Tapasin aivan loistavan ihmisen ja tästä tapaamisesta tulee huhtikuussa vuosi. Elämäni muutti suuntaa tavattuani yhden pojan, josta muodostui minulle tärkeämpi kuin kukaan ennen. En olisi voinut sitä ikinä kuvitella. Tuo poika tulee eri mantereelta täysin eri kulttuurista ja äitini kuullessan asiasta hän minua varoitteli mahdollisista ristiriidoista kulttuurien välillä, mutta minä vähät välitin ja todistelin itselleni, että äiti on ihan varmasti väärässä ja haluaa vain terrorisoida suhdettamme.
Kaikki kävi niin nopeasti. Seurustelimme jo kolmen viikon jälkeen tapaamisesta. Poika oli fantastinen ja minua kohtaan avoin sekä näytti tunteensa mikä oli minulle ennenkokematonta! En ikinä ennen ollut tuntenut itseäni niin tärkeäksi jollekin ja tunsin olevani rakastettu. Kaikki oli kuin unta.
Tiesin kuitenkin, että poika ei voisi jäädä maahan koska tuli niin kaukaa eikä hänellä ollut kuin kolmen kuukauden vierailuviisumi. Tajusin, että heinäkuu tulee musertamaan minut. Aloimme yhdessä pohtia keinoja pitää meidät yhdessä. Poika vannoi minulle rakkauttaan, ja oli rehellinen. Hän ei ennen ollut rakastanut, enkä minäkään. Lopulta löytyi keino pitää miedät yhdessä; me menimme salaa naimisiin alle neljän kuukauden seurustelun jälkeen. Molemmat viime vuonna täysi-ikäisyyden saavuttaneita.
Vanhempamme eivät tiedä asiasta mitään. Olimme onnellisia ja suunnittelimme jo elämäämme kiikkutuoli-ikään saakka. Seurustelimme avoimesti ja molempian perheet tiesivät että olemme vakavissamme ja puhuimme ainoastaan kihlauksesta. Aviolitto on tänäkin päivänä salassa vanhemmiltamme.
Kun ensihuuma alkoi laskeutua ja olimme koko ajan tiiviisti yhdessä, alkoivat riidatkin yleistyä. Yleensä ne olivat pienistä jutuista, ja ne selviteltiin aina ja pussattiin sovinnoksi. Sitten lokakuussa tuli ensimmäinen avokämmen. Poika oli juonut ja meillä oli riitaa. Olimme olleet yhdessä viihteellä, minä tosin ajoin enkä juonut, mutta poika otti muutaman koska oli hänen kahden ystävänsä läksiäiset. Yökerhossa törmäsin vanhaan koulukaveriin (poikapuoliseen) ja tuostakos mustasukkaisuus heräsi. Olin tietoinen, että poika on kovin mustis, mutta en arvannut reaktion vahvuutta. Tulimme kotiin ja puhuimme asiasta. Sitten keskustelu ajautui vanhoihin riitoihin ja lopulta tivatessani häneltä vastausta johonkin mitättömään kysymykseen, hän käski minun vaieta ja löi.
En uskonut mitä tapahtui. Vapisin ja itkin ja poistuin nukkumaan sohvalle. Seuraavana päivänä hän oli murheellinen ja kovin pahoillaan. Itkimme ja hautasimme asian. Ajattelin että ei hän antaisi tämän toistua. Hän kuitenkin rakastaa minua. Mutta olin ollut tietoinen jo ennen naimisiinmenoa, että hän on minusta mustasukkainen koska ei voi kestää ajatusta minusta toisen kanssa. Olen aina vakuutellut hänelle, että en ikinä voisi pettää. Kotonani näin avioliiton rikkoutuvan valheisiin ja petoksiin.
Mitä pidempään olimme olleet yhdessä, minulle selvisi, että hänen luonteensa tulisi olemaan minulle kova pala. Hän tulee maasta, jossa ihmiset elävät öisin ja meno yltyy villiksi. Hän on minulle luvannut tehdä kaikkensa jättääkseen tuon elämän, mutta joskus hän sanoo ettei voi luvata pysyvänsä minulle uskollisena. Hän ei kuitenkaan antaisi minun tietää asiasta jos hän pettää ja sanoo myös että minä tulen aina olemaan se jonka kanssa hän elää ja jota hän rakastaa. Mutta tämä satuttaa minua niin kovasti. En halua hänen pettävän. En halua menettää häntä vaikka moni olisi ehkä jo tälläisestä suhteesta lähtenytkin.
