Olen pohtinut tätä aihetta yleisesti ja nyt oli pakko kirjoittaa tännekin. Tutkimusten mukaan hyvännäköset ihmiset menestyy helpommin elämässään, vaikka eivät olisikaan muita pätevämpiä. Hyvännäköisiin suhtaudutaan automaattisesti myönteisemmin, vaikka heitä ei tunnettaisikaan kunnolla. Ulkonäöllä on varmasti huonotkin puolensa. Kuinka yleistä mahtaa olla, että hyvännäköistä vältellään, koska häntä pidetään uhkana?
Kaveripiirissäni on sukulaismies, joka on harvinaisen komea (tiedetään, kauneus on katsojan silmissä, mutta hänellä on ne klassiset komean miehen kasvot). Hän ei silti ole ylimielinen, vaikka selvästi on tietoinen ulkonäöstään. Tätä ihmettelen: miehellä on vain pari miespuolista kaveria, joiden kanssa hän on selkeästi hyvissä ja rehellisissä väleissä (tämäkin tietysti osittain arvailua). Huomionarvoista on, että nämä kaverit ovat pitkäaikaisia tuttuja. Ovat olleet koko peruskoulun samalla luokalla. Uudempia miespuolisia kavereita miehelle ei tahdo millään löytyä, kaikki miehet jotenkin karttelee häntä. Uudet miespuoliset tuttavuudet suhtautuu häneen aluksi diplomaattisen kohteliaasti, mut illan kuluessa jättää pikkuhiljaa miesporukan ulkopuolelle.
Poikkeuskin löytyy. Jos sukulaismieheni yrittää tutustua johonkin naiseen niin sitten miehet onkin kiinnostuneita olemaan samassa seurassa. Ulkopuolisen silmin se näyttää liian selvältä: muut miehet koittaa sukulaismieheni siivellä päästä jututtamaan naista.
Sukulaismieheni on asiallinen ja luotettava tyyppi. Jaksaa jutella syvällisiäkin, hänellä on mukavan sarkastinen ja kuiva huumorintaju (jos sellaisesta tykkää), käyttää alkoholia ilman örveltämistä, ei tupakoi, eikä ainakaan oman käsitykseni mukaan harrasta yhden yön suhteita (tosin mistä minä sitä varmaksi voin tietää). Hän ei ole päällepäsmäri, ei rehvakas, ei haasta riitaa, ei ole siis millään perinteisillä mittareilla ihminen, jota voisi kutsua tyypilliseksi mieheksi tai miehen stereotyypiksi. Kaiken kaikkiaan hän on mielestäni ihan mukavaa seuraa, ellei jopa keskivertoa mielenkiintoisempaakin ja fiksumpaa.
Voi tietysti olla, ettei hän itsekään viihdy miesten porukassa, vaan paremmin naisten, sillä naisia hänellä on kaveripiirissään selvästi enemmän. Rehellisesti täytyy tosin sanoa, että jotkut naisista tuntuis olevan liikkeellä muussa kuin kaverimielessä. Onko tässä siis syy siihen, miksi sukulaismieheni ei löydä miespuolisia kavereita? Häntä pidetään liian suurena uhkana, skoska vetäisi naisten huomion itseensä?
Miksi kysyn tätä? 1. syy: koska melkein kaikilla kaveripiirissäni naisilla ja miehillä on paljon kavereita molemmista sukupuolista, mut sukulaismieheni erottuu joukosta tässä asiassa. 2. syy: koska välillä surettaa sukulaispoikani puolesta, että häntä tunnutaan hyljeksittävän miesten taholta ja toisaalta naiset mielistelevät häntä minkä ehtivät. Tuloksena siis, että hänellä on kavereinaan vain ne peruskouluaikaiset pari miestä, koska naispuoliset kaverit ei tietenkään ole sama asia kuin miespuoliset.
