opettavainen tarina

vaimo ja äiti

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&posting=22000000016005515

Moi! Tällaiset olivat tunnelmat viime huhtikuussa, kun kerroimme mieheni appivanhemmille odottavamme vauvaa. Koko raskauttani varjosti paha mieli anopin ja apen käytöksen takia.

Meille syntyi ihana tyttö lokakuussa. Lapsi on oikein sievä, suloinen ja helppohoitoinen. Appivanhempieni harmiksi (?) kaikki on mennyt hyvin tähän asti, ja olen pystynyt toimimaan lapsen kanssa kuten suunnittelinkin.

Minun omat vanhempani ovat aivan myytynä suurisilmäisestä naurusuusta. Olen järjestänyt asiat siten, että minun vanhemmillani on tilaisuus nähdä lasta kerran kuukaudessa. Välimatkaa on 600 kilometriä, mutta lentokoneet toimivat. Mummi ja ukki kyselevät kuulumisia lähes päivittäin, ja he ovat isovanhemmuudestaan todella ylpeitä.

Ihme, että nyt miehenikin vanhempia on vauva alkanut kiinnostaa. Olemme muka tervetulleita mummolaan milloin vaan. Vaan arvatkaapa mitä: minua ei kiinnosta enää! Minä en suostu siihen, että he ovat tervetulleita perheyhteyteemme sitten kun heille sopii käyttäytyä ihmisiksi.

Nyt mieheni vanhemmat ihmettelevät, MINKÄ VUOKSI äitini tuli meille heti viikoksi, kun vauva syntyi. Mieheni vanhemmat ihmettelivät, MIKSI lensin jo kuukauden ikäisen vauvani kanssa viikoksi kotiini tutustuttamaan lastani isovanhempiinsa. Ja MINKÄHÄN VUOKSI olimme joulun aikaan kaksi viikkoa vauvan kanssa minun kotonani (siellä vietimme ristiäiset yms.) ja anoppilassa vain yhden yön.

Kosto elää. Olisi kannattanut käyttäytynyt alusta lähtien kunnolla. Kumma kyllä, miehellänikään ei ole mitään tätä järjestelyä vastaan. Onneksi minun lapsellani on isovanhemmat minun puoleltani, jotka pystyvät rakastamaan kaksien isovanhempien edestä. Hajotkoon toiset isovanhemmat juorulehtiensä ja telkkarin parissa.

88

6903

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vaimo ja äiti

      Ja vielä täsmennys teille kaikille, jotka puolustitte appiukkoani ja kielsitte minulta mahdollisuuden suunnitella tulevaisuutta ja asioita, joita teen lapseni kanssa...

      Me käymme vauvauinnissa ja musiikkileikkikoulussa niin kuin halusinkin tehdä. Lapseni rakastaa niitä! Tämän lisäksi olen saanut paljon äitiystäviä ja vauva on kiinnostunut lasten äänistä. Olen myös jaksanut hoitaa opintoni loppuun. Huomisesta ei koskaan tiedä, mutta nyt meillä menee valitettavasti oikein hyvin.

      Kun nainen tulee äidiksi, mielestäni on luonnollista suuntautua äitiyteen ja maalailla tulevaisuuskuvia mielessä. Sehän olisi sairasta, jos ei osaisi itseään kuvitella lapsen kanssa!

    • nyt vain

      mutta mielestäni kostossa ei ole mitään opettavaista. Olet katkeroitunut ja siirrät sen myös lapseesi. Miehesi ei sano VIELÄ mitään, entä tulevaisuudessa...Turha kerätä painolastia muutenkin hankaliin parisuhteisiin, se voi kostautua ikävällä tavalla. Mietithän hieman pidemmälle, ennekuin kaikki sillat on poltettu...

      • vaimo ja äiti

        Ai että minun pitää läähättää kuin lammas, vaikka minua kohtaan oltiin hyvin julmia raskausaikana. Minun äitiyteni ja odotukseni ilo mitätöitiin törkeästi. Eikä anteeksipyyntöä tullut ikinä. Vaikka kuulun kirkkoon, niin en noudata Jeesuksen "käännä toinenkin poski" - juttuja loputtomiin.

        Kyllä miehenikin loukkaantui ja pettyi, kun hänen vanhempiensa kommentti vauvauutiseemme oli: "Tarkoitus vai vahinko?" Hän on iso poika, ja saa ottaa vanhempiinsa aina yhteyttä kun haluaa. Ja hän saa kutsua vanhempansa meille. Jostakin syystä hän ei sitä kuitenkaan tee. Eikä se syy ole minun nalkuttamiseni.

        Jos lapseni ihmettelee, miksei hän ole tekemisissä toisten isovanhempiensa kanssa, kerron totuuden. Eipä ihmettele enää sen jälkeen.


      • hyvä
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Ai että minun pitää läähättää kuin lammas, vaikka minua kohtaan oltiin hyvin julmia raskausaikana. Minun äitiyteni ja odotukseni ilo mitätöitiin törkeästi. Eikä anteeksipyyntöä tullut ikinä. Vaikka kuulun kirkkoon, niin en noudata Jeesuksen "käännä toinenkin poski" - juttuja loputtomiin.

        Kyllä miehenikin loukkaantui ja pettyi, kun hänen vanhempiensa kommentti vauvauutiseemme oli: "Tarkoitus vai vahinko?" Hän on iso poika, ja saa ottaa vanhempiinsa aina yhteyttä kun haluaa. Ja hän saa kutsua vanhempansa meille. Jostakin syystä hän ei sitä kuitenkaan tee. Eikä se syy ole minun nalkuttamiseni.

        Jos lapseni ihmettelee, miksei hän ole tekemisissä toisten isovanhempiensa kanssa, kerron totuuden. Eipä ihmettele enää sen jälkeen.

        kuinka olet itsesi päästänyt katkeroitumaan. Tuossa "pelissä" kukaan ei ole voittaja. Jo se, että tänne vieläkin kirjoittelet, osoittaa, ettet ole löytänyt omaa sisäistä rauhaasi.

        Yleensä pieni viaton lapsi herättää hyvää tahtoa, mutta miten sinulle onkaan käynyt. Vanha kauna jyllää ja kosto näyttelee pääosaa, ehkä elämäsi onnellisimmassa vaiheessa.


      • tuleva äiti
        hyvä kirjoitti:

        kuinka olet itsesi päästänyt katkeroitumaan. Tuossa "pelissä" kukaan ei ole voittaja. Jo se, että tänne vieläkin kirjoittelet, osoittaa, ettet ole löytänyt omaa sisäistä rauhaasi.

        Yleensä pieni viaton lapsi herättää hyvää tahtoa, mutta miten sinulle onkaan käynyt. Vanha kauna jyllää ja kosto näyttelee pääosaa, ehkä elämäsi onnellisimmassa vaiheessa.

        Voin samaistua raskaana olevan tuntemuksiin ja herkkyyteen jollain tavoin, kun sitä itsekin olen.

        Mutta voi, miten itselläni eniten tästä ap:n tekstistä tulee sääli LASTA! Äidin kostonhalu vahingoittaa eniten sitä pientä, jolla on todella oikeus isovanhempiinsa, nyt kun he yrittävät rauhan lippua ojentaa. Lapsensa edun nimissä pitäisi äidin vähän nähdä oman katkeruutensa ulkopuolelle ja antaa lapselle ne toisetkin isovanhemmat. Pienellä ei voi ikinä olla liikaa aikuisia, jotka häntä rakastaa.


      • lapsi aseena
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Ai että minun pitää läähättää kuin lammas, vaikka minua kohtaan oltiin hyvin julmia raskausaikana. Minun äitiyteni ja odotukseni ilo mitätöitiin törkeästi. Eikä anteeksipyyntöä tullut ikinä. Vaikka kuulun kirkkoon, niin en noudata Jeesuksen "käännä toinenkin poski" - juttuja loputtomiin.

        Kyllä miehenikin loukkaantui ja pettyi, kun hänen vanhempiensa kommentti vauvauutiseemme oli: "Tarkoitus vai vahinko?" Hän on iso poika, ja saa ottaa vanhempiinsa aina yhteyttä kun haluaa. Ja hän saa kutsua vanhempansa meille. Jostakin syystä hän ei sitä kuitenkaan tee. Eikä se syy ole minun nalkuttamiseni.

        Jos lapseni ihmettelee, miksei hän ole tekemisissä toisten isovanhempiensa kanssa, kerron totuuden. Eipä ihmettele enää sen jälkeen.

        Hyvä äiti! Et käännä toista poskeasi, mutta olet valmis laittamaan lapsesi posken siihen väliin. Hyvä äiti tekee kaikkensa LAPSEN parhaaksi, ei itsensä ja kostonsa. Lapsiparka!


      • täällä
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Ai että minun pitää läähättää kuin lammas, vaikka minua kohtaan oltiin hyvin julmia raskausaikana. Minun äitiyteni ja odotukseni ilo mitätöitiin törkeästi. Eikä anteeksipyyntöä tullut ikinä. Vaikka kuulun kirkkoon, niin en noudata Jeesuksen "käännä toinenkin poski" - juttuja loputtomiin.

        Kyllä miehenikin loukkaantui ja pettyi, kun hänen vanhempiensa kommentti vauvauutiseemme oli: "Tarkoitus vai vahinko?" Hän on iso poika, ja saa ottaa vanhempiinsa aina yhteyttä kun haluaa. Ja hän saa kutsua vanhempansa meille. Jostakin syystä hän ei sitä kuitenkaan tee. Eikä se syy ole minun nalkuttamiseni.

        Jos lapseni ihmettelee, miksei hän ole tekemisissä toisten isovanhempiensa kanssa, kerron totuuden. Eipä ihmettele enää sen jälkeen.

        eiköhän sinun käytöksesi ole jyrkänpuoleista, jokainen meistä tekee virheitä, ja maininta mikä pisti silmään, että minun mieheni saa kyllä käskeä vanhempiansa meille..se, että sinä annat oikein luvan siihen...siitä jo voi päätellä, mikä itse olet.


      • 2. vaimolta
        täällä kirjoitti:

        eiköhän sinun käytöksesi ole jyrkänpuoleista, jokainen meistä tekee virheitä, ja maininta mikä pisti silmään, että minun mieheni saa kyllä käskeä vanhempiansa meille..se, että sinä annat oikein luvan siihen...siitä jo voi päätellä, mikä itse olet.

        Niin, tuosta vierailuluvan antamisesta. Jos minä en pidä jostain mieheni kaverista/sukulaisesta, niin ei miehelleni tulisi kyllä mieleenkään kutsua kyseistä henkilöä meille kahville.

        Kun nainen ja mies muuttavat yhteen, niin heidän täytyy ottaa toisen mielipide ja tunteet joka tilanteessa huomioon. Eli kyllä, tässä tilanteessa nainen voi antaa luvan, ja hänellä on kaikki oikeus antaa se lupa vierailuun, aivan sama oikeus on sillä miehellä vastaavassa tilanteessa. Vaikka kyseessä olisi ne toisen vanhemmat.

