olen ihan rikki....
exä kävi äsken.... ja mulle tuli ihan hirveä olo kun oli lähdössä.. itketti niin hemmetisti..ja toinen vaan kylmästi lähtee...
Meillä on sinänsä hassu tilanne, että äskettäin erottiin, ja nyt taas tapaillaan, kumpikaan ei osaa päästää irti. Mua pelottaa päästää irti, vaikka tiedän ettei hän ole se oikea.
En edes tiedä mikä pelottaa, se kai etten voi enää soittaa hänelle jos tulee hätä. Tietynlainen tuki loppuu. Tiedän kyllä ettei tästä pääse yli kuin suremalla, ja lykkään väistämätöntä kokoajan.
kertokaa te viisaammat miten kertoa hänelle tästä. Toisaalta haluaisin satuttaa häntä oikein lujaa ja laittaa viestin että se on loppu, toisaalta haluaisin jatkaa tuttua ja turvallista reittiä, miten tää voi olla näin vaikeata? Ja repii molemmat hajalle.
exä kävi äsken.... ja mulle tuli ihan hirveä olo kun oli lähdössä.. itketti niin hemmetisti..ja toinen vaan kylmästi lähtee...
Meillä on sinänsä hassu tilanne, että äskettäin erottiin, ja nyt taas tapaillaan, kumpikaan ei osaa päästää irti. Mua pelottaa päästää irti, vaikka tiedän ettei hän ole se oikea.
En edes tiedä mikä pelottaa, se kai etten voi enää soittaa hänelle jos tulee hätä. Tietynlainen tuki loppuu. Tiedän kyllä ettei tästä pääse yli kuin suremalla, ja lykkään väistämätöntä kokoajan.
kertokaa te viisaammat miten kertoa hänelle tästä. Toisaalta haluaisin satuttaa häntä oikein lujaa ja laittaa viestin että se on loppu, toisaalta haluaisin jatkaa tuttua ja turvallista reittiä, miten tää voi olla näin vaikeata? Ja repii molemmat hajalle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä sen itsekkin tiedät ettet voi kun päästää irti..
Olin itse ihan samanlaisessa tilanteessa n.2kk sitten, aivan rikki monen kuukauden henkisen kidutuksen jäljiltä. Ex teki aivan samaa, rakastan, en rakasta... tulen ja lähden. Se on uskomatonta, että lähes 30- vuotiaat miehet voi olla henkiseltä tasoltaan 15-kesäisiä!
Olen nyt ollut puolitoista kuukautta täysin välit poikki, ja arvaa mitä? Meidän kymmenen vuoden suhteen aikana mulla ei ole ikinä ollut näin hyvä olla. Ja ennen kaikkea olen pohjattoman onnellinen ettei se mies ole enää elämässäni. Minulla menee loistavasti!
Paljon voimia! ja jaksamista.. ainoa mitä enää kadun on että erossa meni oma aikansa jälkeenpäin ajateltuna hukkaan. Elämäänsä ei kannata haaskata ihmiseen joka ei edes itse tiedä mitä tuntee ja haluaa.
Säilytä itsekunnioituksesi. Se on nyt tärkeää. Pelkäätkö olla yksin? Onko sulla ystäviä tukemassa? Muista sääntö : fiksut naiset valitsevat aina vääriä miehiä. Oletko tehnyt mielikuvissasi miehestä toiveen, joka ei vastaakaan todellisuutta? Mieti. Olen kokenut saman. Sinä olet katkera, siihen on varmasti syy. Jotakin loukkaavaa sinulle hän on ilmeisesti tehnyt. Pettänyt? Jos sinusta tuntuu, että hän ei kuitenkaan olisi ollut se oikea, yritä koota itsesi. Jotkut miehet vaan saavat niin pauloihinsa, että vaikka järki sanoo yhtä niin tunteet muuta. Vaikka olisit ihan kynnysmatto. Jos mitään syytä ei muuten ole, kannattaa luovuttaa. Itkeä itkut. Elämä kyllä kantaa !!
kiitos edelliselle kirjoittajalle.Sanat olivat kuin minulle tarkoitettu. Niitä juuri nyt tarvitsen, elämä on ollut kovaa ja tunne ihmisenä olen siitä aina kärsinyt.
