Vihaan exääni. Kuinka saatoinkaan tuhlata miltei 20v. elämästäni häneen? Ja sitten vielä paskiainen leikkii tekopyhää lasten edessä. Siis voi v-ttu, mulla menee hermot.
Tulen varmaan hulluksi pian.
Tulen varmaan hulluksi pian.
Vihaan
eronnut nainen
172499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Älä ota noin raskaasti. Iskeydyt baanalle, niin kuin muutkin eronneet vanhenevat naiset. Teillä on oma tärkeä tehtävä tässä maailmassa: jos ei baarista irronnut priimaa, aina saa mukaansa jonkun lohdutusrasvan niistä juopuneista läskiperseistä siitä ovensuupöydästä...
baarissa äijiä..otat jonkun viagra kullin joka jyystää sua koko yön niin siinähän se ex unohtuu vallan komiasti
kulkee käsikädessä ja ymmärrän miten suurta vihaa voi erossa tuntea mutta kyllä aika auttaa.
en ole eroaikanani käynyt kertaakaan "baanalla" lukuunottamatta pikkujouluja, joita olen ollut kotona jo ennen klo 01.00!
Se siitä miehenkaipuusta... Kun entisestä pääsin eroon, en uutta halua!!!
viagrakullia, en miestä ollenkaan. V-utttaa vaan se exä, joka ensin parikymmentä vuotta käyttäytyi kuin sika lapsilleen ja minulle, ja nyt luulee olevansa mikäkin pulmunen.
Voi helvetti, te miehet osaatte. En ikinä kehtaisi.
No siinä me naiset je te miehet ajatellaan ihan erilailla, ei meidän asiat selviä panemalla. Ihan kun elämän tärkein asia olisi seksi. Ollaan me vaan niin eri planeetalta.
Niin, aika paljon vanhenevissa naisissa niitäkin, joita ei kiinnosta lainkaan...
Minä erosin 11 vuotta sitten.
Tuli kaksi viikkoa sitten tuo 11 vuotta täyteen ja usko tai älä:En ole koskenut ykslahkeiseen kertaakaan.
Olen asunut yksin koko tän ajan ja luonani eivät ole käyneet kuin lapseni.
Ja totta totisesti en ottais minkään valtakunnan akkaa kämppääni.
Pilasin parhaat vuoteni akanrenttuun.
Ei sun oikeasti tartte mitään miehile antaakaan. Siinä eronneiden läskipersenaisten ovensuupöydässä on kyllä ihan tarpeeksi istujia jo nytkin. Ja aina saa..
pöytään, kun joskus siinä nuoruuden huumassasi uhotessasi tai provoillessasi elämän kulusta, huomaat olevasi aidan toisella puolella? Mitäs läskeistä, kuhan ihminen on tyytyväinen. Sekin varmaan toi ap:n kirjoittajan mies otti nuoremman mutta sekin siirtyy kohta menneisyyteen kunhan vanhenee tai sitten löysi elämänsä onnen ja onkohan senkin jokin ukko hyljännyt.
Minä se iskin oikein kunnon kirveen pöytään ja hyvässä lykyssä oli etten istunut käräjillä, mutta hekumoin silläkin ajatuksella, että saan vetää lokaan kaikki osapuolet ja olla itse marttyyri. hahhahaahha, otan osaa, vanhenet se siekiii hihhhii jos ehdit. Voi olla että huomenna sinua ei enää ole muista elämä ei ole ikuista.
parhaat vuoteni ukon renttuun.
Samaan lopputulokseen päädyin kuin sinäkin. Enää en ota minkäänlaista ukkoa elämääni pilaamaan. Niin paljon parempaa on elämä ollut itsenäisenä IHMISENÄ.
En tiedä mitä otti, ottiko mitään. Ei kiinnosta. Jos joku nainen sen miehen huolii, niin onnea vaan..
Sen vaan sanon, että olisi pitänyt lähteä silloin kun olin siihen itse valmis, eikä jäädä kulissiliittoon, kun mies uhkaili itsemurhalla, jos olisin silloin lähtenyt.
Sitten petasi oman petinsä ja lähti. Voi helvetin paskiainen. Nyt ei suostu tapaamaan lapsiaan edes sen mukaisesti kun on sovittu, vaan "elelee omaa elämäänsä".
Rakastin miestäni 22 v ja yhdeksän kuukautta. Hän teki yhtä ja toista, nautti "riippuvuudestani", joka oikeasti nyt jälkikäteen ajatellen oli juuri sitä rakkautta. Vihasinkin kyllä häntä välillä, mutta koskaan en ollut välinpitämätön. Viime marraskuussa minusta tuli, taas yhden kammottavan loukkauksen jälkeen, välinpitämätön. Elämme edelleen yhdessä, olemme tovereita kuten sanotaan, mutta yhdessä jaamme vain pankkilainan ja lapset.
Pointtini on se, että ihminen on ihmeellinen koneisto ja voi tosiaan käydä näinkin, että se rakkaus kuolee. Koska olin käynyt läpi kaikki helvetin tuskat ja luullut kuolevani, että sydän oikein pettää, nautin nyt tästä ihanasta rauhasta, kun ei ahdista. Välillä itkettää, mutta enimmäkseen ilosta tai liikutuksesta, ei enää ollenkaan hänen takiaan. Saa nähdä, kauanko tätä sitten kestää. Erotakaan ei tarvitse, koska ei minun elämäni tästä paremmaksi muuttuisi, hän sitten eroaa jos eroaa. Minua se ei enää juuri hetkauttane, koska kävin senkin asian jo läpi hulluusvaiheessani.
