Miten pärjää

Itse oon ollu parisen viikkoa aupairina, eikä koti-ikävä ole haitannu yhtään. Täällä on niin paljon uutta nähtävää ja kokoajan tekemistä. Tottakai oli supervaikeaa hyvästellä perhe ja ystävät, mutta kun pääsee reissun päälle niin ei sitä paljoa ajattele.
No, ite oon ollu vasta näin vähän aikaa täällä, ei voi tietää iskeekö ihan hirveä koti-ikävä. Todennäköisesti ei. Luulen että asiaan vaikutta perhe joka omalla kohdallani on ihan paras, sekä uudet tuttavat ja ystävät.
Täytyy muistaa että aina on mahdollisuus palata takaisin Suomeen jos siltä tuntuu, mutta kannatta aina kokeilla :)

Kaikesta selviää, niinhän se on. Oma koti-ikävä kesti kolme viikkoa, siihen malliin että se aika paljon pyöri mielessä. Tähän vaikutti moni asia, mutta samaa mieltä oon edellisen kanssa että perhe auttaa, jos sattuu saamaan hyvän. Jos taas huonon niin se voi asiaa pahentaa.
Sen ikävän kanssa kuitenki oppii elämään ja se muuttuu sellaseks kaipuuksi aika äkkiä. Niinku että aina se ikävä on olemassa, mutta se vaan muuttaa muotoaan eikä sitä enää niin usein ajattele. Yksi islantilainen ystäväni nuilta ajoilta lähti kotiin noin 1 1/2 kk:n jälkeen ja yhtenä painavana syynä oli ikävä kotiin. Tietty siihen vaikutti moni muukin asia, enkä tiedä tiedä ketään joka ois lähteny ihan vaan ikävän takia.
Mutta ei kannata sen takia jättää lähtemättä, kyllä siitä selviää ja se mikä ei tapa se vahvistaa!