Elämä kannattelee minua kuitenkin eteenpäin vaikka tuntuu välillä, että ei sen niin ole väliä.
Joskus on vaan pakko tehdä se OIKEA päätös! Mä tein ja välillä ahdistaa, että oliko se sittenkään oikea ratkaisu, mutta kun huomaan, että nyt olen kuitenkin vapaa siitä hirveästä epävarmuudesta ja "riippuvuudesta", niin silloin tiedän olevani oikealla tiellä. Aikaa se varmasti ottaa.. Välitin todella tästä ihmisestä, mutta kun suhteen jatkuminenkin tuntui ylitsepääsemättömältä luottamuksen menettämisen ym. takia.. Nyt vaan elämää eteenpäin avoimin mielin! Luota omiin vaistoihisi, ne eivät petä!
Et ole onneksi ainoa sillä meitä on monia jotka käyvät läpi samaa. Helpottaa tietää ettei ole yksin.
En tiedä kauan olette olleet yhdessä mutta oli niin tai näin, aina irtipäästäminen on vaikeaa. Se tuttu ja turvallinen on aina helpoin ratkaisu mutta ei aina oikea.
Itsekin yritin kauan suhdettamme mutta nyt on tullut raja vastaan, oli pakko myöntää ettei näin voi jatkaa.
Toisaalta päätös helpotti mutta myös toi tyhjyyden ja surun sydämeen, ja itkettyä on tullut jo liikaakin.
Optimistina jaksan uskoa että kaikella on tarkoituksensa. Kun yksi ovi sulkeutuu niin monta uutta avautuu. On osattava luopua jostain saadakseen tilalle jotain uutta ja parempaa. Sen on pakko olla näin!
Jaksamisia ja muista ettet ole yksin!
Mulla on tässä kans vähän vaikeeta..ollaan poikaystäväni kanssa n.4 kuukautta asuttu saman katon alla ja ennen sitä seurusteltu 5 kuukautta ja hengailtu pari vuotta... Nyt hän on eroamassa sen takia kun olen muka ollut hälle uskoton vaikka en ole. Kaikkea ihme asioita väittää ja keksii omasta päästä. Rakastan häntä hyvin paljon ja enkä haluaisi erota. Jos olisin fiksu niin olisi pitäny lähteä jo aikoja sitten kun ensimmäisen huora-sanan kuulin.. Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa? Kun välillä hän on maailman ihanin mutta taas välillä saattaa yhtäkkiä mennä mököksi ja sanoa että painu vittuun ku oot niin huora.. ei pää taida kestää tätä...mutta tosiaan, irtikään ei osaa eikä voi päästää.
Muuten meillä on aina tosi hauskaa yhdessä mutta sitten taas tämä toinen puoli..
Mä näin exääni hetki sitten ja tuli niin paha olo sen jälkeen taas.. mä myös eronnut vasta ja vielä ollaan tapailtu. Ei vaan jaksais enään tätä jokakertaista ehdistuksen tunnetta, joka tulee kun toinen lähtee pois. MÄ olen miettinyt ihan samoja asioita kuin sä. On niin rikkinäinen olo ja parhaiten tukea saa siltä exältä, koska siihen on läheisin tunneside. Ja parhaiten tämä exä pystyy myös tekee pahan olon. Pelkään myös tehdä tai sanoa itseni täysin irti hänestä, pelkään tuen menettämistä.. En mäkään tiedä mitä tekis.. Jos sä vaan saat jostain jotain voimaa tai viisastut, kerrothan mullekin miten se tapahtuisi!?
sun kirjoitus tosiaan kolahti. Se oli just kuin mun kirjoittama.
No mä voin kertoa mikä ei toimi, kun en oo vielä ratkaisua keksinyt. Yhdenillanjutut ei toimi. Mä erehdyin baarissa tuomaan jonkun äijän kotiin, ja auta armias mikä olo... Mä heitin sen ukon ulos ennenkuin mitään ehti tapahtua.
Ja arvaat varmaan kelle soitin, exälle.
Exähän tuli ja oltiin yö yhdessä. Ja taas entistä vaikeampaa. Mä sanoin et yritetään vielä yhdessä? No ei, en mä voi luottaa suhun, osan susta haluan mutta en halua sitoutua... plaa plaa
Tuntuu kuin mä olisin joku varalla pidettävä kumibarbara.