        Jos tämä mies ei tulisi toimeen omien appivanhempien kanssa, ei nainen heitä saa kutsua yhteiseen kotiin ilman miehensä suostumusta. Tämä on minusta aivan päivänselvä juttu. Ja jos vaimo/mies on riidoissa appivanhempien kanssa, niin miten näille appivanhemmille tulee edes mieleen kärtätä kutsua?

        Ja jos mies/nainen on tarpeeksi kypsä, hän ymmärtää, että kysyy ajoissa, voiko kutsua tämän ja tämän meille. Et sinäkään varmaankaan tykkäisi, että kumppanisi kutsuisi teille vieraita kysymättä sinun suostumusta asiaan.

        Anoppi ja appi ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, ja ihmisiä kutsutaan yhteiseen kotiin vain molempien suostumuksella, ei vain sen toisen osapuolen luvalla.

        Tällaisissa ongelmatilanteissa punnitaan se keskinäinen kunnioitus toista kohtaan, että onko se avo/avioliitto tärkeämpi kuin se vanhempien/ystävien/tuttavien miellyttäminen.


    • kaunan.....

      ja katkeruuden sitten siirrät perintönä lapsellesi.
      Sinussa kosto elää, voin vakuuttaa, että se ei pidemmän päälle tee hyvää yhdellekkään osapuolelle, kaikkein vähiten sinulle itsellsi!
      Säälittää lapsesi puolesta ja myös miehesi puolesta, että hän joutuu olemaan sinun kannallasi vanhempiaan vastaan vain säilyttääkseen sovun teidän perheessänne. Surullista todella.

      Et varmasti ole kullut sitä vanhaa viisautta, että kosta paha hyvällä. Sitä noudattamalla rakentaisit sovun miesi vanhempiin ja näin antaisit miehellesi ja lapsellesi sen mikä heille kuuluu, omat vanhemmat ja isovanhemmat myös sieltä puolen. Lapsesi juuret.

      • itekin äiti

        .. älä kiellä lapseltasi toisia isovanhempia, äläkä isovanhemmilta lastasi. Lapset tarvitsevat paljon turvallisia aikuisia elämäänsä. Itse voit olla heistä mitä tahansa mieltä.


      • Koettu on

        Minun ja mieheni vanhempien välillä ei ole koskaan ollut mitään ilmiriitaa. Asumme kaukana sekä minun että mieheni vanhemmista, molemmat ihan tavallisia seitsemänkymppisiä pariskuntia. Itse soittelen vanhempieni kanssa muutaman kerran viikossa ja käyn vanhemmillani lasten kanssa vähintään kolme neljä kertaa vuodessa muutaman päivän kerrallaan. Matka on pitkä, joten sinne ei voi mennä viikonlopuksi. Mieheni ei ole vanhempiensa kanssa riidoissa, mutta hän ei myöskään ole kiinnostunut pitämään aktiivisesti yhteyttä vanhempiinsa eikä muualla asuviin sisaruksiinsa. Aikani yritin ylläpitää sukulaissuhteita myös mieheni sukuun, mutta lopulta totesin, että se ei todellakaan ole minun velvollisuuteni. Yksi ongelma on ajanpuute. Käyn töissä ja käytän ehkä viikon kesälomastani (jaettuna parin päivän jaksoihin) vierailemalla omilla vanhemmillani. Mieheni voisi tehdä saman eli käydä omilla vanhemmillaan lasten kanssa ja olisin vain iloinen, jos saisin joskus olla yksin kotona. Mutta kun miestä ei kiinnosta, niin miksi ihmeessä se olisi vaimon velvollisuus?

        En ole appivanhemmille vihainen tai katkera. Minulle on ihan yhdentekevää, jos mieheni ja hänen sukunsa eivät halua solmia kunnon siteitä toisiinsa. Sitä ei valitettavasti pysty kukaan sivullinen tekemään. Tavallaan harmittaa, että lapsilla olisi isänsä puolella samanikäisiä serkkuja ja heillä on kanssakäymistä ehkä kerran vuodessa.

        Jos joku vieras, oma tai miehen sukulainen loukkaisi minua toistuvasti ja pahasti, en kyllä haluaisi olla missään tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa. En edes lasten takia. Jossain kai on se raja, milloin ihmisen itsetunnon polkeminen vuotaa niin sanotusti yli. Ihmissuhteet eivät todellakaan ole mitään kauppatavaraa, joita voi välillä "hyödyntää",kun itselle sattuu sopimaan.


      • asenteet
        Koettu on kirjoitti:

        Minun ja mieheni vanhempien välillä ei ole koskaan ollut mitään ilmiriitaa. Asumme kaukana sekä minun että mieheni vanhemmista, molemmat ihan tavallisia seitsemänkymppisiä pariskuntia. Itse soittelen vanhempieni kanssa muutaman kerran viikossa ja käyn vanhemmillani lasten kanssa vähintään kolme neljä kertaa vuodessa muutaman päivän kerrallaan. Matka on pitkä, joten sinne ei voi mennä viikonlopuksi. Mieheni ei ole vanhempiensa kanssa riidoissa, mutta hän ei myöskään ole kiinnostunut pitämään aktiivisesti yhteyttä vanhempiinsa eikä muualla asuviin sisaruksiinsa. Aikani yritin ylläpitää sukulaissuhteita myös mieheni sukuun, mutta lopulta totesin, että se ei todellakaan ole minun velvollisuuteni. Yksi ongelma on ajanpuute. Käyn töissä ja käytän ehkä viikon kesälomastani (jaettuna parin päivän jaksoihin) vierailemalla omilla vanhemmillani. Mieheni voisi tehdä saman eli käydä omilla vanhemmillaan lasten kanssa ja olisin vain iloinen, jos saisin joskus olla yksin kotona. Mutta kun miestä ei kiinnosta, niin miksi ihmeessä se olisi vaimon velvollisuus?

        En ole appivanhemmille vihainen tai katkera. Minulle on ihan yhdentekevää, jos mieheni ja hänen sukunsa eivät halua solmia kunnon siteitä toisiinsa. Sitä ei valitettavasti pysty kukaan sivullinen tekemään. Tavallaan harmittaa, että lapsilla olisi isänsä puolella samanikäisiä serkkuja ja heillä on kanssakäymistä ehkä kerran vuodessa.

        Jos joku vieras, oma tai miehen sukulainen loukkaisi minua toistuvasti ja pahasti, en kyllä haluaisi olla missään tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa. En edes lasten takia. Jossain kai on se raja, milloin ihmisen itsetunnon polkeminen vuotaa niin sanotusti yli. Ihmissuhteet eivät todellakaan ole mitään kauppatavaraa, joita voi välillä "hyödyntää",kun itselle sattuu sopimaan.

        Joku on riippuvainen lähisuvusta, joku toinen ei.
        Ei ole mitenkään tavatonta, että ei olla suuremmin tekemisisssä suvun jäsenten kanssa. Monasti tapaa ihmisiä, jotka eivät esim. tunne serkkujaan, ja kuitenkin heidän vanhempansa ovat keskenään sisaruksia.
        Eivät vain ole pitäneet yhteyttä.

        Ei sukulaisuus merkitse sitä, että on oltava lähikosketuksessa jatkuvasti. Joulukortti riittää yhteydenpidoksi monille.

        Näissä ketjuissa puhutaan paljon isovanhempien osuudesta lasten elämään. Sanonpa vaan, että on paljon lapsia, joilla ei ole juurikaan kosketusta isovanhempiinsa, eikä se johdu mistään riidasta. Ei vain pidetä yhteyttä.

        Mutta mitään kestokaunaa en suosittelisi. Ihmisen on turha kantaa mukanaan jatkuvaa negatiivista tunnetta. Jos on todennut, että appivanhemmat eivät kiinnostu nuorten elämästä, niin sitten vain eletään ilman appivanhempia. Ilman kiukkua.

        Jokaisella on oikeus elää elämäänsä. Ei sitä kostomielessä kannata suunnitella.


      • etcetera
        Koettu on kirjoitti:

        Minun ja mieheni vanhempien välillä ei ole koskaan ollut mitään ilmiriitaa. Asumme kaukana sekä minun että mieheni vanhemmista, molemmat ihan tavallisia seitsemänkymppisiä pariskuntia. Itse soittelen vanhempieni kanssa muutaman kerran viikossa ja käyn vanhemmillani lasten kanssa vähintään kolme neljä kertaa vuodessa muutaman päivän kerrallaan. Matka on pitkä, joten sinne ei voi mennä viikonlopuksi. Mieheni ei ole vanhempiensa kanssa riidoissa, mutta hän ei myöskään ole kiinnostunut pitämään aktiivisesti yhteyttä vanhempiinsa eikä muualla asuviin sisaruksiinsa. Aikani yritin ylläpitää sukulaissuhteita myös mieheni sukuun, mutta lopulta totesin, että se ei todellakaan ole minun velvollisuuteni. Yksi ongelma on ajanpuute. Käyn töissä ja käytän ehkä viikon kesälomastani (jaettuna parin päivän jaksoihin) vierailemalla omilla vanhemmillani. Mieheni voisi tehdä saman eli käydä omilla vanhemmillaan lasten kanssa ja olisin vain iloinen, jos saisin joskus olla yksin kotona. Mutta kun miestä ei kiinnosta, niin miksi ihmeessä se olisi vaimon velvollisuus?

        En ole appivanhemmille vihainen tai katkera. Minulle on ihan yhdentekevää, jos mieheni ja hänen sukunsa eivät halua solmia kunnon siteitä toisiinsa. Sitä ei valitettavasti pysty kukaan sivullinen tekemään. Tavallaan harmittaa, että lapsilla olisi isänsä puolella samanikäisiä serkkuja ja heillä on kanssakäymistä ehkä kerran vuodessa.

        Jos joku vieras, oma tai miehen sukulainen loukkaisi minua toistuvasti ja pahasti, en kyllä haluaisi olla missään tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa. En edes lasten takia. Jossain kai on se raja, milloin ihmisen itsetunnon polkeminen vuotaa niin sanotusti yli. Ihmissuhteet eivät todellakaan ole mitään kauppatavaraa, joita voi välillä "hyödyntää",kun itselle sattuu sopimaan.

        Kaikkea ei kuulu eikä tarvitse hyväksyä. Mielestäni toimit oikein. Ja tiedoksi muille toisin ajatteleville, en ole katkera omille appivanhemmilleni mistään, tulemme hyvin toimeen ja samoin omien vanhempieni kanssa. Kaikkia ihmisiä ei vain tule hyväksyä omaan elämäänsä vaikka kuinka toiset "väittäisitvät" sitä hyväksi lapselle. Kyllä se lapsi vanhempana sitten päättää jos haluaa isovanhempiensa kanssa olla tekemisissä. Vaikka onkin äiti, ei kaikkea tarvitse sietää.


    • aivan kauheaa

      Säälin lastasi todella paljon, ja toivon, että sinut ohjataan pian mielenterveystoimistoon. Olet vaaraksi lapsellesi.

      • vaimo ja äiti

        Minua kohdeltiin rumasti kuusi vuotta. Nyt kun olen synnyttänyt "hyödykkeen", josta voisi olla mieheni vanhemmille iloa, minut yhtä äkkiä hyväksytään. Miksi kukaan ei sano, että minua kohtaan olisi pitänyt käyttäytyä aikanaan ihmisiksi! En koskaan sanonut tyhmyyksiä, käyttäytynyt huonosti, ollut osallistumatta yhteisiin töihin tai elänyt heidän rahoillaan. Säälikää lastani kuinka paljon haluatte. Minun lapseni ei tee mitään isovanhemmilla, jotka eivät pohjimmiltaan hyväksy minua.


