ongelmani on se, että olen löytänyt vihdoin elämäni miehen, mutta vanhempani eivät vain hyväksy häntä! eivät halua kuulla koko miehen nimeä... mies on kaikin puolin kunnollinen, mutta ongelma on se, että meillä on yli kaksikymmentä vuotta ikäeroa (mies vanhempi). Toivo alkaa mennä ja tulee tunne, että kohta luovutan! en kuitenkaan haluaisi katkaista välejä vanhempiinikaan. Onko teillä rakkaat ihmiset mitään ideaoita tai mielipiteitä asiasta?
toivotonta....
ikuisesti yksinkö?
61148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos itse olet tyytyväinen, ei se muille kuulu. Mieti kuitenkin vähän pitemmälle eteenpäin, esimerkiksi kunnes itse olet 50-vuotias, niin 70-vuotias mies voi olla jo aika sairas ja palveltava tapaus. Mutta on sitä virkeitä 80-vuotiaitakin miehiä, jos on terve ja hoitaa kuntoaan. Ja voihan siihen mennessä tapahtua jo paljon muutakin!
Hohhoh.. kuka sitä elämääsi elää, sinä vai vanhempasi. Lakkaa olemasta vanhempiesi barbinukke ja tee vaihteeksi omia päätöksiä. Jos jollakin on ongelmia sen suhteen, niin yli laidan vaan koko vinkuva paskasakki.
Minkäs ikäinen vanhus se mies on? Onko yli 35 vee?
kyllä miehen ikä huitelee jo yli neljääkymppiä...
voivat vävyn kanssa käydä yhdessä vaikka prostataa höyläyttämässä jos eivät muuta yhteistä keksi.
tiedän ettei tilanne ole sinulle varmasti helppo, mutta sinuna en pilaisi elämääsi katkaisemalla välejä vanhempiisi. uuusia miehiä tulee.