Onko hyvännäköisenä oleminen jatkuvaa punnitsemista ja pähkäilyä: mitä tuo minusta haluaa, miksi tuo on seurastani kiinnostunut? Itse normaalin näköisenä naisena oon löytäny kavereita naisista helposti. Rivien välistä voitte jo lukea oman kantani asiaan: miehet välttelee sukulaispoikaani, koska hän on komea ja naiset hankkiutuu lähelle, koska taka-ajatuksena on saada mies itselleen.
Kaveripiirissäni on sukulaismies, joka on harvinaisen komea (tiedetään, kauneus on katsojan silmissä, mutta hänellä on ne klassiset komean miehen kasvot). Hän ei silti ole ylimielinen, vaikka selvästi on tietoinen ulkonäöstään. Tätä ihmettelen: miehellä on vain pari miespuolista kaveria, joiden kanssa hän on selkeästi hyvissä ja rehellisissä väleissä (tämäkin tietysti osittain arvailua). Huomionarvoista on, että nämä kaverit ovat pitkäaikaisia tuttuja. Ovat olleet koko peruskoulun samalla luokalla. Uudempia miespuolisia kavereita miehelle ei tahdo millään löytyä, kaikki miehet jotenkin karttelee häntä. Uudet miespuoliset tuttavuudet suhtautuu häneen aluksi diplomaattisen kohteliaasti, mut illan kuluessa jättää pikkuhiljaa miesporukan ulkopuolelle.
Poikkeuskin löytyy. Jos sukulaismieheni yrittää tutustua johonkin naiseen niin sitten miehet onkin kiinnostuneita olemaan samassa seurassa. Ulkopuolisen silmin se näyttää liian selvältä: muut miehet koittaa sukulaismieheni siivellä päästä jututtamaan naista.
Sukulaismieheni on asiallinen ja luotettava tyyppi. Jaksaa jutella syvällisiäkin, hänellä on mukavan sarkastinen ja kuiva huumorintaju (jos sellaisesta tykkää), käyttää alkoholia ilman örveltämistä, ei tupakoi, eikä ainakaan oman käsitykseni mukaan harrasta yhden yön suhteita (tosin mistä minä sitä varmaksi voin tietää). Hän ei ole päällepäsmäri, ei rehvakas, ei haasta riitaa, ei ole siis millään perinteisillä mittareilla ihminen, jota voisi kutsua tyypilliseksi mieheksi tai miehen stereotyypiksi. Kaiken kaikkiaan hän on mielestäni ihan mukavaa seuraa, ellei jopa keskivertoa mielenkiintoisempaakin ja fiksumpaa.
Voi tietysti olla, ettei hän itsekään viihdy miesten porukassa, vaan paremmin naisten, sillä naisia hänellä on kaveripiirissään selvästi enemmän. Rehellisesti täytyy tosin sanoa, että jotkut naisista tuntuis olevan liikkeellä muussa kuin kaverimielessä. Onko tässä siis syy siihen, miksi sukulaismieheni ei löydä miespuolisia kavereita? Häntä pidetään liian suurena uhkana, skoska vetäisi naisten huomion itseensä?
Miksi kysyn tätä? 1. syy: koska melkein kaikilla kaveripiirissäni naisilla ja miehillä on paljon kavereita molemmista sukupuolista, mut sukulaismieheni erottuu joukosta tässä asiassa. 2. syy: koska välillä surettaa sukulaispoikani puolesta, että häntä tunnutaan hyljeksittävän miesten taholta ja toisaalta naiset mielistelevät häntä minkä ehtivät. Tuloksena siis, että hänellä on kavereinaan vain ne peruskouluaikaiset pari miestä, koska naispuoliset kaverit ei tietenkään ole sama asia kuin miespuoliset.
Onko hyvännäköisenä oleminen jatkuvaa punnitsemista ja pähkäilyä: mitä tuo minusta haluaa, miksi tuo on seurastani kiinnostunut? Itse normaalin näköisenä naisena oon löytäny kavereita naisista helposti. Rivien välistä voitte jo lukea oman kantani asiaan: miehet välttelee sukulaispoikaani, koska hän on komea ja naiset hankkiutuu lähelle, koska taka-ajatuksena on saada mies itselleen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
No olihan teksti. Nyt varmaan kaikki suomi24:sen lukemattomat kaunottaret ja komistukset tulevat kertoilemaan omia kokemuksiaan.
