Mika Turunen oli vuosikaudet mies, jota vei pelihimo. Vapautuminen riippuvuudesta avasi oven elämään ilman valheita, häpeää ja syyllisyyttä.
Raha-automaattiyhdistyksen peliautomaatit vetivät Mikaa puoleensa jo ala-asteikäisenä. Turuset asuivat Valkealan kirkonkylässä. Mikan vanhemmat olivat työssä Vekarajärven varuskunnassa.
Koulupäivän jälkeen Mikan tehtävänä oli käydä kaupassa. Kun ostokset oli hoidettu, poika jäi pelaamaan hedelmäpeliä. Perheen talousrahoja alkoi kadota sen uumeniin.
- Yläasteen lopussa ja lukiossa ollessani pelaamisesta oli jo tullut himo. Kuudennesta luokasta eteenpäin olin kaikki kesät työssä ja sain näin itselleni rahaa. Pelaaminen alkoi ryöstäytyä käsistä, sillä käytännössä kulutin antaitsemani rahat peleihin, Mika kertoo.
Pelaaminen määräsi elämää yhä enemmän. Mika huomasi, ettei hän pystynyt hallitsemaan himoaan.
Ensimmäisen kerran nuori mies tunnusti vakavan ongelmansa ääneen reserviupseerikoulussa ollessaan. Hän oli viikonloppulomalla viettämässä syntymäpäiväänsä ja sai sukulaisiltaan lahjaksi rahaa. Edessä oli kolmen viikon leiri Lapissa.
Sukulaiset ajattelivat, että lahjarahat olisivat leirin aikana tarpeen, mutta pelaaminen vei voiton. Muutamassa tunnissa Mika hävisi koko summan. Itseensä pettyneenä hän murtui täysin ja kertoi vanhemmilleen itkien, millaiseen jamaan hänen elämänsä oli ajautunut.
En jaksa enää
Mikasta tuli opistoupseeri. Hän löysi rinnalleen Ann-Niinan. Avioliitto solmittiin vuonna 1993. Ann-Niina oli uskovaisesta kodista. Hänen isänsä oli saarnamies. Ei mennyt pitkää aikaa siihen, kun Ann-Niina pääsi selville miehensä vaikeasta ongelmasta.
Mika seurasi vaimonsa vanhempien elämää. Hän huomasi, että kaikenlaisten myrskyjenkin keskellä appivanhemmat pysyivät levollisina. Heillä oli rauha. Sitä Mika kaipasi itsekin.
- Olin aina ollut levoton sielu. Minulla ei ollut koskaan ollut sisäistä rauhaa. Ehkä se osaltaan ajoi minua pelaamaan, Mika toteaa.
Perheen kasvaessa elämään tuli uutta ulottuvuutta, mutta silti pelihelvetti paheni pahenemistaan.
Juhannuksena 1997 mies oli jo lähellä henkistä romahtamista. Hän tiesi, ettei enää jaksaisi yksin eteenpäin.
Hän oli mennyt huoltoasemalle mukanaan perheen juhannusta varten varatut 600 markkaa. Tarkoitus ei ollut pelata, vaan tehdä vain pieni ostos. Toisin kävi. Kädessä olleet kolikot saivat Mikan ajattelemaan, että hän kokeilee niillä ja lopettaa sitten. Parin tunnin kuluttua hän oli hävinnyt perheen juhannusrahat.
Humalapäissään Mika purki tuskaansa isälleen. Seuraavana arkiaamuna ovikello soi. Siellä oli isä, joka komensi poikansa pakkaamaan kassinsa. Oli tullut aika lähteä hakemaan apua.
Isä oli järjestänyt Mikalle hoitopaikan Kouvolan kuntoutuskeskuksesta. Kyseessä oli A-klinikkasäätiön hoito-ohjelma peliongelmaisille. Kahden viikon jakson aikana Mikan tilanne diagnosoitiin sairaudeksi. Seuraavan puolen vuoden ajan kuntoutusta jatkettiin Kouvolassa avohoitona.
Kuntoutus tarjosi mahdollisuuden rauhoittua stressistä ja hädästä. Terapiaistunnoissa käytiin läpi Mikan elämää. Yhdessä pohdittiin sitäkin, millä keinoin hankalia tilanteita voi välttää. Uiminen, saunominen, punttisalilla rehkiminen ja muu vastaava täydensi kuntoutusta omalla tavallaan.
