Eli onko mahdollista nostaa äänialaa sopraanosta koloratuuriksi, vai eikö siihen voi mitenkään vaikuttaa? Jos voi, niin miten?
Sopraanosta koloratuuriksi???
Sopraano-91
5957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On kuviolaulua ei niinkään korkeudesta kiinni,vaan siitä omaako tarpeeksi hyvän tekniikan,että pystyy laulamaan nopeita kuvioita legaatossa.
Niin, voidaan puhua koloratuurista "kuviolauluna" mutta kyllä äänityyppejä "luokiteltaessa" puhutaan myös koloratuurisopraano-äänityypistä (joita voidaan vielä jakaa dramaattisiina ja kevyempiin lyyrisiin), hyvin korkea sopraano jolta kaikenlaiset kuviot sujuvat notkeasti. Esim. Zerbinettaa ja yön kuningatarta tuskin ihan "perus-lyyrinen" sopraano laulaa vaikka kuinka kuviotekniikkaa treenaisi.
Luokitteleepa myös Cecilia Bartoli itsensä koloratuuri-mezzoksi.
Niinhän sitä sanotaan että jokaisen pitäisi löytää se "oma" äänensä, jotta tietää minkätyyppinen ohjelmisto (ja oopperan osalta myös millaiset roolit) itselle luonnistuu parhaiten.
Kun harjoittelet ylä-ääniä ja kuvioita niin ehkä osoittautuukin että koloratuuriohjelmisto sopisi sinulle. Jos taas ei luonnistu niin sitten ei mahda mitään.
Hyvän opettajan avulla selviää millä korkeuksilla äänesi soi parhaiten ja mikä tuntuu helpolta/luontevalta. Väkisin ei kannata vääntää, menee vaan ääni pilalle. Liian aikaisin ei myöskään kannata nuoren laulajan itseään lokeroida ja rajoittua tietynlaiseen ohjelmistoon vaan kokeilla kaikenlaista osaamistason mukaan. Ääni myös muuttuu iän myötä ja monet naislaulajat siirtyvät iän myötä "raskaampaan sarjaan" (dramaattisempaan suuntaan tai matalampiin fakkeihin).
Toki laulaja voi treenata itsensä sellaiseenkin "fakkiin" mikä ei olisi se luonnollisin ja ehkä jopa luoda uraa vääräntyyppisellä ohjelmistolla, mutta lopputulos tuskin on yhtä hyvä (esim. korkea baritoni voi puskea tenoriohjelmistoa tai sopraano jolla on hyvä alarekisteri voi "mezzoilla" keinotekoisesti tummentamalla ääntä kurkussa, mutta ei se kuulosta niin hyvältä) ja pitemmällä tähtäimellä ei tee hyvää äänelle jos väkisin yrittää olla muuta kuin on.
Törmäsin tällaiseen artikeliin, jossa tätä äänityypin määrittämisen vaikeuttaa on pohdittu: http://www.voiceteacher.com/vocal_fach.html
Onko siis jotenkin haitallista äänelle, kun monesti kavereiden kanssa harjotellaan ja mie vaikka sopraano oonkin laulan usein myös alttoa, jonka jotkut äänet ei vaan yksinkertasesti tuu suusta ulos ja sattuu kurkkuun??
Ei laulamisen pitäisi sattua kurkkuun eli varmaankin laulat väärällä tekniikalla ne matalat äänet. Jos kurkkuun sattuu niin kannattaa stopata niiden äänien lauleskelu sillä kertaa.
Sopraanon pitää pystyä matalammaltakin laulamaan ja harjoitellessa myös sellaisia ääripäiden ääniä joita ei välttämättä esityksissä tule käytettyä. Pikkuhiljaa kun tekee sopivia harjoituksia ja oivaltaa miten pitäisi tehdä alkavat sujua sellaisetkin äänet jotka eivät aluksi tulleet ulos. Monenlaista on hyvä laulaa jos nyt ei puhuta oopperasta tai vaativammista yksinlauluista.
Ei muuta kuin tekniikkaa harjoittelemaan ja pätevää opetusta jos saa niin varmasti auttaa asiaa. Alaäänet ovat monesti aluksi vaikeita tehdä oikein kun klassista laulutekniikkaa opettelee.