En yleisesti ottaen tykkää puhua itsestäni ja varsinkin itseni kehuminen on aina tuntunut luonnottomalta. Mutta yritetään nyt kuitenkin.
Olen sinut ulkonäköni kanssa. Uskallan väittää itseäni jopa hyvännäköiseksi, sen verran usein olen saanut kuulla ulkonäöstäni positiivista kommenttia kaikenikäisiltä naisilta ja joskus miehiltäkin.
Ikää on tosin vasta 22 vuotta, joten hirvittävän paljon kokemusta ei erilaisista tilanteista ole ehtinyt kertymään. Pari konkreettista esimerkkiä tulee kuitenkin ihan näin suoralta kädeltä mieleen.
Muistan toissakesältä erään kesätyöpaikan, jossa olin viitisen kuukautta. Tuossa työpaikassa jouduin ihan selvästi todistelemaan miespuolisille työkavereille, että olin fiksu ja pätevä työntekijä, enkä pelkästään komea kundi. Sitä on vaikea selittää, mutta en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa ja koko homma löi minut aluksi hieman ällikällä kun en ole tottunut tekemään ulkonäöstäni mitään numeroa. Siellä oli varsinkin kaksi miestä, jotka olivat joka päivä hieman piikittelemässä meikäläistä. Ei nyt mitään hirvittävän ilkeää kommenttia, mutta rivien välistä oli kuitenkin selvästi luettavissa, että "sulla on lihaksikas kroppa ja komeat kasvot, joten sun on pakko olla jotenkin yksinkertainen". Sain sitten suljettua jätkien suut kun kysyin heiltä suoraan, että pelkäävätkö he minun vievän heidän tyttöystävänsä.
Muuten en juurikaan ole elämäni aikana törmännyt tuollaiseen selkeään kateellisuuteen, koska minun kanssani ei yleensä tarvitse jutella kuin pari minuuttia, niin toinen osapuoli huomaa, että olen suht nöyrä ja vaatimaton ihminen, jolla on tukevasti jalat maassa ja järki päässä.
Toinen konkreettinen esimerkki liittyy reilun vuoden takaiseen ihastukseeni. Kyseessä oli erittäin kaunis nainen, joka kuitenkin kärsi huonosta itsetunnosta. Hänellä oli takanaan pari lyhyttä ja epäonnistunutta parisuhdetta. Halusin kovasti olla tuon naisen kanssa, mutta hän sai jostain päähänsä, että minä olisin hänelle jotenkin liian "hyvä" ja "täydellinen" kumppani. Se hänen ottamansa asenne oli aivan käsittämätön! Hän jopa sanoi suoraan, ettei pystyisi pitämään minunkaltaistani miestä. Mitä ikinä se nyt sitten tarkoittaakaan. Pidin tästä tytöstä valtavasti ja yritin myöskin osoittaa sen kaikin puolin, mutta lopulta homma kaatui siihen kun nainen ei uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta, koska piti itseään liian huonona ja minua liian hyvänä.
Niin että saapa nähdä mitä elämä tuo tullessaan. En usko elämässä menestymisen juurikaan riippuvan ulkonäöstä, kyllä siinä eniten vaikuttavat kova työnteko ja oikea asenne. En muutenkaan usko, että hyvä ulkonäkö on mikään oikotie onneen. Korkeintaan ne naiset saattavat vilkuilla hieman enemmän tuolla kaupungilla. Mutta elämässä on niin paljon muutakin kuin naisten katseet ja kateellisten miesten kommentit.
>>> Nyt varmaan kaikki suomi24:sen lukemattomat kaunottaret ja komistukset tulevat kertoilemaan omia kokemuksiaan.