Viimein päätimme, että ennen kuin aloitamme opiskelut, menemme ulkomaille ja töihin ja palaamme suomeen opiskelemaan. Olemme olleet nyt alle kolme kuukautta reissussa. Tuona aikana hän on lynyt kahdesti. Aina hän sanoo sen olleen minun syytä, koska olin ajattelematon, enkä kunnioittanut häntä. Hän ei kestänyt että pidin yhteyttä poikapuolisiin ystäviini. Hänellä senn sijaan saa olla yhteys entisiin tyttöystäviinsä sekä muihin naispuolisiin kavereihin, koska hän niin haluaa. Olen yrittänyt olla miettimättä asiaa ja antaa sen olla. Olen antanut hänen sanella tiettyjä ehtoja, koska haluan näyttää hänelle, että hän voi luottaa minuun vaikka hän ei minun luottamustani ole yrittänyt ansaita.
Nuo kerrat kun hän löi, olemme puhuneet mutta ikäväkseni en voi sanoa ettei se ikinä tulisi toistumaan hänen tulisen luonteensa takia.
En tiedä teenkö oikein jäämällä tähän suhteeseen. Hän on minulle todella tärkeä, enkä osaa kuvitella elämääni ilman häntä. Voiko ihminen muuttua? Haluaisin kommentteja teiltä vanhemmilta ja viisaammilta.
Kaikki kävi niin nopeasti. Seurustelimme jo kolmen viikon jälkeen tapaamisesta. Poika oli fantastinen ja minua kohtaan avoin sekä näytti tunteensa mikä oli minulle ennenkokematonta! En ikinä ennen ollut tuntenut itseäni niin tärkeäksi jollekin ja tunsin olevani rakastettu. Kaikki oli kuin unta.
Tiesin kuitenkin, että poika ei voisi jäädä maahan koska tuli niin kaukaa eikä hänellä ollut kuin kolmen kuukauden vierailuviisumi. Tajusin, että heinäkuu tulee musertamaan minut. Aloimme yhdessä pohtia keinoja pitää meidät yhdessä. Poika vannoi minulle rakkauttaan, ja oli rehellinen. Hän ei ennen ollut rakastanut, enkä minäkään. Lopulta löytyi keino pitää miedät yhdessä; me menimme salaa naimisiin alle neljän kuukauden seurustelun jälkeen. Molemmat viime vuonna täysi-ikäisyyden saavuttaneita.
Vanhempamme eivät tiedä asiasta mitään. Olimme onnellisia ja suunnittelimme jo elämäämme kiikkutuoli-ikään saakka. Seurustelimme avoimesti ja molempian perheet tiesivät että olemme vakavissamme ja puhuimme ainoastaan kihlauksesta. Aviolitto on tänäkin päivänä salassa vanhemmiltamme.
Kun ensihuuma alkoi laskeutua ja olimme koko ajan tiiviisti yhdessä, alkoivat riidatkin yleistyä. Yleensä ne olivat pienistä jutuista, ja ne selviteltiin aina ja pussattiin sovinnoksi. Sitten lokakuussa tuli ensimmäinen avokämmen. Poika oli juonut ja meillä oli riitaa. Olimme olleet yhdessä viihteellä, minä tosin ajoin enkä juonut, mutta poika otti muutaman koska oli hänen kahden ystävänsä läksiäiset. Yökerhossa törmäsin vanhaan koulukaveriin (poikapuoliseen) ja tuostakos mustasukkaisuus heräsi. Olin tietoinen, että poika on kovin mustis, mutta en arvannut reaktion vahvuutta. Tulimme kotiin ja puhuimme asiasta. Sitten keskustelu ajautui vanhoihin riitoihin ja lopulta tivatessani häneltä vastausta johonkin mitättömään kysymykseen, hän käski minun vaieta ja löi.
En uskonut mitä tapahtui. Vapisin ja itkin ja poistuin nukkumaan sohvalle. Seuraavana päivänä hän oli murheellinen ja kovin pahoillaan. Itkimme ja hautasimme asian. Ajattelin että ei hän antaisi tämän toistua. Hän kuitenkin rakastaa minua. Mutta olin ollut tietoinen jo ennen naimisiinmenoa, että hän on minusta mustasukkainen koska ei voi kestää ajatusta minusta toisen kanssa. Olen aina vakuutellut hänelle, että en ikinä voisi pettää. Kotonani näin avioliiton rikkoutuvan valheisiin ja petoksiin.