      • hyväksy itseäsi
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Minua kohdeltiin rumasti kuusi vuotta. Nyt kun olen synnyttänyt "hyödykkeen", josta voisi olla mieheni vanhemmille iloa, minut yhtä äkkiä hyväksytään. Miksi kukaan ei sano, että minua kohtaan olisi pitänyt käyttäytyä aikanaan ihmisiksi! En koskaan sanonut tyhmyyksiä, käyttäytynyt huonosti, ollut osallistumatta yhteisiin töihin tai elänyt heidän rahoillaan. Säälikää lastani kuinka paljon haluatte. Minun lapseni ei tee mitään isovanhemmilla, jotka eivät pohjimmiltaan hyväksy minua.

        Ongelma on vain sinulla itselläsi. Sinä et itse hyväksy itseäsi.


      • synnyttänyt
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Minua kohdeltiin rumasti kuusi vuotta. Nyt kun olen synnyttänyt "hyödykkeen", josta voisi olla mieheni vanhemmille iloa, minut yhtä äkkiä hyväksytään. Miksi kukaan ei sano, että minua kohtaan olisi pitänyt käyttäytyä aikanaan ihmisiksi! En koskaan sanonut tyhmyyksiä, käyttäytynyt huonosti, ollut osallistumatta yhteisiin töihin tai elänyt heidän rahoillaan. Säälikää lastani kuinka paljon haluatte. Minun lapseni ei tee mitään isovanhemmilla, jotka eivät pohjimmiltaan hyväksy minua.

        Jos nainen sattuu synnyttämään lapsen, ei tee hänestä mitenkään erikoisempaa, se ei ole mikään erikoinen saavutus kenenkään muun kuin sinun itsesi mielestä.

        Lähes kaikki naiset osaavat antaa panna, suurin osa tulee siitä panemisesta joskus raskaaksi, hyvin monet vieläpä montakin kertaa. Ei ole todellakaan kenenkään mielestä mikään erikoinen saavutus.


      • vaimo ja äiti
        synnyttänyt kirjoitti:

        Jos nainen sattuu synnyttämään lapsen, ei tee hänestä mitenkään erikoisempaa, se ei ole mikään erikoinen saavutus kenenkään muun kuin sinun itsesi mielestä.

        Lähes kaikki naiset osaavat antaa panna, suurin osa tulee siitä panemisesta joskus raskaaksi, hyvin monet vieläpä montakin kertaa. Ei ole todellakaan kenenkään mielestä mikään erikoinen saavutus.

        Niinpä. Mieheni vanhemmatkin varmasti ajattelevat näin, joten miksi he nyt tunkevat kylään, kun tämän mitättömän toimenpiteen tuotos on maailmassa.


      • se on sun lapsi
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Niinpä. Mieheni vanhemmatkin varmasti ajattelevat näin, joten miksi he nyt tunkevat kylään, kun tämän mitättömän toimenpiteen tuotos on maailmassa.

        Kylläpäs olet kateellinen omalle lapsellesi, sinähän olet kehitysvammainen. Olet jäänyt 13 vuotiaan tasolle.


      • SUA!!!
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Minua kohdeltiin rumasti kuusi vuotta. Nyt kun olen synnyttänyt "hyödykkeen", josta voisi olla mieheni vanhemmille iloa, minut yhtä äkkiä hyväksytään. Miksi kukaan ei sano, että minua kohtaan olisi pitänyt käyttäytyä aikanaan ihmisiksi! En koskaan sanonut tyhmyyksiä, käyttäytynyt huonosti, ollut osallistumatta yhteisiin töihin tai elänyt heidän rahoillaan. Säälikää lastani kuinka paljon haluatte. Minun lapseni ei tee mitään isovanhemmilla, jotka eivät pohjimmiltaan hyväksy minua.

        Ymmärrän tilanteesi. Tunnet,et aikaisemmin sua ei o hyväksytty ja nyt kun synnytit lapsen,appivanhemmat yhtäkkiä haluavat sinutkin kylään,lapsen takia. Lapsi tuo heille iloa,virikettä,aika itsekästä heiltä kaiken jälkeen. Ja sinä menisit sinne kuin mitään ei ois koskaan tapahtunut.
        Itse ajattelisin varmasti samoin kuin sinä tuossa tilanteessa. Tuntuu pahalta,et aikuiset ihmiset eivät voi pyytää anteeksi typerää käytöstään. Varmasti ei löydy tämän auringon alta sellaista anoppia tai appea,joka olisi pyytänyt jälkeenpäin anteeksi ilkeää käytöstään. Vaikka kaikkia ihmisiä ei voi rakastaa,kaikkien kanssa ei voi synkata,miksei voisi silti osata käyttäytyä ihmismäisesti? Toivottavasti tilanteesi korjaantuu. Sulla on ainakin puolellasi oleva mies:).


      • vielä...
        SUA!!! kirjoitti:

        Ymmärrän tilanteesi. Tunnet,et aikaisemmin sua ei o hyväksytty ja nyt kun synnytit lapsen,appivanhemmat yhtäkkiä haluavat sinutkin kylään,lapsen takia. Lapsi tuo heille iloa,virikettä,aika itsekästä heiltä kaiken jälkeen. Ja sinä menisit sinne kuin mitään ei ois koskaan tapahtunut.
        Itse ajattelisin varmasti samoin kuin sinä tuossa tilanteessa. Tuntuu pahalta,et aikuiset ihmiset eivät voi pyytää anteeksi typerää käytöstään. Varmasti ei löydy tämän auringon alta sellaista anoppia tai appea,joka olisi pyytänyt jälkeenpäin anteeksi ilkeää käytöstään. Vaikka kaikkia ihmisiä ei voi rakastaa,kaikkien kanssa ei voi synkata,miksei voisi silti osata käyttäytyä ihmismäisesti? Toivottavasti tilanteesi korjaantuu. Sulla on ainakin puolellasi oleva mies:).

        mut itsesi parhaaksi olisi hyvä,jos yrittäisit unohtaa appivanhemmat vähäksi aikaa ja keskittyä lapseen.
        Typerät ihmiset eivät muutu miksikään,varsinkaan noin vanhat:). Ole vain samalla tavoin yhteydessä omiin vanhempiisi jos heiltä tukea ja iloa saat.
        Äläkä kokonaan polta siltoja näihin appivanhempiinkaan,käy vain välttämättömät käynnit tai miten parhaaksi näet.


      • vanhempasi
        se on sun lapsi kirjoitti:

        Kylläpäs olet kateellinen omalle lapsellesi, sinähän olet kehitysvammainen. Olet jäänyt 13 vuotiaan tasolle.

        olisi enää yhdessä ellei äitisi olisi pamahtanut paksuksi." "Otappa tuosta namu ja kerro nyt sitä ja tätä..." Kyllä mummo osaa pitää lapsenlapsen ajantasalla ja opettaa hyvät ja hurskaat elämänarvot.


      • niihin...
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Minua kohdeltiin rumasti kuusi vuotta. Nyt kun olen synnyttänyt "hyödykkeen", josta voisi olla mieheni vanhemmille iloa, minut yhtä äkkiä hyväksytään. Miksi kukaan ei sano, että minua kohtaan olisi pitänyt käyttäytyä aikanaan ihmisiksi! En koskaan sanonut tyhmyyksiä, käyttäytynyt huonosti, ollut osallistumatta yhteisiin töihin tai elänyt heidän rahoillaan. Säälikää lastani kuinka paljon haluatte. Minun lapseni ei tee mitään isovanhemmilla, jotka eivät pohjimmiltaan hyväksy minua.

        joille on vain MINÄ MINÄ MINÄ ei ketään muuta ja lapsesi tule kärsimään siitä varmasti enemmän kuin sinä tuosta mitä sanot kokeneesi.


    • Mies pimpan päälle

      Jätä nuo lapselliset kostotouhut ja ajattele edes kerran elämässäsi jotain muuta kuin omaa isoa mahaasi. Sinun ja miehesi vastuulla on nuori ihmislapsi!

    • vaimo ja äiti

      Hei! Arvasin, että saan suututettua Anoppien ystävät RY:n kirjoituksellani. Kirjoituksillanne ei ole mitään merkitystä, sillä minun mittani on täysi. Tiedättekö tunteen?

      Te ette tiedä tapauksen taustoja ja sitä kaikkea, mitä olen saanut osakseni mieheni ja minun yhteiselämäni aikana. Jopa mieheni myöntää sen, ettei heidän kodissaan osata käyttäytyä. Te sanotte, että minun olisi fiksua tehdä niin ja näin. Olisivatko appivanhempani voineet tehdä mielestänne mitään toisin?

      Mielestäni suhteen ylläpito heihin ei ole fiksuutta vaan suurta tyhmyyttä. Ottaisitko itse kerta toisensa jälkeen turpiisi?

      Appivanhempani saavat nyt niittää kylvönsä. Eikä miehenikään näe tässä tilanteessa mitään ihmeellistä.

      • ristiriitaista

        Sinähän olet ihan ristiriitainen. Yritä nyt päättää ketä ihmissuhteisiisi kuuluu äläkä kysele niitä päätöksiä tietokoneesta, pimpo.


      • vaimo ja äiti
        ristiriitaista kirjoitti:

        Sinähän olet ihan ristiriitainen. Yritä nyt päättää ketä ihmissuhteisiisi kuuluu äläkä kysele niitä päätöksiä tietokoneesta, pimpo.

        En kyselekään, sillä näin on päässyt käymään. Kirjoitukseni huhtikuussa herätti niin paljon keskustelua, että ajattelin tulla kertomaan, kuinka lopulta sitten kävi. Eli miettikääpä anopit ja apet hyvissä ajoin, kuinka käyttäydytte miniää kohtaan. Joskus voitte tarvita häneltä jotakin. Minä en tarvitse appivanhempiani eikä lapsenikaan tee mitään niin huonoin käytöstavoin varustetuilla roolimalleilla.


      • kiristyksen
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        En kyselekään, sillä näin on päässyt käymään. Kirjoitukseni huhtikuussa herätti niin paljon keskustelua, että ajattelin tulla kertomaan, kuinka lopulta sitten kävi. Eli miettikääpä anopit ja apet hyvissä ajoin, kuinka käyttäydytte miniää kohtaan. Joskus voitte tarvita häneltä jotakin. Minä en tarvitse appivanhempiani eikä lapsenikaan tee mitään niin huonoin käytöstavoin varustetuilla roolimalleilla.

        uppoavan elämäänähneisiin ihmisiin. Ehei, tyttö hyvä. Jos olisit minun miniäni, saisit olla rauhassa, sinua en lähelleni kaipaisi. Kostoltasi menisi siivet, kuten varmasti menee appivanhempiesikin kanssa kunhan ensin asian pureskelevat valmiiksi. Jää vain sinä ja oma katkeruutesi, sen kanssa on varmasti inhottava elää.


