Haluaisin tietää ajatuksiasi eräästä asiasta. Ja tähän on nyt ihan suotavaa saada myös muiden mielipiteitä!
Muistaakseni sanoit jossakin viestiketjussa, että mietit pitäisikö sinun kertoa vaimolle, joka mitä ilmeisemmin ei tiedä sinun ja miehen suhteesta mitään, miten asiat ovat. Niin, pitäisikö kakkosen olla se, joka paljastaa asian?
Itselleni kävi niin, että kun aloin epäilemään ja mieheni kiinnijäämisen riski kasvoi, katsoi hän parhaaksi pistää suhteen poikki kakkoseen. Minulle hän edelleen väitti ettei mitään suhdetta ole ollut. Tuosta loukkaantuneena, niin ajattelisin, kakkonen sitten katsoi tehtäväkseen paljastaa heidän melko pitkään (?) jatkuneen suhteen minulle kylmästi tekstiviestillä. Mitä sen jälkeen tapahtui onkin sitten jo toinen tarina...
Pointti onkin, jos kakkoset haluavat paljastaa suhteen ykköselle, niin mikä on teon motiivi? Halutaanko satuttaa ykköstä tai miestä vai onko kyseessä pelkästään ja ainoastaan "halu avata toisen silmät", jonkinlainen naisellinen kollegiaalisuus, ehkä säälikin toisen sinisilmäisyyden vuoksi?
Muistaakseni sanoit jossakin viestiketjussa, että mietit pitäisikö sinun kertoa vaimolle, joka mitä ilmeisemmin ei tiedä sinun ja miehen suhteesta mitään, miten asiat ovat. Niin, pitäisikö kakkosen olla se, joka paljastaa asian?
Itselleni kävi niin, että kun aloin epäilemään ja mieheni kiinnijäämisen riski kasvoi, katsoi hän parhaaksi pistää suhteen poikki kakkoseen. Minulle hän edelleen väitti ettei mitään suhdetta ole ollut. Tuosta loukkaantuneena, niin ajattelisin, kakkonen sitten katsoi tehtäväkseen paljastaa heidän melko pitkään (?) jatkuneen suhteen minulle kylmästi tekstiviestillä. Mitä sen jälkeen tapahtui onkin sitten jo toinen tarina...
Pointti onkin, jos kakkoset haluavat paljastaa suhteen ykköselle, niin mikä on teon motiivi? Halutaanko satuttaa ykköstä tai miestä vai onko kyseessä pelkästään ja ainoastaan "halu avata toisen silmät", jonkinlainen naisellinen kollegiaalisuus, ehkä säälikin toisen sinisilmäisyyden vuoksi?
Vastaukset 58
Vanhimmat
Motiivia kyselit ..
Aloitetaan vaikka siitä että olen edelleen suhteessa tähän mieheen ..
No oma motiivini ei ole satuttaa vaimoa.
Ajattelen tätä asiaa ehkä liian monimutkaisesti, en tiedä.
JOS minä kerron vaimolle että hänen miehellään on suhde kanssani, tiedän samalla että se suhde loppuu siihen. Siis minun ja miehen.
Ja ainoa syy miksi kertoisin on se että vaimolla olisi ainakin mahdollisuus valita haluaako hän olla ja elää miehensä kanssa edelleen. Totuus satuttaa, mutta ... haluaako sitä elää niin valheellisessa elämässä ja jatkaa vaaleanpunaisin lasein??
Okei, minä tiedän että vaimo on sanonut että haluaisi tietää jos mies pettäisi. Se miten sen tiedän ei ole oleellista. Mutta,
onko todella niin?
Tein ystävilleni kyselyn, että haluaisivatko he tietää samassa tilanteessa. Yksi vastasi että ei haluaisi. Näin ...
Niin, sitä minäkin olen miettinyt, että kumpi on pahempaa, se, että saa tietää ja saa näin mahdollisuuden valita. Vaiko se, ettei saa koskaan tietää ja elää "tyytyväisen tyhmänä" ja luottavaisena. No, helppohan minun on tuohon vastata. Sillä minä epäilin ja siinä epäilyksessä oli helvetillistä elää. Entä jos minulla ei olisi ollut mitään aavistusta asiasta.... Toisaalta tuntuu jotenkin vaikealta uskoa, ettei vaimo jossakin vaiheessa edes aavistaisi jotakin olevan "tekeillä". Kyllä sellaisen on pakko "haistaa", varskin jos on kyse muusta kuin yhden yön jutusta. Helpolla sitä kai vain haluaa kieltää tuon aavistuksenkin?
Siinä mielessä että sain lopulta vahvistuksen epäilyilleni, kiitän kakkosta. Mutta... Mielummin olisin tietenkin kuullut asian mieheltäni. Ja toisaalta tapa, jolla kakkonen asian minulle kertoi oli kaikkea muuta kuin hienovarainen. Hän ei todellakaan halunnut antaa minulle tilaisuutta päättää mitä elämässäni haluan, hän halusi selvästi kostaa miehelleni suhteen poikkipistämisen loukkaamalla minua mahdollisimman paljon.
Uskon tuon, että suurin osa meistä naisista todella haluaisi tietää mikäli kumppani pettäisi... Ainakin siinä vaiheessa kun mitään pettämistä ei vielä ole tapahtunut...
Kiitos vastauksestasi!
Jos päätät kertoa miehen vaimolle asiasta, mieti tarkkaan miten sen kerrot, millaisia sanoja käytät. Mieluiten, jos sinulla on rohkeutta, kohtaa tuo vaimo silmästä silmään. Varaudu siihen, että vaimo "hyökkää" sinun päällesi. Jos olet viisas (kuten tuntuu), niin älä provosoidu tästä hyökkäyksestä, anna sen vaimon haukkua sinut, se helpottaa, ja toisaalta, tuo vaimon viha on kuitenkin ohimenevää. Ota huomioon, että siinä vaiheessa olet hänen elämänsä suurin uhka ja se pelottaa. Olet siinä vaiheessa se, joka ehkä murtaa koko hänen elämänsä pohjan, vie tarkoituksen elämältä ja saa kaiken siihenastisen näyttämään rumalta ja valheelliselta...
Jossakin vaiheessa vaimo kyllä tajuaa miehensä osuuden tässä kuviossa ja reaktiot sinua kohtaan saattavat muuttua.
Mutta, kenenkään osa tässä yhtälössä ei ole helppo!
ole aivan sama mitkä motiivit tuollaisella kakkosella on?
Minusta meillä ykkösillä pitäisi olla oikeus saada tietää, jos mies valehtelee ja pettää. Silloin voisimme itse päättää jatkammeko sellaisen kanssa vai emme.
Minä jopa odotan kakkosien soittoa, että voisin laittaa mieheni ulkoruokintaan
niin. Näin sen pitää olla! Yksinkertaisesti näin. Yhdessä on luvattu ja jos toisin halutaan, se pitää ilmoittaa - jonkun....
jos kakkonen asian sinulle ilmoittaa, motiivi kertomisesta saattaa saada huomattavan suuren roolin, ykkösen mielessä. Myös tapa, jolla asia kerrotaan on merkitsev. Tai ainakin näin minä ajattelen.
Toisaalta, niin, se ulkoruokintaan laittaminen ei aina ole kuitenkaan niin helppoa. Vaikka kuinka olisi sitä mieltä nyt, niin asian tullessa päin kasvoja, se ei enää olekaan yhtä selvänä ja kirkkaana mielessä. Niin moni asia vaikuttaa päätökseen, eikä hätäisiä päätöksiä vihapäissään tulisi koskaan tehdä.
Silti, kyllä, olen samaa mieltä, että on oikeus saada tietää!
kuinka vaikeaa on tämän jälkeen tehdä niitä valintoja pettämisen selvyyden tultua ilmi. Se ei ole helppoa, mutta kaikesta huolimatta tämä asian ilmitulo on silti paras. Silloin edes itse saa tehdä ne valinnat, eikä tarvitse aina luuloitella.
että päätöksen tekoon saattaa mennä todella pitkä aika, eikä senkään jälkeen ole aivan varma tuliko päätettyä oikein. Voiko enää koskaan olla täysin varma mistään?