Tavoitteena sisäinen rauha
Kuntoutuksen jälkeen Mika oli "kuivilla" vajaat puoli vuotta, mutta sitten pelihimo jälleen voitti. Ja kun syöksykierre käynnistyi, siitä tuli entistä pahempi.
Hoidossa ollessaan Mika oli kirjoittanut paperille elämänsä pitkän tähtäimen tavoitteita. Kohta seitsemän siinä listassa kuului: "Saada sisäinen rauha tutustumalla Jumalaan." Vaimon vanhempien elämä oli saanut Mikan janoamaan todellista muutosta.
Kului vielä melkein kaksi vuotta ennen kuin Mika saavutti paperille kirjaamansa tavoitteen.
Pääsiäisenä 1999 Ann-Niinan isä tuli Kouvolaan pitämään hengellisten tilaisuuksien sarjaa. Mika ja Ann-Niina lähtivät mukaan seurakuntaan.
- Olin istunut viisitoista minuuttia penkissä kuuntelemassa, kun ymmärsin, mikä minun asemani on Jumalan edessä. Ymmärsin senkin, että jos asemani ei muutu, olen totaalisesti kadotettu. Jeesus yksin voi minua auttaa. Murruin täysin, Mika kertoo.
Tilaisuuden lopussa Mika ja AnnNiina menivät molemmat rukoiltaviksi.
- Sinä pääsiäisenä me tulimme uskoon. Sain sen sisäisen rauhan, jota olin aina halunnut, Mika sanoo.
Himo oli poissa
Viisitoista vuotta Mikaa hallinnut pelihimo ei hellittänyt heti otettaan, vaikka elämällä oli nyt uusi pohja. Mika koki lankeamisistaan suurta syyllisyyttä Jumalan edessä.
Muutaman kuukauden kuluttua hän oli Kouvolan helluntaiseurakunnassa nuorten ylistysillassa. Mukana oli ystäviä, jotka tiesivät Mikan ongelman. He rukoilivat miehen puolesta.
- Kun nousin siitä, tiesin ettei minun ole enää pakko pelata, Mika kertaa tuntojaan.
Vaikka himo oli poissa, niin tapa vei Mikan edelleen joskus pelaamaan. Nyt hän kuitenkin ymmärsi, mitä oli tekemässä, ja kykeni lopettamaan.
On kulunut jo vuosia siitä, kun hän on viimeksi laittanut rahaa pelikoneeseen
Kirje kätköpaikassa
Riippuvuus on asia, joka vaikuttaa lähiympäristöön. Tähän seikkaan Mikalla liittyy kipeitä muistoja.
Ann-Niina yritti ottaa perheen kaikki pankkikortit haltuunsa, mutta eihän se tilannetta ratkaissut. Tutussa pankissa Mika sai nostettua rahaa ilman korttiakin.
- Ongelmainen ihminen löytää kyllä aina keinot silloin, kun himo on oikein polttava, Mika toteaa.
Tilannetta ei tehnyt yhtään helpommaksi sekään, että Mika ei halunnut puhua kotona pelikierteestään. Jos häntä yritti saada avautumaan, seurauksena oli riita.
Ann-Niina ei voinut luottaa mieheensä, joka valehteli jatkuvasti. Hän piilotti lompakkonsa, jotta Mika ei veisi rahoja ja pankkikorttia. Mutta tokihan Mika senkin piilon sai tietoonsa.
Erään kerran Ann-Niina kirjoitti miehelleen kirjeen. Hän laittoi sen lompakkonsa kätköpaikkaan tietäen, että Mika löytäisi sen sieltä rahaa etsiessään. Niin löysikin. Se oli kirje, johon AnnNiina oli purkanut kokemansa tuskan. Ne rivit olivat raskasta luettavaa miehelle, joka kärsi tekojensa aiheuttamasta syyllisyydestä ja häpeästä.
Ann-Niina oli omaksunut pienenä lapsenuskon, mutta kadottanut sen myöhemmin. Kun elämä näytti karut puolensa, hän alkoi jälleen kääntyä lapsuutensa Jumalan puoleen luottaen, että jonain päivänä apu tulee. Lähtö kotoa lasten kanssa oli monta kertaa mielessä, mutta kuitenkin hän jaksoi vaikeiden vuosien läpi.
