Pakko laittaa vähän ajatuksia sanoiksi:
Kyllähän mä sen vanhan totuuden tiedän, että mitä enemmän jotain asiaa etsii, sen epätodennäköisempää sen löytyminen on. "Etsikää, niin ette löydä. Jääkää kotiinne, niin se tulee luoksenne". Jep jep. Ainoa vaan, etten oikein usko tuohon. Sinkkuna oloa on takana jo kohta vuosi ja koko aika on tuntunut epämukavalta ja jotenkin muutenkin elämä on vaikuttanut light-versiolta. Olen kuitenkin sen verran parisuhteissa elänyt elämäni aikana, että tiedän sen, ettei sinkkuus ole minun juttuni. Haluan jakaa elämäni jonkun kanssa!
Ja onhan se toisaalta tietyllä tavalla ajateltuna totta, että jos liikaa yrittää etsiä itselleen sitä toista puoliskoa, niin kai se jotenkin näkyy itsestä ulospäin tietynlaisena, en nyt tiedä voiko sanoa epätoivona mutta kuitenkin. Mutta minkäs teet kun niin paljon tekee mieli löytää se joku! Miten sitä voisi vain yrittää olla etsimättä? En minä ainakaan pysty siihen. Turhauttavaa!
Kyllähän mä sen vanhan totuuden tiedän, että mitä enemmän jotain asiaa etsii, sen epätodennäköisempää sen löytyminen on. "Etsikää, niin ette löydä. Jääkää kotiinne, niin se tulee luoksenne". Jep jep. Ainoa vaan, etten oikein usko tuohon. Sinkkuna oloa on takana jo kohta vuosi ja koko aika on tuntunut epämukavalta ja jotenkin muutenkin elämä on vaikuttanut light-versiolta. Olen kuitenkin sen verran parisuhteissa elänyt elämäni aikana, että tiedän sen, ettei sinkkuus ole minun juttuni. Haluan jakaa elämäni jonkun kanssa!
Ja onhan se toisaalta tietyllä tavalla ajateltuna totta, että jos liikaa yrittää etsiä itselleen sitä toista puoliskoa, niin kai se jotenkin näkyy itsestä ulospäin tietynlaisena, en nyt tiedä voiko sanoa epätoivona mutta kuitenkin. Mutta minkäs teet kun niin paljon tekee mieli löytää se joku! Miten sitä voisi vain yrittää olla etsimättä? En minä ainakaan pysty siihen. Turhauttavaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärrän täysin ongelmasi ja sen kuinka tuskaista on yrittää löytää joku jonka kanssa alkaa parisuhde. Itse tuskailin saman ongelman kanssa n. vuosi sitten. Olen vuosimallia 1985 oleva tyttö ja tiesin kyllä ettei minulla ole mikään kiire löytää miestä, kaikki ympärilläni sanoivat että olen vielä niin nuori mutta eivät ymmärtäneet sitä kuinka paljon tahdoin lopettaa sinkkuuteni. Olen ihminen, joka ei välitä yhden illan jutuista vaan etsii sitä oikeaa. Jos sellaista edes on.
Etsin hullun lailla miestä milloin mistäkin mutta kaikissa tuntui olevan jotain vikaa. Kun sitten löysin mukavan pojan jota tapailin, huomasin että kun ei enää etsi ketään niin varmasti löytyy. Sinä aikana kun tapailin kyseistä poikaa, tapasin monta muutakin joista moni olisi ollut potentiaalinen ehdokas. Nyt kun olen taas sinkkuna, tuntuu kohdalleni osuvan ääliöitä. Joten päätin yrittää edes lopettaa etsimisen..
Joten, snowman83, keskity elämässäsi muihin asioihin niin varmasti löydät sen mukavan toisen puoliskosi jostakin.. = )
Kannattaa snowman83 ja kaikki muutkin miehet aina muistaa, kun naisilta tulee neuvoja, että naisten ja miesten asema seuranhakumarkkinoilla on aivan erilainen. Miehet tekevät aloitteita, naiset odottavat niitä. Miehet vastaavat naisten ilmoituksiin, naiset vastaavat hyvin vähän miesten ilmoituksiin. Nämä ovat lähes täysin naisten markkinat.
Kun nainen sanoo miehelle, että se tulee silloin kun sitä vähiten odottaa, hän ei tiedä, muista tai myönnä, että näillä markkinoilla vain naisella on varaa tuollaiseen ajatteluun. Naisella on varaa, koska hänellä on etuoikeuksia, joita miehellä ei ole.
