Nyt en enää tiedä pitäiskö tässä itkeä, vaiko itkeä. Tässä pieni yhteenveto nykyisestä elämästäni ja kaipaisin TODELLA KIPEASTI apua!!!
Kaksi vuotta sitten keväällä (05)painoni tippui huimasti. Olen entinen kilpauimari, ja juuri tuona kyseisenä keväänä lisäsin harjotusmäärää joka edesaiheutti sen, että painoni tippui energiavajeen takia hyvin alhaiseksi [muutamassa kk:ssa yli 10kg](jos samaa rataa olisi jatkunut vielä jonkin aikaa, voisi olla että anorektikkojen sekaan olisi laitettu). Lopetin juuri tuohon kevääseen sitten kilpaurani koska mulle tule burn out. Samaan aikaan mulle kehkeytyi bulimian oireet. en vain ikinä oksentanut, ahmin vain. Liikuin sinä kesänä suhteellisen paljon ja jaksoin energisesti hyppiä ja pomppia joka paikassa. Paino pysyi suhteellisen kohtuullisena ahmimisista huolimatta, nousi n 5 kiloa takaisinpäin. Kun koulut alkoivat, sain hillittyä ahmimiset, ja olin "okei". Syksyllä (05) kävin Kreikassa muutaman viikon oleilemassa ja siellä painoni nousi melkein 5 kiloa. Se reissu laukaisi taas ahmimisen. Talven ja kevään aikana tuli kausia jolloin ahmin, ja taas välillä etten ahminut. Harrastin uintia sen kevään n 5kertaa viikossa ja sain painon pidettyä sopivana(kesänalku 2006)noin 60kg:ssa. Kesällä 06 kävin kielikurssilla jossa painoni nousi taas sen n 5-7 kiloa (ahmimisia, suklaata, rasvaista ruokaa,jne..) ja nyt tämä koko syksy ja talven alku ovatkin olleet kauheinta aikaa elämässäni (jos näin voisin sanoa.) kielikurssin ja yleensäkin koko kesän 06 aikana liikunnan motivaatio hiipui hiukan edellisiin muutamaan vuoteen ja painoni jäi siihen kielikurssin jälkeiseen painoon koulujen alkaessa. Koko syksyn 06 liikuin aina kuin jaksoinja kerkesin, n 4 kertaa viikoss amilloin mitäkin tehden ja sain tiputettua hiukan nyt jouluksi painoa. Jouluna sitten sorruin taas ahmimiseen, niinkuin joka joulu, ja painoni alkoi vaihteeksi nousta. Nyt olen huomannut, että motivaationi liikuntaa kohtaan on NOLLA (eli vien itseni 1-2 kkrt/vk liikkumaan useimiten väkipakolla ja piiputan itseni nollille). Painoni tällä hetkellä on noin 66kg.
En enää vain hallitse itseä syömisen suhteen, paino nousee päivä päivältä, muutamassa viikossa 3 kg juuri syömisten ja liikkumattomuuteni takia!!!! Ja mielestäni tämä on jo pahasti hälyyttävää. Painoindeksini on jo 25.
Nyt tarvitsisin todella, todella paljon auttavaa kättä , tai vinkkiä, miten saisin takaisin elämän raiteilleen. Nyt olen taas alkanut unohtaa paljon asioita, koska paino ja liikunta on päällimmäisenä mielessä jatkuvasti. Kohta edessä on romahduspiste, ja se ei taida olla kovin hyvä asia koska lukio-opinnot on vasta 1 vuodella.
Tämä voi olla aika sekava , mutta tässä kyseisessä mielentilassa en jaksa enää ajatella kovin selvästi. Kaikki apu ja neuvo on tarpeen! Kysyä saa.