      • nainen^^
        kiristyksen kirjoitti:

        uppoavan elämäänähneisiin ihmisiin. Ehei, tyttö hyvä. Jos olisit minun miniäni, saisit olla rauhassa, sinua en lähelleni kaipaisi. Kostoltasi menisi siivet, kuten varmasti menee appivanhempiesikin kanssa kunhan ensin asian pureskelevat valmiiksi. Jää vain sinä ja oma katkeruutesi, sen kanssa on varmasti inhottava elää.

        Miten voit olla noin ilkeä ihminen? Olet tietysti elämäänähnyt.
        Elämäänähneet ihmiset ei kyllä tarkoita automaattisesti että ihmisten pitäis olla typeriä ja et ihmisen ei tarvitsisi kantaa vastuuta teoistaan ja sanoistaan.
        Mitäs tähän sanot?


      • mielestäsi
        nainen^^ kirjoitti:

        Miten voit olla noin ilkeä ihminen? Olet tietysti elämäänähnyt.
        Elämäänähneet ihmiset ei kyllä tarkoita automaattisesti että ihmisten pitäis olla typeriä ja et ihmisen ei tarvitsisi kantaa vastuuta teoistaan ja sanoistaan.
        Mitäs tähän sanot?

        juuri ap ole ilkeä ihminen. Vain ja ainoastaan kosto mielessä, vaikka elämä pitäisi olla mallillaan. Miksi appivanhempien pitäisi jäädä suremaan moista, kun siihen ei mikään auta. Elämä jatkuu, myös ilman miniää, sille ei voi mitään.

        Jos oikein muistan, apn miehellä oli muitakin sisaruksia. Ehkä sieltäkin vielä tulee lapsenlapsia, ja miniä saa pitää omansa niin kaukana kuin haluaa, mutta kostonriemua hän ei kokemaan pääse, valitan.


      • ole hyvä
        mielestäsi kirjoitti:

        juuri ap ole ilkeä ihminen. Vain ja ainoastaan kosto mielessä, vaikka elämä pitäisi olla mallillaan. Miksi appivanhempien pitäisi jäädä suremaan moista, kun siihen ei mikään auta. Elämä jatkuu, myös ilman miniää, sille ei voi mitään.

        Jos oikein muistan, apn miehellä oli muitakin sisaruksia. Ehkä sieltäkin vielä tulee lapsenlapsia, ja miniä saa pitää omansa niin kaukana kuin haluaa, mutta kostonriemua hän ei kokemaan pääse, valitan.

        nämä nuoret naiset eivät kykene luomaan tyydyttävää suhdetta mieheensä eikä lapseensa, koska he eivät osaa rakastaa. He eivät tiedä mitä rakkaus on.

        Sitten kun he huomaavat, että joku muu lapsen lähipiirissä pystyy rakastamaan hänen lastaan ja jota hänen lapsensa osaa rakastaa, haluavat nämä naiset katkoa sellaiset suhteet.

        he luulevat, että jos joku rakastaa heidän lastaan, on se häneltä pois, siten että hän luulee olevansa rakkauden kohde jos muut läheiset suljetaan ulkopuolelle.

        He eivät ymmärrä sitä että heidän oma rakkautensa ei vähene siihen lapseen, jos joku toinen sitä lasta rakastaa. He ovat kyvyttömiä empatiaan ja heillä ei ole tunteita, muuta kuin esim. kosto, viha, katkeruus, kateus ja itsesääli.


      • Miniä ja anoppi
        mielestäsi kirjoitti:

        juuri ap ole ilkeä ihminen. Vain ja ainoastaan kosto mielessä, vaikka elämä pitäisi olla mallillaan. Miksi appivanhempien pitäisi jäädä suremaan moista, kun siihen ei mikään auta. Elämä jatkuu, myös ilman miniää, sille ei voi mitään.

        Jos oikein muistan, apn miehellä oli muitakin sisaruksia. Ehkä sieltäkin vielä tulee lapsenlapsia, ja miniä saa pitää omansa niin kaukana kuin haluaa, mutta kostonriemua hän ei kokemaan pääse, valitan.

        Tuntuu kummalliselta ajatella, että lapsi olisi vain miniän lapsi. Kai se on myös isänsä lapsi ja appivanhempien lapsenlapsi. Miksi siis sanot, että miniä saa pitää omansa? Minulle ainakin kaikki lapsenlapset ovat yhtä rakkaita, vaikka välit lasten puolisoihin eivät ole samanlaiset. Minunkin olisi vaikea kuvitella antavani anteeksi vuosien solvauksia, oli solvaaja kuka tahansa. Mutta vaikka miniä minua solvaisi ja meidän välimme menisivät poikki, se ei muuta sitä tosiasiaa, että poikani on minun poikani ja lapsenlapset hänen lapsiaan.

        AP ei vaikuta ihmiseltä, jolla on vain kosto mielessään. Hänellä on lämpimät välit omiin vanhempiinsa ja lastaan rakastaa. Tiedän aikuisia lapsia, jotka eivät tapaa edes omia vanhempiaan, jos nämä asuvat kauempana.


      • vaimo ja äiti
        ole hyvä kirjoitti:

        nämä nuoret naiset eivät kykene luomaan tyydyttävää suhdetta mieheensä eikä lapseensa, koska he eivät osaa rakastaa. He eivät tiedä mitä rakkaus on.

        Sitten kun he huomaavat, että joku muu lapsen lähipiirissä pystyy rakastamaan hänen lastaan ja jota hänen lapsensa osaa rakastaa, haluavat nämä naiset katkoa sellaiset suhteet.

        he luulevat, että jos joku rakastaa heidän lastaan, on se häneltä pois, siten että hän luulee olevansa rakkauden kohde jos muut läheiset suljetaan ulkopuolelle.

        He eivät ymmärrä sitä että heidän oma rakkautensa ei vähene siihen lapseen, jos joku toinen sitä lasta rakastaa. He ovat kyvyttömiä empatiaan ja heillä ei ole tunteita, muuta kuin esim. kosto, viha, katkeruus, kateus ja itsesääli.

        "Oliko lapsi vahinko?" tai "Me olemme jo tottuneet että lapsenlapsia tulee ja menee - uutisenne ei yllätä!"

        Mitä tekemistä noilla lauseilla on rakastamisen kanssa, josta sinä paasaat. Ovatko tuollaiset lauseet innostuneen ja rakastavan isovanhemman puhetta? Jos sinun mielestäsi nuo puheet osoittavat rakkautta, käsityksesi siitä on hyvin kiinnostava.

        Kuten sanoin, minun lapseni saa tilaisuuden olla omien vanhempieni kanssa paljon, koska he ovat olleet kiinnostuneita ja asiallisia alusta lähtien. Kun odotin lastani, pienokaisella on jo tuolloin paikka heidän sydämessään. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa lapsen toisista isovanhemmista. Lapseni saa paljon serkkuja, setiä ja tätejä minun puoleltani, sillä minua on siunattu tiiviillä ja suurella suvulla. Eli puheesi kiintymyssuhteiden katkaisemista ovat täyttä potaskaa.

        Miksi sinä, arvoisa rouva vaihteleva nimimerkki, olet roikkunut tällä palstalla jo yli puoli vuotta. Sinulla on kuulemma ollut hyvä anoppisuhde eikä miniäsuhteissakaan ollut ongelmia. Onko sinulla siihen hyvää selitystä? Esimerkiksi minä en käytä aikaani sellaisilla palstoilla riehumiseen, jotka eivät elämääni millään tavalla liity. En voisi kuvitellakaan heiluvani jossakin auton konepellin hitsaus - sivuilla. Jos minä olen katkera niin sinä olet outo perverssi! :)

        Kun olet minut moneen kertaan täällä haukkunut kelvottomaksi miniäksi - suotakoon se sinulle koska sinulla on elämänkokemusta - eikö ole ihanaa, ettei appivanhempieni tarvitse olla juuri tekemisissä kanssani. Oletko ajatellut, että kostonhimo, katkeruus ja viha voivat olla perinnöllisiä ominaisuuksia? Eihän sellaisin geenein varustettua lastenlastakaan kannata ikävöidä!

        Olet puhunut itsesi pussiin. Epäilen, että olet kirjoittanut suurimman osan tämän palstan teksteistä. Tyhmät ja minua haukkuvat kirjoitukset vain lisäävät sisuani pysyä erossa mieheni vanhemmista.


      • vaimo ja äiti
        Miniä ja anoppi kirjoitti:

        Tuntuu kummalliselta ajatella, että lapsi olisi vain miniän lapsi. Kai se on myös isänsä lapsi ja appivanhempien lapsenlapsi. Miksi siis sanot, että miniä saa pitää omansa? Minulle ainakin kaikki lapsenlapset ovat yhtä rakkaita, vaikka välit lasten puolisoihin eivät ole samanlaiset. Minunkin olisi vaikea kuvitella antavani anteeksi vuosien solvauksia, oli solvaaja kuka tahansa. Mutta vaikka miniä minua solvaisi ja meidän välimme menisivät poikki, se ei muuta sitä tosiasiaa, että poikani on minun poikani ja lapsenlapset hänen lapsiaan.

        AP ei vaikuta ihmiseltä, jolla on vain kosto mielessään. Hänellä on lämpimät välit omiin vanhempiinsa ja lastaan rakastaa. Tiedän aikuisia lapsia, jotka eivät tapaa edes omia vanhempiaan, jos nämä asuvat kauempana.

        Aivan totta! Olet oikeilla jäljillä. Kuten kirjoitin, miehelläni on aina tilaisuus mennä vanhempiensa luokse. Ja kun lapsi kasvaa ulos rintaruokinnasta, hän voi ilomielin lähteä isän kanssa vaikka yökylään mummolaan. Kai äitikin saa joskus levätä, vaikka haluaisinkin viettää aikaa kotiäitinä mahdollisimman kauan.

        Pahoitin mieleni niin kovasti raskausaikana - myös ristiäisissä sain kuulla, että olen paisunut tosi paljon (3 kg) - joten nyt herkässä mielentilassa en halua hankkiutua tekemisiin appivanhempien kanssa. Minulla on jo valmiiksi paha mieli. Ja pienen vauvan äiti on muutenkin tavallista herkempi.

        Olipa nätisti sanottu, kun totesit kaikkien lastenlasten olevan sinulle yhtä rakkaita. Minun anoppini sanoi heti häidemme jälkeen, että heillä ei ole eikä tule yhtä rakasta lastenlasta kuin heidän ensimmäisensä.


    • ohjaajalta

      ja tarinan opetus oli. Tämä äiti ja vaimo tarvitsee mielenterveyden ammattilaisen apua.

      • ihan niin

        Ihminen tuntee olevansa aliarvostettu. Häntä vähekstytään, hänen tulevaa lastansa väheksytään. Kysytään, onko se vahinko. Epäillään äidin selviytymistä. Hän joutuu seisomaan yksin koko klaani vastassaan.

        Mikä on lopputulos?
        Äiti ja vaimo on mielenterveyden ammattilaisen avun tarpeessa!

        Kaikki muut ovat viattomia.
        Jep.


      • vaimo ja äiti
        ihan niin kirjoitti:

        Ihminen tuntee olevansa aliarvostettu. Häntä vähekstytään, hänen tulevaa lastansa väheksytään. Kysytään, onko se vahinko. Epäillään äidin selviytymistä. Hän joutuu seisomaan yksin koko klaani vastassaan.

