Ollaan seurusteltu viisi ja puoli vuotta, josta kolme ja puoli asuttu yhdessä. Nyt ollaan päätetty erota. Suhteestamme on puuttunut fyysinen läheisyys ja seksi jo pitkään. Tietenkin välillä sitä kaipaa toista ja tarvitsee jonkun silittämään päätä. Mieheni tunteissa ei ole tapahtunut mitään muutoksia, vaan minä en halua häntä. Olen aiemmin ihastunut toiseen mieheen, jonka kanssa olisin halunnutkin mennä pidemmälle, mutta en ole sitä tehnyt moraalini takia. Nyt olen luultavasti ihastunut taas johonkin.. kääk!
Mieheni on todella ihana, hellä, huomioon ottava, tekee kotitöitä ja on muutenkin ihan unelma, mutta onko oikein olla yhdessä, kun tekee mieli nähdä muutakin.. Ja se läheisyys on kyllä itsellekin tärkeää, mutta tuntuu kiinnostavammalta toisen kanssa. Olemmeko vain ystäviä minun puoleltani?
Olemme tavanneet todella nuorena, ja tuntuukin että tässä on kyse vain tottumuksesta. Satuttaa erityisesti se, että toisella on niin vahvoja tunteita minua kohtaan, mutta en voi niihin vastata.
Yksinolo ja yksin jääminen pelottaa hirveästi... Toisaalta on paha olla tässä tilanteessa ja toisaalta tuntuu pahalta lopettaa tämä kaikki. Tuntuu ettei itsellä ole muita muistoja kuin ne, joihin liittyy tämä ex.
Onko jollain kokemuksia tällaisesta? Haluaisin saada vähän rohkaistuksen sanoja!
Mieheni on todella ihana, hellä, huomioon ottava, tekee kotitöitä ja on muutenkin ihan unelma, mutta onko oikein olla yhdessä, kun tekee mieli nähdä muutakin.. Ja se läheisyys on kyllä itsellekin tärkeää, mutta tuntuu kiinnostavammalta toisen kanssa. Olemmeko vain ystäviä minun puoleltani?
Olemme tavanneet todella nuorena, ja tuntuukin että tässä on kyse vain tottumuksesta. Satuttaa erityisesti se, että toisella on niin vahvoja tunteita minua kohtaan, mutta en voi niihin vastata.
Yksinolo ja yksin jääminen pelottaa hirveästi... Toisaalta on paha olla tässä tilanteessa ja toisaalta tuntuu pahalta lopettaa tämä kaikki. Tuntuu ettei itsellä ole muita muistoja kuin ne, joihin liittyy tämä ex.
Onko jollain kokemuksia tällaisesta? Haluaisin saada vähän rohkaistuksen sanoja!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsellä oli tuo sama tilanne about vuosi sitten. Mullakin oli sellanen olo kuin oltais sisaruksia tai ystäviä mieheni kanssa eli en syttynyt hänestä seksuaalisesti, mutta haaveilin muista.
Se hiersi niin paljon, että minä sitten pitkän harkinnan jälkeen sanoin etten pysty enää jatkamaan hänen kanssaan ja erosimme 8 v. yhdessäolon jälkeen.
Muakin pelotti hirveästi erota, koska sitä oli niin kasvanut siihen toiseen kiinni, että mietti miten selviää yksin, mutta kyllä sitä tottuu aika pian, että sinuna en enää jäisi miettimään.
Itse mietin aivan liiankin kauan ja se jos mikä söi naista ja aiheutti tuskaa myös sille toiselle osapuolelle. Vähiten molemmat joutuu kärsiin kun lopettaa sen vatvomisen ja pysyy päätöksessä.
Parempi sun on suunnata nokka kohti tulevaisuutta ja uusia kokemuksia. Elämä on kuitenkin sen verran lyhyt, että parempi mennä eteenpäin, entä kuin jäädä johonkin sellaiseen, mistä ei oikeasti nauti täysin rinnoin.
No itseasiassa olen tuota samaan miettinyt, en tunne lähipiirissäni yhtään yli kolmikymppistä pariskuntaa, jotka ei ongelmien tullessa osaa, kykene, halua selvitellä niitä pariskuntana vaan äijät lähtee omille teille ja jättää pahimmillaan vaimon lasten kanssa selviytymään karua arkea :(. En ny sitten moralisoi ketään, kukin tyylillään - mäkin laitoin lusikat jakoon vuosi sitten, kun mies haukkui mua vaan tein mitä vaan (narsistinen luonne hänellä), joten kylmenen ja itsetuntokin siinä oli koetuksella. Nyt olen tyytyväinen eropäätökseen ja onneksi liittoomme ei siunautunut lapsia.
Olisin valmis sexsiin kun vain löytyisi se oikea
joka haluaa helliä hieroa ja suudella kevyesti
eikä tulisesti...
Parisuhde etääntyy tai muuten seksi puuttuu hyvässäkin suhteessa. Jos seurustelee toisen parin kanssa yhdessä, se virittää oman suhteen. Ei siis parinvaihtoa vaan kaikki neljä samassa. Toinen pariskunta auttaa vaikka hyväilemään kohtia, mikä kiihottaa. Erota ei kannata ennenkuin on kokenut yhdessä seksiä mukavan pariskunnan kanssa.
Mieti kaksi, ja vielä kaksi kertaa. seuraava jonka kohtaat voi olla susi, eli jos lähdet karhua pakoon. Menkää parisuhdeterapiaan, ja miettikää yhdessä miten voisitte elvyttää suhdettanne. Ennen ei saa lähteä ennenkuin olette puhuneet, ja miettineet ja ennenkaikkea kokeilleet onko teistä vielä yhdessä olijoiksi. Tämä on vielä tärkeämpää jos suhteessa on lapsia.
Kiitos vaan kaikille kommenteista. Päädyimme kuitenkin eroon.. Nyt olen erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Elämä muuttui kertaheitosta paljon onnellisemmaksi, en edes tajunnut miten onneton olin suhteessamme. Nyt voikin ihan hyvällä omallatunnolla tunnustaa itselleen kaikki ne asiat, jotka olivat pielessä.
Hymyilyttää koko ajan, kun ajattelen sitä elämää, joka minua vielä odottaa. Nyt en vaan halua sitoutua vähään aikaan, vaan tavata ihmisiä.