Miten pystyt suhtautumaan loukkauksiin välinpitämättömästi?
Oletko varma, että eron tullessa se olisi sulle samantekevää?
Itse en pysty suhtautumaan loukkkauksiin kuten sinä, aina ne sattuu ja toipuminen kestää...mikäli niistä nyt ikinä toipuu.
Oma vikani on etten saa eroa aikaiseksi. Ja tilanne jatkuu.
Vastauksena siihen, miten pystyn olemaan loukkaantumatta loukkauksista, totean, että juuri sen vuoksi, etten enää rakasta häntä. Valta liitossa on aina sillä, joka rakastaa vähemmän ja se joka rakastaa enemmän, joutuu nöyrtymään ja kestämään. Toinen, se vähemmän rakastava, saa usein sairasta tyydytystä, kun näkee toisen kärvistelevän tuskissaan - niin raadollinen on ihminen usein.
Kun kylmenin, toinen muuttuikin. Ei suinkaan rakastavaksi ja keskustelevaksi - enkä sitä enää kaipaakaan, koska minua kovin vähän kiinnostaa, mitä hän ajattelee- mutta ottaa minut huomioon, noudattaa sopimuksia ja tulee töistäkin kotiin jo ennen yhtätoista yöllä. Nyt se ei enää minua niin ilahduta, mutta ihan selvästi tunnen vaikutusvaltani nousseen ja se tekee hyvää. Ehkä mieheni kuuluu niihin, joka ei voi rakastaa niin heikkoa naista, että tämä rakastaisi häntä. Vasta asialinja ja kaiken tekeminen niinkuin itse huvittaa havahduttaa hänet. Ulkoisesti käytökseni ei ole juurikaan muuttunut, mutta enää en tunne kulkevani pallo jalassa enkä koe, että joku kumilanka (se rakkaus) vetäisi minut aina kipinkapin maailmalta kotiin. Olen vapaa ! Korostan kuitenkin, etten itse tätä oloa olisi halunnut enkä sitä valinnut, se tuli minulle tilaamatta ja pyytämättä kuin entisen muijan faxit. Jokin päässäni meni yli rajan ja ainakaan vielä se ei ole palautunut. Saa nähdä kuinka käy. Mielenkiintoista !
Olin aina se syyllisyyttä kanniskeleva, toisaalta marttyyri, joka odotti toiselta jotain armopaloja tyyliin "kun se veisi edes kerran mut elokuviin" ja koskaan en mitään saanut. Lomamatkat hän kulki naama väärinpäin rahanmenosta ja huonosta seurasta, karkasi omille kulttuurikierroksilleen heti, kun tuli poikkipuolinen sana vaikka vain lasten suusta. Nyt ei enää mua matkoille saa mukaansa, menen yksin tai lasten kanssa.En kuitenkaan häntä todellakaan vihaa, tunnen lähinnä myötätuntoa, kun hän on niin hullun ämmän kasvattama, ettei mitään muuta ole oppinut kuin epäilemään muita ja näkemään mörköjä joka nurkassa.
Minua auttoi oma ajattelu, ajattelu ja ajattelu sekä hiukan muutaman kerran terapia, jossa silmät aukesivat edelleen omille oivalluksille. Toivon sinulle voimia ja uskoa, että elämä kantaa ja näyttää vastaukset, vaikka siihen ei aina usko. En minäkään tätä vastausta odottanut vaan välien paranemista, mutta hyvältä tuntuu tämäkin.
kävi mullekin, rakastin ja yritn aikani mutta sitten se tunne kuoli, tilalle tuli täysi välinpitämättömyys. kuvittelin olevani tunteeton ja jotenkin viallinne, menetinkö kykyni rakastaa eli olla ihminen? ehei, tuo mies vain loukkasi minua liikaa ja hänestä tuli kuin ilmaa minulle. elämme edelleen yhdessä lasten, kodin ja yhteisin työn vuoksi mutta kumpikin omaa elämäämme. ja olenpa huomannut että välinpitämättömyyteni on toiselle osapuolelle kova paikka. vähän väliä hän jättää minulle "ansoja", tärppejä joita tonkimalla voisin saada selville hänen asioitaan jos haluaisin. mutta ei kiinnosta ja miestä harmittaa kun ei pysty enää loukkaamaan minua. jos olen jonkun mielestä ilkeä niin ei voi mitään, omasta mielestäni koetan vain suojella itseäni sillä vihaakaan ei jaksa kovin pitkään.
Älä päästä vihaa itseesi, se jos mikä tappaa sinut. Ero on teillä tapahtunut, en tiedä kumpi jätti kenet, mutta ei se ero syyttä tapahtunut! Jos miehesi jätti sinut toisen naisen takia, ei teidän liitto ollut kunnossa, kun siihen pääsi joku väliin. Muista, että parisuhde on aina kahden kauppa, et voi kaikkea kaataa miehesi niskaan ja vihata häntä. Ja luulempa, että miehesi tuntee huonoa omatuntoa kun jätti sinut ja lapset. Siksi yrittää miellyttää lapsia.
Tietty viha on luonnollinen reaktio avioeroissa, mutta kyllä siitä täytyy jossain vaiheessa päästä irti. Vai haluatko kenties pilata elämäsi katkeruudella? Ota itseäsi niskasta kiinni, älä päästä exää ajatuksiisi. Käännä ajatukset heti muualla kun huomaat vihan nousevan. Ja oikeasti lähde liikkeelle, harrasta ja käy tapahtumissa. Tapaile ystäviäsi ja juttele heidän kanssaan. Älä jää yksin murehtimaan ja vihaamaan!