        Mikä on lopputulos?
        Äiti ja vaimo on mielenterveyden ammattilaisen avun tarpeessa!

        Kaikki muut ovat viattomia.
        Jep.

        Kiitos! Kun joku edes yrittää ymmärtää tunteitani, niin silloin olen valmis hetken harkitsemaan sopuani appivanhempien kanssa. Tuntuu vain siltä, että kun joka tuutista tulee syyllistämistä niin nousee uho päälle, että pysykää perkele oikeasti erossa meistä.

        Mieheni on ollut minulle tukena eli en ole siis ihan yksin. Myös ystävät ymmärtävät. En kuitenkaan viitsi rasittaa miestäni loputtomiin valittamalla hänen vanhemmistaan, kun ei hän heille mitään voi.

        Minua loukkaa se, että minun "äitiystaitojani" epäiltiin avoimesti etukäteen. Nyt kun lapsi on kiltti, naurava ja hyvin nukkuva - nukkuu nytkin ja siksi ehdin olla täällä - sekä aina siistinä ja puhtaissa vaatteissa, niin isovanhemmat ovat heränneet. Ja kun he huomaavat, että lapsi on kaiken lisäksi vielä oikeasti nätti ja ihana, niin kai tuollaisesta lapsenlapsesta on jokainen ylpeä. Mutta nyt minä tarvitsen puolestani hengähdystauon.


      • avustaja
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Kiitos! Kun joku edes yrittää ymmärtää tunteitani, niin silloin olen valmis hetken harkitsemaan sopuani appivanhempien kanssa. Tuntuu vain siltä, että kun joka tuutista tulee syyllistämistä niin nousee uho päälle, että pysykää perkele oikeasti erossa meistä.

        Mieheni on ollut minulle tukena eli en ole siis ihan yksin. Myös ystävät ymmärtävät. En kuitenkaan viitsi rasittaa miestäni loputtomiin valittamalla hänen vanhemmistaan, kun ei hän heille mitään voi.

        Minua loukkaa se, että minun "äitiystaitojani" epäiltiin avoimesti etukäteen. Nyt kun lapsi on kiltti, naurava ja hyvin nukkuva - nukkuu nytkin ja siksi ehdin olla täällä - sekä aina siistinä ja puhtaissa vaatteissa, niin isovanhemmat ovat heränneet. Ja kun he huomaavat, että lapsi on kaiken lisäksi vielä oikeasti nätti ja ihana, niin kai tuollaisesta lapsenlapsesta on jokainen ylpeä. Mutta nyt minä tarvitsen puolestani hengähdystauon.

        Siinäpä se mies joutuu vaimoaan TUKEMAAN. Vain kehitysvammaista ja mielisairasta tuetaan. Haloo, sinä olet se äiti jonka kuuluu tukea lastaan. Sinä et ole enää lapsi, mutta olet jälkeenjäänyt.


      • mielenterveyden
        avustaja kirjoitti:

        Siinäpä se mies joutuu vaimoaan TUKEMAAN. Vain kehitysvammaista ja mielisairasta tuetaan. Haloo, sinä olet se äiti jonka kuuluu tukea lastaan. Sinä et ole enää lapsi, mutta olet jälkeenjäänyt.

        päälle käyneet. Sitä helpompaa mitä useammin ja tiiviimmmin tekemisissä. Onneksi ap. on tajunnut oman parhaansa. Masokisti se on joka vasiten haluaa itseään vahingoittaa ja SADISTI joka terrorisoi ja kiduttaa läheisiään.


      • heillä....
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Kiitos! Kun joku edes yrittää ymmärtää tunteitani, niin silloin olen valmis hetken harkitsemaan sopuani appivanhempien kanssa. Tuntuu vain siltä, että kun joka tuutista tulee syyllistämistä niin nousee uho päälle, että pysykää perkele oikeasti erossa meistä.

        Mieheni on ollut minulle tukena eli en ole siis ihan yksin. Myös ystävät ymmärtävät. En kuitenkaan viitsi rasittaa miestäni loputtomiin valittamalla hänen vanhemmistaan, kun ei hän heille mitään voi.

        Minua loukkaa se, että minun "äitiystaitojani" epäiltiin avoimesti etukäteen. Nyt kun lapsi on kiltti, naurava ja hyvin nukkuva - nukkuu nytkin ja siksi ehdin olla täällä - sekä aina siistinä ja puhtaissa vaatteissa, niin isovanhemmat ovat heränneet. Ja kun he huomaavat, että lapsi on kaiken lisäksi vielä oikeasti nätti ja ihana, niin kai tuollaisesta lapsenlapsesta on jokainen ylpeä. Mutta nyt minä tarvitsen puolestani hengähdystauon.

        olsi sinusta kuva joka ei herättänyt luottamusta.
        Jospa se kuva muuttuu sen myötä mitä he näkevät ja kokevat. Jospa suhtautuminenkin muuttuu sen mukaan mitä luottamus kasvaa. Eikö voisi ajatella että se olisi aivan luonnollista.
        Ja jos vielä joskus kykenet kasvamaan niin suureksi, että opit anteeksiannon, he jopa voivat pitää sinusta.


      • ruusunpunaiset
        heillä.... kirjoitti:

        olsi sinusta kuva joka ei herättänyt luottamusta.
        Jospa se kuva muuttuu sen myötä mitä he näkevät ja kokevat. Jospa suhtautuminenkin muuttuu sen mukaan mitä luottamus kasvaa. Eikö voisi ajatella että se olisi aivan luonnollista.
        Ja jos vielä joskus kykenet kasvamaan niin suureksi, että opit anteeksiannon, he jopa voivat pitää sinusta.

        kakkulat nenältäsi ja lopeta se itsesi syyllistäminen. Ei elämässä voi pötkiä pitkälle jos kuvittelet vian aina löytyvän lopuksi sinusta. Maailma on kova ja jotkut ihmiset myös ja niin herkästi kaltaisesi saa selkäänsä lapun jossa lukee "potkikaa ja lujaa".
        "Joka itsensä ylentää, se alennetaan"


    • Minun neuvo on että ihan kaikkia sanomisia ei pidä ottaa kirjaimellisesti, varsinkaan jos miehesi ei ole koskaan niin sanonut. Eikös se ole tärkeintä.
      Tuollaiset anoppien/appien sanomiset voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei kannata vatvoa sitä, kulutat vaan itseäsi sillä. Ole iloinen kun nyt asiat ovat hyvin ja molemmat mummot ja papat haluavat olla lapsen lapsensa kanssa.
      Tuollaisesta negatiivisesta ajattelusta syntyy sellainen kierre, että viimein olet itse hoidon tarpeessa ja kylvät pahaa mieltä lähiympäristöösi.

      • älä vaadi liikaa

        Elät omassa perheessäsi. Rakennat hyvät suhteet mieheesi ja lapseesi, ympäristöösi. Teillä on perhetuttuja, kavereita työstä ja harrastuksista, lapsilla pian omat kaverit.
        Isovanhemmat eivät ole tärkein osa kenenkään elämässä. Hehän ovat taka-alalla. Turhaan he yrittävätkään tulla teidän perheeseenne, sillä heillä on oma elämänsä, edellisen polven ikäiset ystävät ja harrastukset.

        Kun he tulevat, koeta kestää se aika.
        Pian se on ohitse ja voit taas olla oma itsesti.
        Älä vaivaa isovanhempia lastenkasvatus ja -hoitohuolilla. Se ei kuulu heille.
        Jos kysyvät lapsiasi yökylään, sano, että et voi luopua heistä niin pitkäksi aikaa. Sinä ja miehesi olette lasten vanhemmat, te olette perhe.


    • pohjanoteeraus?

      Alkuperäiselle kirjoittajalle ensiksi sympatiaa. Olet saanut kirjoittamaan ainakin puolet suomalaisista paska-anopeista, jotka pitävät oikeutenaan käyttäytyä appivanhempiesi tavoin eli suoraan sanoen kuin pullopersesiat.

      Ja sitten vielä toiseksikin sympatiaa. Sinulla on hyvä aviomies, terve lapsi ja rakastava suku. Nouse korkeammalle tasolle noiden appivanhempiesi suhteen ja päätä, että heidän mäkätyksensä on vain kärpäsen surinaa korvissasi (a la Sinuhe). Täysi ignooraus parin vuoden ajan tekee heille gutaa, jospa he sen jälkeen ryhtyisivät olemaan ihmisiksi.

      • anoppi myöskin

        Hyvä ohje tuota kannattaa miniöiden yrittää heti alusta alkaen.


    • eivind

      kammottavilta roolimalleilta, kuten appivanhempasi! Oma anoppini samanlainen; en ikinä haluasi lasteni olevan heidän hoidossaan.
      Aikaisempi käyttäytyminen on aiheuttanut kohtalaisen suuren luottamuspulan! Tsemppiä nuori äitee; älä anna noiden korppikotka-anoppien pahoittaa mieltäsi...mäkättäkööt tällä sivustolla ihan rauhassa, eihän heillä ole muuta tekemistä, kun ovat karkoittaneet omat miniänsä käytöksellään...

      • Jusu

        Tämä viestiketju on kerrassaan uskomaton.
        Nuo kommentit appivanhemmiltasi ovat todellakin saaneet karvasi pystyyn!

        Ymmärrän kyllä perustelusi - mitä tahansa ei tarvitse sietää. Ongelma on siinä ettei appivanhempia voi kokonaan sulkea pois elämästä.

        Toivottavasti appivanhempasi oppivat joku päivä sen ettet ota mitään kommentteja vastaan. Pitäisivät suunsa kiinni kaikista omista peloistaan ja nauttisivat vain siitä että tässä maailmassa kasvaa heidän pojalleen ja hänen vaimolleen lapsi joka ON onnellinen.

        Mielenkiintoinen persoona olet kaikenkaikkiaan !

        Peräänantamattomuus on todella harvinaista ja on tyhmää ettei sitä huomata tässä ollenkaan.
        Varmasti hoidat kaiken kuten pitääkin.

        Jos on jäänyt Anoppien puolesta RYn puheenjohtajalta jäänyt huomiotta niin ei tämä nainen ota vastaan sitä paskaa SINULTAKAAN!

        Siistiä!


      • vaimo ja äiti
        Jusu kirjoitti:

        Tämä viestiketju on kerrassaan uskomaton.
        Nuo kommentit appivanhemmiltasi ovat todellakin saaneet karvasi pystyyn!

        Ymmärrän kyllä perustelusi - mitä tahansa ei tarvitse sietää. Ongelma on siinä ettei appivanhempia voi kokonaan sulkea pois elämästä.

        Toivottavasti appivanhempasi oppivat joku päivä sen ettet ota mitään kommentteja vastaan. Pitäisivät suunsa kiinni kaikista omista peloistaan ja nauttisivat vain siitä että tässä maailmassa kasvaa heidän pojalleen ja hänen vaimolleen lapsi joka ON onnellinen.

        Mielenkiintoinen persoona olet kaikenkaikkiaan !

        Peräänantamattomuus on todella harvinaista ja on tyhmää ettei sitä huomata tässä ollenkaan.
        Varmasti hoidat kaiken kuten pitääkin.

