Parhaat hengelliset kirjani!

1.Hannele Koivunen: Madonna ja huora

Kirja kuvaa selkeästi kristinuskoon liittyvien kirjoitusten vuosisatojen saatossa tapahtunutta tarkoitushakuista muuttelemista. Kirja osoittaa tutkimustyön tuloksena Maria Magdaleenan olleen Jeesuksen puoliso. Kirja paljastaa myös sen, että opetuslasten tavoittamattomissa oleva Magdalan Marian ymmärrys ja viisaus yltivät opetuslapsien ymmärrystä ja tajunnantiloja korkeammille tasoille ja että sen vuoksi vielä 1100-luvulle saakka kristillisten oppien parissa Magdalan Mariaa nimitettiin apostolien apostoliksi; ja että vasta sen jälkeen hänestä alettiin kristinuskon kirjoissa, tekstien puitteissa, rakentaa syntistä naista ja huoraa. Samalla Neitsyt Mariasta alettiin, samaisissa kirjoissa, muokata – vanhojen jumalatartarujen esikuvien mukaista – ikiaikaista neitsyttä ja jumalatarta. Kirja tuo selkeästi esiin sen, että Neitsyt Maria-kultti pohjautuu ikivanhoihin jumalatartaruihin, samoin kuin syntisen naisen katumuskultti jolla Magdalan Maria on sittemmin leimattu sekä myös Jeesuksen lunastajajumala-kultin. Kirjassa kuvataan ansiokkaasti kuinka esikristillisen gnostilaisuuden kirjoitukset on ajan mittaan muutettu liittämällä niihin alati enemmän kristinuskon nimiä ja tapahtumia. Näistä mainittakoon esikristillinen – esikristillinen tarkoittaa aikaa ennen Jeesuksen toimintakautta – Poimanders-teksti, josta on miltei vain nimiä muuttamalla toimitettu kristillisgnostilainen Marian evankeliumi; ja josta edelleen, parisataa vuotta myöhemmin, on toimitettu viljalti muokattu kristillisgnostilainen Pistis Sofia ja Eenokin kirjat – jotka nykyään, surullista kyllä, ovat nousseet suorastaan huuhaahurmoskirjallisuudeksi joissakin henkisen kasvun ryhmissä – joissa asiat ovat jo merkittävästi enemmän vääristellyt ajamaan kristinuskon johtohahmojen valheellisia tarkoitusperiä.

2.Kari Kuula, Martti Nissinen, Wille Riekkinen: Johdatus Raamattuun, 2003.

Kirja kertoo sekä Vanhan testamentin että Uuden testamentin vuosisatoja kestäneestä toimitustyöstä ja siitä kuinka tekstejä on tarkoitushakuisesti valittu ja ennen muuta siitä, että Raamatun Uuden testamentin tekstit on toimitettu tarkoitushakuisesti Vanhan testamentin tekstien pohjalta, jotta kirjoitukset kävisivät toteen periaatteella. Kirjoittajat osoittavat, että Vanhan testamentin Mooseksen kirjat, ja muutkin, pohjautuvat vanhoihin jumaltaruihin ja myytteihin. Tutkijat osoittavat sen, että Raamattu niin Vt:n kuin Ut:kin osalta ovat vain yhtä ja samaa, Maapallolla iät ja ajat jatkunutta jumaltarujen jatkumoa, ei mitään muuta. Tosin fundamentalistisen luterilaisen on mahdoton tätä ymmärtää ja sulattaa. TOTUUS on liian pelottava kohdattavaksi sellaisessa persoonallisen minän maisemassa, jossa valhe on koko persoonahistorian ajan pesinyt ”totuutena”.

3.Risto Uro, Outi Lehtipuu: Nasaretilaisen historia, 1997.

Kirja esittelee, toki perin varovaisin ilmaisuin, Jeesus-tutkimuksen kansainvälisiä tuloksia. Lukijalle ei kuitenkaan voi jäädä epäselväksi, että esimerkiksi evankeliumit ovat kristinuskon pappien tarkoitushakuisesti toimittamia tarinoita kristinuskon Jeesuksen Kristus-myytin tukemiseksi. Muun muassa Johanneksen evankeliumi todetaan puhtaasti pappien toimitustyön tulokseksi vailla historiallista alkuperää ja että vain 18 % Raamatun esittämistä, Jeesuksen suuhun pannuista lausumista näyttäisivät olevan todellisuuspohjaisia Jeesuksen sanomisia.

Kirjassa esitetään tutkimustuloksia siitä, kuinka Raamatun Uuden testamentin kirjoituksia on aivan ratkaisevalla tavalla muuteltu ja lisäilty vuosisatojen saatossa pyrkimyksenä pönkittää kristinuskon johtohahmojen valheellisia oppeja.

4.Ismo Dunderberg, Antti Marjanen: Nag Hammadin kätketty viisaus, 1999.

Kirja esittelee suomalaiset, tosin hieman sensuroidut käännökset eräistä Nag Hammadin kirjoituksista, muun muassa suppean gnostilaisen version Jeesuksen kaksoisveljen Tuomaan evankeliumista, jne. Kirjassani Maan valtiaat, II osa on tarkoitukseni esitellä mahdollisimman täydellinen suomennosversio alkuperäisestä arameankielisestä Tuomaan evankeliumista.

5.Kari Kuula, Wille Riekkinen: Paavalin jalanjäljissä, 2002.

Tässä julkaisussa kirjoittajat paljastavat miten Paavalin kirje Korinttilaisille on Raamatussa vääristelty, jotta naisen asema seurakunnassa saataisiin mitätöidyksi ja jotta sekä nainen että seksuaalisuus saataisiin kristikunnassa tuomituksi synnilliseksi. Samalla osoitetaan, että Paavalin nimissä on kirjoitettu myöhempien kristinuskon pappien toimesta enemmän kirjeitä, kuin Paavali itse konsanaan oli kirjoittanut, jne.

6.Heli Sarre: Kaloista vesimieheen. Sarre kertoo suorasanaisesti ja kaihtelematta kristinuskon johtohahmojen harjoittamasta verisestä, raadollisesta ja vallanhimoisesta toiminnasta ajanlaskumme kahden vuosituhannen kuluessa. Kirkko tuhosi kaiken aiemman sivistyksen, lakkautti koulut ja yliopistot. Tiede taantui kristinuskon ensimmäisen 17 vuosisadan aikana kivikauden aikaa vastaavalle tasolle. Vain kirkon perustamissa luostarikouluissa voitiin kirkon johtohahmojen valvonnassa opiskella. Vain kirkon opin mukaisia kapea-alaisia ja tiedosta sensuroituja ajatuksia sai esittää, jos esitti muunlaisia ajatuksia oli edessä kuolemantuomio. Ei ihme, että kristinusko valtasi länsimaissa jalansijaa niinkin räjähdysmäisesti. Uskonnon levittäjät saivat vapaasti ryöstää, tappaa ja vallata vieraiden maiden väestön maa-alueet.


Kaikki mainitut kirjat ovat jo tällä hetkellä lainattavissa kirjastosta