Samalla kuluu ääretön määrä energiaa, jonka olisi kyllä paljon mielummin suunnannut johonkin muuhun...
ja hän sano heti että hyvin menee sängyssä ja muutenkin.vaikka olin ihan shokissa.
Mutta hän sai mitä tilasi eli puolisoni viimeinkin sillä parempi oli kun kaikki selvisi ja pääsin siitä kidutuksesta pois.
mieltä, että kaikista vaikeinta tässä on se, että mistään ei voi olla enää varma. Koskaan ei voi enää luottaa ja liitolta pohja pois. Helpointa on lähteä kävelemään ja jättää petturi.
Uskoisin, että sinullekin oli parasta niin. Ehkä he olisivat jatkaneet selkäsi takana silti vuosia ja olisit luulotellut jatkuvasti ja aiheellisesti.
Nyt sentään voit suunnitella tulevaisuutta ilman petturia ja valehtelijaa
Itse kuulun siihen petettyjen joukkoon, jolla ei ollut aavistustakaan miehensä touhuista. Jälkeenpäin olen yrittänyt miettiä jotain vinkkiä, mutta edelleenkään en keksi mitään. Teemme molemmat epäsäännöllistä vuorotyötä, mikä tietenkin mahdollisti epämääräiset poissaolot ilman epäilyjä. Mieheni ja kakkosen suhde oli tapaamisia muutaman kuukauden välein ja miestäni tuo suhde ei kotona näyttänyt painavan ja esimerkiksi seksielämämme toimi ihan normaalisti ja tiiviisti.
Jos itse saisin valita, haluaisin tietää mieheni pettämisestä ja olisin halunnut tietää siis nyt jo paljastuneesta kerrastakin. Ihan sama kuka kertoo, vaikka kakkonen ja motiiveillakaan ei ole väliä. Haluan itse päättää elämästäni ja tietää oman elämäni faktat. Luulen, että kakkosenkin kannalta olisi helpompi kertoa vaimolle, vaikka suhde olisi jo loppunutkin. Mies voi tulla jossain vaiheessa tunnon tuskiin, kertoa vaimolle ja vaimo haluaa tässä vaiheessa ottaa yhteyttä kakkoseen. Jos tapahtuneesta on jo aikaa, vanhojen haavojen aukaiseminen ei ole välttämättä mukavaa. Kannattaa käydä juttu loppuun ja varmistaa, että kaikki asianosaiset tietävät.
että kaikkien asianosaisten tulee tietää, siis kakkosen, jos mies valehtelee olevansa sinkku, ykkösen kakkosesta ja miehen... niin mistä? ohops... mieshän on jo selvillä kaikesta... Ellei sitten vaimolla ole kakkosta tai kakkosella puolisoa yms. Hitto, että nämä pettämisjutut ovat aina niin kiemuraisia. Ja aina on joukko ihmisiä, joiden elämään tämä vaikuttaa suuresti, sekä hyvin, huonosti että hyvin huonosti!
nyt nauraa :))??
En muuten mutta sulla on oikee asenne, huomaa kirjoituksista :).
Ja tämä nauratti .. ups .. mut niihän se on .. mies se vaan porskuttaa kun naiset keskenään riitelee :).
Viime joulukuussa sain tekstiviestin, jossa pyydettiiin ottamaan yhteyttä, jos tunnen miehen nimeltään xx. Heti arvasin, mistä on kyse. Puhelimeen vastasi hysteerinen nainen, joka halusi kostaa avomiehelleni lunastamattomat lupaukset ja valheet. Avokkini oli esiintynyt ensin sinkkuna, paljastuen, muttei kuitenkaan ollut kertonut , että minä olin raskaana.
Heidän suhteensa kesti huhtikuusta joulukuun alkuun. Tyttäremme syntyi heinäkuussa. Ja seksin perään ei olisi tarvinnut lähteä! Mulla hormoonit jylläs niin, mies vain pelkäsi olemustani, ettei kyennyt. Siis tyypillinen madonna-huora-asetelma. Määrittelipä avokkini suhteensa : ilmainen prostituoitu. Sekin kertoo karua tarinaa avokistani : kylmä hyväksikäyttäjä ja naisten halveksija.
Oksettava juttu, jota muistan epäilleeni, mutta kuitannut ajatuksen : "missä välissä se nyt ehtis ja kykenis..." Juu, mutta kylmästi työaikana, ns. asiakaskäynnillä.
Olemme aloittaneet pariterapian, mutta enpä tiedä enää...Edelleen tulee kummallisia valkoisia valheita...Miten se on niin vaikeaa miehelle selittää itseään ja tekemisiään!!! Olla rehellisesti sitä mitä on, eikä piiloudu epämääräisten lauseiden taa.
Olen onnellinen, että juttu paljastui. Muistan ajatelleeni tekstiviestin saatuani, että hyvä juttu, nyt mulla on syy lähteä. Taisi alitajunta tietää koko jutun, en vain halunnut sitä nähdä.
Surullisinta on, että tyttäreni menetti isän ja perheen. Tajuaakohan aikuiset, siis me, että kuinka sitä tulee satuttaneeksi viattomia, pieniä ihmisen alkuja....
ihan vapaasti, naurattaa minuakin. Vahingossa laiton nimimerkiksi "eräs kakkonen"! Hups. Tämä on siis asenteeni, pohjimmiltaan!
Miten asian siten kertoisin? Tapahtuneesta on jo useampi kuukausi ja en ole enää tämän miehen kanssa tekemisissä...muuta kuin kaveripohjalla. Huolestuttaa vaan tämä nykyinen "ykkönen" hän ei tiedä millaisen miehen kanssa on tekemisissä. Tekstiviesti on tyly, en haluaisi tavata tätä henkilöä ja miten kaiken kertoa puhelimessa...
Ja teille arvostelijoille voin kyllä kertoa tarinani. Olin alunperin se ykkönen. Avoliitossa 4 vuotta, kunnes kesällä sain tietää että avomies oli jo pari kuukautta pettänyt minua. Erohan siitä tuli, mutta pitkin kesää ja viimeisen kerran syyskuussa harrastimme vielä seksiä. Silloin luulin että mies ei aio enää tapailla tätä kakkosta. Olin väärässä. Kakkonen ei ole syypää mihinkään koska ei ole tiennyt minusta. Jälkikäteen kai kuullut jotain. Nyt he suunnittelevat yhteen muuttoa vaikka mies vielä ruinasi syyskuussa minua takaisin ja aikoi jättää tämän kakkosen.
Noh, itse olen päässyt aika hyvin jo kaikesta yli, mutta silti mietin pilaanko tämän naisen elämän jos kerron että häntä on petetty ja missä merkeissä heidän suhde ylipäänsä alkoi...vai pilaanko hänen elämänsä jos en kerro? Kostoa en hae, enkä halua exälleni pahaa. Mutta asia vaivaa kovasti...
et kerro, koska exäsi on näyttänyt olevan kunnoton ja varmasti jatkaa samaa tulevaisuudessa. Mikäli ei sinun, niin jonkun muun kanssa.
Toita sille naisella ja pyydä vaikka tapaamaan sinua jossain paikassa, jossa saatte puhuttua tai jos et halua, niin lähetä edes se viesti
Yhteyttä naiseen ja kertoisin. Sanoisin myös miehelle, että eikös olisi aika alkaa ajattelemaan... Jos on noin sekaisin omista tunteistaan ei kannattaisi sotkea muita ihmisiä siihen (sinua ja sitä toista naista)
Sanottu on..sata kertaa. Hän jopa itse myöntänyt että on miettinyt kertovansa totuuden..noh sanoja ne vain on, tunnen hänet sen varta hyvin että en usko että pystyy puhumaan.
Itse en siis häntä takaisin ottaisi tai halua. Tätä on monen vaikea ymmärtää, mutta olemme silti tämän exän kanssa kavereita. En tosiaan pahaakaan hänelle toivo, mutta tuokaan käytös ei vetele.
Tähän liittyy vielä yhteisiä työkuvioita ja muutakin, mitkä vähän hankaloittaa omaa tilannetta, jos välit exään menee kokonaan poikki.
