olen hajalla

Perheen kannalta!
Jos muuta vaihto-ehtoa ei ole!
Tee asia selväksi vaikkakin teillä menee muuten
ihan kivasti!
Kyllä kunnon mies tekee ratkaisun oikeaan suuntaan!
Ilmeisesti miehesi on hyvä isä ja selvänä
hyvä puoliso!
Kerro hyvällä,ettet kestä enää alkoholin
mukana oloa elämässänne ja joudut tekemään
ratkaisun jos tilanne ei muutu.
Tsemppiä koko perheelle!
Toivotaan parasta ja onnellista elämää jatkossa.

kuule ystävä olen aivan samassa tilanteessa kuin sinä mullakin 2,v tyttö ja poika 7.v.olen muutaman kerran yllättänyt hänet löytämällä jemmapulloja.eli olen antanut 2 kertaa mahdollisuuden mutta mitä vielä nyt löysin taas.enään en jaksa katsoa sivusta en jaksa puhua joten olen kirjoittanut ja mitään vastausta ei tullut joten taidan lähteä kiitään en JAKSA!!!!!!enkä varmaan enään ikinä usko suhteisiin niin hajalla olen itsekkin.on viina yks perkele!

Miksi aviomiehille toisinaan on työ tärkeämpi
kuin perhe.Tai kaverit.Tai kalja.Tai moni muu asia?
Minä luulen että viisainta on kysyä asiaa suoraan
ja keskustella asiasta avoimesti.Parisuhteen suuri
voimavara elää ihmisten kyvyssä avoimesti purkaa
tuntojaa ja tunteitaan.Ei riidellen,vaan keskustel-
len.Kipeätkin asiat pitää uskaltaa ottaa esiin.Ja
pitää muistaa että terveimmillään parisuhde on päivittäistä suvatsemista ja anteeksi antamista.Toisen hyväksymistä omana itsenään.
Rakkaus ei ole täudellisyyden kokemista,vaan inhimillisyyden hyväksymistä.

Alkoholin käytön lisääntymiseen oli ainakin itselläni ns. syy. Viime kesästä lähtien alkoholin käyttö oli runsasta. Ainakin Pe ja la iltana humalan puolelle lähes säännöllisesti. Lapset pystyin aina hoitamaan kuitenkin.
Vaimo huomautteli asiasta silloin tällöin, mutta se meni kuuroille korville. Syy juomiseen oli tyytymättömyys suhteeseen.
Uskon, että asian olisi vielä voinut korjata puhumalla, vaikka tilanne oli karannut siihen pisteeseen, että join kun oli tylsää. Mutta kumpikaan ei varsinaisesti keskustelua aloittanut, vaan asia jäi huomauttelun asteelle molemmilta. Ja huomauttelu lähinnä saa vastareaktioita aikaan. Minä motkotin kun tuntui että kaiken saa tehdä itse ja vaimo motkotti juomisesta.Vaimo oli todella poissaoleva kotona ollessaan, ei osallistunut tai tehnyt juuri mitään ja yleinen tyytymättömyys hänellä ilmeni mm. huutamisella lapsille ja minulle. Huutaminenkin nostaa vitutus määrää pikku hiljaa. Kuitenkin sanoi rakastavansa minua ja luonnollisti lapsia.
Nyt tilanne ratkeaa avioeroon. Vaimo on ihastunut/rakastunut toiseen mieheen ja on haluaa erota. Tai asumuseroon, mutta käytännössä sama asia. Ja pahimmalta tässä asiassa tuntuu se, että asioita ei edes yritetty korjata, vaikka itse olin siihen vielä valmis vaimon kerrottuaan uudesta suhteesta.
En tiedä johtuiko puhumattomuus rakkauden puutteesta. Omalta osaltani voin sanoa että ei. Oma veikkaus on että vaimo ei enää ns oikeesti rakastanut, vaikka sanoi/väitti että rakasti.

Eli viinan juontia ei voi käskeä lopettamaan. Jos rakkautta teillä riittää puolin ja toisin niin uskon että keskustelmalla asia voi vielä korjaantua, koska puhuminen voi olla paras keino löytää syy juomiseen ja sitä kautta sen vähentämiseen.
Ja sitä kautta onnelliseen perheeseen.
(Ja noita kahta viimeistä sanaa ei voi itkemättä kirjoittaa..)

Kyllä se vaan on niin että alkoholisti on aina alkoholisti.Siinä ei todellakaan auta vaikka olisi kuinka kiva vaimo ja mukavat lapset.Niin kauan kun alkoholisti ei ITSE omasta halustaan halua loprttaa juomistaan,ei se helvetti tule koskaan loppumaankaan.Itse tajusin vasta hiljan lopullisesti erota alkoholistista.Onneksi tyttäremme on vielä niin pieni.