Kun toivo katoaa
Haavat Mikan sisimmässä eivät umpeutuneet kertaheitolla. Paraneminen on ottanut aikansa.
- Riippuvuuden takana on aina jokin syvällä oleva asia. Usein syynä on ihmisen rikkinäisyys. On löydettävä jokin keino juosta pakoon asioita. Pelaaminen, juominen, huumeiden käyttö ja muut riippuvuudet ovat oireita sisäisestä kivusta ja tuskasta, joita ihminen ei kykene kohtaamaan, Mika pohtii.
Omalla kohdallaan hän ei löydä yhtä selkeää vastausta kysymykseen, mikä sai hänet pelaamaan. Ylipäätäänkin hän uskoo, että riippuvuuden syntyminen on aina monen asian summa.
Mika sanoo, että kaikkein pahinta oli kantaa häpeää ja syyllisyyttä. Peliongelmainen ei pääse tilaansa karkuun, ellei sitten turruta itseään vaikkapa alkoholilla.
Peliriippuvuuteen liittyy myös voimakas epätoivo.
- Kun ihminen itse ymmärtää olevansa sairas ja menettäneensä oman tahtonsa, hän haluaa eroon sitovista asioista. Kuitenkin hän on itsessään voimaton ja pettyy jatkuvasti huomatessaan taas pelaavansa, valehtelevansa ja selittelevänsä. Elämästä katoaa toivo, Mika kuvailee.
Ruhtinasten rinnalle
Mikan asiat ovat nyt hyvin.
- Olen saanut anteeksi Jumalalta, vaimolta ja perheeltä. Anteeksiantamuksen merkitys on valtava. Syyllisyydestä vapautuminen antaa voimaa ja toivoa elämään, Mika sanoo.
Hän on onnellinen mies. Onnensa määrää hän kuvaa Raamatusta löytyvillä sanoilla: Minut on nostettu ruhtinasten rinnalle!
Tänään Mika ja Ann-Niina ovat mielellään niiden ihmisten rinnalla, jotka ovat sidottuja. Itse saman kokenut pystyy jakamaan niitä tuntoja, joita riippuvuus ihmisessä aiheuttaa.
Elämä on muuttunut monella tapaa. Turusilla on vahva kutsumus Jumalan työhön. Vuonna 2002 Mika irtisanoutui opistoupseerin työstään palveltuaan puolustusvoimia yksitoista vuotta. Puolentoista vuoden ajan hän paneutui opiskeluihin Iso Kirja -opistossa Keuruulla. Tammikuun alussa entinen opistoupseeri astui uudelle uralle Keuruun helluntaiseurakunnan nuorisopastoriksi.
Lähde: Hyvä Sanoma 10/2004, Sirpa Juvonen
Raha-automaattiyhdistyksen peliautomaatit vetivät Mikaa puoleensa jo ala-asteikäisenä. Turuset asuivat Valkealan kirkonkylässä. Mikan vanhemmat olivat työssä Vekarajärven varuskunnassa.
Koulupäivän jälkeen Mikan tehtävänä oli käydä kaupassa. Kun ostokset oli hoidettu, poika jäi pelaamaan hedelmäpeliä. Perheen talousrahoja alkoi kadota sen uumeniin.
- Yläasteen lopussa ja lukiossa ollessani pelaamisesta oli jo tullut himo. Kuudennesta luokasta eteenpäin olin kaikki kesät työssä ja sain näin itselleni rahaa. Pelaaminen alkoi ryöstäytyä käsistä, sillä käytännössä kulutin antaitsemani rahat peleihin, Mika kertoo.
Pelaaminen määräsi elämää yhä enemmän. Mika huomasi, ettei hän pystynyt hallitsemaan himoaan.
Ensimmäisen kerran nuori mies tunnusti vakavan ongelmansa ääneen reserviupseerikoulussa ollessaan. Hän oli viikonloppulomalla viettämässä syntymäpäiväänsä ja sai sukulaisiltaan lahjaksi rahaa. Edessä oli kolmen viikon leiri Lapissa.
Sukulaiset ajattelivat, että lahjarahat olisivat leirin aikana tarpeen, mutta pelaaminen vei voiton. Muutamassa tunnissa Mika hävisi koko summan. Itseensä pettyneenä hän murtui täysin ja kertoi vanhemmilleen itkien, millaiseen jamaan hänen elämänsä oli ajautunut.
