Yritä kuunnella mitä en sinulle sano!
Älä anna niiden kasvojeni, joita Sinulle näytän,
petkuttaa itseäsi.
Minulla on tuhansia naamioita, eikä yksikään niistä
ole oma minäni.
Älä anna vetää itseäsi nenästä.Pyydän, älä anna pettää itseäsi.
Annan Sinulle vaikutelman, että olen varma.
Että nimeni on itseluottamus ja että
olen kylmän rauhallinen olemukseltani.
Että en tarvitse ketään.
Mutta älä usko minua. Syvällä sisällä on todellinen minäni:
hämmästynyt, pelästynyt ja yksinäinen.
Sen tähden luon naamion, jonka taakse voin piiloutua
ja joka suojaa minua katseilta, jotka tietävät totuuden.
Mutta juuri sellainen katse on pelastukseni.
Jos se merkitsee hyväkymistä, siitä seuraa kiintymys.
Ainoastaan se voi vapauttaa minut niiden muurien kahleista,
jotka olen itselleni rakentanut.
Pelkään, että sisimmäsäni en ole yhtään mitään,
että minulla ei ole yhtään mitään, mitä Sinä voisit haluta,
että Sinä voit huomata sen ja hylätä minut sen vuoksi.
Näin alkaa naamioleikki.
Keskustelen kanssasi.
Kerron aina kaiken, millä ei ole varsinaisesti merkitystä.
Mutta en mitään, mikä merkitsee kaikkea,
Sitä, mikä repii sisimpääni.
Ole kiltti, kuuntele tarkoin ja yritä kuunnella
juuri sitä, mitä en sano.
Haluaisin olla aito, välitön ja oma itseni.
Mutta sinun täytyy auttaa minua.
Sinun täytyy ojentaa minulle kätesi.
Joka kerta kun olet kiltti, ystävällinen ja rohkaiseva.
Joka kerta, kun yrität ymmärtää
kun todella välität minusta - silloin sydämmeni saa siivet.
Hyvin heiveröiset siivet - mutta kuitenkin.
Herkkätunteisuutesi ja sympatiasi sekä kykysi ymmärtää
voivat ainoastaan vapauttaa minut varjomaailmastani
ja epävarmuuden vankilastani.
Se ei tule olemaan helppoa Sinulle.
Mitä lähemmäksi tulet minua, sitä sokeammin lyön ehkä takaisin.
Mutta olen kuullut, että Rakkaus on vahvempi kuin paksut muurit.
Ja siinä on ainoa toivoni.
Pyydän: yritä repiä nämä muurit lujilla käsilläsi!
Mutta varovaisesti: -lapsen sydän on hyvin herkkä.
Kenties ihmettelet, kuka minä olen?
Olen muuan henkilö, jonka tunnet kovin hyvin.
Olen jokainen mies jonka tapaat,
jokainen nainen, jonka kohtaat.
Olen myös Sinä itse!
(Alkuperäinen kirjoitus julkaistu Vantaa Kaupungin henkilöstölehti Pyrstössä noin vuonna 1985 nimettömänä, joten copyrightit jollain tuntemattomalla henkilöllä.Anteeksi )
Älä anna niiden kasvojeni, joita Sinulle näytän,
petkuttaa itseäsi.
Minulla on tuhansia naamioita, eikä yksikään niistä
ole oma minäni.
Älä anna vetää itseäsi nenästä.Pyydän, älä anna pettää itseäsi.
Annan Sinulle vaikutelman, että olen varma.
Että nimeni on itseluottamus ja että
olen kylmän rauhallinen olemukseltani.
Että en tarvitse ketään.
Mutta älä usko minua. Syvällä sisällä on todellinen minäni:
hämmästynyt, pelästynyt ja yksinäinen.
Sen tähden luon naamion, jonka taakse voin piiloutua
ja joka suojaa minua katseilta, jotka tietävät totuuden.
Mutta juuri sellainen katse on pelastukseni.
Jos se merkitsee hyväkymistä, siitä seuraa kiintymys.
Ainoastaan se voi vapauttaa minut niiden muurien kahleista,
jotka olen itselleni rakentanut.
Pelkään, että sisimmäsäni en ole yhtään mitään,
että minulla ei ole yhtään mitään, mitä Sinä voisit haluta,
että Sinä voit huomata sen ja hylätä minut sen vuoksi.
Näin alkaa naamioleikki.
Keskustelen kanssasi.
Kerron aina kaiken, millä ei ole varsinaisesti merkitystä.
Mutta en mitään, mikä merkitsee kaikkea,
Sitä, mikä repii sisimpääni.
Ole kiltti, kuuntele tarkoin ja yritä kuunnella
juuri sitä, mitä en sano.
Haluaisin olla aito, välitön ja oma itseni.
Mutta sinun täytyy auttaa minua.
Sinun täytyy ojentaa minulle kätesi.
Joka kerta kun olet kiltti, ystävällinen ja rohkaiseva.
Joka kerta, kun yrität ymmärtää
kun todella välität minusta - silloin sydämmeni saa siivet.
Hyvin heiveröiset siivet - mutta kuitenkin.
Herkkätunteisuutesi ja sympatiasi sekä kykysi ymmärtää
voivat ainoastaan vapauttaa minut varjomaailmastani
ja epävarmuuden vankilastani.
Se ei tule olemaan helppoa Sinulle.
Mitä lähemmäksi tulet minua, sitä sokeammin lyön ehkä takaisin.
Mutta olen kuullut, että Rakkaus on vahvempi kuin paksut muurit.
Ja siinä on ainoa toivoni.
Pyydän: yritä repiä nämä muurit lujilla käsilläsi!
Mutta varovaisesti: -lapsen sydän on hyvin herkkä.
Kenties ihmettelet, kuka minä olen?
Olen muuan henkilö, jonka tunnet kovin hyvin.
Olen jokainen mies jonka tapaat,
jokainen nainen, jonka kohtaat.
Olen myös Sinä itse!
(Alkuperäinen kirjoitus julkaistu Vantaa Kaupungin henkilöstölehti Pyrstössä noin vuonna 1985 nimettömänä, joten copyrightit jollain tuntemattomalla henkilöllä.Anteeksi )
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miten joku voi kirjoittaa noin osuvasti