Ja sinä vieläpä ensimmäisenä.
tossa taas yksi kateellisen ruman miehen komentti.
Nyt kyllä meni selvännäkösi ihan metsään. Jos lähdetään vaikka siitä että olen nainen. Huvittaa vain kun nämä vaatimattomat hyvännnäköiset syyttävät muita siitä että kehuvat itseään, mutta sitten kiirehtivät huomauttamaan kuinka on itse hyvännäköisiä.
noh,taas yksi kateellinen nainen.
No ei osunut vieläkään. Huvittunut nainen.
Lopettakaa mokoma asian hämärtäminen, olette kaikki ihan hyvännäköisiä, okei? Vittu kun aina pitää kateellisten alkaa kitisemään näilläkin palstoilla...
en sitten tiedä, kun en ole samassa työpaikassa miehen kanssa. Sen tiedän, että häntä kiusattiin jonkin verran peruskoulussa ja poikien taholta.
Ja pointtihan oli se että jos joku jo aluksi arvosteli muiden kertomuksia kokemuksistaan aiheeseen liittyen ja heittäytyi vaatimattomaksi kertoaakseen seuraavaksi omista kokemuksistaan hyvännäköisenä, tuntui hetken huvittavalta. Se jos mikä näytti olevan vaikea ymmärtää, niin että se tulkittiin kateellisuudeksi. Mutta eipä asiasta sen enempää.
Ei yleensä ole tarvetta haalia ympärilleen suuria määriä puolituttuja. Suosion ja hyväksynnän hakeminen ja kaikkien miellyttäminen ovat asioita, joita naiset pitävät tärkeinä. Miehille usein riittää harvempi, mutta sitäkin parempi ystävä. Miehet eivät valitse kavereitaan heidän ulkonäkönsä mukaan, joten on täyttä puppua väittää, että jotain karteltaisiin ulkonäön takia. Usein miehet eivät edes osaa sanoa, onko toinen mies hyvännäköinen naisten mielestä vai ei. Käytännössä sen sitten kyllä huomaa, kun jotkin naiset yrittävät naurettavan epätoivoisesti olla seksikkäitä kiinnostavan miehen lähellä.
siis sukulaiseni haluaisi selvästikin enemmän kavereita myös tämän tutun ja turvallisen rinkimme ulkopuolelta, mut ei tunnu onnistuvan. Hyvä esimerkki viime kesältä: hän meni juttelemaan porukalle, joka ennestään osittain tunnettiin. Mies suljettiin hienovaraisesti porukan ulkopuolelle lähinnä miesten toimesta. Minä menin myöhemmin juttelemaan samaan porukkaan ja sain olla siellä ihan rauhassa.
1) Luulivat homoksi (ku hyvännäköiset tapaa keskittyä/joutua naisten ympäröimiksi)
tai
2) tylsän oloinen tyyppi
se on tiivis ystäväporukka, jossa kaikki tuntevat toisensa jo pitkältä ajalta, ei siihen noin vaan mennä ja liitytä. Eaikki jutut ovat sisäpiirin juttuja, eikä ulkopuolisen ole helppoa osallistua niihin, kun ei tunne taustoja. Tuskin siinä ketään syrjitty on ja aivan varmasti ei ainakaan serkkusi ulkonäön takia. Usko nyt, ei miehiä toisten miesten "kauneus" voi vähempää kiinnostaa. Voihan se olla, että luulivat homoksikin, kun tulee mieluummin juttelemaan tuntemattomille miehille, kuin paikallaoleville naisille, kute joku tuossa jo sanoikin. Ja miksi sinä olet tervetullut? No kyllä heteromiehille aina naisseura kelpaa.
En ymmärrä kysymystä. Ei miehelle komeudesta mitään haittaa ole, pikemminkin päinvastoin. Pitkä ja raamikas mies on paljon uskottavampi kuin lyhyt tai kynäniska. Jos uskottavuus kärsii, se johtuu osaamisen puutteesta. En ole ikinä kokenut, että miehet olisi mua ulkonäön perusteella syrjineet. Olen aina ollut pidetty kaveri intissä, koulussa ja työpaikalla, koska hoidan hommani kunnolla.