En jaksa enää
Mikasta tuli opistoupseeri. Hän löysi rinnalleen Ann-Niinan. Avioliitto solmittiin vuonna 1993. Ann-Niina oli uskovaisesta kodista. Hänen isänsä oli saarnamies. Ei mennyt pitkää aikaa siihen, kun Ann-Niina pääsi selville miehensä vaikeasta ongelmasta.
Mika seurasi vaimonsa vanhempien elämää. Hän huomasi, että kaikenlaisten myrskyjenkin keskellä appivanhemmat pysyivät levollisina. Heillä oli rauha. Sitä Mika kaipasi itsekin.
- Olin aina ollut levoton sielu. Minulla ei ollut koskaan ollut sisäistä rauhaa. Ehkä se osaltaan ajoi minua pelaamaan, Mika toteaa.
Perheen kasvaessa elämään tuli uutta ulottuvuutta, mutta silti pelihelvetti paheni pahenemistaan.
Juhannuksena 1997 mies oli jo lähellä henkistä romahtamista. Hän tiesi, ettei enää jaksaisi yksin eteenpäin.
Hän oli mennyt huoltoasemalle mukanaan perheen juhannusta varten varatut 600 markkaa. Tarkoitus ei ollut pelata, vaan tehdä vain pieni ostos. Toisin kävi. Kädessä olleet kolikot saivat Mikan ajattelemaan, että hän kokeilee niillä ja lopettaa sitten. Parin tunnin kuluttua hän oli hävinnyt perheen juhannusrahat.
Humalapäissään Mika purki tuskaansa isälleen. Seuraavana arkiaamuna ovikello soi. Siellä oli isä, joka komensi poikansa pakkaamaan kassinsa. Oli tullut aika lähteä hakemaan apua.
Isä oli järjestänyt Mikalle hoitopaikan Kouvolan kuntoutuskeskuksesta. Kyseessä oli A-klinikkasäätiön hoito-ohjelma peliongelmaisille. Kahden viikon jakson aikana Mikan tilanne diagnosoitiin sairaudeksi. Seuraavan puolen vuoden ajan kuntoutusta jatkettiin Kouvolassa avohoitona.
Kuntoutus tarjosi mahdollisuuden rauhoittua stressistä ja hädästä. Terapiaistunnoissa käytiin läpi Mikan elämää. Yhdessä pohdittiin sitäkin, millä keinoin hankalia tilanteita voi välttää. Uiminen, saunominen, punttisalilla rehkiminen ja muu vastaava täydensi kuntoutusta omalla tavallaan.
Tavoitteena sisäinen rauha
Kuntoutuksen jälkeen Mika oli "kuivilla" vajaat puoli vuotta, mutta sitten pelihimo jälleen voitti. Ja kun syöksykierre käynnistyi, siitä tuli entistä pahempi.
Hoidossa ollessaan Mika oli kirjoittanut paperille elämänsä pitkän tähtäimen tavoitteita. Kohta seitsemän siinä listassa kuului: "Saada sisäinen rauha tutustumalla Jumalaan." Vaimon vanhempien elämä oli saanut Mikan janoamaan todellista muutosta.
Kului vielä melkein kaksi vuotta ennen kuin Mika saavutti paperille kirjaamansa tavoitteen.
Pääsiäisenä 1999 Ann-Niinan isä tuli Kouvolaan pitämään hengellisten tilaisuuksien sarjaa. Mika ja Ann-Niina lähtivät mukaan seurakuntaan.
- Olin istunut viisitoista minuuttia penkissä kuuntelemassa, kun ymmärsin, mikä minun asemani on Jumalan edessä. Ymmärsin senkin, että jos asemani ei muutu, olen totaalisesti kadotettu. Jeesus yksin voi minua auttaa. Murruin täysin, Mika kertoo.
Tilaisuuden lopussa Mika ja AnnNiina menivät molemmat rukoiltaviksi.
- Sinä pääsiäisenä me tulimme uskoon. Sain sen sisäisen rauhan, jota olin aina halunnut, Mika sanoo.
Himo oli poissa
Viisitoista vuotta Mikaa hallinnut pelihimo ei hellittänyt heti otettaan, vaikka elämällä oli nyt uusi pohja. Mika koki lankeamisistaan suurta syyllisyyttä Jumalan edessä.
