ollaan oltu erossa nyt taas 3,5kk poikaystäväni kanssa.. (eri maissa asutaan) onko normaalia että kun on näinkin kauan erossa, ettei aina tunne sitä rakkautta.. Aina tunnen sen kun ollaan yhdessä, mutta sitten taas kun palaan suomeen ja ollaan erossa niin se jotenkin hälvenee, vaikkakin hän kaikista tärkein minulle onkin, muttei ole sellasta suurta rakkauden tunnetta
onko normaalia
-tyttönen-
41224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jä välillä tuntuu ettei tää voi toimia, eikä mistään tuu mitään kun matka on niin pitkä ja harvoin nähään. kuitenkin kun ollaan yhessä tuntuu että yhessä me voidaan onnistua missä vaan! Rakkaus voittaa
Joo, itellä sama juttu oikeestaan.. Ollaan oltu parisen vuotta yhdessä ja siis ollan asuttu yhes ja eletty yhteistä elämää tää koko aika. Nyt ukko vankilas ollu 4kk, aluks oli tosi kova ikävä, mut enää ei tunnu ees se ikävä miltään.. Ja ei aina sitä rakkauttakaan! Sit tosiaan ainaku sit näkee ni se rakkaus jotenki "palautuu" ja muistuu mieleen miten tärkee ja ihana se onkaan ja tulee ikävä yhteistä aikaa.. Mut muuten normaalis arjessa ei oo kyl jotenkaa ikävä.. Oon aatellu, että rakastanko sit oikeesti sitä, kun ei oo sitä tunnetta koko ajan?! Ken tietää.. Kai se joskus selviää?! Mut kuitenkin, et oo ainoa!
En ole itse koskaan uskonut siihen, että rakkaus olisi jokin ylimaallinen tunne joka vain pysyy yllä vuodesta toiseen tai katoaa itsekseen ja sillehän ei muka sitten mitään mahda. Olemme oman poitsuni kanssa jutelleet tästä, että kun molemmilla on viikolla kiireisiä ja mielenkiintoisia hommia työhön ja opiskeluun liittyen, ei se ikävän tunne tule yleensä keksen päivän, illalla enemmänkin kun kaipaisi sitä halailua ja höpöttelyä. Meillä on siis "viikonloppusuhde" vaikka asummekin samassa kaupungissa, mutta elämäntilanteet ovat sen verran erilaiset että yhteiselo painottuu väkisinkin viikonloppuihin.
Sitten kun tapaa toisen ja pääsee taas sisälle niihin yhteisiin juttuihin, mukavaan halimiseen, jutusteluun ja toiseen keskittymiseen, tulee taas uskomattomia tunneaaltoja ja tuntuu aivan kauhealta erota maanantaiaamuna. Mutta viikolla sitten körötellään aika arkisissa tunnelmissa.
Luulen, että tuossa ei ole todellakaan kyse siitä, että rakastaminen loppuisi. Jos tulee toimeen omillaan niin ettei riudu unettomana kaikkia öitä, se kertoo enemmänkin siitä, että kyseessä on kahden sopivasti itsenäisen ja hyväitsetuntoisen ihmisen suhde. Se ei tarkoita sitä että olisi kylmä tai ei välittäisi.
Kyllä ne tunteet taas syttyvät kun pääsee toisen kkylkeen kehräämään. Ja kuten otsikkonikin jo sanoo, uskon siihen, että rakkauden ylläpysymiseen voi vaikuttaa teoillaan. Eräästä artikkelista (IS?) juuri luin, että kun suhde on väljähtänyt, voi huomaavaisten tekojen tekeminen palauttaa rakkauden tunteen, vaikka ei niitä tekoja tehdessään niin liekeissä siihen toiseen olisikaan.
Ihan turhaan murehdit. Rakkaus on tekoja ja vuorovaikutusta, sinä vaikutat oman suhteesi onnistumiseen itse. Ole iloinen siitä, ettet elä toisen ihmisen kautta eikä hän sinun kauttasi, vaan voitte nauttia elämästä myös itsenäisesti. Jos kaipaat kipinää eron hetkinä, mieti, voisitko ilahduttaa häntä esim. itse askarrellulla kortilla tai kirjeellä? Jo sellaisen tekeminen toista varten tuo hymyn suupieleen ja hänkin varmasti muistaa sinua ja tuntee väreilyjä sinua ajatellessaan:)
tämä piristi päivääni :)