Kuten tuossa aluksi kyselinkin, miten kertoisin tälle naiselle? En halua nähdä häntä, mutta en usko että hän kuuntelee jos soitan (pitää minua kai katkerana exänä kun ei tiedä asioiden oikeaa laitaa). Tekstiviestiin mahtuu niin vähän tietoa ja sähköpostiosoitteesta ei tietoa. Ja mitä sanoisin? "kuule..sua on petetty kesästä lähtien ja viimeisen kerran syyskuussa oman tietoni mukaan". Mitä jos hän ei usko? Luulee että haluan vain sotkea heidän välit.
Inhottavaa olla mukana koko sopassa...siksi kai en olekaan asiaan puuttunut..
Samaa täällä pohdin enkä oikein saa itselleni minkäälaisia vastauksia aikaseksi. Omassa tapauksessani mies kävi hyvin ahkerasti ja säännöllisesti luonani seksin merkeissä, kun kotona vaimo oli raskaana. En tiennyt mitään miehen kotona vallitsevasta tilanteesta.
Mutta en ole täysin syytön itsekään. Olemme olleet miehen kanssa vuosia seksikumppaneita - ja mies on ollut kaiken aikaa parisuhteessa vaimonsa kanssa.
Silti pidin tätä tempausta moraalittomuuden huipentumana. Itse olin irtautumassa seksisuhteestamme ja mies ... halusi jatkaa. Piti järjestelyä hyvänä ja toimivana. Toi selkeästi esille, että suhteella on hänelle muutakin merkitystä kuin pelkkä seksi. Vaimo oli silti kiistattomasti ykkönen, tärkein ja luovuttamaton. Eli mitään parisuhdemuutoksia ei kaavailtu
Nyt kun mies "jäi kiinni" asioiden todellisesta tilasta, hermostuin totaalisesti. Seksipalvelut tässä osoitteessa loppuivat.
Mutta en osaa päättää onko vaimolla oikeutta tai velvollisuutta tietää miehensä selkärangattomuudesta. Tiedän nyt että mies on luvannut vaimolleen täydellisen uskollisuuden ja nimenomaan luvannut, ettei ole yhteyksissä minuun millään tasolla. Vaimo siis tietää minusta vuosien takaa.
Nyt yritän painostaa miestä itse käymään asiat läpi vaimonsa kanssa. Ei näytä hyvältä. Mutta en mielellään itsekään sekaantuisi - koska en tiedä aiheutanko enemmän harmia kuin hyvää ... edes pitkällä juoksulla. Toisaalta vaimolla olisi kai "oikeus" tietää. Mutta voinko itse toimia tässä jonkinlaisena aloitteentekijänä, kun en edes tiedä haluuako hän tietää....
Liian vaikeaa kaiken puolin.
miehen mielipuoliteot.
jopa velvollisuus ilmoittaa vaimolle, koska olet ollut koko sekasopan aiheuttaja tämän petturin kanssa.
Vaimolla oikeus saada tietää kaikki. Usein nämä patologiset pettäjät eivät tietoa anna, joten teidän kakkosten tulisi se tehdä, jotta vaimo saa itse päätää mitä elämällään sen jälkeen tekee.
Luultavasti tämä vaimo haluaisi asiaan jopa selvyyden, mutta ei saa mieheltään ja tämän vuoksi kärsii siitä. Oli tilanne mikä tahansa, niin joka tapauksessa tietosi tuo hänelle helpotuksen, koska ei tarvitse elää epätietoisuudessa
Itse odotan juuri tuolta kakkoselta viestiä muutamaan kysymykseeni, mutta valitettavasti hällä ei ole ollut selkärankaa antaa näitä, joten joudun menemään hänen kotiinsa kysymään.
Eipä ole kehuttava teidän kummankaan naisen osa. Mutta mieshän se on ollut suurin sika.
Niin, sinun kannattaa miettiä kerrotko ja jos kerrot niin miksi ja miten. Olet nyt vihainen miehelle, kostoksi siitä, asiaa ei kannata vaimolle kertoa. Mutta jos olet oikeasti sitä mieltä, että vaimon kuuluu saada tietää, niin kerro. Tosi on,että olisi parempi jos mies tunnustaisi... Voithan yritää vielä hieman uhkailla miestä?
Jotenkin vaan tuntuu, että kyllä sen miehenkin pitäisi herätä! Aika sika on, mielestäni. -siksi kai olisi oikein, että vaimo saisi päättää haluaako tuollaisen kanssa jatkaa elämäänsä!
vanhan ukon itselläsi. Pidät ja opetat hänet tavoillesi. Sinä itse olet se kakkonen etkä mikään ykkönen. Sanoit että ukko harrastaa kanssani lahnaseksiä.Ole hyvä vain nyt saat miehen omksesi.
Mielestäni vaimolle kertomiseen ei tarvita mitään yleviä moraalisia syitä. Jokaisella ihmisellä on oikeus selvittää ainakin omaa elämäänsä koskevat sotkut. Vaikka olen itse petetty vaimo, mielestäni kakkosenkin kannalta kertomisen syyksi riittää se, että asia saadaan jotenkin selvitettyä. Suurin osa ihmisistä haluaa tietää puolisonsa pettämisestä, vaikka poikkeuksiakin on. Mielestäni kertomiseen tai kertomatta jättämiseen ei liity se, että mieshän on suurin syyllinen ja hänen kuuluisi vaimolleen kertoa. Tottakai se on niin.
Naimisissa olevalla tuttavallani oli avioliiton ulkopuolinen suhde tuntemaani naiseen. Suhde loppui ja vaimo ei tiennyt. Naisystävä eli toinen nainen löysi vapaan miehen ja heillä alkoi vakava suhde. Jotenkin tuon naimissa olevan miehen vaimo sai tietää jo loppuneesta suhteesta, josta oli siis pari vuotta aikaa. Hän soitti vihan vimmassaan ensi reaktiona toiselle naiselle ja uusi miesystävä kuuli asian. Lopputulos oli se, että tuon toisen naisen miesystävä ei kestänyt paljastunutta juttua, koska naisystävä ei ollut sitä hänelle kertonut. Ehkä juttu oli miehelle jotenkin vaikea hyväksyä, kun kaikki osapuolet pyörivät samassa tuttavapiirissä. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että kaikkien -myös kakkosen -kannalta olisi ollut parempi, jos tuo avioliiton ulkopuolinen suhde olisi kerrottu vaimolle viimeistään, kun se loppui. Kaikki olisivat päässeet jutun yli tavalla tai toisella ja ainakaan tässä tapauksessa kertomatta jättäminen ei asiaa parantanut.
minua? En ole missään vaiheessa sanonut että mieheni harrastaa kanssani lahnaseksiä???!!!
Hauska termi sinänsä... Mutta kumpi meistä olisi se lahna? :)
kyllä kenenkään suhteita...
No, se millä mielellä esim kakkosena kerrot asian vaimolle vaikuttaa ehkä tapaan jolla sen kerrot. ? Vai olenko väärässä. Siksi niitä motiiveja kannattaa miettiä ennen kuin asian kertoo. Jos kakkonen haluaa vain kostaa miehelle, voi asian tulla kertoneeksi melko ikävilläkin tavoilla... Esim haukkumalla vaimon, joka ei ole voinut (?) miestään itsellään pitää ja kehumalla kuinka hyvää seksiä teillä oli! Mutta jos kerrot sen kuin nainen naiselle (?), jotta toinen saisi sitten miettiä mitä tulevaisuudeltaan haluaa, saattaa tapa olla hieman mukavampi. Tai sitten olen väärässä. En tiedä. Mutta miksi kakkosen tarvitsisi kertoessaan asiasta loukata vaimoa yhtään sen enempää kuin pelkkä tieto miehen pettämisestä jo itsessään aiheuttaa?
MIetin että jos toinen on lahna ja toinen hauki .. mitäs se sitten on?
Onko se sitten fisuseksiä? :))
Vai sekakalakeittoa? *aivan äimänä*
;))
Kun itsekin on vihainen, niin on todella vaikea poistaa yhtälöstä jonkinlaista kostonhalua, halua näpäyttää, rankaista... Tuntuu niin epäreilulta, että mies selviää sähellyksistään kuin koira veräjästä.
Mutta silti on takaraivossa ajatus, että vaimollakin olisi "oikeus" tietää miehensä linjavedoista. Toisaalta tiedän, että mies rakastaa vaimoaan ja perhettään. Ja varmaan vaimo miestään. Milläs oikeudella minä sitten menen siihen väliin mestaroimaan. Olenhan itse osasyyllinen koko soppaan.