Jos mies jää odottamaan, hän saa kyllä odottaa, on erittäin epätodennäköistä, että naiset luopuisivat etuoikeuksistaan ja laittaisivat itsensä tasavertaisesti likoon. Se vaatisi suuren miesjoukon yhteistä päätöstä olla alistumatta niihin ehtoihin, joita naiset voivat näillä markkinoilla miehille sanella.
Jatka vain etsimistä, jos niin haluat, se antaa sinulle sen pienen mahdollisuuden. Aina kun joku nainen tulee heittämään sinulle kliseitä, sivuuta ne valheet. Jos joskus päätät mennä seuranhakulakkoon, toivon että saat joukkoosi mahdollisimman monta miestä, mutta niin kauan kuin suurin osa miehistä pitää yllä sitä kuvitelmaa, että he eivät kuulu siihen vähemmistöön, jota naiset voivat seuranhaussa pompotella, se ei tule onnistumaan.
Naisilta et tule armoa saamaan, paskaa tulee niskaan joka tuutista. Onnea etsintään kovalla tiellä.
lukea noin katkeraa tekstiä :-(
Moikka Etsii, etsii...!
Olen ikäisesi nuori nainen uudeltamaalta. Kun sanot olleesi yksin vuoden verran, tulee ensimmäisenä ajatuksenani VAIN! Itse panostin aiemmin vain työhöni(joka oli minulle sekä työ, että harrastus) ja torjuin kaikkien mukavienkin miesten parisuhteen rakentamisyritykset. Vuosi sitten jouduin terveydellisistä syistä lopettamaan ko. työn ja harrastuksen ja hakeutumaan uudelleen koulutukseen. Nyt kun en enää olekkaan "naimisissa" työni kanssa, huomaan kuinka yksinäinen olen.. Käyn kuntosalilla ja lenkkeilen-yksin... Kateellisena katselen käsikädessä kulkevia pareja ja toivon että niin minäkin joskus kuljen.
Mistä päin olet?
Voimia etsintään Sinullekkin!
"Itse panostin aiemmin vain työhöni(joka oli minulle sekä työ, että harrastus) ja torjuin kaikkien mukavienkin miesten parisuhteen rakentamisyritykset."
Näin. Nyt kun olet yksin, pillität siellä kohtaloasi. Mikään ei kelpaa.
Pystytkö vieläkään asettumaan niiden mukavien miesten asemaan, jotka tekivät sinulle aloitteen ja joille sinä sanoit "Ei, ei, ei!"? Kuinka monta porrasta olet laskeutunut prinsessan istuimelta miehiä vastaan, oletko valmis jo tekemään aloitteen? Onko sinun "etsintäsi" vain passiivista odottelua? Jos on, älä väitä sitä etsinnäksi, se on vain prinsessakäytöksen jatkumoa.
Kun oikeasti kasvat ihmisenä, ehkä ansaitset sen mukavan miehen. Et yhtään aiemmin.
mene, tosiaan. jos ei nappaa niin ei nappaa. Sen tajuaa vasta silloin kunnolla kun on joku joka nappaa, et minkälainen tunne-ero siinä on. Ja tunteet tietty vaikuttaa käytökseen. Totta on silti se et jos on inhottava jotain henkilöö kohtaa niin ansaitsisi inhottavan kohtelun takaisin kyseiseltä henkilöltä. Mutta näin ei asiat tosi elämässä useinkaan mene, ja kun miettii niin ketä se auttaisi tosissaan. Ja onko ihminen paskan arvoinen vaikka se olisi toisinaan huonolla päällä ja siksi inhottava, ei edes välttämättä tiedosta asiaa itse. Kyllä saa sanoa ei. Toki se on inhottavaa sille joka sen ei sanan kuulee, jos asialla on suuri merkitys kysyjälle.
Et ymmärtänyt viestiäni aivan oikein -tai et halunnut ymmärtää sitä! Se, miksi vastaukseni mukavillekkin miehille aiemmin oli ei, johtui siitä että mielestäni minulla ei olisi ollut niin paljon aikaa työltäni kuin mitä hyvä mies ansaitsee. Olin töissä 7 pvä/vko ja 12-> h/pvä
Oli täysin oma valinta panostaa työhön, enkä tekisi toisin vaikka olisin tiennyt sairastumisestani etukäteen. Nyt elämäntilanteeni kuitenkin on sellainen että pystyisin antautumaan tunteiden vietäväksi ja käynkin paljon tanssimassa (pidän siitä että ihmiset ovat selvinpäin), lavoilla ja ravintoloissa. Osaan tehdä itsekkin aloitteen, mutta vielä ei kohdalle ole sattunut tosi rakkautta. Mukavia kaveruus-suhteita on kyllä solmittu :-) Ehkä vielä jonain päivänä...??