Ja mitä on tuo puhe kavereista? Puolituttuja mulla ei ole montaakaan, koska en halua sellaisia. Muutama tosiystävä riittää paremmin kuin hyvin. Naisten motiiveista en osaa sanoa, mutta harvemmin nuo koulussa edes tulevat juttelemaan. Ehkä ovat huomanneet, että viihdyn paremmin omassa seurassani?
Tutkimusten mukaan hyvännäköset ihmiset menestyy helpommin elämässään, vaikka eivät olisikaan muita pätevämpiä. Hyvännäköisiin suhtaudutaan automaattisesti myönteisemmin, vaikka heitä ei tunnettaisikaan kunnolla. Ulkonäöllä on varmasti huonotkin puolensa. Kuinka yleistä mahtaa olla, että hyvännäköistä vältellään, koska häntä pidetään uhkana? "
No,vain ne brutaalit hyvällä itsetunnolla varustettu hyvännäköiset menestyy ja pärjää elämässä,eivät välitä että toiset ovat kateellisia tai kritisoivat tai välttää sinua,vain sen takia koska olet uhka tavallisten tallaajien seurassa.
Ei kannata edes kirjoittaa tänne miten sellainen ujo/arka/epävarma hyvännäköinen pärjää kun toiset välttää ja kritisoivat vain sen takia koska olet hyvännäköinen/kaunis.
Tulee aika vaikea elämä tällä kategorialle.
Siis jos olet hyvännäköinen kaunis vahva ja sulla on hyvä itsetunne,ja et ole epävarma mutta mielummin brutaali niin joo pärjäät kyllä sitten.
on pitkälti kateellisten ihmisten keksimää. Kyllähän nyt hyvästä ulkonäöstä on pelkkää hyötyä. Tää sun sukulaismies on kuitenkin se, joka ne naiset kerää puoleensa. Ja tokihan siihen sitten ilmaantuu niipä siipeilijöitä ns. osingoille.
Ihan turhaan oot kuule "huolissasi". Uskoisin, että sukulaismiehesi on ihan tyytyväinen tilanteeseensa ja vieläpä ihan oikealla tavalla. Puhemiehet ja tekomiehet ovat yleensä erikseen.
Ei sitä tarvitse kummoistakaan huomiota esittää esim. puolituttavien tyttöystäville/yritelmille niin lentää kaaressa ulos piiristä.
Ehkäpä hän on tylsää seuraa tai ei itsekään viihdy puolituttujen seurassa.
Itse en oikein jaksa innostua puolituttujen jutuista vaan mielummin hengailen niiden harvojen omien kavereideni kanssa. Etenkään tyttöystävien kavereiden mieskavereiden kanssa en ole koskaan jaksanut hieroa kummoisempaa tuttavuutta. Paria poikkeusta lukuunottamatta he ovat olleet mielestäni epäkiinnostavia. Ja olen ihan tavallisen näköinen eli ei voi laittaa senkään piikkiin, että olisin "liian komea".
Selityksiä voi olla monia. Kaikki eivät yksinkertaisesti kaipaa suurta kaveripiiriä ympärilleen. Nykyään minulla on murto-osa kavereita siitä määrästä, mitä oli kun asuin vielä kotona ja olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. Eli en aio tehdä sille yhtikäs mitään, pari hyvää ystävää löytyy ja baariin saa aina kaverin mukaan. Se riittää minulle.
hän ei ole sieltä juroimmasta päästä, on aika eloisa, miten sen nyt sanois. Siis hyvinkin flirtti myös naisten seurassa, joista ei ole kiinnostunt. Suomessa flirtti vain tulkitaan aina kiinnostumisen merkiksi, vaikka se on joillakin luonteenpiirre. Jotain kertoo tämäkin, että vaikka tunnenkin sukulaiseni hyvin, minunkin on joskus vaikea erottaa hänen "perusflirttiään" "olen kiinnostunu"-flirtistä.
