Tyttäreni (15) käy kaupungin perheneuvolassa psykologin juttusilla vaikean paniikkihäiriön takia ja hänelle ollaan miettimässä lääkitystä terapian tueksi.
Masennuslääkkeistä oli puhetta neuvolan lääkärin kanssa, muttei tyttö haluaisi jokapäiväistä lääkitystä. Täsmähoitoon lääkäri ei tunnu kirjoittavan rauhoittavia lääkkeitä, joita tyttärelläni kuitenkin aiemmin oli.
Mistä siis voimme saada 'apua', kun terveyskeskuksen lääkärikään ei tuntunut haluavansa niitä kirjoittaa?
Masennuslääkkeistä oli puhetta neuvolan lääkärin kanssa, muttei tyttö haluaisi jokapäiväistä lääkitystä. Täsmähoitoon lääkäri ei tunnu kirjoittavan rauhoittavia lääkkeitä, joita tyttärelläni kuitenkin aiemmin oli.
Mistä siis voimme saada 'apua', kun terveyskeskuksen lääkärikään ei tuntunut haluavansa niitä kirjoittaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
lääkkeetöntä lähestymistapaa, karnosiini, e-epa, b-6 ja 12 vitamiinit sekä magnesium. Itselläni tuo kuuri lopetti parissa viikossa n. 5 vuotta kestäneen paniikin, jota rauhoittavat olivat vain rajoittaneet hieman.
minulla b vitamiinin syöminen pahensi oireita.
xanor on ollut minun pelastukseni, oireettomaksi saanut, enkä ole joutunut lisäämään annosta.
ns. siedätyshoito, tai oppiminen elämään oireiden kanssa on tosi vaikeaa, ja vaatii ainakin tueksi jotain lääkitystä.
nuorellahan paniikkioireet voivat mennä ohi kun aikuistuu.
on aina paras, itse olen käyttänyt bentsoja kahteen otteeseen paniikkeihini. Ensimmäisellä kerralla oli hengenlähtö todella lähellä useamman kerran ja homma päätyi vankilaan.
Paniikkihan on pelkästään aivojen tuottama reaktio stressiin jonka syihin ei kykene vaikuttamaan, sitä oppii käsittelemään jos viitsii nähdöä vaivan mutta helpompi on antaa periksi ja ruveta syömään nappeja... ehkä koko loppuelämäkseen.
Vai että oli hengen lähtö lähellä kun sulla oli paniikkihäiriö ja otit spesifisen lääkkeen siihen- alpratsolaamia, temestää, diapamia, mitä? Otit siis lääkärin suositteleman määrän kohtauksen sattuessa, esim 2 x 0,5 mg Xanoria? Ja henki meinas lähteä? Ja jouduit vankilaan?
Voisitko ystävällisesti olla kirjottamatta skeidaa.
Sulle tapahtu näin: Lääkäri kirjotti reseptin jotain bentsoja, vaihtoehtoja niistä on paljon, alpratsolaami paras ja vaikuttaa nopeimmin ja tehokkaimmin paniikkikohtauksen iskiessä kybällä . Rupesit sitte kuukausien tai muutaman vuoden sisään kasvattamaan ja kasvattamaan toleranssia vaikka se ei oo välttämätöntä, otit pillereitä myös alkoholin kera toisinaan, sulle tuli muistihäiriöitä, riehuit sekavuustilassa siellä sun täällä tai käytit sekasin erilaisia pillereitä ja ehdottomasti liikaa, käyttäydyit sen johdosta niin että päädyit vankilaan.
Ei ketään pistetä vankilaan jos henkilö nappaa tarpeeseen pari pilleriä.
Ja sen lisäksi, bentsot ei oo toksisia eli myrkyllisiä. Ainoastaan niiden massiivinen yliannostus voi johtaa kuolemaan, ja ne on aina kyseenalasia tai vaarallisia käytettynä alkoholin tai huumeiden kanssa.
keskustella lääkitysasioista alan ammattilaisen, psykiatrin kanssa, tk-lääkäri harvemmin on erikoislääkäri.
Suosittelisin kokeilemaan niitä mielialalääkkeitä. Olen itse 20-vuotias nainen, erittäin lääkevastainen, mutta paniikkihäiriöni pahentuessa minun oli pakko aloittaa lääkitys. Ja mistään en ole niin onnellinen! Tuntuu kuin olisin saanut elämäni takasin.
Aloittamiseen liittyy tiettyjä oireita, mutta kun niistä pääsee ohi, niin olo on paljon parempi, tasaisempi.