Mitä pidempään olimme olleet yhdessä, minulle selvisi, että hänen luonteensa tulisi olemaan minulle kova pala. Hän tulee maasta, jossa ihmiset elävät öisin ja meno yltyy villiksi. Hän on minulle luvannut tehdä kaikkensa jättääkseen tuon elämän, mutta joskus hän sanoo ettei voi luvata pysyvänsä minulle uskollisena. Hän ei kuitenkaan antaisi minun tietää asiasta jos hän pettää ja sanoo myös että minä tulen aina olemaan se jonka kanssa hän elää ja jota hän rakastaa. Mutta tämä satuttaa minua niin kovasti. En halua hänen pettävän. En halua menettää häntä vaikka moni olisi ehkä jo tälläisestä suhteesta lähtenytkin.
Viimein päätimme, että ennen kuin aloitamme opiskelut, menemme ulkomaille ja töihin ja palaamme suomeen opiskelemaan. Olemme olleet nyt alle kolme kuukautta reissussa. Tuona aikana hän on lynyt kahdesti. Aina hän sanoo sen olleen minun syytä, koska olin ajattelematon, enkä kunnioittanut häntä. Hän ei kestänyt että pidin yhteyttä poikapuolisiin ystäviini. Hänellä senn sijaan saa olla yhteys entisiin tyttöystäviinsä sekä muihin naispuolisiin kavereihin, koska hän niin haluaa. Olen yrittänyt olla miettimättä asiaa ja antaa sen olla. Olen antanut hänen sanella tiettyjä ehtoja, koska haluan näyttää hänelle, että hän voi luottaa minuun vaikka hän ei minun luottamustani ole yrittänyt ansaita.
Nuo kerrat kun hän löi, olemme puhuneet mutta ikäväkseni en voi sanoa ettei se ikinä tulisi toistumaan hänen tulisen luonteensa takia.
En tiedä teenkö oikein jäämällä tähän suhteeseen. Hän on minulle todella tärkeä, enkä osaa kuvitella elämääni ilman häntä. Voiko ihminen muuttua? Haluaisin kommentteja teiltä vanhemmilta ja viisaammilta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
pihalle!jätkä vetää sua jokupäivä niin et lähti henki!onks kaveri turkista?sehän käyttää sua hyväksi et saa suomen kansalaisuuden.sen kun saa jätkä lähtee uuden muijan kanssa!trust me.
Siis miten niin että onko kaveri turkista?
Hetkinen vain. Olen ollut kohta 3 vuotta turkkilaisen miehen vaimona ja meillä ei lyödä kyllä ketään.
Jos liittosi olisi mielestäsi "normaali" ja riittävän onnellinen, ei sinun tarvitsisi sitä toisilta kysyä.
Joten, kysy itseltäsi, minkä arvoinen olet, missä menee rajasi kestää alistamista, ylipäätään arvosi, määritteleekö parisuhde sen, vai onko mielenterveytesi ja henkesi tärkeämpi?
Uskalla ajatella itse ja ennenkaikkea tuleen ei kannata jäädä makaamaan!
Hienoa, että olet nuoresta iästä huolimatta viisas nainen, olet jo selviytymisen tiellä.
Onnea ja viisautta edelleenkin elämää kantaviin päätöksiisi.
Jaa-aa...muslimi- ja latinomiehet ovat pitkälti kulttuurinsa "vankeja", koska ovat sen "äidinmaidosta" jo imeneet eli oppineet.
Pitka tarina mutta joka toisen rivin valista sai lukea etta mies on pahoinpitelija.