Jos nyt jollain tavalla edesautan miehen puuhien paljastumista, mistä otan vastuuta: Ihmisten valtavasta mielipahasta, pilalle menneestä suhteesta, elämästä, avioerosta? Aika iso kakku. Itsehän menetin tässä "vain" luottamuksen ystävään ja koko ystävyyden. Jos seksisuhdetta nyt tällaisella sanalla voi kuvata.
Uskoisiko vaimo edes, jos kertoisin? Vai katsoisiko vaan, että siinä katkera rakastajatar nyt tilittää ja yrittää tuhota heidän suhdettaan? Mies on kuitenkin aika hyvä puhumaan ja pystyy valehtelemaan silmää räpäyttämättä.
Tottakai olen vihainen. Ja kun on vihainen, ei pidä tehdä mitään hätiköityä. Tällä hetkellä yritän edelleen painostaa miestä itse selvittämään sotkunsa ja kertomaan vaimolle. Mutta tuskin kertoo...
Hurjaa! Kai toi menee jo hieman "sen erikoisemman" seksin saralle...
Mikä ettei vois tietty kokeilla : )
tuolla miehellä on selkärankaa kertoa vaimolle.
Niin, vaikeaa on kun miettii niitä seurauksia mitä asian paljastaminen saa aikaiseksi. Ja rankkaa ottaa "vastuuta" asiasta. Vaikka eihän sinun sitä vastuuta tarvitse kokonaan itsellesi ottaa! Mies viime kädessä selvittäköön sotkunsa!
Uskon, että mies voi rakastaa vaimoaan (?) ja vaimo varmasti rakastaa miestää. Voisi jopa olla ainakin aluksi sitä mieltä, että sinä valehtelet tai että ei olisi edes halunnut tietää koko asiaa. Mutta... loppujen lopuksi voisi kuitenkin asiaa käsiteltyään olla "ihan tyytyväinen" että sai tietää sen.
Jos sinun on vaikeaa kohdata vaimoa silmästä silmään, niin kirjoita kirje. En tiedä oliko huono ehdotus?
Asiassa on monta juonnetta. Seksisuhteen alkuvaiheessa lupasin miehelle lojaalisuuteni eli että en käräytä vaimolle. Sitäkin lupausta on vaikea rikkoa. Mies kyllä kasvoi tässä vuosien varrella turhan ahneeksi. Seksi sujui meillä, hänen oli helppo sitä saada - jos vain aikataulut osuivat kohdalleen.
Kun vuosikausia kaikki menee hienosti, niin ehkä sitä tulee varomattomaksi ja huolimattomaksi. Ajatusmaailmakin kieroutuu. Mies varmaan aika lailla vilpittömästi ajatteli, että tämähän on kuitenkin vaan seksiä ja hyvä saavutettu etu. Kaksi naista käytettävissä. Ja kun meinasi sivunaisensa menettää, niin vähänhän siinä voi sitten puhua pehmoisia suhteen tärkeydestä ja merkityksestä... Naiset tykkäävät. Ja seksipalvelu toimii.
Joten olen aika syvällä itsekin tässä sopassa. Kaikkea muuta kuin syytön osapuoli. Vaimo taitaa olla ainoa syytön - ja hänen niskaansako tämä sitten pitäisi kaataa. Mutta jotenkin en saa ajatusta päästäni, mitä jos olisin tuossa vaimon asemassa ja en saisi tietää koko juttua... Mitä jos homma paljastuukin vahingossa vasta vuosien päästä? Onko hänellä ollut sitten ansaittuja hyviä lisävuosia elämässään vai romuttuuko kaikkien onnellisten vuosien arvo? Jos hän ei saa koskaan tietää, mikään ei loukkaa häntä. Mitenkään.
lupauksia ei tarvitse pitää, koska hänkään ei ole lojaali ja pidä lupauksiaan.
Voin sanoa, että vaikka juttunne tulisi vasta vuosien päästä vaimon tietoon, olisi tämä vaikeaa hänelle. Aika ei paranna tilannetta yhtään, vaan pikemminkin vaikeuttaa, koska valhetta on ollut liian pitkään.
Kaikki mitä nyt teette tai teitte hänen seläntakana loukkaa häntä, vaikka toista väität. Voi olla niin, että hän ehkä tietää, kuten itse tein, vaikka ei sano mitään ennen kuin saa miehensä ja sinut käräytettyä. Se valitettavasti vain on joskus vaikeaa, mutta ole huoleti kaikki paljastuu aikanaan.
ei loukkaa... Mutta, olen aivan varma, että vaimo saa jotenkin tietää asiasta jossakin vaiheessa. Ja mielummin nyt kuin vuosien päästä, jolloin todellakin kaikki edellinen ja aikaisemmin eletty tuntuisi petokselta ja valheelta ja hukkaan heitetyltä ajalta. Usko minua, tiedän suurin piirtein asian!
Nyt tuntuu, että en uskalla puuttua toisten ihmisten elämään "käräyttämällä" miestä. Toivon, että mies miettimisen jälkeen taipuisi itse siivoamaan omat sotkunsa vaimonsa kanssa.
Olisi niin helppoa kun voisi lähettää etälukulaitteen lukemaan vaimon ajatukset - mitä hän on tällaisista tilanteista mieltä. Nyt ei kyllä taida aavistaakaan, koska muutoin hän osaisi kyllä ottaa yhteyttä.
Miten te, selvisittekö miehesi kanssa sivusuhteesta parina?
Sain tietää asiasta n. kaksi vuotta sitten. Mikään ei ollut varmaa mielessäni pitkään aikaan. Enkä tiedä onko koskaan. Olemme käyneet läpi helvetin, oikeasti. Kannattiko? Toivon niin. Pitkään ajattelin, että ero on ainoa oikea vaihtoehto. En kuitenkaan halunnut tehdä niin isoa päätöstä hetkessä ja suutuspäissäni. Takana kuitenkin oli reilusti yli 10v naimisissa, kaksi lasta ja miljoonia yhteisiä kokemuksia.
Tällä hetkellä elämme edelleen yhdessä, ja olemme vaiheessa, jossa annamme elämän viedä (jos ymmärrät) ja katsomme mitä tapahtuu. En koe, että tämänhetkinen elämäni menisi hukkaan, päinvastoin, kasvan ja kasvamme koko perhe monella taholla ja toivottavasti vahvemmiksi. Ainakin olemme monta kokemusta "rikkaampia".
Jos sitten tulevaisuudessa päädymme eroon, tulee se varmasti olemaan helpompi kestää ja käsitellä kuin olisi ollut silloin kaksi vuotta sitten.
Kuten sanoin, en enää vihaa, olen antanut anteeksi, mutta unohtaa en voi kai koskaan. Vieläkin ihmettelen miksi niin tapahtui ja tavallaan olen katkera niistä kuukausista, jotka mieheni oli suhteessa kakkoseen. Mutta olen oppinut paljon itsestäni ja suhteen hoitamisen tärkeydestä, en enää pidä mitään itsestään selvänä.
Rakkautta löytyy edelleen, ilman sitä emme kai yhdessä olisikaan. En tiedä voitko ymmärtää, voiko kukaan, jos sanon, että niin kamalaa kuin kaikki olikin, en kuitenkaan antaisi mitään siitä pois.
Elämänhaluni on palannut, se on kai tärkeintä, samoin se, että olen uudelleen oppinut rakastamaan itseäni, pitämään itseäni tärkeänä ja arvokkaana.
Toivon, että sinulla menisi kaikki....hyvin. Teillä kaikilla, niin kuin pitääkin, mitä se sitten onkin.
... että pääsitte tilanteesta "voittajina" eteenpäpin. Tämän minun lainamieheni pitäisi lukea kertomuksesi. Uskon vahvasti, että miehen ja hänen vaimonsa suhteessa on rakkautta, joka kantaisi tämän sivusuhteen paljastumisen yli. En tiedä mitään heidän parisuhdeongelmistaan, puutteista/haasteista miksi niitä sitten haluaa kutsuakaan. Kuulun siihen koulukuntaan, joka uskoo kuitenkin, että "täysin" onnellisessa parisuhteessa ei viritetä sivusuhteita.
