotautumaan toisistamme.Vaihdoimme numeroita.Soittelimme parina päivänä ja päätimme tavata.Häntä ei alkanut kuulua sovittuun aikaan.Eikä vastannut puhelimeen .Arvasin mitä oli tulossa.Lopulta hän soitti ja tuli,myöhässä yli tunnin.Söimme yhdessä kuten suunnittelimme.Enää ei ollu kivaa.Hän sanoi että ei hän pysty jatkamaan.Ymmärsin.Hän lähti ja minä itkin.Tunnin,kaksi en muista.
Joka päivä se talo oli siinä silmien edessä kun ulos katsoin.Hän oli niin lähellä ja niin kaukana.
Kuitenkin pysyimme väleissä ja ystävinä.Hän ei koskaan kävellyt ohi ettei olisi jäänyt juttelemaan.Ei kaupungilla,tai pihalla,baarissa.Koskaan hänellä ei ollut niin kiire ettei olisi ollut aikaa jäädä juttelemaan.Usein vierähti parikin tuntia.Olemme niin samalla aaltopituudella.
Joskus tulimme baarista samaa matkaa kotiin,hän saattoi tulla luokseni käymään.Polttelimme tupakkaa parvekkeella,naureskeltiin laskuhumalassa typerille jutuille,katsottiin musiikkivideoita.
Kerran tapasimme taas baarissa ja hän tapansa mukaan ehdotteli paikalla olevia miehiä minulle,ei kukaan ollu minusta"hyvä".Naureskeltiin ja kerrottiin typeriä vitsejä.Mukana oli myös hänen kamunsa.Kun kaveri poistui hetkeksi sanoin että kyllä sinä tiedät kuka se on kenet oikeasti haluan.Hän ei osannu sanoa mitään.Läksimme kolmestaan kotia kohti,kaveri jatkoi matkaa ja sanoi:oli ilo tutustua ja antoi kämmenelle suukon(nuoret miehet on niin ihania,ei ole maailma vielä pilannut)Hyppäsimme taksiin ja päätimme polttaa vielä tupakat pihalla.
Oli kuitenkin niin kylmä,joten hän pyysi minua luokseen.Hän kysyi haluaisinko vielä katsoa musiikkivideota vähän aikaa?Jäin katsomaan ja pidin päätäni hänen jalkojen päällä.Oli niin hyvä olla siinä.Kello oli jo paljon,alkoi väsyttää.Pyysin että voitko suostua nyt siihen mitä aion pyytää?Haluaisin edes hetken olla onnellinen.Halusin tulla hänen viereen,peiton alle ihan lähelle.Hän suostui,ja sillä ehdolla että ei seksiä.Lupasin.Hän meni pesemään hampaita ja viipyi ikuisuuden.Kun hän lopultakin tuli pois ja kävi istumaan lattialle polvilleen,kattolampun valo osui hänen hiuksiinsa,hän näytti taas enkeliltä.Ihan niinkuin silloin kun ensi kertaa tapasimme.Hän sanoi että pitää laittaa valot pois kun riisumme(olemme molemmat ujoja loppupeleissä)Olimme vierekkäin,juttelimme.Kerron hänelle kipeimmän asian mitä minulle on tapahtunut,asian jonka kannan taakkana läpi elämän.Oli kuitenkin pakko lopulta lähteä kotiin.Sanoin että hän on sellainen mies jolle minun sydämessä on ikioma paikka ja se säilyy siellä niin kaun kuin elän.
Aikanaan hän muutti pois keskustaan."Törmäämme" aina joskus toisiimme kadulla ja juttutuokiot ovat ihan kuin ennenkin.En kuitenkaan halua tietää missä hän asuu.On aika päästää irti.
Lopuksi halun kertoa että olen vanhempi kuin tämä mies.Kun kohtasimme olin 38 ja hän 25.Tämän kerron vain siksi että ei kannata tuijottaa ikään tai ulkonäköön.Paljon kaunista voi jäädä kokematta.Elämää pitää uskaltaa elää.