Muutaman kuukauden kuluttua hän oli Kouvolan helluntaiseurakunnassa nuorten ylistysillassa. Mukana oli ystäviä, jotka tiesivät Mikan ongelman. He rukoilivat miehen puolesta.
- Kun nousin siitä, tiesin ettei minun ole enää pakko pelata, Mika kertaa tuntojaan.
Vaikka himo oli poissa, niin tapa vei Mikan edelleen joskus pelaamaan. Nyt hän kuitenkin ymmärsi, mitä oli tekemässä, ja kykeni lopettamaan.
On kulunut jo vuosia siitä, kun hän on viimeksi laittanut rahaa pelikoneeseen
Kirje kätköpaikassa
Riippuvuus on asia, joka vaikuttaa lähiympäristöön. Tähän seikkaan Mikalla liittyy kipeitä muistoja.
Ann-Niina yritti ottaa perheen kaikki pankkikortit haltuunsa, mutta eihän se tilannetta ratkaissut. Tutussa pankissa Mika sai nostettua rahaa ilman korttiakin.
- Ongelmainen ihminen löytää kyllä aina keinot silloin, kun himo on oikein polttava, Mika toteaa.
Tilannetta ei tehnyt yhtään helpommaksi sekään, että Mika ei halunnut puhua kotona pelikierteestään. Jos häntä yritti saada avautumaan, seurauksena oli riita.
Ann-Niina ei voinut luottaa mieheensä, joka valehteli jatkuvasti. Hän piilotti lompakkonsa, jotta Mika ei veisi rahoja ja pankkikorttia. Mutta tokihan Mika senkin piilon sai tietoonsa.
Erään kerran Ann-Niina kirjoitti miehelleen kirjeen. Hän laittoi sen lompakkonsa kätköpaikkaan tietäen, että Mika löytäisi sen sieltä rahaa etsiessään. Niin löysikin. Se oli kirje, johon AnnNiina oli purkanut kokemansa tuskan. Ne rivit olivat raskasta luettavaa miehelle, joka kärsi tekojensa aiheuttamasta syyllisyydestä ja häpeästä.
Ann-Niina oli omaksunut pienenä lapsenuskon, mutta kadottanut sen myöhemmin. Kun elämä näytti karut puolensa, hän alkoi jälleen kääntyä lapsuutensa Jumalan puoleen luottaen, että jonain päivänä apu tulee. Lähtö kotoa lasten kanssa oli monta kertaa mielessä, mutta kuitenkin hän jaksoi vaikeiden vuosien läpi.
Kun toivo katoaa
Haavat Mikan sisimmässä eivät umpeutuneet kertaheitolla. Paraneminen on ottanut aikansa.
- Riippuvuuden takana on aina jokin syvällä oleva asia. Usein syynä on ihmisen rikkinäisyys. On löydettävä jokin keino juosta pakoon asioita. Pelaaminen, juominen, huumeiden käyttö ja muut riippuvuudet ovat oireita sisäisestä kivusta ja tuskasta, joita ihminen ei kykene kohtaamaan, Mika pohtii.
Omalla kohdallaan hän ei löydä yhtä selkeää vastausta kysymykseen, mikä sai hänet pelaamaan. Ylipäätäänkin hän uskoo, että riippuvuuden syntyminen on aina monen asian summa.
Mika sanoo, että kaikkein pahinta oli kantaa häpeää ja syyllisyyttä. Peliongelmainen ei pääse tilaansa karkuun, ellei sitten turruta itseään vaikkapa alkoholilla.
Peliriippuvuuteen liittyy myös voimakas epätoivo.
- Kun ihminen itse ymmärtää olevansa sairas ja menettäneensä oman tahtonsa, hän haluaa eroon sitovista asioista. Kuitenkin hän on itsessään voimaton ja pettyy jatkuvasti huomatessaan taas pelaavansa, valehtelevansa ja selittelevänsä. Elämästä katoaa toivo, Mika kuvailee.
Ruhtinasten rinnalle
Mikan asiat ovat nyt hyvin.
- Olen saanut anteeksi Jumalalta, vaimolta ja perheeltä. Anteeksiantamuksen merkitys on valtava. Syyllisyydestä vapautuminen antaa voimaa ja toivoa elämään, Mika sanoo.
Hän on onnellinen mies. Onnensa määrää hän kuvaa Raamatusta löytyvillä sanoilla: Minut on nostettu ruhtinasten rinnalle!