Mutta en uskalla ottaa sitä vastuuta paljastamisesta. Mutta ihmettelen myös miten mies jaksaa tällainen salaisuus kontollaan, vaikka nyt tiukasti pitäytyisinkin lupauksessani olla käräyttämättä. Itse en pystyisi siihen. Olisin niin vellihousu, että paljastaisin partnerille salaisuuteni. Ironistahan on, että itse joskus aikoinaan petin vahvassa humalatilassa. Ja se parisuhde päättyi siihen. Olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että jos suhteessa olisi ollut voimaa ja potentiaalia, ei se siihen olisi kaatunut. Tosin yhden kerran kännisählääminen, jossa kukaan ei edes kyennyt seksiin, ei oikein ole verrattavissa vuosia kestäneeseen sivusuhteeseen...
Teillä oli perustat kunnossa - ja hienoa, että täällä palstoilla saa lukea myös onnellisista lopuista!
ihan oikeasti voida keskustella asioista ja sen monista puolista, asiallisesti. Kiitos sinulle ja niille muille, jotka ovat niin tehneet.
Sanoin jollekkin kakkoselle, että katsomme samaa asiaa, vain eri kantilta. Silti voimme olla samaa mieltä monista jutuista. Ja vaikka olisimme eri mieltä, voi toisen näkemystä kunnioittaa. Ja vaikkapa antaa sille toiselle uutta ajattelemisen aihetta omilla mielipiteillä :)
Ihan oikeasti toivon, että tilanteenne saisi jonkinlaisen selvyyden. Tuossa käymisen tilassa se tuskin tuottaa tyydytytstä kenellekkään?
Sille miehelle toivoisin järkeä ja sydäntä... Sinulta niitä tuskin puuttuu!
Tämä on ollut hyvä keskustelun pätkä. Olen aina välillä käynyt tällä forumilla - etsimässä vastauksia, joita lainamieheltäni ei ole saanut puristettua. Iso kysymys on miksi: miksi hän riskeeraa niin paljon niin vähän takia? Meidän seksimme on ollut tavanomaisen hyvää, ei taivaita räjäyttävää.
Jokainen katsoo asioita omasta näkövinkkelistään ja peilaa niitä omiin kokemuksiinsa elämässä. Ei ole olemassa yksiä totuuksia. Hyvin useassa keskustelulinjassa se unohtuu. Toinen nainen on huora, pettäjä läpensä paha ja ykkönen katkera akka. Mutta ei mikään ole niin yksinkertaista. Asiallinen mielipiteiden vaihto on täällä harvinaista. Mutta ymmärrän myös sen tuskan (ykkösen, kakkosen ja pettäjän osalta), joka estää asioiden rauhallisen pohtimisen.
Tämä keskusteluketju antoi itselleni paljon miettimistä. En tiedä jäinkö koko episodin ainoaksi kärsijäksi: mies pääsee pälkähästä, vaimo ei koskaan saa tietää. Ja itselleni jää sanoinkuvaamattoman tuskanen olo - henkisesti ja fyysisesti. Ja olen varmasti surkean oloni ansainnut. Silti lainamiehellä ja minulla oli myös hyviä hetkiä, joita en halua unohtaa.
Mutta järkeä ja sydäntä minulla ei ole ollut oikeassa kombinaatiossa.
joka pettää, ei omasta aloitteesta tunnusta koskaan. Ei edes silloin, vaikka itse teosta kiinni jäisi.
Vaimo voi aavistaa ja luultavasti tämän tekeekin, mutta aina ei ole helppoa heti järjestää asioita niin, että pystyy käräyttämään puolisonsa. Tämä aika on se kaikista pahinta, kun tietää toisen pettävän ja ei voi tehdä mitään toisen jatkuvasti valehdellessa.
Luultavasti vaimo odottaa ja kerää "aineistoa", jonka jälkeen käräytys käy ja ukko välittämästi kiertoon, kuten meillä.
Ensimmäisen suhteen voi antaa anteeksi, jos toinen katuu. Kuitenkin kuten meillä kävi katumuksesta huolimatta näitä huoria löyty joka sormelle, joten lähtö laskenta alkanut. Takas en ota vaikka maksettas
riippuu nimen omaan tämän pettäjän seuraavista teoista. Mikäli hän jättää toiset naiset jäätyään kiinni, niin miksi liitto ei onnistuisi. Valitettavasti vain tällaiset ihmiset, jotka lähtevät pettäjän tielle, ovat niitä selkärangattomia, jotka eivät koskaan osaa olla uskollisia.
Tämän vuoksi usein liitos särkyvät sen toisen pettämisen kohdattuaan. Kukaan ei enää anna toista kolmatta mahdollisuutta muuta kuin harvoin ja sekin on turvaa, nyt todennut.
Suhteessa ja liitossa ei tarvi olla mitään vikaa, vaikka toinen pettää. Se sinun pitää ehdottomasti tietää, koska et ole muuta kuin hupia ja jännitystä tällaisille pettureille
Minua on aina ihmetyttänyt tämä fraasi: "Onnellisessa parisuhteessa ei ole sivusuhteita." Mikään parisuhde ei voi säilyä vuosikausia "onnellisena" ilman kriiseja. Parisuhteessa on kuitenkin kysymys kahden erilaisen ihmisen muodostamasta liitosta. Ihmiset kasvavat liitossa yhdessä ja erikseen. Sivusuhteet tuntuvat tulevan aina tällaisen kasvun aikana. Ja tietysti samaa kasvua tapahtuu myös niissä pitkään jatkuneissa sivusuhteissa.
Meillä mies kertoi minulle suhteestaan ja nyt ollaan tilanteessa, jossa en osaa sanoa mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Olemme molemmat kasvaneet ja siis parisuhteen tilannetta pitäisi jotenkin päivittää. Toki olisin halunnut, että mies olisi keksinyt jonkin muun tavan herätellä, mutta tilanne on kuitenkin nyt tämä ja tästä olisi päästävä eteenpäin.
Olen itse ollut aina sitä mieltä, etten halua muun kuin miehen kertovan, jos hän minua pettäisi. Jos en tietäisi tilanteesta itse, olisi äärimmäisen julmaa toiselta naiselta "kostaa" kärsimänsä vääryys kaatamalla kaikki paska vaimon päälle. Mies siinä syyllinen on ja sille voisi mielestäni kostaa muillakin tavoilla, jos siihen näkee tarvetta.
Olet varmaan ihan oikeassa, että onnellisissakin parisuhteissa petetään. Mutta hain kyllä lähinnä sitä, että jotain siitä puuttuu, mitä elämässä tarvitsee: jännitystä, adrenaliinia vereen, itsetunnon pönkitystä, enemmän tai erilaista seksiä. Jotain uupuu. Oma lainamieheni näyttää olevan täysin tyytyväinen parisuhteeseensa. Mutta en koskaan - näiden vuosien aikana - saanut mitään järjellistä selitystä hänen sivusuhteen tarpeelleen. Seksiin, se ilmeisesti liittyy... Vaimoa ei käsitellä keskusteluissa eikä haukuta. Tämä kuului tämän sivusuhteen säännöstöön.
Itse olen monta kertaa miettinyt mitä tapahtuisi jos kertoisin vaimolle. Olen kuitenkin myös miettynyt miksi tekisin sen jos tekisin ja todennut että se olisi itsekkäistä syistä. "Kakkonen" ei kyllä selviä koskaan voittajana tilanteesta jos menee kertomaan vaimolle, ei koskaan.
Kaikkein pahinta on tavata näitä tietämättömiä vaimoja. Silloin tuntuu että pitäisi sanoa jotain, edes antaa pieni vihje, mut se ei vaan kannata. Sen olen huomannut niin monen petetyn vaimon asenteesta esim. täällä keskustelupalstoilla. Kaikki on aina "kakkosen" vika. Omalle kullalle saatetaan antaa anteeksi ja sitten voidaan yhdessä haukkua sitä toista naista. Kaikki haluaa tietää, mut ei siitä kiitosta saa jos menee kertomaan. Se nyt on selvä ettei kukaan tunne kiitollisuutta sellaista ihmistä kohtaan siinä tilanteessa, enkä ole edes mitään kiitosta vailla. Mutta kun tietää että paskan saa palkaksi on turvallisempaa jättää kertomatta.
