Eli.Oletko ykkönen? Kakkonen? Pettäjä? Jos sinua on joskus petetty tiedät varmaan miltä se tuntuu. Tekisitkö siis itse niin jollekin? Jos niin miksi? Siksikö kun sinua on satutettu, haluat jatkaa kierrettä?? Itse olen entinen kakkonen. Enkä tekisi sitä uudelleen. Kenellekään.
pettääkö petetty??
uteliaana
10683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itseäni on petetty. Työstän sitä nyt tällä hetkeellä ja ei tulisi pieneen mieleenikään nyt käydä pettämässä. (vaikka olenkin erittäin katkera)Olen ajatellut asian niin, että jos jään, en petä.
Jos taas lähden olen vapaa ja en petä ketään.
Varmasti muitakin näkökantoja löytyy..
Tässä kohtaa pyydän vain kaikkia miettimään, että kaikilla tuntuu hyvin erilailla. Aina kuvittelee, että kumppanista tuntuisi yhtä pahalta ja samanlaiselta minun uskottomuus kuin minusta hänen. Käytännössä se tuntuu aivan erilaiselta. Lisäksi jostakusta uskottomasta voi tuntua vielä paljon pahemmalta kuin kumppanistaan. Yrittäkää kuvitella, ellette ymmärrä.
Pettäminen, uskottomuus; ne ei johdu halusta satuttaa kumppaniaan vaan aivan jostain muusta.
Minut petettiin ja en missään nimessä menisi tekemään toiselle samaa, mistä itse on joutunut kärsimään aivan tarpeeksi.
Oeln ollut pettäjä avioliitossa.
Suhteessa petturikumppaniin (siis kenen kanssa petin) olen tullut raskaasti petetyksi.
Puolustukseksi, aviomieheni petti myös mennen tullen palatessa...
Nykyisin olen single ja en ala suhteisiin varattujen kanssa. En edes jää keskustelemaan varattujen kanssa ravintoloissa silloin harvoin kun sinne eksyn.
En kyllä ala enää suhteisiin kenenkään kanssa. pysyttelen singlenä vielä pitkään..
Voi sattua mitä vaan.
"Jos sinua on joskus petetty tiedät varmaan miltä se tuntuu."
Minua on petetty. Ja tiedän miltä se tuntuu.
Eli olin naimisissa ja mieheni petti minua.
Nykyinen ex.
"Tekisitkö siis itse niin jollekin? Jos niin miksi? Siksikö kun sinua on satutettu, haluat jatkaa kierrettä??"
Tekisitkö .. hmm ... tekisitkö sana ei ole oikea, mutta olen sitten tehnyt.
Eli olen kakkonen.
Ja en tehnyt sitä tarkotuksella koska en tiennyt miehen olevan varattu.
Ja satuttamisella tai kostamisella ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä.
Tutustuin mieheen, ihmiseen, en toisen naisen aviomieheen.
Ja kun aikoinaan sain tietää että ex-mies pettää/petti, sanoin että en ikinä tekisi niin kellekkään. Mutta elävässä elämässä kaikki on mahdollista.
Ja jos joku sanoo että minua ei sitten ole todella oikeesti loukattu tai satutettu :) .. saa sanoa. Minä olen se joka tietää mitä koin. Ja aika moni ystäväni. He kun joutuivat kuunteleen poraamistani ja kipuilua.
lisää? Jos sinä tiedät miltä tuntuu olla sen pettäjän vaimona, väität että sinua on oikeasti loukattu ja satutettu, miksi teet itse samoin toiselle? Kostostako? Saan käsityksen, että suhteesi alussa et tiennyt miehen olevan varattu, nyt tiedät. Silti jatkat suhdettasi. Miksi? Jos sinua on oikeasti loukattu ja satutettu niinkuin itse sanot, eikä sinun pitäisi tietää millaista se on. MIKÄ saa sinut tekemään sen saman toiselle?
Voin kertoa jos vaan osaan.
Itseasiassa tästä asiasta juurikin puhuin eilen päivällä ystäväni kanssa ...
Kyllä voin sanoa että on oikeasti loukattu ja satutettu. Kävin aikoinaan oman taisteluni vihan ja katkeruuden kanssa. (erosta nyt 3vuotta ja n.5vuotta siitä kun ensi kerran sain tietää miehen petturuudesta, nyt siis ex mies)
Vastasin jo että en kostosta.
Olen oman eroni ja kaikkien siihen liittyvien asioiden kanssa aika lailla jo sinut. Eron jälkeen siihen meni puoltoista vuotta ...
Syytin samoin tätä toista naista kaikesta, oli paljon helpompi tehdä niin kun myöntää itselleen että se ihminen kehen olin luottanut ja kenen kanssa olin ollut yhdessä n.17 vuotta pystyisi niin minulle tekemään ja loukkaamaan. Kyllä siinä itsetunto meni miinuksen puolille. Mietti onko millään mitään väliä. Ainut mikä piti pystyssä oli lapset ja se että pääsi pakeneen edes päiväksi töihin.
Mutta palatakseni siihen että miksi teen niinkun teen ...
Meillä alkoi todella niin että hän kertoi olevansa eronnut. No tähän väliin sanon että JOS olisin sillon tiennyt että hän on varattu, en olisi koskaan antanut mennä niin pitkälle kun sitten se meni.
Raaka totuus vaan on se että jos mies ei itse vaimoaan ajattele, miksi häntä pitää ajatella ihmisen joka ei edes tunne eikä tiedä mitään?
Nähnyt olen vaimon, kaksikin kertaa. Mutta tunne en.