Tänään Mika ja Ann-Niina ovat mielellään niiden ihmisten rinnalla, jotka ovat sidottuja. Itse saman kokenut pystyy jakamaan niitä tuntoja, joita riippuvuus ihmisessä aiheuttaa.
Elämä on muuttunut monella tapaa. Turusilla on vahva kutsumus Jumalan työhön. Vuonna 2002 Mika irtisanoutui opistoupseerin työstään palveltuaan puolustusvoimia yksitoista vuotta. Puolentoista vuoden ajan hän paneutui opiskeluihin Iso Kirja -opistossa Keuruulla. Tammikuun alussa entinen opistoupseeri astui uudelle uralle Keuruun helluntaiseurakunnan nuorisopastoriksi.
Lähde: Hyvä Sanoma 10/2004, Sirpa Juvonen
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mika on tyypillinen uskovainen jolla on heikko luonne.
Tälläkin palstalla kirjoittelee paljon uskovia jotka ovat rikollisia tai alkoholisteja ym.
Kun ottaa riipuvuuden tilalle toisen riippuvuuden ja vielä pahempaa lajia niin ei voi ainakaan onnitella.
Usein rikollisuuden,peliriippuvuuden tai alkoholismin taustalla on geenivirhe tai muu vastaava joka on jatkossakin piilevänä ja voi pulpahtaa esiin pienistäkin vastoinkäymisistä.
tää tarina on aika pitkälti minun tarina. Minulla on vaikea pelihimo. Se on hirveetä! Kun ei pysty lopettamaan niin ei pysty. Jokainen sentti ja euro menee pelikoneisiin. Pelottaa miten tulevaisuudessa käy...Varmasti aika huonosti. Ja ajatelkaa tällainen pelihimonen paska saa tekstiviestillä ehkä 20 eri paikasta 100€ tilille viidessä minuutissa! ah niin ihanan rakkaat pikavipit.
t. epäonnistunut yksilö
ihmisillä on ahtaita asenteita uskovia kohtaan.
Olet sitä mieltä että missä rahaa paloi niin nyt on toinen riippuvuus menossa ja se on vaaraksi?
Kuinka monen elämä ennen uskoontuloa on todella ollut niitä kovempia teitä. Perhe on vuosikausia kärsinyt ryyppäämisestä, rahat on menneyt saman tien kurkusta alas kun sitä on tullutkin.
Uskoontultuaan, perhe on vihdoin päässyt jaloilleen, rahaa on jäänyt lasten vaatteisiin ja muuhunkin.
Kuinka moni perheenäiti tai isä vaihtaisi Jeesuksen opetuslapseksi kun tajauavat missä helvetissä he ovat itse kukin olleet.
Minusta tällaiset aloitukset että vaihtaa riippuvuuden toiseen, minusta se on parasta riippuvuutta kuin mitään noista mainistuista joka pilaa koko perheen elämän.
Iloitkaa että joku pääsee vapaaksi,pitääkö se ihminen lyödä välittömästi lyttyyn, sitäkö on lähimmäisen rakkaus kysyn vaan. :(
Älä menetä toivosasi, sillä Jeesus on avain meidän ongelmiimme. On ne sitten mitä tahansa.
Jumala on luvannut Sanassaan näin:
Matteuksen evankeliumi:
11:28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
11:29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
Sielun lepo, siinä on kaiken ydin. Ihminen kärsii monenlaisista asioista jotka painavat, niistä Raamattu puhuu ne ovat synnin seuraamusta, ihmisellä jolla sisäinen maailma on eksyksissä.
Itse olen ollut toistakymmentä vuotta uskossa, Häneen olen turvutunut elämäni monissa asioissa. Kristus ei ole koskaan pettänyt.
En sano että uskonelämä olisi pää pilvissä elämistä, arjessa kuitenkin elämää Herran kanssa kuljetaan, mutta se tietoisuus että Herra tuntee minut ja minun asiani. Kaikkiin pyyntöihin ei tule vastausta kyllä, vaan joihinkin tulee möyös ei.
Turvallisuus Isän kädessä,on se että en ole yksin.
Hän tuntee jokaisen omansa ja tahtoo aina heille parasta.
