miten alaikäisen ja täysi-ikäisen avioliiton solmiminen onnistuu?löytyykö netistä tietoa?mitä lupia täytyy olla yms. miten käy jos alaik. suomalainen ja täysi-ik. ulkomaalainen?
avioliiton solmiminen alaikäisenä
s_ony_a
7998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei onnistu edes vanhempien luvalla.Presidentti saattaa antaa luvan mutta vain poikkeustapauksissa.En usko että lupaa tulee..kasvahan ensin aikuiseksi ja katsele uudestaan...vaikkei se täysi-ikäisyyskään kovin helppoa ole..ei 18-vuotiaskaan vielä tiedä mitä elämältään tahtoo...sori
olen samaa mieltä edellisen kanssa. ei pahalla, mutta kukas tämä ulkomaalainen on? otas nyt vähän selvää onko hänellä lupa olla edes maassa vai hakeeko sitä juuri avioliitolla? muutenkin eihän tossa ole juurikaan järkeä.. kasvaisit isommaksi ja laajentaisit maailmankatsomusta äläkä esitä teininä aikuista. näin sanon minä, joka luulin 16 vuotiaana muka tietäväni jotain ja nyt jo noin 3 vuotta myöhemmin olen oppinut paljon eikä kaikki ole niin kuin silloin luulin.
Eli jos haluaa avioitua alaikäisenä (alle 17) haetaan lupaa presidentiltä. Jos olet yli 17, haetaan lupaa oikeusministeriöstä. Vanhempien lupa tarvitaan tietenkin myös sekä vapaamuotoinen hakemus, miksi hakee lupaa avioitua alle täysi-ikäisenä.
Tuosta ulkomaalainen-suomalainen jutusta en osaa valitettavasti sanoa.
Alaikäisen ja täysi-ikäisen avioliiton solmiminen käy niin, että kirjoitat oikeusministeriöön vapaamuotoisen anomuksen ja hyvät perustelut sille, miksi teidän täytyy avioitua näin aikaisin. Niitäkin siis on, myös allekirjoittaneella, joka avioitui 17-vuotiaana.
Et tarvitse vanhempiesi suostumusta, mutta se helpottaisi tilannettasi ja luvan myöntämistä. Jos sinulla siis ei ole vanhempien suostumusta, joudut hankkimaan sosiaaliviranomaisten lausunnon avioliittonne puolesta.
Suurin ongelma tässä on se, että myös miehesi tarvitsee erillisen avioliittoluvan, jos hän ei ole suomen kansalainen. Eli myös hän joutuu erikseen kirjoittamaan oman anomuksensa vihkilupaan.
Molemmat tarvitsette myös toistenne allekirjoitukset anomuksiinne.
Voin kyllä kertoa, että vihkiluvan saaminen ei todellakaan ole helppoa, ja että ilman oikeita syitä niitä ei saa. Voi olla, että vaikka olisi oikeat syytkin, sitä ei saa, ellei muuten ole hyvin vakuuttava asiaa hoitaessaan. Ehkä olisi helpompaa vain odottaa, että olet täysi-ikäinen? Ymmärrän tietysti, jos tilanne on jollain tapaa vaikea, niin oli itsellänikin, ja sitten ei auta muuta kuin alkaa taistella.
Ensimmäinen askel on se, että soitat oikeusministeriöön ja esittelet asiasi. He neuvovat sinut eteenpäin.
Jännä, en tiennytkään tuosta että ei periaatteessa tarvitse vanhempien lupaa. Noh, se luultavasti meillä edesauttoi hakemuksen läpimenoa, kun myöntävä vastaus tuli melko nopeasti.
Luvan myöntämistä tuntuu helpottavan se, jos kuuluu johonkin ev-lut.-kirkon ulkopuoliseen uskontokuntaan, esim. vapaakirkko, adventistit yms. ja pystyy perustelemaan luvan hakemista tällä. Oli mielenkiintoista jutella erään kaverini kanssa juuri näistä lupien myöntämisestä. Itse sain mieheni kanssa luvan tosiaan helposti, olimme molemmat alle 18 v. Suomen kansalaisia ja kuuluimme molemmat ns. vapaan suunnan kirkkokuntaan. Kaverini mies taas oli sattumalta ihan ev.lut. kirkkoon kuuluva, kaverini vapaata suuntaa edustava, ja heidän taas oli paljon hankalampaa saada lupaa, tuli soittoja ja piti tehdä vaikka mitä kirjallisia perusteluita. Varmaan riippuu tietenkin siitä ihmisestäkin, kenen käsiteltäväksi hakemus sattuu menemään.
Enpä itse tullut ajatelleeksikaan, että tuollainen uskonnollisuus asiaan vaikuttaisi... hyvinkin mahdollista! Varsinkin jos te saitte niin helposti luvan. Meillä se tosiaan kesti ja kesti ja koko ajan piti lähetellä uutta paperia ja sitä sun tätä. Ja sai soitella perään, että ylipäänsä hoitivat koko asian.
Noita asiasta päättäjiähän on vain yksi, oikeusministeri. Nykyään Leena Luhtanen, ennen se mies, jonka nimeä en nyt muista. Tämä mies antoi käsitykseni mukaan helpommin alaikäisen avioliittolupia, ja naisoikeusministeri taas on hyvin tiukalla linjalla ko. asiassa. Toki asian varsinaisia käsittelijöitä saattaa olla useampia, mutta oikeusministerihän sen päätöksen tekee ja nimensä alle skriivaa.
Empä tiedä miten ulkomaalaisen kanssa, voi olla että käytäntö on sama kuin kotimaisen kanssa.Elikä Presidentin luvalla.