Toinen hyvä syy jättää kertomatta minun kohdalla oli yhteinen tuttavapiiri. Porukassa kaikki tietää ja porukan sisällä voidaan ihan vapaasti puhua asiasta, mutta porukan ulkopuolelle ei KOSKAAN mennä kertomaan. Kukaan ei tee sitä. Jos joku erehtyisi niin tekemään ja jäisi siitä kiinni, hänen nimensä löytyisi välittömästi mustalta listalta. En ole valmis joutumaan mustalle listalle jonku vieraan ihmisen takia.
Oikeassa olet siinä, että varmasti saisit ensin vaimon vihat myös itsesi päälle. Niin minäkin ensin reagoin. Paitsi että olin myös vihainen miehelleni ja molemmat saivat vihasta osansa.
Oikeassa olet, minäkin haukuin aikani kakkosta ja olisin voinut "tappaa" hänet. En kokenut kiitollisuutta siitä, että hän kertoi minulle suhteesta. Mutta... Nyt olen tajunnut, ettei syy kokonaan ollut kakkosessa. Vaikka hän tiesikin mieheni olevan naimisissa. Nyt olen kiitollinen siitä, että asia paljastui. Hyvä, että hän kertoi minulle. Tosin tapa olisi saanut olla erilainen.
Enää en tunne vihaa häntä kohtaan, joskaan en hänestä mitenkään pidäkkään. Tuo viha kuuluu asiaan jonkin aikaa. Mutta aikuisen, terveen ihmisen pitäisi kyllä osata käsitellä asiaa. Eikä siihen vihaan ja katkeruuteen edes kannata jäädä, vie liikaa voimia.
Tuo yhteinen tuttavapiiri on sitten eri juttu, ja jo hankalampi... Toisaalta, petoksilla on kuitenkin tapana paljastua, tavalla tai toisella, jossakin vaiheessa. Sinä voit itse ehkä määrätä koska se tapahtuu.
selvitä voittajana, kun ensin nussit toisen miestä?
Olet törkeä. Kaikilla vaimoilla on oikeus kuulla mitä hänen "rakas" miehensä touhuaa, koska luultavasti nämä vaimot jo sen aavistavat, mutta eivät muutoin saa sitä tietää, kun vasta paljon jälkeen päin ja tämä jos jokin on paha asia.
Totuus tulee ennemmin tai myöhemmin tietoon usko huviksesi.
t. Kokemusta löytyy...
Minunkin mielestäni vaimoilla pitäisi olla oikeus tietää, mutta ei se ole mun asia sitä niille kertoa. Mitä mun pitäis sanoa?
-Moikka vaan! Mä oon muuten sun miehen salarakas. Juu, ihan varmasti.
Missä se muuten se raja menee? Milloin te vaimot haluaisitte tietää asioista? Missä vaiheessa? Mä aloin miettiä sitä asiaa. Mun tapauksista toisessa kaikki eteni todella nopeasti ja toisessa pikkuhiljaa hiipien. Eli en edes itse oikein osaa päätellä missä vaiheessa suhde muutui pelkästä ystävyydestä joksikin muuksi. Vaikea määritellä tarkka raja. Kertokaa ihmeessä mikä teidän mielestä on pettämisen raja. Mielellään mahdollisimman konkreettisesti.
Tuosta totuudesta vielä sen verran että mua ei haittaa pätkääkään vaikka tuleekin tietoon. En mä ole ketään pettänyt ja jos vaimo haluaa avautua, ni siitä vaan. Omaa aikaansa vain hukkaan heittää jos ei ymmärrä että syypää on oma mies.
siis jos paljastuu tai ei. Okei. Ja olet myös valmis vaimon "avautumiseen". Hyvä niin. Toivottavasti olet valmis myös siihen vihaan jota vaimo aluksi sinua kohtaan tuntee. Luulen, että aikuisena ihmisenä ymmärrät miksi. Ja uskon, että sinä hänen asemassaan käyttäytyisit samalla tavalla.
Varmasti vaimo ajallaan tajuaa, että suurin syypää on mies. Aluksi sinä kyllä olet hänen mielessään myös syyllinen.
Uskon myös, että tajuat että "moikka olen sun miehes salarakas" ei välttämättä olisi hyvä aloitus, jos sinä haluaisit asian vaimolle kertoa.
Siitä rajasta. Minulle helppo määritellä. Toiselle raja saattaa olla toinen. Eli, jos teen vastakkaista sukupuolta olevan kanssa jotain sellaista, jota en miehelleni voisi kertoa, on se pettämistä. Ystävyys on eri asia. Sen konkreettisemmin en osaa asiaa sanoa.
Tärkeintä kai on, että sinulla itselläsi on puhdas omatunto ja käyttäydyt sen moraalikäsityksen mukaan, joka sinulla on?
Mä en ikinä, IKINÄ syyttäisi sitä toista naista. Se toinen nainen ei ole mulle mitään velkaa. Jos mies on valmis menettämään mut jonku toisen naisen takia, se on miehen päätös. Eikä tulisi mieleenkään syyttää toista naista perheen rikkojaksi. Kyllä kunnon mies kantaa vastuun omasta perheestään, eikä syyttele rakastajatartaan kun käry käy. Toinen nainen on usein myös uhri. Itse en koe olevani, mutta monessa tapauksessa on.
Niin siitä rajasta... Sun on helppo määritellä, juu. Nyt täs on vain se tosiasia et mun on hieman vaikea ajatella sitä asiaa samoin kuin sinä koska olen sinkku, enkä siis petä ketään. Mun tehtävä on kuitenkin monen "ykkösen" mielestä huolehtia ettei heidän miehensä petä. Tämä aiheuttaa ihan selkeitä ongelmia. Miten minä voin tietää mikä miehen mielestä on pettämistä tai hänen vaimonsa, tai siis kenen mielipiteen mukaan mun sit pitäis toimia??? Kuten sanottu ei ihan yksinkertaista. Se mikä vaikuttaa ystävyydeltä voi muuttua sekunnin murto-osassa joksikin aivan muuksi. Minulla on tietty käsitys siitä mikä minun mielestä on pettämistä, mutta kun minä en ole se pettäjä enkä se petetty niin ne ei oikein oo samat rajat.
Voiko pelkkä puhe olla pettämistä? Entä jos tanssii hitaita? Suutelee toista? Nukkuu samassa sängyssä? Tekstiviestit? Puhelut? Tapaamiset? Katseet? Tämä ei ihan oikeesti ole niin mustavalkoista "kakkosen" näkökulmasta. En tiedä mitä he ovat sopineet näistä asioista. Ehkäpä vaimokin tekee näitä kaikkia jonkun miehen kans, se on kun ei todellakaan tiedä. Siksi on kohtuutonta vaatia ulkopuoliselta enemmän kuin omalta puolisoltaan. Tai edes samaa.
Omasta mielestä esim. seksin harrastaminen ei välttämättä ole pahin tapa pettää. Minua ainakin loukkaisi enemmän jos mies tapailisi jotain toista naista avoimesti, mutta minulta salaa. Se että kaikki muut tietäisi asiasta. Jos miehellä oikeesti olisi ns. romanttinen suhde toiseen naiseen.
ettet voi tietää toisten rajoista ja käsityksistä siitä mikä on pettämistä ja mikä ei. Silläpä sinun ei tarvitse huolehtia sen miehen moraalista. Hän huolehtikoon siitä ihan itse. Ja jos mies on niin idiootti ettei tiedä mikä hänen vaimonsa mielestä on pettämistä ja perustelee pettämisensä sillä (siis ettei käsittänyt tekonsa olevan loukkaavaa/väärin), niin se on miehen tyhmyyttä. Jos kakkosta mietityttää tekevätkö he miehen kanssa nyt jotakin väärin, voihan sitä mieheltä kysyä, että mitähän vaimosi olisi tästä mieltä (olettaen että kakkonen tietää miehen olevan naimisissa/suhteessa). Jos taas kakkonen ajattelee, ettei vaimon mielipide kuulu hänelle mitenkään, niin sitten se on kakkosen oma moraalinen kanta asiaan. Eli pointtini oli, että jokainen käyttäytyköön oman moraalisen (omatuntonsa) kantansa mukaan.