Siitä on jo aikaa,melkein viisi vuotta.Oli elokuu,ja vietin iltaa ystävieni kanssa satamassa,laivaravintolan terassilla.Kello alkoi olla puolen yön tietämillä ja ilma alkoi viilentyä.Halusin lähteä "yläbaariin" eli kaupungille sisätiloihin.Ystävät eivät vielä malttaneet lähteä,sanoivat tulevansa perässä.Ja niin lähdin .Matkan varrela on pieni puisto ja tielleni osui humalaisia nuoria.Yksi oli työkaverini poika jota "toruin"leikilläni kännäämisestä.Yksi nuorista alkoi jutella ja kysyi mistä tunnen sen pojan.Hän oli vähän vanhempi kuin ne muut ja jotenkin tutun näkoinen.Jäimme siihen paikkaan juttelemaan.Hänellä oli pitkät hiukset ja minusta hän näytti enkeliltä.Hänessä oli jotain tosi suloista.Selvisi että hän asuukin naapuritalossa,siksi oli niin tutun oloinen.Kysyin voitaisiko mennä hänen kämpälle koska halusin nähdä miltä se talo näyttää sisältä päin.Niin sitten lähdettiin.
Hänellä oli pieni soluasunto,siellä oli kitaroita.Hän kertoi että soittaa.Hänellä oli hamsteri jota silittelimme.Sitten pyysin hänet luokseni koska alkoi olla nälkä.Paistoimme perunoita ja kananmunia,söimme ja juttelimme.Tämä oli jotain niin erillaista verrattuna muihin miehiin.Olin aivan myyty.Ja minähän sitten lopulta ehdotin,sanoin vaan että tule ja otin kädestä.Ja ne seuraavat tunnit,loputonta himoa,nautintoa,läheisyyttä,hiljentymistä,sulautumista toiseen.
Vaan julma aamu koitti,iltapäivällä vasta pystyimme irrotautumaan toisistamme.Vaihdoimme numeroita.Soittelimme parina päivänä ja päätimme tavata.Häntä ei alkanut kuulua sovittuun aikaan.Eikä vastannut puhelimeen .Arvasin mitä oli tulossa.Lopulta hän soitti ja tuli,myöhässä yli tunnin.Söimme yhdessä kuten suunnittelimme.Enää ei ollu kivaa.Hän sanoi että ei hän pysty jatkamaan.Ymmärsin.Hän lähti ja minä itkin.Tunnin,kaksi en muista.
Joka päivä se talo oli siinä silmien edessä kun ulos katsoin.Hän oli niin lähellä ja niin kaukana.
Kuitenkin pysyimme väleissä ja ystävinä.Hän ei koskaan kävellyt ohi ettei olisi jäänyt juttelemaan.Ei kaupungilla,tai pihalla,baarissa.Koskaan hänellä ei ollut niin kiire ettei olisi ollut aikaa jäädä juttelemaan.Usein vierähti parikin tuntia.Olemme niin samalla aaltopituudella.
Joskus tulimme baarista samaa matkaa kotiin,hän saattoi tulla luokseni käymään.Polttelimme tupakkaa parvekkeella,naureskeltiin laskuhumalassa typerille jutuille,katsottiin musiikkivideoita.
Kerran tapasimme taas baarissa ja hän tapansa mukaan ehdotteli paikalla olevia miehiä minulle,ei kukaan ollu minusta"hyvä".Naureskeltiin ja kerrottiin typeriä vitsejä.Mukana oli myös hänen kamunsa.Kun kaveri poistui hetkeksi sanoin että kyllä sinä tiedät kuka se on kenet oikeasti haluan.Hän ei osannu sanoa mitään.Läksimme kolmestaan kotia kohti,kaveri jatkoi matkaa ja sanoi:oli ilo tutustua ja antoi kämmenelle suukon(nuoret miehet on niin ihania,ei ole maailma vielä pilannut)Hyppäsimme taksiin ja päätimme polttaa vielä tupakat pihalla.
Oli kuitenkin niin kylmä,joten hän pyysi minua luokseen.Hän kysyi haluaisinko vielä katsoa musiikkivideota vähän aikaa?Jäin katsomaan ja pidin päätäni hänen jalkojen päällä.Oli niin hyvä olla siinä.Kello oli jo paljon,alkoi väsyttää.Pyysin että voitko suostua nyt siihen mitä aion pyytää?Haluaisin edes hetken olla onnellinen.Halusin tulla hänen viereen,peiton alle ihan lähelle.Hän suostui,ja sillä ehdolla että ei seksiä.Lupasin.Hän meni pesemään hampaita ja viipyi ikuisuuden.Kun hän lopultakin tuli pois ja kävi istumaan lattialle polvilleen,kattolampun valo osui hänen hiuksiinsa,hän näytti taas enkeliltä.Ihan niinkuin silloin kun ensi kertaa tapasimme.Hän sanoi että pitää laittaa valot pois kun riisumme(olemme molemmat ujoja loppupeleissä)Olimme vierekkäin,juttelimme.Kerron hänelle kipeimmän asian mitä minulle on tapahtunut,asian jonka kannan taakkana läpi elämän.Oli kuitenkin pakko lopulta lähteä kotiin.Sanoin että hän on sellainen mies jolle minun sydämessä on ikioma paikka ja se säilyy siellä niin kaun kuin elän.