        Jos on jäänyt Anoppien puolesta RYn puheenjohtajalta jäänyt huomiotta niin ei tämä nainen ota vastaan sitä paskaa SINULTAKAAN!

        Siistiä!

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&posting=22000000023019163


    • Kokemusta on..

      Ymmärrän hyvin tekojasi ja sitä miksette halua olla miehen vanhempien kanssa tekemisissä. Miksi pitäisi olla tekemisissä jos koko ajan saa lokaa niskaansa. Itsepähän anoppi ja appi on sen ansainnu käytöksellään.
      Meillä ei ole lasta mutta kyllä se muutenkin on hieman kumma asia tuo miniöiden raaka kohtelu.
      Minun kotonani mieheni on otettu perheeseen mukaan perheen jäsenenä ja käytöskin osoittaa vävyn viihtyvän. Usein meiltä on vielä kysytty miten pärjäämme.
      Olen jo nyt toista kertaa pitkän suhteen aikana saanut kokea tuollaista ilkeytttä ja henkistä väkivaltaa. Miksi miniöitä kohdellaan kuin heittosäkkiä? Millään ei ole mitään merkitystä, vaikka olisi mitä tehny niin aina jostain keljuillaan. Riidat, jotka piti olla selvät niin vieläkin kannetaan kaunaa.

    • elävä ihminen

      Tämä äiti on kehitysvammainen, joka luulee että hänen lapsensa on jokin uusi lelu, nukke.

      Hän luulee leikkivänsä edelleenkin siellä hiekkalaatikolla ja hänestä on hauskaa kiusata ja ärsyttää toisia lapsia ( joiksi hän luulee appivanhempiaan )uudella lelullaan.

      • totta....

        ja tuo ilmiö on aika yleistä varsinkin kun kyseessä on äiti, joka on sisarusparvensa ainoa tyttö ja jos vielä on parven nuorin.
        Sen olen pannut merkille kun olen läheltä seurannut nuoria äitejä.
        Mustasukkaisuus tuosta "lelusta" on aivan ylitsepääsemätöntä.


      • vaimo ja äiti

        Kehitysvammainen? Mietipä kerran, mitä sanoit. Mielestäni on asiatonta pelleillä tuollaisilla asioilla, vaikka räväkkää sananvaihtoa tässä on ollutkin. Kenestä tahansa, milloin tahansa voi tulla "kehitysvammainen". Esimerkiksi ulkona on taas otolliset kelit pienen aivovaurion saamiseksi. Noin voi käydä sinullekin tai vaikkapa omalle lapsellesi. Pikkuisen rajaa!


      • huomataan
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Kehitysvammainen? Mietipä kerran, mitä sanoit. Mielestäni on asiatonta pelleillä tuollaisilla asioilla, vaikka räväkkää sananvaihtoa tässä on ollutkin. Kenestä tahansa, milloin tahansa voi tulla "kehitysvammainen". Esimerkiksi ulkona on taas otolliset kelit pienen aivovaurion saamiseksi. Noin voi käydä sinullekin tai vaikkapa omalle lapsellesi. Pikkuisen rajaa!

        Sulle on käynyt vahinko jo. Olet taantunut kehityksessäsi, tai kehityksesi on jäänyt 13v asteelle.


      • vaimo ja äiti
        huomataan kirjoitti:

        Sulle on käynyt vahinko jo. Olet taantunut kehityksessäsi, tai kehityksesi on jäänyt 13v asteelle.

        Mietipä noita puheitasi sitten, kun ajat joku kaunis päivä vaikkapa autokolarin ja taannut 13-vuotiaan tasolle. Tai mitäpä, jos lapsesi unohtaa laittaa liikuntatunnilla kypärän päähän ja saa ikuisen selkäydinvaurion kaukalon reunaan paiskautuessaan.

        Ehkä olen tyhmä, itsekäs ja mitä vaan, mutta tuo kehitysvammaisuus - panettelu on rumaa. Suoriudun sentään älyllisistä tehtävistä ilman palvelutalon hoitajia: napin ompelu, veroilmoitus, lapsen perushoito, luku- ja kirjoitustaito...

        Minulla on lähipiirissä oikeasti kehitysvammaisia ihmisiä. Sinun puheesi loukkaavat 100-kertaisesti enemmän kuin yksikään kenenkään anopin kirjoittama sinänsä asiallinen panetteluviesti. Mutta toivottavasti sinun kohdallesi ei noita mainitsemiani onnettomuuksia tai vastaavia satu, vaikka näytät tykkäävän revitellä huumoria vakavista sairauksista.


      • eikö totta
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Mietipä noita puheitasi sitten, kun ajat joku kaunis päivä vaikkapa autokolarin ja taannut 13-vuotiaan tasolle. Tai mitäpä, jos lapsesi unohtaa laittaa liikuntatunnilla kypärän päähän ja saa ikuisen selkäydinvaurion kaukalon reunaan paiskautuessaan.

        Ehkä olen tyhmä, itsekäs ja mitä vaan, mutta tuo kehitysvammaisuus - panettelu on rumaa. Suoriudun sentään älyllisistä tehtävistä ilman palvelutalon hoitajia: napin ompelu, veroilmoitus, lapsen perushoito, luku- ja kirjoitustaito...

        Minulla on lähipiirissä oikeasti kehitysvammaisia ihmisiä. Sinun puheesi loukkaavat 100-kertaisesti enemmän kuin yksikään kenenkään anopin kirjoittama sinänsä asiallinen panetteluviesti. Mutta toivottavasti sinun kohdallesi ei noita mainitsemiani onnettomuuksia tai vastaavia satu, vaikka näytät tykkäävän revitellä huumoria vakavista sairauksista.

        Ongelmaahan ei olisi jos lakkaisit käyttäytymästä kuin kehitysvammainen.


      • katso kelloon
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Mietipä noita puheitasi sitten, kun ajat joku kaunis päivä vaikkapa autokolarin ja taannut 13-vuotiaan tasolle. Tai mitäpä, jos lapsesi unohtaa laittaa liikuntatunnilla kypärän päähän ja saa ikuisen selkäydinvaurion kaukalon reunaan paiskautuessaan.

        Ehkä olen tyhmä, itsekäs ja mitä vaan, mutta tuo kehitysvammaisuus - panettelu on rumaa. Suoriudun sentään älyllisistä tehtävistä ilman palvelutalon hoitajia: napin ompelu, veroilmoitus, lapsen perushoito, luku- ja kirjoitustaito...

        Minulla on lähipiirissä oikeasti kehitysvammaisia ihmisiä. Sinun puheesi loukkaavat 100-kertaisesti enemmän kuin yksikään kenenkään anopin kirjoittama sinänsä asiallinen panetteluviesti. Mutta toivottavasti sinun kohdallesi ei noita mainitsemiani onnettomuuksia tai vastaavia satu, vaikka näytät tykkäävän revitellä huumoria vakavista sairauksista.

        Ja mene antamaan välillä sille nukellesi ruokaa, äläkä koko päivää netissä notku parkumassa. Vai onko sosiaalitoimistosta hommattu sille hoitopaikka jo?

        Tunnetko kelloa edes.


      • vaimo ja äiti
        katso kelloon kirjoitti:

        Ja mene antamaan välillä sille nukellesi ruokaa, äläkä koko päivää netissä notku parkumassa. Vai onko sosiaalitoimistosta hommattu sille hoitopaikka jo?

        Tunnetko kelloa edes.

        Kiitos, mutta 2000-luvulla ei enää herätetä lasta syömään. Nyt on muodissa lapsen tahtinen imetys. Muista se, kun opastat omaa miniääsi!


      • ei anoppi
        vaimo ja äiti kirjoitti:

        Kiitos, mutta 2000-luvulla ei enää herätetä lasta syömään. Nyt on muodissa lapsen tahtinen imetys. Muista se, kun opastat omaa miniääsi!

        Sinähän pölö oot, luuletko kaikilla täällä miniä olevan ja sinä ainoa vauvan omistaja.

        Vihje, minulla: ei poikaa, ei miniää, ei vävyä, vauva löytyy, mikä minä silloin olen?

        Riittääkö kapasiteetti?


      • kuka on
        ei anoppi kirjoitti:

        Sinähän pölö oot, luuletko kaikilla täällä miniä olevan ja sinä ainoa vauvan omistaja.

        Vihje, minulla: ei poikaa, ei miniää, ei vävyä, vauva löytyy, mikä minä silloin olen?

        Riittääkö kapasiteetti?

        hoidon tarpeessa.


      • Rintaääni

        Muutaman vuoden kuluttua tämä äiti kyllästyy lapsen isään, ehkä isän mitta tulee myös täyteen kun hänen lastaan käytetään aseena appivanhempia kohtaan. Se ei ole vielä nyt, mutta kun vuodet tekevät tehtävänsä. Epäilyksen siemen on kylvetty mieleen tämän käytöksen perusteella.
        Sen jälkeen lasta käytettään lapsen isää kohtaan samalla tavalla aseena. Tämä on klassinen tapaus. Näitä ratkotaan käräjäoikeuksissa nykyisin paljon, pelkästään sitä että lapsen isä voi tavata lastaan.


      • vain kirjoittaa
        kuka on kirjoitti:

        hoidon tarpeessa.

        Sinulla on pahoja harhoja, sinä et voi minua nähdä, ja minä en voi näyttää sinulle mitään. Tämä on suomi24 keskustelupalsta ja sinä et voi minua nähdä.


      • sietää.
        ei anoppi kirjoitti:

        Sinähän pölö oot, luuletko kaikilla täällä miniä olevan ja sinä ainoa vauvan omistaja.

        Vihje, minulla: ei poikaa, ei miniää, ei vävyä, vauva löytyy, mikä minä silloin olen?

        Riittääkö kapasiteetti?

        "Vihje, minulla: ei poikaa, ei miniää, ei vävyä, vauva löytyy, mikä minä silloin olen? "

        Minä tiedän mikä sinä olet. Sinä olet se Bulgaria-foorumin häirikkö, joka lopulta karkoitettiin käyttäytymisensä ja ruokottomien puheittensa takia. Nyt olet tullut tänne jatkamaan missiotasi ja solvaamaan muita keskustelijoita.

        Ehdotan, että tästä lähtien jätämme tämän tyypin kirjoitukset kommentoimatta ja jos oikein pahoja ylilyöntejä tulee, niin ilmoitetaan ylläpidolle. Siellä on kyllä keinot häiriköiden hiljentämiseen.


      • paikallaan
        Rintaääni kirjoitti:

        Muutaman vuoden kuluttua tämä äiti kyllästyy lapsen isään, ehkä isän mitta tulee myös täyteen kun hänen lastaan käytetään aseena appivanhempia kohtaan. Se ei ole vielä nyt, mutta kun vuodet tekevät tehtävänsä. Epäilyksen siemen on kylvetty mieleen tämän käytöksen perusteella.
        Sen jälkeen lasta käytettään lapsen isää kohtaan samalla tavalla aseena. Tämä on klassinen tapaus. Näitä ratkotaan käräjäoikeuksissa nykyisin paljon, pelkästään sitä että lapsen isä voi tavata lastaan.