Uhrin asemasta. Niin, jos kakkonen ei tiedä miehen olevan naimisissa ja se esim selviää vasta ajan päästä, kakkonen on uhri. Mutta jos kakkonen tietää olevansa ukkomiehen kanssa tekemisissä, niin uhri käsitys on jo vähän kyseenalainen. Jos mies voi sujuvasti valehdella vaimolleen olevansa uskollinen, voi hän ihan yhtä sujuvasti valehdella kakkoselle olevansa eroamassa ja rakastavansa vain tätä, esim. Jos tuollaisen ukkomiehen puheita uskoo... No, tuossa tapauksessa vaimo on suurempi uhri kuin kakkonen. Kakkonenhan tietää ykkösen olemassaolosta, ykkönen ei kakkosen. On tietysti olemassa yhtä monta variaatiota asioista kuin on suhteitakin. Millaisessa tapauksessa sinä katsot kakkosen olevan uhri?
Jos mies syyttää kakkosta kun käry käy, niin hölmöksihän hän itsensä tekee! Ja tuo ykkösen syyttelyt, niin luulisin, että se on melko luonnollista. Harva nainen on niin vahvoilla tuollaisessa tilanteessa, etteikö hän yhtään syyttäisi kakkosta?
Olen tavallaan samaa mieltä, ettei seksi ole sitä pahinta pettämistä. Pahinta kait on se, että puolisoni rakstuisi toiseen naiseen, aivan oikeasti ja palavasti ja sitten siinä suhteessa oleva seksi. Ns. Rakkausseksi. Se, että joku muu tietäisi asiasta ennen minua ei ole se pahin asia. Aina joku tietää ennen minua... Melko usein paljastuu, että yllättävän moni.
"Uhrin asemasta. Niin, jos kakkonen ei tiedä miehen olevan naimisissa ja se esim selviää vasta ajan päästä, kakkonen on uhri"
Noin kävi juurikin minulle. Mutta sitä en tiedä ajattelinko että olen uhri. Kun asia selvisi minulle se tuntui todella pahalta. Monestakin syystä.
Ja tiedä uskallanko edes kertoa, mutta olen itse aikoinaan ollut myös "ykkönen ja petetty".
Ehkä tästä syystä ajatusmaailmani on hivenen erilainen kuin muilla ykkösillä ja kakkosilla.
Että sinulla on jotain siellä taustalla! :)
Siksi kai ajatuksiesi luonne.
Siis ymmärrän nyt paremmin miksi sinusta tuntui pahalta, monestakin syystä.
:) onhan sitä ... kaikkea saanut kokea ja tuntea ja oppia ja vaikka mitä.
Voin sanoa että ero ei ole lopulta kamala ratkaisu. Vaikka sitä vastaan aikoinaan taistelin ja yritin ymmärtää ja luottaa uudestaan. Meillä vaan mies ei ollut siinä samoilla linjoilla. Joten omaksi ja lasten eduksi oli meillä erota. Ja varmasti miehenkin.
Sen asian kanssa sinuiksi pääseminen vei aikansa. Sanotaan että noin puoltoista vuotta. Kyllä siihen mahtui niin vihaa kun katkeruutta. Se vaan jokaisen täytyy käydä läpi. Sitä selviää hengissä vaikka kipeetä tekeekin.
Mutta siihen vihaan ja katkeruuteen ei saa jäädä rypemään. Koskaan ei tule unohtaan, mutta niiden kanssa oppii elämään ja ne menettää sen suurimman merkityksensä kun elää elämäänsä eteenpäin.
Tänä päivänä voin sanoa että olen onnellinen siitä että erosin aikoinaan. Ja edelleen uskon ja katson positiivisesti eteenpäin.
Nyt on taasen aivan uudet ns. ongelmat :).
Ainakin voi sanoa että eletty on :).
En epäile etteikö mies tietäisi missä kohti hänen rajansa menee, mutta ei hän mielellään siitä minulle kerro, sehän pilaisi koko jutun. Olen kyllä kysynyt miehiltä mitä vaimo sanoisi ja ymmärtääkö kuinka paljon asia voi loukata vaimoa jne. En mä mikään täysin tunteeton ihminen ole, vaikka sen leiman helposti saa kun kertoo olevansa kakkonen. Kukaan minun ystävä/perhepiiristä ei oikeestaan ole edes moittinut minua asiasta. Lähinnä varoitellut että voi itsellä palaa siivet. Kun olen ottanut vaimon puheeksi toinen miehistä sanoi että ero on tulossa joka tapauksessa. Jossain vaiheessa sanoi myös vaimon lähteneen toisen miehen kanssa. En kuitenkaan ole syntynyt eilen joten en ihan ostanut kaikkia selityksiä, mutta ei se ole helppoa. Enhän mä koskaan voinut olla ihan varma, pelasin kuitenkin varman päälle.
Sillä tavalla kakkonen on uhri että hänelle usein valehdellaan. Maalataan aivan toisenlainen kuva ap suhteesta, kerrotaan satuja jne. Rakastunut ihminen haluaa uskoa hyvää, aivan kuten vaimo haluaa uskoa että kaikki oli toisen naisen vikaa, kakkonen haluaa uskoa että miehen liitto voi huonosti. Onhan se vaikeaa uskoa että joku tekisi niin vaimolleen ilman mitään syytä. Siksi myös todella moni kakkonen on uhri.
Itse en tunne olevani uhri, vaikka minullekin näitä satuja on kerrottu, tai ainakin osa oli satua. Mä selvisin tilanteesta sillä että mä loin itselleni omat rajat. Enkä suostunut mihin vain. Mä vaadin selityksiä ja totuuksia. Mä en "soitellut perään". Mä asetin selkeän rajan sille kuinka paljon itsestäni annan miehelle joka asuu toisen naisen kanssa. Mies kyllä kunnioitti sitä rajaa, eikä se aiheuttanut ongelmia. Mies itse vaati minulta uskollisuutta, mutta tajusin hyvin äkkiä että se olisi ihan naurettavaa jos suostuisin sellaiseen. Moni kakkonen ei ole yhtä vahva, moni ei pysty sanomaan ei koska pelkää menettävänsä miehen. Mulle kävi lopulta niin että tiet erkani, eikä olla enää missään tekemisissä. En kuitenkan koe että olisin menettänyt mitään. Mies lupasi erota koska halusi minun kanssa naimisiin. Mä harkitsin asiaa tosissani, mutta totesin etten ole rakastunut kyseiseen mieheen, vain siihen huomioon jota sain häneltä. Tykkäsin hänestä enemmän kaverina. En olisi voinut vannoa rakkautta joten kieltäydyin toistaiseksi. Tapailin yhtä toista miestä ja mies sai tietää, sitten hän päätteli että olisi liian suuri riski jättää oma vaimo minun takia jos en edes voi sanoa että olen rakastunut häneen. Tavallaan aika säälittävä päätös, mutta ymmärrän kyllä. Kuka nyt haluaa tyhjän päälle. Ilmeisesti siinä vaimossa ei sitten kuitenkaan ollut niin paljon "vikaa" kun se taas kelpasikin. Olen tavannut vaimon ja hän vaikutti todella rakastuneelta ja ihaili miestään. Tavallaan säälitti mutta mitä se olisi auttanut jos olisin mennyt kertomaan hänelle kaiken? Nyt he voivat jatkaa yhteiseloa "onnelisina" kunnes mies taas päättää rakastua toiseen naiseen, tai ehkä kaikki menee hyvin. Kuka tietää. Mä seuraan mieluummin sivusta kuin vaimon asemasta mitä tämä mies seuraavaksi tekee.
pettämisen tielle osoittavat olevansa itse kykenemättömiä tekemään ratkaisuja, varsinkin jos kotona todella menee heikosti ja sen vuoksi pitää uusi suhde kyhätä kasaan.
Kaikkien kakkosien tulisi ymmärtää, että on paljon ja ehkä suurin osa liitoista vielä hyviä ja silti toinen menee ja pettää.