Lahde heti pois sen luota ja laita avioero vireille valittomasti kun olet paassyt turvallisen valimatkan paahan. Tuo mies kuulostaa sadistilta joka pahenee ajan mittaan. Ajan, jonka jalkeen sinusta ei ole enaa lahtijaksi. Lisaa tuohon viela vahan aikaa jolloin sina kylla lahdet mutta ruumisarkussa.
valitsee turkkilaisen rasvatukan. "Minä saan kyllä pettää mutta sinä et tai saat nyrkistä." Elämänne mahtaa olla onnellista, kun kaikki perustuu valeavioliittoon joka solmittiin jotta turkkilainen ei joutuisia palaamaan sinne minne kuuluukin. Ilmankos et ole edes vanhemmillesi voinut kertoa. Tyypillinen tyhmän suomalaisen bimbon tarina joka ei tajua olevansa sille turkkilaiselle kuin panopuu jota määrätään ja joka saa nyrkistä tasan sillä sekunnilla kun pärstävärkki ei miellytä.
Tulee kulttuurista jossa eletään töisin. Suomeksi tuo lause kuuluu: "tulee kulttuurissa jossa ihmiset eivät käydä töissä." Hauska loppuelämä sulla, käyt päivät duunissa, saat illalla nyrkkiä ja sitten mies käy panemassa muita naisia sun tienaamilla rahoillasi.
Ihmistä ei mitenkään tunne kolmessa kuukaudessa, siinä ajassa voi vielä pitää jonkinlaista peliä yllä, varsinkin jos tavoite on tärkeä eli hänelle oleskelulupa Suomessa. Mistä maasta hän on kotoisin? Minulle tuli ensimmäisenä mieleen onko hän esim Saharan eteläpuolisesta Afrikasta?
Se on joskus niin uskomatonta, kun nämä anteeksi ilmaisuni hieman oppimattomat tulevat "länteen" ja KAIKKI sivistyneessä maailmassa tuntuu olevan heille niin vaikeaa..
Oikeassa suhteessa ei olla niin, että toinen pettää ja toinen ei. Toinen saa tehdä mitä lystää ja toinen ei. Jo se, että hän ei voi luvata olevansa sinulle uskollinen..?? Minä hän oikein sinua pitää? Ihmisenä, jolla ei ole arvoa, kynnysmattona?
Sinulla on oikeus normaaliin, toisia kunnioittavaan parisuhteeseen, JOSSA EI LÖYDÄ.
Hänellä ei ole oikeutta löydä missään tilanteessa ja AIKA OPPIA, että Suomessa siitä rankaistaan. Tulee rikosrekisteri ja silloin kappas vaan oleskelulupa ei olekaan niin itsestään selvää.
Käykö hän Suomessa töissä? Mistä teille löytyi rahat matkustamiseen? (Sori utelevat kysymykset)
Olet vielä nuori ja kuitenkin kypäsästi pystyt tilannetta analysoimaan ja tajuat, ettei se ole normaali.
Jos haluat hänestä eroon, et voi tehdä sitä siten, että vain pläjäytät se hänen naamalleen, silloin seuraukset ovat vielä kamalimmat. Sinun täytyy saada taustatukea esim. äidistäsi ja viranomaisista. Kun hän tajuaa, että hänellä on vastassaan isompikin lössi kuin yksi tyttönen, saattaa tahti vähän muuttua.
Tällä hetkellä en näe mitään syytä, miksi sinun pitäisi jäädä tuohon suhteeseen, sinä vain satutat itseäsi siinä. Ja jos rakastaa ei toista petä.
Ihan saman kokeneena voin sanoa, itse teet valintasi.Jos jäät saat edelleenkin nyrkkiä.Jos lähdet voit saada itsellesi uuden elämän.Älä luovuta . taistele. Ja älä lasta vaan pykää siihen.Seuraavaksi mies yrittää saadalasta kanssasi kun kerrot , että aiot erota. Herää nainen .
Voi hyvä tyttö kerro vaikka äidillesi asiasta ja palaa kotiin ennenkuin käy todella huonosti... Kotona sinulla on kumminkin ihmisiä jotka pitävät sinusta huolta ja kotona olet turvassa. Sitäpaitsi lyöminen on aina lyöjän vika eikä kenenkään muun...
Ikävä kyllä. Uskon, että hän ei voi muuttua. Tämä läpsiminen jatkuu juuri niin kauan, kun olet läpsittävänä. Hän kertoo sinulle syyn läpsimiseen. Koska sinä et kunnioita häntä. Mutta missä on hänen kunnioituksensa sinua kohtaan? Parisuhde on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet kunnioittavat toinen toisiaan.