Kaksi vuotta sitten keväällä (05)painoni tippui huimasti. Olen entinen kilpauimari, ja juuri tuona kyseisenä keväänä lisäsin harjotusmäärää joka edesaiheutti sen, että painoni tippui energiavajeen takia hyvin alhaiseksi [muutamassa kk:ssa yli 10kg](jos samaa rataa olisi jatkunut vielä jonkin aikaa, voisi olla että anorektikkojen sekaan olisi laitettu). Lopetin juuri tuohon kevääseen sitten kilpaurani koska mulle tule burn out. Samaan aikaan mulle kehkeytyi bulimian oireet. en vain ikinä oksentanut, ahmin vain. Liikuin sinä kesänä suhteellisen paljon ja jaksoin energisesti hyppiä ja pomppia joka paikassa. Paino pysyi suhteellisen kohtuullisena ahmimisista huolimatta, nousi n 5 kiloa takaisinpäin. Kun koulut alkoivat, sain hillittyä ahmimiset, ja olin "okei". Syksyllä (05) kävin Kreikassa muutaman viikon oleilemassa ja siellä painoni nousi melkein 5 kiloa. Se reissu laukaisi taas ahmimisen. Talven ja kevään aikana tuli kausia jolloin ahmin, ja taas välillä etten ahminut. Harrastin uintia sen kevään n 5kertaa viikossa ja sain painon pidettyä sopivana(kesänalku 2006)noin 60kg:ssa. Kesällä 06 kävin kielikurssilla jossa painoni nousi taas sen n 5-7 kiloa (ahmimisia, suklaata, rasvaista ruokaa,jne..) ja nyt tämä koko syksy ja talven alku ovatkin olleet kauheinta aikaa elämässäni (jos näin voisin sanoa.) kielikurssin ja yleensäkin koko kesän 06 aikana liikunnan motivaatio hiipui hiukan edellisiin muutamaan vuoteen ja painoni jäi siihen kielikurssin jälkeiseen painoon koulujen alkaessa. Koko syksyn 06 liikuin aina kuin jaksoinja kerkesin, n 4 kertaa viikoss amilloin mitäkin tehden ja sain tiputettua hiukan nyt jouluksi painoa. Jouluna sitten sorruin taas ahmimiseen, niinkuin joka joulu, ja painoni alkoi vaihteeksi nousta. Nyt olen huomannut, että motivaationi liikuntaa kohtaan on NOLLA (eli vien itseni 1-2 kkrt/vk liikkumaan useimiten väkipakolla ja piiputan itseni nollille). Painoni tällä hetkellä on noin 66kg.
En enää vain hallitse itseä syömisen suhteen, paino nousee päivä päivältä, muutamassa viikossa 3 kg juuri syömisten ja liikkumattomuuteni takia!!!! Ja mielestäni tämä on jo pahasti hälyyttävää. Painoindeksini on jo 25.
Nyt tarvitsisin todella, todella paljon auttavaa kättä , tai vinkkiä, miten saisin takaisin elämän raiteilleen. Nyt olen taas alkanut unohtaa paljon asioita, koska paino ja liikunta on päällimmäisenä mielessä jatkuvasti. Kohta edessä on romahduspiste, ja se ei taida olla kovin hyvä asia koska lukio-opinnot on vasta 1 vuodella.
Tämä voi olla aika sekava , mutta tässä kyseisessä mielentilassa en jaksa enää ajatella kovin selvästi. Kaikki apu ja neuvo on tarpeen! Kysyä saa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..Käydä juttelemassa jollekulle. Esim kouluterkkarille. Ei kuulosta kovin hyvältä tuo tuollainen meininki. Sinuna menisin ja sanoisin että nyt on paha paikka, ja että tarvitset apua.
hakea apua,kouluterveydenhoitajalta, ehkä perimmäinen syy ailahtelevaisuuteen on säännöllisen liikunnan pois jääminen(uinti)isoa aukkoa on aika vaikea täytellä, muutta liika itsensä jatkuva kontrollointi ja ailahtelu on sekin pahasta"eikun asiantuntijan pakeille,,ja elämä hymyilee,,"itse en suinkaan ole mikään asiantuntija:) eikun tsemppiä!
on painoa jopa 66 kg!!!!!!!
Arvaas, paljonko minulla on? no, 96 kg, enkä saa sitä pois, vaikka miten yrittäisin. Tarvisinko apua?
Voi että.....
Sulle "sinulle", muutenhan tuo paino olisikin varmaan ihan ok mutta satun olemaan pitkä vaivaiset 161cm.
Hmm, terveydenhoitajat meillä on ainakin niin ajattomia, että olisiko parempi mennä vain juttusille lääkärin kanssa? vai onko lääkäri turhaa? kannattaako silti sitten odotella ne muutama kk että pääsee sinne terveydenhoitajalle..?
Voisit hyötyä myös keskustelusta ravitsemusterapeutin tai psykologin kanssa. Paino ja syöminen ovat vallanneet liian suuren osan ajatuksistasi, ja usein kun syömistä yrittää oikein hallita, se ryöstäytyykin käsistä.
Tunnesyönti on tuttua minullekin, eikä siihen auta kuin uuden ajattelutavan oppiminen - helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Uuteen ajattelutapaan tarvitset "potkua" ulkopuolisilta asiantuntijoilta. Jos terveydenhoitajalle on vaikea päästä, voisitko harkita yksityistä psykologia tai ravitsemusterapeuttia? Maksaahan se, mutta minusta vaikuttaa siltä, että tarvitset apua nopeasti, että pääset noidankehästäsi irti.