Henkireikiä

Kolmisen vuotta ulkomailla asuneena alkaa tää kotimaa vähän ahdistaa... Ens keskiviikkona jos hommat alkaa sujumaan niin keväällä loppuiäks muille maille vierahille, turistireissut tehdään sit suomeen =D
Perhana viime matkasta (irkkuihin) on aikaa jo viis vuotta =/

Huono muisti; 41v-synttäreitähän just vietin saksas ja belgias =P Noh, kertoo vaan miten väsyny oon täällä talven oottamiseen.

Nuorempana minäkin viihdyin maailmalla, mutta lapsen syntymän jälkeen ei reissaaminen ole oikein onnistunut, taloudellisistakaan syistä. Sinun kannattakin nyt nauttia ja kerätä kokemuksia varastoon. Eikä sitä vanhempana samalla tavalla jaksa niitä lentomatkojakaan kuin nuorempana. Jetlag ja krapula pahenevat iän myötä.

Ulkomailla aistit ovat jotenkin avoimempina ja herkistyneempinä. Ehkä kotisuomen arjestakin saisi enemmän irti jos asioita katselisi ihmetellen ja tuoreita näkökulmia etsien.

siihe saakka viikonloput olis ne henkireijät. ja tieto siitä, et kesä tulee.. ;D

*Äiti kertoi juuri äsken, että kun kysyttiin, miksi haluan isona, oli vastaukseni varma: "turistiksi".*


Minä kysyin tyttäreltäni joskus kun hän oli pieni että mikäpä mahtaapi olla neidin toiveammatti isona?

Neiti tähän vastasi että no linja-autonkuljettaja tietenkin:))

Hieman ällistyneenä kysyin että minkätakia sinä nyt linja-autoa haluaisit ajaa?

tyttö siihen takaisin että..." No eiks ne saa kuitenkin aika paljon rahaa siitä kun kaikki aina antaa niille rahaa kun menee linja-autoon"

Pienestä se on näköjään noitakin asioita ajateltava nykypäivänä:))

Sinähän olet ollut kuin entinen avovaimoni pienenä. Siltä kun oli kysytty, mitä siitä tulee isona, niin se oli nokkelana tyttönä vastannut, että eläkeläinen. Raadollinen totuus työnorjuudesta oli selvinnyt vasta vuosia myöhemmin.

Vuorotyöstä johtuen lomaa on niin paljon enemmän kuin vaimolla, että aina ei voi reissata. Vähintään kerran vuoteen täytyy kuitenkin joku kaukomatka tehdä. Ja mieluusti joku lyhyempi reissu lisäksi. Tosin eihän tuo matkailu-addiktio kovin halpaakaan ole ja muitakin rahareikiä aina ilmaantuu.

Kyllä kai minä tiesinkin, etten ole yksin asiani kanssa. Eiköhän jokainen ihminen - ainakin suomalainen - elä jonkin verran "sitku"-maailmassa. Kenellä on mökki, kenellä maailma, kenellä mopo tms, eikös vaan?
Kunnianhimoinen en koe olevani, mutta haluan asioita ja yleensä toteutan ne. Joskus olisi hyvä jos asenne olisi sama opiskelu- ja työmaailmassakin... Mutta en voi valittaa.

Enkä tällä tosiaan tarkoita ettenkö nauttisi elämästäni joka päivä. Mutta joskus ahdistaa kun tajuaa tilanteen laidan, mutta toisaalta, tuskin olen ainoa, joka ei elä sitä marraskuista aamuruuhkaa varten. Mutta sitä paremmalta se hiekka varpaissa siellä Miamissa sitten tuntuu. Tai se keväinen multa mökillä. Tai se eka kiekka kevään ekana päivänä siinä tutun (tai jopa uuden) mopon satulassa. :)

reissattua. Lapset eivät juurikaan ole meidän menoa haitanneet. Puolivuotiaana ovat molemmat tehneet ekan etelänmatkansa.
Että mä olin kateellinen kun itse en osaa koneessa nukkua ja kattelin kun pirpanalle nousun jälkeen laitettiin nukkumakaukalo koneen seinään kiinni ja ipana pääsi kaukaloonsa nukkumaan ja likka veteli koko matkan sikeitä.
Yhden ainoan kerran olemme olleet kaksistaan avon kanssa reisussa, muuten ovat lapset olleet aina mukana.

mun henkireiät on suu ja nenä. Tää oli melko helppo.

sama juttu. matkailusta saaa mukavia muistoja ja hauskaahan se on reppu selässä paahtaa tuolla ulkomailla. oikeastaan säästän suomessa vain rahaa että pääsis pois täältä..on tää niin keskiskertainen mesta. intiaan pitäisi loppu talveksi lähteä jos rahatilanne antaa periksi.