Erosin muutama vuosi sitten. Suhde ei ollut suoraan helvetistä, mutta oli juttuja, joka tekivät elosta ajoittain sietämätööntä. Jossain vaiheessa päätin sitten lähteä, kun toinen osapuoli ei halunnut panostaa asioiden saamiseen oikealle tolalle.
Nyt parin vuoden sinkkuna olon jälkeen olen ruvennut pohtimaan, että teinkö sittenkin väärin. Jos silloin en olisi lähtenyt, olisin luultavasti edelleen samassa suhteessa. Asiat eivät olisi ehkä kovinkaan hyvin, mutta enpähän ainakaan olisi yksikseni.
Syytän siis itseäni ja on alkanut tulla ajatuksia yksinjäämisestä. Ja jonkinlaista masennustakin on ilmassa. Tämän sinkkuna olon aikana olen joutunut muutaman panomiehen vedätettäväksi ja fiilikset ovat sitten sen mukaisia. Tuntuu ettei mulla ole mitään arvoa.
Ja mitäpä tämäkään jossittelu tässä auttaa.. Huoh..
Nyt parin vuoden sinkkuna olon jälkeen olen ruvennut pohtimaan, että teinkö sittenkin väärin. Jos silloin en olisi lähtenyt, olisin luultavasti edelleen samassa suhteessa. Asiat eivät olisi ehkä kovinkaan hyvin, mutta enpähän ainakaan olisi yksikseni.
Syytän siis itseäni ja on alkanut tulla ajatuksia yksinjäämisestä. Ja jonkinlaista masennustakin on ilmassa. Tämän sinkkuna olon aikana olen joutunut muutaman panomiehen vedätettäväksi ja fiilikset ovat sitten sen mukaisia. Tuntuu ettei mulla ole mitään arvoa.
Ja mitäpä tämäkään jossittelu tässä auttaa.. Huoh..
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta tekeehän se elämän vaikeaksi. Sinulla oli syyt lähteä, palauta ne mieleesi aina kun rupeaa kaduttamaan. Elämä sen miehen kanssa ei olisi muuttunut ainakaan parempaan suuntaan eli kuinka paljon kannattaa lähtemistä murehtia.
Omiin ajatuksiinsa voi vaikuttaa. Samalla energialla, joka kuluu murehtimiseen, voisi keskittyä loistavan tulevaisuuden suunnitteluun tai nykyhetkestä nauttimiseen. Mikä näistä on kaikista järkevintä ja tuottaa parhaimman mielen? Vinkkinä; ei ainakaan murehtiminen.
Sinulla on juuri niin paljon arvoa kuin itsellesi annat. Kaikki täällä joutuvat vastakkaisen sukupuolen pettämiksi (tavalla tai toisella) ja samalla tavalla kaikilta särkyy unelmia. Ei siltä voi välttyä. Siihen ei pidä takertua. Pettymysten kanssa on vain elettävä. Ja jossain vaiheessa asioiden on pakko lähteä parempaan suuntaan, jatkuva epäonnistuminen ei vain ole mahdollista. Tsemppiä =)
Olet oikeassa, mutta ei se vaan ole niin helppoa..
Pitäisi olla joku vipstaaki, jolla voisi kääntää tuntemisen offline:iin ja keskittyä vaan elämään.
jos haluaa elää parisuhteessa vain sen parisuhteen takia, vaikka olisi kuinka paska suhde/vastapuoli tahansa.
Ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa.
Mistä sä olet ne panomiehet bongannut ja onko tämä sinkkuna oloaika ollut ollenkaan sun juttusi? Entä kuinka nopeasti sä niille ne haarasi avasit? Sä olit suht huonossa suhteessa, joka olisi jatkunut huonona, joten älä sitä mieti.