Oletko kysynyt tyttäreltäsi, miksi lääkkeiden aloittaminen tuntuu niin vaikealta?
No ensisijaisestikkin mahdolliset sivuvaikutukset ja muutenkin nappejen popsiminen päivittäin ei houkuttele. Tokihan nämä bentsotkin koukuttavat tarpeeksi käytettyinä, mutta niitä ei olisikaan ideana syödä kovinkaan usein.
Itse syön SSRI-lääkkeitä, jotka eivät aiheuta riippuvuutta.
Kahden ensimmäisen päivän aikana kun aloitin lääkkeen, ilmeni lievää tärinää ja pahoinvointia, ja päässä oli hieman hassu olo, mutta se meni nopeasti ohi. Samoin kävi annosta lisättäessä, mutta kun pääkoppa tottuu siihen lääkkeeseen, niin olo tasoittuu mukavasti, eikä olo ole mitenkään zombimainen tai sekava. Se on itseasiassa parempi kuin ennen, mutta miulla tähän paniikkihäiriöön liittyykin lisäksi sosiaalisia pelkoja.. jokatapauksessa, itse olen nauttinut siitä, että uskallan tehdä asioita paremmin kuin aikaisemmin, ilman pelkoa paniikkikohtauksesta.
Tämä oli tietysti vain minun kokemukseni, ja voi olla mielialalääkkeet eivät sopisikaan tyttärellesi. Ei kuitenkaan kannata tyrmätä ajatusta suoralta kädeltä!
Olen jo keski-ikäinen nainen. Paniikkioireeni alkoivat 15 v sitten vaikean elämäntilanteen laukaisemana. Eivätkä loppueet, vaikka vuosia odotin oireiden helpottavan. Minä myös vastustin jokapäiväistä lääkitystä, niinpä taiteilin rauhoittavien kanssa. Rajoitin elämääni, jotta selviäisin mahdollisimman vähällä lääkityksellä. Jokunen vuosi sitten vaihdoin masennuslääkkeisiin. Nyt harmittaa, etten aloittanut aiemmin. Olisin työssänikin edennyt ylemmälle portaalle, mutten silloin uskaltanut. Olen aivan varma oman kokemuskseni perusteella, että tämän lääkityksen avulla voi myös parantua tai ainakin oireet lievetä. Rauhoittavat eivät olleet minulle hyvä vaihtoehto, koska tunsin syyllisyyttä enkä halunnut käyttää niitä oikeastaan ollenkaan. Sillälailla elin paniikin pelossa, joka vaan ruokki tautiani.
Mäkin olen keski-ikään ehtiny, ja paniikkihäiriöni alko 26-vuotiaana, siitä sitten paheni tasasesti seuraavan 10 vuoden. Siinä vaiheessa kun aloin syödä alpratsolaamia eli lähinnä Xanor ja Alprox, ilman mitään syyllisyydentunnetta, olen pystyny elämään normaalisti. En ole halunnu käyttää ns. masennuslääkkeitä koska en ole ollu masentunu ja nähtyäni monen tuttavani lihovan niiden käytön seurauksena lyhyehkössä ajassa jopa 20 kiloa, ja muuttuvan kumman tunneköyhäksi olen tuntenu niitä kohtaan kammoa.
En ymmärrä mikä on niin pahaa Suomessa siinä että on riippuvainen bentsoista jos niitä kuitenkin tarvitsee paniikkihäiriöön, joka valitettavasti ei useinkaan vuosienkaan varrella poistu eikä lievity minkään terapian avulla.
Mielenkiinnosta kysyn millaisella annoksella pärjäät? Itsellänikin on paniikkia takana jo 25 vuotta ja mielestäni xanor, jota tosin olen käyttänyt vasta 15 vuotta (ei tietenkään jatkuvasti... tämä tiedoksi bentsovastaisille ihmisille) koska diagnoosinkin sain vasta silloin, on toiminut parhaiten. Masennuslääkkeitä olen myös syönyt, mutta akuuttikohtauksessa ehdottomasti xanor on paras. Nyt olen lopettelemassa ssri- lääkitystä ja mietinkin että millähän annoksella sitä jatkossa pärjää. Kunnon kohtauksia ei ole ollut vuosiin, ainoastaan ahdistuneisuutta ja julkisten paikkojen kammoa. Tällä hetkellä olen pärjännyt jopa 0,25 mg päivän, riippuen tietysti päivästä. Joutuu varmaan lisäämään kun tuo toinen jää pois :-(