"än ei ole sieltä juroimmasta päästä, on aika eloisa, miten sen nyt sanois. Siis hyvinkin flirtti myös naisten seurassa, joista ei ole kiinnostunt."
Eli tässäpä se syy eli oma vika.
"Suomessa flirtti vain tulkitaan aina kiinnostumisen merkiksi, vaikka se on joillakin luonteenpiirre."
Suomessa se on kiinnostumisen merkki ja sillä selvä. Jos joku tuntematon mies osoittaa liiallista kiinnostusta toisten naisiin, niin varmasti lentää piiristä heti ulos, hyvä ettei lähdetä ulos selvittelemään asioita.
Etenkin kun naisiin ei oikeasti voi luottaa tipan tippaa, niin ei kannata katsella sekuntiakaan sellaista peliä. Jos tarpeeksi komea kundi heittää flirttiä niin yllättävän moni on valmis heivaamaan oman poikakaverinsa tai vähintäänkin jättämään sen koko illan ajaksi ilman huomiota.
Tämä on niin monta kertaa nähty ja todettu, että riskejä ei kannata ottaa.
Tässäpä se taas tuli todettua, millainen junttien wonderland
tää Suomi on. Täällä ei voi sanoa naiselle edes jotain peruskohteliaisuutta,
ilman ettei jo joku tulkitse sitä aivan ylidramaattisesti.
Tää ei siis todellakaan ole mikään helppo paikka oikeasti
fiksuille miehille, koska he ovat niin pieni vähemmistö täällä.
Paljon on täällä myös täysin junttia naispopulaa; ja tietysti
tytyy ollakin, että juntit voi löytää toisensa...
tarkentaa mitä flirtillä tarkoitin. Mies ei flirttaile "ulospäin". Hän ei siis kehu naisia tai koskettele heitä, vaan flirttailee tavalla, joka on naisille yleisempi. Naistenhan tapa flirttailla on passiivinen, ei ulospäinsuuntautunut. Joihinkin naisiin sukulaiseni flirttityyli tuntuu tehoavan tosi hyvin. Tietenkään mies ei flirttaile seksuaalisesti, jos hän ei naisesta ole kiinnostunut. Hän on vain hyväntuulinen ja hymyilevä ja tämän naiset ymmärtää väärin ja luulee miehen olevan kiinnostunut.
Kuulostaa tutulta. En nyt osaa lähteä pähkäilemään, miksi tilanteet ovat niinkuin ovat, mutta tunnistan kuvion. Kauneus/komeus koetaan uhkana.
sulla ei näköjään ole omaa elämää. Kannattaisiko hankkia?
Ei hyvännäköisen elämä ole pelkästään helppoa, jos on reilusti keskivertoa hyvännäköisempi.
Kaikki naiset yrittää iskea ja jos ei just silloin se nainen kiinnosta syystä tai toisesta (on vaikka varattu), niin haukutaan homoksi tai lerppamunaksi.
Heteromiehet olettaa sun olevan homo ja välttelee. Ja homot tietysti iskee kiinni kauniisiin miehiin. Vähemmästäkin tulee vainoharhaiseksi, kun jokaisen miehen kohdatessaan joutuu miettimään, yrittääkö iskeä vai onko vaan kaverillinen.
Hyvännäköisiä miehiä on muuten kahta tyyppiä: komeita ja kauniita. Komeat on niitä raamikkaita miehekkäitä äijiä, joiden oletetaan olevan tyhmiä lihaskimppuja. Kauniit on ruumiinrakenteeltaan tavallisia, mutta sirokasvoisia ja kauniita. Heitä pidetään homoina tai muuten epämiehekkäinä tumpeloina.