Se voi tuntua kylmältä ajatukselta. Mutta sitä en kyllä ole ihmisenä. Päinvastoin. Ja sitä en täällä kellekkään pysty todistamaan. Olemme kuitenkin täysin outoja ja vieraita ja sellaisina tulemme pysymään :).
Mutta voin tunnustaa sen että olen tehnyt jo jonkin aikaa työtä sen eteen että pystyisin tämän salasuhteen lopettamaan. Se ei ole helppoa minulle siksi että kun on omat tunteet mukana.
Anteeksi voin pyytää vaimolta. Mutta pahempi on kuitenkin hänen oma miehensä kun minä.
niin mustavalkoista...
Olin pitkään suhteessa, jossa minua petettiin alvariinsa - lapsen ja yhteisen yrityksen vuoksi.
Vaikka jälkeenpäin ajatellen suhteemme ei ollutkaan todellista rakkautta vaan helvetti, sen loppuminen ja kestäminen rikkoi minut täysin. Joten kun on täysin pohjilla, moni asia ei merkitse enää mitään... omat periaatteet ovat aikoja hautautuneet tuskan ja ahdistuksen kanssa kipuiluun... Ensin olin haku päällä lyhyissä suhteissa todistellen itselleni, että kyllä minä vielä elämänkumppanin oikeasti löydän. Sitten osui kohdalle yksi hiukan pidempi suhde varatun miehen kanssa. Hän asui ulkomailla, ja hänen perheensä kotimaassa. Joten tiesin, ettei hänen vaimonsa elämä muutu sinne eikä tänne minun olemassaoloni myötä. Tämä varattu mies myönsi, ettei rakasta vaimoaan, ja alkoi jossain vaiheessa suunnitella minun soluttamistani hänen tulevaisuuteensa. Sanoin stop seis haaveilu, minä en aio kenenkään perhettä ruveta rikkomaan. Enkähän minä häntä rakastanut eikä hän minua, mutta oma elämäni oli niin suistunut raiteiltaan, että hyväksyin suhteemme hetken sellaisenaan.
Tapasin kerran hänen perheensä ja ajattelin, kuinka tyhmä miehen pitääkään olla pettäessään fiksua vaimoaan, jonka kanssa on kaksi herttaista lastakin. Pah rakkaudelle, se katoaa suhteesta vain jos siitä ei pidetä huolta!
Ja kun sitten tapasin elämäni miehen, pätkäisin suhteeni häneen kuin seinään.
Lainaus:
"Joten kun on täysin pohjilla, moni asia ei merkitse enää mitään... omat periaatteet ovat aikoja hautautuneet tuskan ja ahdistuksen kanssa kipuiluun... Ensin olin haku päällä lyhyissä suhteissa todistellen itselleni, että kyllä minä vielä elämänkumppanin oikeasti löydän."
Tuo kuvastaa aika lailla omaa tilannettani heti eron jälkeen. Sitä meni ja teki, mitään ajattelematta eteenpäin. Arjen hoiti kun oli pakko. Ja luojan kiitos ihanista ystävistä joista oli suuresti apua.
Sitten .. heräsin ..ja Oikeasti aloin ajatella että hei, sitä voisi ihan oikeasti ajatella uutta parisuhdetta.
Ja tässä kohtaa tapasin ensimmäistä kertaa tämän miehen. Olin tutustunut häneen jo aiemmin netin kautta, n. 1½ vuotta siitä hetkestä. Mutta näimme vasta sillon.
Ja jotta kaikki tapahtuisi samalla aikajanalla niin tänä päivänä tästä ensimmäisestä tapaamisesta on noin 1½ vuotta :).
Mutta niin, olin siis tilanteessa missä olin valmis uskomaan ja luottamaan uuteen suhteeseen. Ja luulin että toinen oli yhtä vilpittömällä mielellä mukana.
Se että en lopettanut suhdettamme kun paljastui totuus ...olin jo rakastunut, kiinni toisessa että se ei ollutkaan niin helppoa. Ajattelin varmaan että ollaan ja katsellaan mitä elämä taas kerran keksii eteen.
Tämä vei kyllä taas kerran uskoa ja luottamusta miehiä kohtaan, ehkä tarvitsee aikaa sen korjaamiseen.
Tosiasiahan on sekin, että vaikka hän eroaisi vaimostaan, en usko että meillä olisi yhteistä tulevaisuutta. En ikinä voisi häneen luottaa. Siitä ei tulisi muuta kun surua ja murhetta lisää.
Toivoisin että hän olisi vaimolleen rehellinen ja tunnustaisi salasuhteensa. Näin myös vaimolla olisi mahdollisuus valita haluaako jatkaa vai ei. Heillä selkeesti on jotain ongelmaa suhteessaan, koska muuten ei minua olisi.
Ja tiedän että mies ei minun takiani eroa ota :). Enkä sitä ikinä pyytäisi.
Nyt toivon että saan sellaisen päätöksen tässäkin asiassa elämässäni että voin jatkaa eteenpäin ja ehkä joskus .. joskus minäkin voin löytää sen todellisen miehen joka on luottamuksen arvoinen. Joka rakastaa minua ja minä häntä :)
Tää on varmaan sitä unimaailmaa :)))
Minua petettiin ja satuttettiin oikein olan takaa...se tuntui tosi pahalta, en todellakaan ole koskaan edes ajatellut tehdä itse samoin toiselle ihmiselle, ottaa aivoon ku ravintolassa tulee joku ukkomies sepustaa kui kamala avioliitto on ja jne... nämä yritteliäät olen käskeny painuun sinne minne kuuluvat puolisonsa viereen....en ole koskaan keneltäkään miestä vienyt enkä tule viemää, varatut on kielletyllä listalla, en halua muita ihmisia satuttaa,