        Nykyään otetaan Suomessa lapsia huostaan todella herkästi. Yksi yleinen syy on esim. tukiverkostojen puute. Riittää monasti perusteeksi avuttomalle äidille jonka kehitys on pysähtynyt.

        Miehetkään ei jaksa sitä "tukemista" kauaa sitten eänn, kun on niitä lapsia. Silloin kun ei ole vielä lasta, mies ei aina siinä seksihuumassaan huomaa tuollaista kehitysvammaisuutta.


    • samaa mieltä

      En jaksanut teidän kaikkien viestejä lukea, jotka olette tänne kirjoittaneet.

      Jos minun anoppini sanoisi samallaista tai tuohon suuntaan, niin en itsekään olisi kovinkaa paljoa väleissä ja lastani he näkisivät vaan jos tulevat käymään.

      Itselläni kuoli hiljattain poikavauva...anoppini ja hänen miesystävänsä osittain syyttävät minua hänen kuolemastaan, vaikka minulla ei ollut mitään osuutta. Se mitä pojallani todettiin oli yllätys lääkäreille ja sanoivat minulle ettei ole minussa ollut vikaa...tällaisia tapauksia syntyy pari vuodessa, eikä tiedetä tarkkaan että mistä tulee kyseinen sairaus.

      Anoppini myös on puhunut minulle pahasti ja on sitte pyytänyt anteeksi. Itse en niitä hänen sanomiaan pysty anteeksi antamaan...niin paljon loukkasi minua jne.

      Anopin luokse en enää mene, eikä tuleva lapsenikaan sinne tule koskaan menemään...la 14.8.07.

      Ensinnäkään en halua haistella tupakansavua, kun he polttavat sisällä..saatikka lastani veisin sellasseehen asuntoon. Itse olen pienenä joutunut kärsimään tupakansavusta, kun isäni poltti sisällä. Lapselleni en halua tuota samaa...en halua että hän on passiivinen tupakoitsija.

      Jos anoppini haluaa nähdä niin senkun tulee käymään.

      Sinuna tekisin ihan samoin...jos anoppi haluaa tavata sinua, niin hän tulee teille tai soittaa ja haluaa sinut sinne.

      Muussa tapauksessa ota iisisti...älä kuitenkaan hirveästi stressaa asialla...elät omaa elämää sitten kuin haluat ja anopillasi ei siihen pitäisi olla mitään sanottavaa...

      Aina voi antaa jotai neuvoja....mutta aina sitä itse kuitenkin päättää asioistaan, eikä anoppi.

      Anoppini väliin ehdottelee jotain lapsen nimiä..mitä hän on miettinyt. Sanoin suoraan takaisin ettei me anneta sellaisia nimiä....katse oli minua kohtaan kuin tappava.

      Äiti päättää kyllä mikä on lapselleen parasta ja mikä ei. Lapsikin yleensä aina puolustaa äitiään.

      • edelleen

        Sinulla on edelleen tuota masennusta, joka kannattasi hoidattaa pois. Se nimittäin vain pahenee synnytystä lähestyessäsi.


      • on hoito,
        edelleen kirjoitti:

        Sinulla on edelleen tuota masennusta, joka kannattasi hoidattaa pois. Se nimittäin vain pahenee synnytystä lähestyessäsi.

        tuohon sinun sairauteesi ei ole. Tietosanakirjassakin oli typeryksen kohdalla sinun kuvasi.


      • hae lääkettä harhoihin
        on hoito, kirjoitti:

        tuohon sinun sairauteesi ei ole. Tietosanakirjassakin oli typeryksen kohdalla sinun kuvasi.

        Sulla on taas pahat harhat. Minun kuvaani et voi nähdä tietosanakirjasta.


      • ensin
        hae lääkettä harhoihin kirjoitti:

        Sulla on taas pahat harhat. Minun kuvaani et voi nähdä tietosanakirjasta.

        tarkistamassa?


      • tarkistaa
        ensin kirjoitti:

        tarkistamassa?

        Sinä voit tarkistella sitä vaikka kuinka kauan. Miltäs sitten näytti?


    • ympäröidä..

      On todella tärkeää ympäröidä itsensä ja perheensä rakastavilla ja hyvää tahtovilla ihmisillä --jos appivanhemmat eivät sitä ole, niin on enemmän kuin tärkeää pitää heidät loitolla siinä missä kenet tahansa muutkin korppikotkat!

      Anna näiden epätoivoisten maan matosten täällä mäkättää rauhassa ja nouse vastedeskin itse korkeuksiin lapsesi ja perheesi kanssa --lennä sinne missä vain mielikuvitus on rajana ja luo elämä, josta katkerat appiakat ja ukot eivät osaa edes haaveilla!

      • otit vissiin

        Vetäsit sitten mari sätkän tossa kirjoittelusi lomassa. Että oiken lentämään ja koko perheen kanssa.


      • näitä..
        otit vissiin kirjoitti:

        Vetäsit sitten mari sätkän tossa kirjoittelusi lomassa. Että oiken lentämään ja koko perheen kanssa.

        Näitä pösilöitä taas riittää..


      • useitakin
        näitä.. kirjoitti:

        Näitä pösilöitä taas riittää..

        Ai, että niiden marihuana sätkän vetäminen on pösilien veto. Vai onko se samaa kuin spiidi.

        Lentovauhti on ainakin vastaava.


    • ...

      että jaksat elää tuollaisen vihan ja katkeruuden kanssa! Et vaikuta kovin kypsältä tai ehkä paremmin sanottuna vahvalta, tasapainoiselta aikuiselta ihmiseltä.

      Ei tietenkään tarvitse suostua ilkeyteen, mutta et voi riistää lapseltasi toisia isovanhempia.
      Se on itsekästä.
      Niin ihanaa kuin onkin ajatella vain omaa napaansa, täytyy ÄITINÄ nähdä pidemmälle.

      "Opettavaista" lapsellesi ei ole opettaa katkeraa ja vihaavaa ilmapiiriä.

      • sssssssssssss

        Opettavaista lapselle on se, että voi valita kenen kanssa haluaa olla tekemisissä.. niin voi tehdä myös lapsi aikanaan, kun kasvaa ja tekee omat valintansa.. Sukulaisuus ei todellakaan velvoita ketään eikä mihinkään.


    • sua täysin

      Itse tekisin aivan samoin tilanteessasi. Kaikki ihmiset eivät pysty asettumaan toisen ihmisen tilalle, empatia puuttuu kokonaan, kuten huomasin monista vastauksista. Ole onnellinen vauvastasi äläkä anna katkerien appivanhempiesi pilata mielialaasi ja iloa vauvasta. Teet ihan oikein! Luota itseesi ja omiin vaistoihin, äidin vaistot kehottavat äitiä suojelemaan poikastaan joten suojaa lapsesi pahaa tarkoittavilta ihmisiltä ja ympäröi rakastavilla ihmisillä.

      • lapsellesi

        Nyt on jo todella sairasta. Kuvitteletko todella että pienille vauvoille haluavat ihmiset tehdä pahaa. Ja että omat isovanhemmat aikovat sille tehdä pahaa.

        Nyt on todella sairasta vaainoharhaista ajattelua. Kyllä se on niin että todella harva vauva on suomessa joutunut vainon kohteeksi. No, ulkomaalaistaustoissa sitä esiintyy, niitä vauvoihin kohdistuvia silpomisia ja kaappauksia.

        Mutta todella hyvin harva suomalainen vauva on todellakin vaarassa omien isovanhempiensa puolesta. Mene pian halemaan apua tuolle vainoharhaisuudellesi ja noille pahoille harhoillesi. Sinä olet itse vaaraksi lapsellesi.


      • lisää..
        lapsellesi kirjoitti:

        Nyt on jo todella sairasta. Kuvitteletko todella että pienille vauvoille haluavat ihmiset tehdä pahaa. Ja että omat isovanhemmat aikovat sille tehdä pahaa.

        Nyt on todella sairasta vaainoharhaista ajattelua. Kyllä se on niin että todella harva vauva on suomessa joutunut vainon kohteeksi. No, ulkomaalaistaustoissa sitä esiintyy, niitä vauvoihin kohdistuvia silpomisia ja kaappauksia.

        Mutta todella hyvin harva suomalainen vauva on todellakin vaarassa omien isovanhempiensa puolesta. Mene pian halemaan apua tuolle vainoharhaisuudellesi ja noille pahoille harhoillesi. Sinä olet itse vaaraksi lapsellesi.

        ja lisää pösilöitä --mistä näitä sikiää..??


    • en enää väs

      hei,

      Ymmärrän tuskasi. Olen itsekin kirjoittanut tänne anopistani ja meidän riidoista. Mutta olen antanut löysiä, koska lapseni rakastavat mummua yli kaiken ja mummo heitä. Jos kyseessä ei olisi lasteni mummu eikä minulla olisi lapsia, voisin viilentää välejä anoppiin, mutta en voi olla niin itsekäs, että kiellän lapsiltani mummun ja mummolta lapsenlapset.
      äidin vaisto ja vastuu vaikuttaa minuun niin, että minun on ajateltava lapsia ennen omia tarpeitani ja vihanpitojani..
      Joskus on vain tultava toimeen, edes sen hetken, kun isovanhemmat ¨tapaavat lapsia ja päinvastoin. Puhukaa vaikka säistä.
      Ja fiksua on myös olla haukkumatta appivanhempia lasten kuullen.

    • ent väs

      hei,

      Ymmärrän tuskasi. Olen itsekin kirjoittanut tänne anopistani ja meidän riidoista. Mutta olen antanut löysiä, koska lapseni rakastavat mummua yli kaiken ja mummo heitä. Jos kyseessä ei olisi lasteni mummu eikä minulla olisi lapsia, voisin viilentää välejä anoppiin, mutta en voi olla niin itsekäs, että kiellän lapsiltani mummun ja mummolta lapsenlapset.
      äidin vaisto ja vastuu vaikuttaa minuun niin, että minun on ajateltava lapsia ennen omia tarpeitani ja vihanpitojani..
      Joskus on vain tultava toimeen, edes sen hetken, kun isovanhemmat ¨tapaavat lapsia ja päinvastoin. Puhukaa vaikka säistä.
      Ja fiksua on myös olla haukkumatta appivanhempia lasten kuullen.

      • terveiset

        Kypsää ajattelua ! Todellista äidinrakkautta !
        Juuri noin sen pitäisi mennä. Itsekkäistä syistä ei pidä sotkea isovanhempien ja omien lasten suhteita.


      • itsekästä
        terveiset kirjoitti:

        Kypsää ajattelua ! Todellista äidinrakkautta !
        Juuri noin sen pitäisi mennä. Itsekkäistä syistä ei pidä sotkea isovanhempien ja omien lasten suhteita.

        että isovanhemmat haukkuvat lapsenlapselleen tämän vanhempia? Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista ja yksisuuntaista. Tässä on nyt tullut se käsitys että ns. paskaa kaadetaan vain nuorenväen suunnalta vanhemmanpolven niskaan. Eli toisinpäin se ei näköjään ole mitenkään mahdollista?