Älä hankkiudu raskaaksi tämän miehen kanssa siinä toivossa, että tilanne muuttuisi paremmaksi. Lapsi ei ole tällaisen suhteen ”laastari”. Kulttuurieroista johtuva alistaminen on kasvatettu miehen mieleen, täysin luonnollisena asiana, joten hän ei edes tunne syyllisyyttä tekemisistään.
Jos minä olisin sinä. Nielisin ylpeyteni ja eroaisin miehestä.
Voi sua raukkaa. Mä ymmärrän, että rakkauden huumassa teit päätöksen mennä naimisiin, ajattelematta asiaa vakavasti tai ainakaan loppuun asti. En halua ottaa kantaa siihen, kannattaisko sun erota vai ei, sen päätöksen saat tehdä itse. Mutta oon just opiskellut väkivaltaista käytöstä (perheissä ja nimenomaan naisiin kohdistuvaa), ja on aika yleistä, ettei väkivalta lopu, vaikka nainen tekisi mitä. Päinvastoin, se pahenee, ja tekee naisesta sairaan, koska tilanne tulee hetki hetkeltä pahemmaks henkisesti. Esim. kun joutuu pelkäämään millon räjähtää taas.
Toiseks, sulla on oikeus keskustella poikien kanssa, kunnioittaen miestäsi. En usko, että oot tehnyt mitään väärää, vaikka miehes niin väittäisikin. Älä anna sen miehen viedä sulta elämää, mikä sulla on vasta alussa.
Ja vaikka sä olisitkin tehnyt jotain väärää, niin kellään ei silti ole oikeutta lyödä. Älä anna sen tehä sitä sulle. Ehkä impulsiivisuus kuuluu johonkin kulttuuriin, mutta vaikka se olisikin osa kulttuuria, niin se ei ole oikeutettua käytöstä ketään kohtaan.
Mä toivon, että osaat tehdä oikean ja viisaan valinnan. Älä ajattele sitä miestäs, ajattele itteäs.. sulla on elämä edessä.. minkälaisen elämän sä haluat? vielä sä et oo mennyt niin pitkälle, että olis myöhäistä..
Voimia sulle!
...teenkö oikein jäämällä tähän suhteeseen. Jo kirjoituksesi otsikko kertoo sinun tietävän. Lisää surua seuraa jos jäät suhteeseen. Älä kuitenkaan paljasta eroajatusta miehelle. Koeta pyrkiä jollakin syyllä Suomeen ja hae pian turvaa ystävistä ja perheestäsi. Myönnä tehneesi virhe ja pyydä apua. Älä jää miehen kontrollin alle äläkä tule raskaaksi! En usko että voit koskaan todella luottaa mieheen niiden lyöntien jälkeen. Hänen kulttuurissaan se on sallittua, ei Suomessa! Joudut suunnittelemaan eroa selustasi turvaten ja sydämesi kovettaen rakkauden tunteista, sillä mies on se mikä on eikä muutu paremmaksi, vaan pahemmaksi. Ole viisas ja varovainen, älä luota lupauksiin eikä tunnepitoiseen 'intohimoon'. Kaikki tekevät virheitä, mutta niiden kanssa ei tarvitse jäädä elämään loppuiäkseen. Tästä vain viisastut itsekin.
Hän sanoo ettei voi luvata pysyvänsä sinulle uskollisena, mutta ettei antaisi sinun tietää, milloin on pettänyt. Ehkä saat sen selville, kun sairastut aidsiin tai muuhun sukupuolitautiin, jonka hän on hankkinut uskottomilla reissuillaan... Kannattaako todella?
Tyypillinen sovinistisika joka sallii itselleen pettämisen ja pitää sinua turvasatamanaan jota voi satuttaa ja lyödä silloin kun lystää pelon ja syyllistämisen avulla. Typerä olet jos uskot muuta. Jätä heti se luonnehäiriöinen ennenkun kuolet.
Eroa heti. Pilaat elämäsi, tuhlaat nuoruutesi. Ero tuosta ennen pitkää tulee tai vammautuminen tai kuolema. Tule kotiin. Aloita uusi elämä. Menneet ovat menneitä. Viiden vuoden kuluttua olet kuin eri ihminen etkä edes kunnolla muista, mitä olet joutunut kokemaan. Älä vaan hankkiudu raskaaksi.
Älä vain sano, älä edes ajattele, että rakastat. Et rakasta. Vihaat loukkua, jossa olet.
Tee nopeita ratkaisuja. Tule kotiin.