Aikanaan hän muutti pois keskustaan."Törmäämme" aina joskus toisiimme kadulla ja juttutuokiot ovat ihan kuin ennenkin.En kuitenkaan halua tietää missä hän asuu.On aika päästää irti.
Lopuksi halun kertoa että olen vanhempi kuin tämä mies.Kun kohtasimme olin 38 ja hän 25.Tämän kerron vain siksi että ei kannata tuijottaa ikään tai ulkonäköön.Paljon kaunista voi jäädä kokematta.Elämää pitää uskaltaa elää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
syy miksi suhde ei onnistunut kun ikäero noin suuri.
Eihän tuosta kauniista tarinasta käynyt ilmi, mikä oli syy siihen ettei suhdetta syntynyt. Ihmisen fyysinen ja henkinen ikä ei onneksi aina kaikkien kohdalla ole sama asia eikä todellakaan kannattaisi tuijottaa numeroihin.
En saa juuri nyt rekisteröityä nickiäni
galleriaan.... (tää palvelin taas vaihteeks
tökkii) ;-)
Voitko laittaa mulle treffit sivuilla
yhteystietosi kun haluaisin vaihtaa kanssasi
ajatuksia yksityisesti aiheesta?
(huom! olen siis naisimmeinen itsekin)
terv. s111i
en nyt tiedä mitä pitäisi tehdä.Minulla ei ole rekisteröityä nimimerkkiä,ei galleriasivua eikä profiilia,eikä siis mitään.Poistin kaikki kun kävi yksi toinen samantapainen juttu kuin tuo kertomani tarina,nuori mies johon rakastuin päättömästi,kaikki lähes samaa rataa.Tai vielä pahempaa,siitä tuli seksisuhde jossa minulla on enemmän tunteet pelissä.Mielelläni keskustelisin mut en tiedä miten.
Laita postia mun mailiin niin jutellaan
sitä kautta... [email protected]
Tiedätkö,rupesin itkemään kun luin tarinasi.Oon itse melkein samassa tilanteessa.tosin en uskalla tuoda tunteitani julkisesti esille.Olen nimittäin rakastumassa itseäni 9vuotta nuorempaan mieheen,tai no melkein vois vielä sanoa pojaksi.Olen 26 vuotias nainen ja poika 17vuotias.Tuntuu vaan niin ihanalta ja hyvältä kun hän on lähellä.Olisi hienoa kuulla sinusta vielä!!
Olen sitä mieltä että anna mennä vaan.Elämme täällä vain kerran.Vaikka muistot tuottavat paljon tuskaa, niin niille voi myös hymyillä kun tuska alkaa hellittää.
En enää tunne niin paljon kipua tämän tarinan takia,mutta sydän pyörähtää aina kun näen tätä kyseistä miestä.
Minulla on tunne että ei mene kauan että törmätään jossain ja ehdimme jutella kunnolla.
Kerran hän sanoi että sulle tapahtuu kuukaudessa enemmän kuin hänelle vuodessa.Se on kyllä totta.
Olen tällä hetkellä niin rikki tämän nykyisen suhteen kanssa.En ole koskaan rakastanut ketään niin paljon kuin häntä.
Kun tapaamme katsomme toisiamme silmiin.Halaamme,eikä kumpikaan sano mitään.Laitamme kädet vasten toistemme selkää ja tunne on kuin heittäisi tulitikun bensatankkiin.Tunteet räjähtävät ja rakastelemme tuntikausia.
Sitten se on kaikki ohi,eikä hän vastaa minulle mitään moneen viikkoon.
Nyt tää suhde on todella solmussa,en pysty kertomaan mitä on tapahtunut.Voimat ei riitä.
Olen todella kipeä,minuun sattuu myös fyysisesti.Vatsani on kipeä,olen laihtunut,sormiin ja käsiin koskee,selkää särkee,jopa käveleminen koskee jalkapohjiin,palelen,tärisen ja vapisen.
On rankkaa olla näin tunneihminen.Toivon että joskus tapaan miehen joka ottaa vastaan sen mitä pystyn antamaan.
Toivon sinulle kaikkea hyvää,ja ota vastaan mitä elämä sinulle antaa.
Lostin John Locken sanoin:Everything that happens here,happens for a reason.