Tietenkin tämä pettäjä itse on syyllinen tähän, jos puolisolleen valehtelee. Kuitenkin teidän kakkosten on turha "pestä käsiä" siitä, että edesautatte tällaista pettäjää. Te siinä myös syyllistytte hänen perheen rikkoutumiseen, jos kiinni jäätte. Sitä asiaa ette voi painaa villaisella. Aivan turha on selitellä, että olette "vapaita" ym. Teillä pitäisi olla samanlainen moraali ja kunnioitus toisia kohtaan kuin muillakin ihmisillä eli toiselle ei saa aiheuttaa pahaa, kuten nyt teette petturin kanssa naidessa.
Kakkonen voi olla uhrikin, jos hän ei tiedä olevansa kakkonen. Mikäli kakkonen tietää alusta alkaen olevansa kakkonen, niin samalla hänen tulee varmasti tietää, että mahdollisesti häntäkin kusetetaan pitkässä juoksussa, kuten tämän petturin vaimoakin. Silloin ei voi sanoa, että kakkonen on kohdannut vääryyttä.
Nuo miehet lupailevat sitä ja tätä, että saavat sinut pysymään heidän matkassaan. Mikäli todella olisit valinnut noista jommasta kummasta, niin enpä olisi varma, josko sittenkään olisivat huolineet sinua, kunhan vain niin sanovat. Totuus on aivan toinen, kun sinulle kerrotaan.
Minä en voinut tietää siinä tilanteessa puhuiko mies totta vai ei. Enkä koe olevani mitenkään velvollinen hänen vaimonsa takia epäilemään joka asiaa. Epäilin kuitenkin montaakin asiaa, mutta lähinnä itseni takia. En voi mitenkään olla vastuussa toisen ihmisen teoista. Kyllä jokaisen täytyy pitää huoli itsestään. Jos jollain on mies joka pettää, mitä se hyödyttää että minä yritän sitä muuttaa tai estää? Pettäjä pettää joka tapauksessa. Tässä nyt vaaditaan vähän liikaa kakkosilta. Meidän pitäisi tietää aina kun mies valehtelee, mutta vaimo se vain kotona paistelee pullia onnelisena eikä tajua mistään mitään. Miettikääpä uudestaan.
Kukaan ulkopuolinen EI voi tulla ja rikkoa perhettä jos perheen aikuiset rakastavat toisiaan ja perhe on heille tärkeä. Jos perhe ja sen hyvinvointi on oikeesti tärkeitä, mies tai nainen ei lähde toisen kanssa sekoilemaan. Arvot ei ole kohdallaan jos niin tekee. Se on ihan sama kuin että sanoo terveyden olevan tärkeä asia ja polttaa kaks askia tupakkaa joka päivä. Se on pelkkää paskapuhetta. Vaikka mies puhuisi mitä totuus on kuitenkin se että kyllä sen toisen naisen kanssa oleminen, oli se sitten syystä mistä hyvänsä, on hänelle tärkeämpää kuin sen oman vaimon ja perheen hyvinvointi. Ei välttämättä se toinen nainen ihmisenä, mutta se hyvänolontunne tai muu mitä siitä saa itselleen. Jokainen voi joskus erehtyä ja etenkin humalassa tulee toilailtua ja välillä toimittua tyhmästi ja siksi voin vielä jotenkin ehkä uskoa että joku voi erehtyä kerran pettämään "vahingossa", mutta suhde toiseen ihmiseen on jo harkittua. Sitä on turha selitellä jälkeenpäin sanomalla ettei se merkinnyt mitään. Jos on valmis loukkaamaan perhettään jonkun asian vuoksi mikä ei merkitse mitään, arvostaa kyllä perhettään sitäkin vähemmän. Tosin se on vain selittelyä jota vaimot usein lopulta oman meilenterveytensä vuoksi haluavat uskoa. Kyllä se kakkosen kanssa oleminen jotain merkitsee. En väitä että kakkosnainen olisi tärkeämpi kuin ykkösnainen tai edes toisinpäin, koska tämä on yksilöllistä. Jokainen tapaus on erilainen. Mutta kyllä sen kakkosen kanssa oleminen on tärkeämpää sillä hetkellä koska sen vuoksi ollaan valmiita menettämään kaikki.
pettämistapauksista ykkönen on kuitenkin tärkeämpi kuin kakkonen, vaikka näin väität. Ei kakkoset merkitse siltikään näille pettäjille enempää kuin muutamaa panoa. Jos merkitsisivät, niin kyllä se pettäjä teidät muuten valitsisi ja jättäisi perheensä. Turha väittää, että nämä ovat lasten tai omaisuutensa vuoksi naimisissa.
Se jo osoittaa kantasi ja moraalisilaidan, että olet valmis olemaan ukkomiehen kanssa, vaikka tiedät hänen olevan varatun. Sillä ei ole merkitystä valehteleeko pettäjä sinulle eli ei, vaan se, että olet valmis rikkomaan pettäjän kanssa hänen liittonsa, oli se kunnossa eli ei. Sinulla ei ole oikeutta mennä toisten liiton väliin oli liitto millä mallilla tahansa.
Vaikka perhe olisi tärkeä ja rakas, voi silti toinen pettää. Hän ehkä etsii jännitystä ja sitä hupaa omaan elämäänsä, jota ei välttämättä kotoa saa, vaikka siellä olisi kuinka vaihtelevaa niin seksin kuin muunkin elämän saralla.
Kyse on siitä, että nämä pettäjät haluavat muiden ihmisten, ei siis läheisten pönkitystä egolleen, koska läheisten antama tuki ja huomio on liian tavallista ja sitä pitää kokeilun vuoksi hakea sinunlaisiltasi kakkosilta. Eihän sitä muuten tiedä, että vielä on vientiä tms.
Voin sanoa, että vaimot eivät oleta mitään,kuten sanot. He varmasti tietävät minkä vuoksi miehensä ovat menneet vieraisiin, mutta sinä et nähtävästi vieläkään ole sisäistänyt, että teissä kakkosissa on vain harvoja, joiden luona käydään rakkauden tai tunteiden vuoksi, yleensä pelkkä seura ja seksi riittää.
Nämä kakkoset, joiden luona pettäjä käy todella sen vuoksi, että rakastaa ja välittää tästä, saavat myös lopulta tämän pettäjän itselleen, eikä siten, että heidät lempataan vuosien kuluttua, kuten yleensä tapahtuu.
Sillä, että ollaan kakkosen kanssa ei ole mitään tekemistä sillä asialla, että kakkonen olisi mitenkään tärkeämpi. Ei se, että laitetaan perhe ja tulevaisuus vaakalaudalle, tule ensimmäisenä pettäjän mieleen sillä kerralla, kun teidän kanssa vehtaa. Vain se, että pääsee lakanoihinne ja se jännitys mitä sillä hetkellä kokee, merkitsee heille, ei muut asiat.
syy siihen että itse paljastin aviovaimolle suhteen oli se, että mielestäni mies pääsee yleensä näissä jutuissa kuin koira veräjästä, pettäen sekä ykköstä että kakkosta. Olisin ollut valmis jopa tapaamaan, Ajatuksena ei missään nimessä ollut saattaa miestä valinnan eteen. olin itse jo valinnan tehnyt mutta mielestäni vaimollakin on oikeus tietää etenkin kun mies on todella epärehellinen moneen suuntaan. Tällaisten kroonisten pettäjien suhteen pitäisi vaimojen ottaa homma haltuun, yleensä ko. miehet ovat loppujen lopuksi aikamoisia matoja ja lapasia.
mies pääsi vähemmällä ja kuin koiraveräjästä?
Sinä et ole näkemässä mitä siellä kotona tapahtuu ja puhutaan, kun petturuus on tullut tietoon. Sinulle sitä tuskin sanotaan, kuinka paha tilanne todellisuudessa siellä on.
Olen itse juuri kokenut toisen petturuuden ja muut ulkopuoliset eivät tiedä koko asiasta mitään, mutta mies on sitäkin enemmän saanut vihani ja haukkumiseni niskaansa. Hänen on vain ne kestettävä, jos aikoo liittoa jatkaa.
Voin sanoa, että suurimmassa tapauksista varmasti mies joutuu kokemaan yhtä paljon petettyään vaimoaan kuin te kakkoset ja varmasti vielä enemmänkin. Tuskin he teille sitä koskaan myöntävät