Ei kukaan jaksa kuunnella miten kaikki murheet ja asiat johtuvat omasta kauniista tai rumasta ulkonäöstä. Miksi et murehdi jonkun toisen puolesta jolle tuottaa vaikeuksia saada naisia kaveriksi, (kun ne menevät sille sukulaisellesi).
Hyvännäköisen elämä ei ole sen helpompaa kuin muiden, eikä pidäkään. Jos sukulaisesi ei viihdy miesten seurassa, niin mikäs ihme silloin tuo kaverittomuus on. Omaan ulkonäköön ja olemukseen voi vaikuttaa, jos se aiheuttaa ongelmia.
Ehkä se, että jos mies, sen lisäksi että on komea, on vielä oikeasti fiksukin,
on muille jo liian katkera pala ja he ajattelevat kateuksissaan,
että "mene sinä nyt vaan niitten naisten kanssa seurustelemaan
kun ne niin tykkää susta..." Ts. kyse on kateudesta ja kiusan teosta
porukalla sille, jolla on selvästi paremmat eväät.
Kait siinä on hieman samasta asiasta kyse, kuin silloin,
jos nainen on sekä kaunis, että älykäs, niin suuri osa miehistä
pelkää tällaisia naisia ja melkeinpä juoksevat heitä karkuun.
Miesten mielestä naisen pitäisi olla, joko hyvännäköinen,
mutta aivoton pano-objekti, jonka kanssa ei olla tosissaan,
tai sitten tavallisen näköinen, ettei naapurin isännät
sitä ala vilkuilla; jos nimittäin aikoo naisen
kanssa ihan oikeesti alkaa perhettä perustaan...
että mies tai nainen, joka on muita paremman näköinen koetaan uhkana. Totta kai jokainen pelaa aina sen verran kotiin päin. Aika ihmeellistä olis, jos ihmiset oikein kutsuis kaikkia hyvännäkösiä ihmisiä seuraansa. Kyllä munkin täytyy sanoa, että pidän etäisyyttä kauniimpiin naisiin, enkä päästä heitä kaveripiiriini. Riski kun on, että siitä kaunottaresta saa pysyvästi uuden "kaverin", joka roikkuis mukana ja veis jonkun lupaavan miehen mun nenän edestä.. vai onko tämä vain itsensä huijaamista? Eikös se ole parempi, että mies kiinnostuu heti siitä kauniimmasta, eikä niin, että seurustelee ensin mun kans hetken ja vaihtaa sitten kauniimpaan? En tiedä...
jollakin tavalla erilainen.
Ei ole väliä millä tavalla.
Siis jos olet ympäristöäsi älykkäämpi tai komeampi, niin nämä ovat aivan yhtä hyviä perusteita jättää sinut keskivertoporukan ulkopuolelle, kuin päinvastaiset syyt.
Varsinkin jos olet sinkku ja tulet naisten kanssa juttuun kohtuullisesti, niin arvaa vaan kuinka epäilyttävä tyyppi olet siinä keskivertomiesten porukassa, jotka mustasukkaisesti kyttäävät naisystäviään, vaikka et olisi lainkaan siinä mielessä kiinnostunut noiden äijien naisista.
Syy miksi ihminen on selvinnyt hengissä on laumaan tukeutuminen ja tämähän näkyy siinä, että joukosta erottuvaa aletaan syrjimään, jollei hänestä ole tarpeeksi jollain tavalla hyötyä.
sukulaismiehesi on saanut homoepäilyjä niskaansa?
Näitä juttuja kun lukee, niin tulee väistämättä siihen tulokseen, että sukulaismiehesi on aika paljon minun kaltaiseni.
Itsellä kun ei sitä naista ole ja pyrkimykset sen hankkimiseksi melko vähäiset, niin kokemuksesta tiedän, että homoepäilyjä alkaa sadella. Varsinkin kun noin yleensä tulee naisten kanssa juttuun. Sekin voi olla myös yksi syy, miksi jää tietyistä tyypillisistä suomalaisista heteromiesporukoista ulkopuoliseksi, siis ne homoepäilyt.