      • murheensa
        itsekästä kirjoitti:

        että isovanhemmat haukkuvat lapsenlapselleen tämän vanhempia? Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista ja yksisuuntaista. Tässä on nyt tullut se käsitys että ns. paskaa kaadetaan vain nuorenväen suunnalta vanhemmanpolven niskaan. Eli toisinpäin se ei näköjään ole mitenkään mahdollista?

        mutta mielestäni miniältä on hyvin ajateltu, että unohtaa omat kaunansa ja tunteensa ja keskittyy siihen hyvään, mitä isovanhemmilla on lastensa kanssa ja antaa heille mahdollisuuden hyvään suhteeseen.
        Aivan samaa odotan isovanhemmilta, jos heillä on riitoja miniän kanssa niin sitä kaunaa ei pidä lapsiin kohdistaa. Minusta on väärin isovanhemmilta jos he haukkuvat lapsenlapsilleen heidän vanhempiaan.

        Täällä yleensäkin tuon sanomasi paskankaadon tekevät kyllä kiitettävästi niin nuoret kuin vanhemmatkin. Se johtuu siitä, että johonkin on se kiukku purettava ja on parempi se tehdä joskus anonyyminä täällä kuin heittää se suoraan kiukun aiheuttajan niskaan. Voisi luulla, että täällä ne suurimmat kaunat saisi ulos, mutta on myönnettävä että monesti näitä sivuja lukiessa tuntuu että täällä niitä kerääntyy entistä enemmän purettavaksi taas muualle.
        Olen pannut merkille, että kun on positiivinen teksti tai aloitus niin se ei juurikaan herätä mielenkiintoa, mutta taas tulikivenkatkuiset riitapukarit saavat kansan liikkelle ja sanan säilän soimaan.
        Kertoisikohan se jotain meistä ihmiseistä....ja meidän olostamme noin yleensä.
        Ja mistähän se taas johtuu että ihmisllä on paha olla ja he jopa ruokkivat sitä pahaa oloaan itse.
        Johtuisikohan se siitä, että on vallalla sellainen ilmiö, että vain minä olen jotain, minä en tarvitse ketään, minä hoidan asiani, sinä et ole mitään, sinulla ei ole oikeutta, minä en välitä.....ja loputtomiin tuota itsekeskeistä, itseriittoista ja itserakasta ikävää ajattelua.
        Ennen ihminen uskalsi tunnustaa, sinä olet minulle rakas, olet tärkeä, tarvitsen apuasi, antaisitko minulle, voisinko auttaa.....

        Ja tämän anonyymin takana on vanha nainen, anoppi, miniä, äiti, vaimo ja sisko, siis nainen jolla on monta roolia eikä läheskään kaikki asiat jokaisessa roolissa hyvin.
        Mottoni on kuitenkin: Rakenna älä riko !


      • elämä on.
        murheensa kirjoitti:

        mutta mielestäni miniältä on hyvin ajateltu, että unohtaa omat kaunansa ja tunteensa ja keskittyy siihen hyvään, mitä isovanhemmilla on lastensa kanssa ja antaa heille mahdollisuuden hyvään suhteeseen.
        Aivan samaa odotan isovanhemmilta, jos heillä on riitoja miniän kanssa niin sitä kaunaa ei pidä lapsiin kohdistaa. Minusta on väärin isovanhemmilta jos he haukkuvat lapsenlapsilleen heidän vanhempiaan.

        Täällä yleensäkin tuon sanomasi paskankaadon tekevät kyllä kiitettävästi niin nuoret kuin vanhemmatkin. Se johtuu siitä, että johonkin on se kiukku purettava ja on parempi se tehdä joskus anonyyminä täällä kuin heittää se suoraan kiukun aiheuttajan niskaan. Voisi luulla, että täällä ne suurimmat kaunat saisi ulos, mutta on myönnettävä että monesti näitä sivuja lukiessa tuntuu että täällä niitä kerääntyy entistä enemmän purettavaksi taas muualle.
        Olen pannut merkille, että kun on positiivinen teksti tai aloitus niin se ei juurikaan herätä mielenkiintoa, mutta taas tulikivenkatkuiset riitapukarit saavat kansan liikkelle ja sanan säilän soimaan.
        Kertoisikohan se jotain meistä ihmiseistä....ja meidän olostamme noin yleensä.
        Ja mistähän se taas johtuu että ihmisllä on paha olla ja he jopa ruokkivat sitä pahaa oloaan itse.
        Johtuisikohan se siitä, että on vallalla sellainen ilmiö, että vain minä olen jotain, minä en tarvitse ketään, minä hoidan asiani, sinä et ole mitään, sinulla ei ole oikeutta, minä en välitä.....ja loputtomiin tuota itsekeskeistä, itseriittoista ja itserakasta ikävää ajattelua.
        Ennen ihminen uskalsi tunnustaa, sinä olet minulle rakas, olet tärkeä, tarvitsen apuasi, antaisitko minulle, voisinko auttaa.....

        Ja tämän anonyymin takana on vanha nainen, anoppi, miniä, äiti, vaimo ja sisko, siis nainen jolla on monta roolia eikä läheskään kaikki asiat jokaisessa roolissa hyvin.
        Mottoni on kuitenkin: Rakenna älä riko !

        Kuka uskaltaa tai edes ymmärtää jättää sen viimeisen sanan sanomatta? Harvassa sellaiset jotka todella tajuavat että joskus on parempi vain pitää se suu supussa jos ei mitään oikeaa sanottavaa löydä. Välttyy monelta turhalta mielipahalta kun ei anna aihetta jatkaa tuloksetonta sanailua. Ja jos yksi on mätä niin se ei tarkoita että kaikki olisivat.


    • lähes ex.miniä

      Luota vain vaistoosi ja toimi sen mukaan.
      Aikoinaan annoin periksi ja luotin mieheni vakuutteluihin hänen vanhempiensa halusta ns.antaa minulle anteeksi. He olivat valmiit lupaamaaan vaikka mitä, että saivat tulla tapaamaan ensimmästä lapsenlastaan.Ts. meidän välimme olivat poikki jo ennenkuin lapsi oli edes syntynyt.En vain silloinkaan ymmärtänyt, mitä he olivat antamassa minulle anteeksi.Senkö, että olin mennyt heidän poikansa kanssa naimisiin ja että me olimme saaneet vauvan, vaikka olimme vasta opiskelijoita, vai minkä?Vai olikohan syynä se, että en suostunut tekemään anopin ehdottamaa aborttia?
      Anoppi itse oli käynyt minut vanhempieni kotona minut haukkumassa ja syyttämässä, että olen pilannut hänen poikansa uran(poika ei ollut vielä aloittanutkaan opintojaan.
      Nyt vuosikymmeniä myöhemmin, kun vihdoin älysin lopettaa kiusaamasta itseäni, lopetin kanssakäymisen heidän kanssaan.Olen tyytyväinen tilanteeseen, vaikkakin näen yhä heistä painajaisia ja menen paniikkin, jos joudun kohtaamaan heidät vaikka vain puhelimessa.
      Lapseni ovat jo kaikki aikuisia ja eivätkä hekään juuri isovanhempiaan käy tapaamassa.Tyttäreni sanoo pelkäävänsä heitä ja on kuulemma pelännyt oikeastaan aina.(anoppi on alkoholisti ja appi muuten vain omanlaisensa jääräpää, joka ei ole koskaan osannut olla lasten kanssa)
      Ompa anoppini kerinnyt jo minunkin miniäni haukkua ja hänkin pelkää anoppiani, käy omia lapsiaan käyttämässä siellä muutaman kerran vuodessa, kun he pyytävät.
      Olen monesti miettinyt, minkälaista meidän elämämme olisi ollut ilman kanssakäymistä mieheni vanhempia.Ainakin oltaisiin vältytty monilta riidoilta, jotka ovat aiheutuneet heistä.
      Miehelle on jostain syystä ollut aina vaikeaa sanoa vanhemmilleen oma mielipiteensä asioista.Ehkäpä hänkin pelkää heitä yhä, ei ole oikein osannut oikealla tavalla irrottautua heistä.Ei hän osaa sitä oikein selittää ja nykyään hän lähinnä säälii heitä.Näin olen asian itsekseni pohtinut.Mainittakoon, että mieheni tuli erinomaisesti toimeen oman äitini kanssa(isäni on kuollut ja ennen kuin tutustuin mieheeni).
      Mieheni pitää nykyisi yhteyttä vanhempiinsa lähinnä vain huolehtiakseen, että heidän asiansa hoituvat(ovat jo molemmat nykyisin melko dementtejä.
      En usko, että lapseni olisivat kärsineet siitä, että olisivat joutuneet elämään ilman toisia isovanhempia.Sillä eiväthän he olisi heitä osanneet kaivata, jos eivät oli koskaan oppineeet edes tuntemaan.
      Joten tee ihmeessä siten kuin itsestä tuntuu äläkä anna muiden mielipiteen vaikuttaa ratkaisuusi.
      Itse olin aikoinani liian kiltti ja sinisilmäinen, että uskoin toisten puheisiin.Niihin puheisiin ja petettyihin lupauksiin olenkin sitten joutunut uskomaan, kunnes älysin vihdoin lopettaa ja aloin elää omaa elämääni ilman anoppia ja appea.Anoppini ei ole muuttunut vuosikymmenten aikana kuin korkeintaan pahemmaksi samoin kuin appikin.
      Onnea sinulle päätöksestäsi ja tee jatkossakin niin kuin itse tunnet oikeaksi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa

      Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt
      Maailman menoa
      200
      5138
    2. Mopomiitti onnettomuus

      Vittu se tehdas-alue ole oikea paikka mopomiitille, Ja minkälainen vanhempi hyväksyy, että pojan mopo kulkee järkyttävä
      Kokkola
      124
      3170
    3. Pääsit nainen todella

      lähelle ja kaikki sinussa oli jotain selittämättömän kiehtovaa. Silti en koskaan ymmärtänyt sinua täysin. Mitä halusit t
      Ikävä
      142
      2417
    4. Koettakaa nyt Trumpinkin fanit ymmärtää:

      Hän on myös jo vanha mies. Kukaan ei tiedä, mitä kunnossa hän on parin vuoden päästä.
      Maailman menoa
      342
      2374
    5. Kiitos, kun paljastit

      Vaikka mä tiesinkin! Nyt voi ottaa seuraavan askeleen? Hyvää yötä:)
      Ikävä
      55
      1992
    6. En saa unta kun ajattelen

      Sinua mies. Sydäntä ahdistaa meidän välit 😌😞
      Ikävä
      81
      1566
    7. YLE kirjoittaa - Viritetyt sähköpyörät aiheuttavat ongelmia poliiseille

      "Itse rakennellut ja viritetyt sähköpyörät ovat poliisin ja Liikenneturvan mukaan yleistyvä kirous liikenteessä." https
      Pyöräily
      116
      1510
    8. Missä hiton pippaloissa

      Sä käyt kun sua ei näy missään..tahtosin vaan varmistua et kaikki ok.
      Ikävä
      31
      1403
    9. Olen miettinyt sinua tänään

      Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että
      Tunteet
      24
      1230
    10. Vieläkö pidät minusta

      Vieläkö pidät minusta nuori nainen? Vaikutat etääntyneeltä ja olen ajatellut että haluat olla rauhassa.
      Ikävä
      105
      1091
    Aihe