Niin ja tarkennukseksi vielä, että homo en ole, mutta ehkä viettini ei ole niin voimakas kuin keskivertomiehen yleensä. Miehethän puhuu keskenään aika paljon naisista ja jos ei itsellä ole siihen niin valtavaa tarvetta, niin sekin voi olla yksi porukasta erottava tekijä.
Oikeastaan minun täytyy olla onnellinen kaveripiirini, sillä vaikka olen suurin piirtein porukan ainoa sinkku ja kavereitani koulutetumpi, eivätkä naisjutut ja jääkiekko täytä elämääni, niin silti kaverini hyväksyvät minut. Ehkä olen onnistunut hankkimaan avarakatseisimpia keskivertoäijiä kavereikseni, tai sitten vaan näemme tarpeeksi harvoin ja niitä yhteisiä juttuja on kuitenkin riittävästi.
Mistäs sinä senkin osasit arvata?! Kyllä häntä välillä kiusoitellaan, että oletko homo ja olen huomannut, kuinka typerästi jotkut naiset suhtautuu miehiin. Jos nainen A tarjoutuu seuraksi, miehen X kuuluisi kiinnostua jo pelkästään sen takia, ettei nainen joudu noloon tilanteeseen pakkien takia. Ja kun sukulaismieheni tuntuu harvoin kiinnostuvan kenestäkään naisesta, niin naisilla on hirveä kilpailu koittaa, ketä heistä kelpaa seuraavaksi. Ja kun sukulaiseni pysyy kaverilinjalla koko ajan, naiset tuntuis jopa jotenkin loukkaantuvan, kun heitä ei aletukaan kuumeisesti lääppimään ja vonkaamaan. En ihmettele, jos sukulaiseni pysyy jatkossakin sinkkuna...
...sortin omakohtaista kokemusta.
Eli olen sen sukulaisesi kanssa melko lailla samaa maata. Kyllä hullu hullun tuntee, vai miten se sanonta nyt oli?
Tuo on muuten melko veikeä homma, että jos kohtuullisen hyvän näköinen ja oloinen mies kieltäytyy, kun nainen tarjoaa lähempää tuttavuutta, niin heti leimataan homoksi tai ainakin naisella on joku ihme oikeus loukkaantua verisesti. Toisin päin tuskin koskaan tuollaista tapahtuu.
Lisäksi luulen, että sukulaismiehesi on pohjimmiltaan herkkä ihminen, joka tarvitsee sen aidon tunteen ihastuakseen. Naisen pelkkä fyysinen kauneus ei taida hänen kohdallaan riittää.
minkänäköisistä naisista hän tarkalleen pitää, kun ei ole koskaan tullut kysyttyä, kun en tee sillä tiedolla mitään. Jos tekisin, olisin jo kysynyt! :D Lukiossa hän oli ainakin jonkin verran kiinnostunut yhdestä hieman poikamaisesta naisesta. Yhdessä ne ei koskaan olleet. Molemmat oli vielä niin ujojakin. Hassua muuten, että moni ulkopuolinen tiesi niillä olevan silmäpeliä, mut ilmeisesti asianosaiset itse ei millään uskonu, että toista kiinnostais! Mut voihan hänen naismakunsa olla laajempikin, kuin pelkät poikatytöt.
"Tuo on muuten melko veikeä homma, että jos kohtuullisen hyvän näköinen ja oloinen mies kieltäytyy, kun nainen tarjoaa lähempää tuttavuutta, niin heti leimataan homoksi tai ainakin naisella on joku ihme oikeus loukkaantua verisesti. Toisin päin tuskin koskaan tuollaista tapahtuu."
Sama huomattu. Naisena ajattelen, että jos nainen tekee aloitteen oli mies minkänäköinen tahansa niin pakit täytyy kestää, eikä vajota niin lapselliseksi, että sun täytyy nyt pitää mulle seuraa ku mä tulin tähän sun vierees. Antaa vähän itserakkaan kuvan tollanen käytös.