Jos et vielä tiedä kuka on sinun ohjaksissa, tänään ei ole myöhäistä antaa elämäänsä Jeesuksen käsiin. Et menetä mitään, korkeintaan syntitaakkasi ja sitähän nyt ei kukaan tahdo väkisin kantaa.
Jos et osaa rukoilla, voin antaa sinulle monasti käytetyn syntisen rukouksen.
Tässä linkissä on ensiksi kysymys mitä parannus ja usko tarkoittaa.
http://www.netmission.fi/index.php?id=120
USKOONTULON AAKKOSET
A Tunnustat tarvitsevasi Jeesusta
Kukaan ei tule Taivaallisen isän luo muutoin kuin Jeesuksen kautta. Hän kuoli sovittaakseen syntimme. Hän nousi kuolleista ja elää aina ollakseen Sinun Vapahtajasi.
B Tunnustat rikkomuksesi Jumalalle
Jokainen ihminen on rikkonut Jumalan tahdon ja elää erossa Hänestä. Jeesukseen uskova voi pelotta tunnustaa virheensä, sillä Jeesus on syntisten ystävä. Voit rukoilla vaikka seuraavin sanoin:
“Taivaallinen Isä. Tiedän, että olen rikkonut Sinua vastaan ja poikennut Sinun tahdostasi. Uskon, että Jeesus on kuollut minun puolestani ja että Hän sovitti minun syntini. Tahdon antaa koko elämäni Hänelle ja kääntyä Hänen avullaan synneistäni. Jeesus on minun Herrani ja Vapahtajani. Aamen."
C Jokainen,joka uskoo Jeesukseen, saa synnit anteeksi
Uskoontulo ei ole tunteen vaan uskon asia. Sinulla on lupa ja etuoikeus tunnustaa uskosi. Raamattu sanoo: “Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessasi uskot, että Jumala on herättänyt Hänet kuolleista, olet pelastuva.”
D Tutustu Raamattuun ja toisiin uskoviin
Lue Raamattua ja opettele henkilökohtaisesti tuntemaan, millainen Jeesus todella on ja mitä Hän sanoo.
Etsi ystäviä, joiden kanssa voit jakaa löytösi. Seurakuntien osoitteita löydät http://www.netmission.fi/index.php?id=46 (SP:n muutos). Taivaallinen Isä tahtoo, että Hänen lapsensa löytävät itselleen hengellisen kodin, jossa he voivat kasvaa ja
vahvistua.
Saatat kuulla monia mielipiteitä ja eri näkemyksiä seurakunnista, kasteesta ja muista kysymyksistä, mutta älä unohda, että Sinulla on aina mahdollisuus tutkia asioita omasta Raamatustasi.
Muista aina, Jumala on rakkaus.
ettäs itselläsi se geeni virhe on ja pahan laatuinen, kun ei suo vaikeista oloista ja riippuvuuksista parantuneelle edes onnea, että säilyisi vapaana noista hirvittäväistä orjuuttavista tottumuksista?
Ei, Peku vaan toivoo, että viina se on ja muut riippuvuudet niitä geenivirheettömiä kunnon kasnalaisia, olet varmaan jollainlailla "sairas", ja arvostelukyvytön kunnioittamaan mitään hyvää mitä toiselle voi tapahtua?
Mikä saa sinut noin äärettömään katkeruuteen, kaikkea sitä hyvää kohtaan, jota Jumala voi ihmisten kohdalla tehdä?
tuon pelihimosta selvinneen Turusen hoidettavaksi, ja saat ainakin asiantuntijan apua, minusta ei olisi huono ajatus, saisit ne sentit parempaan käyttöön, kuin peliautomaatteihin , eiköstä vaan ?
Äänekosken "helluntaiseurakunna" saarnajana, mitä hänelle kuuluu tänäpäivänä?
Siirtyi siis huumeesta toiseen. Mitään ihailtavaa ei liene siinä, että vapaaehtoisesti alkaa levittää lahkosaastaa muillekin, kun on itse ensin yhdestä nistiydestä eroon päässyt. Säälittää: miesparka - vaimo ensin vietteli, sitten appi vietteli lahkoon, ja nyt hän itse toimii moraalittoman vaimnon suvun säännöillä. Tuohan on kuin mafian toimintaa huumekaupassa.
on erittäin ahdasmielisyyttä. Kertoo sinusta ettet ymmrrä mikä voi olla pelihelvetti, tai alkoholismi.
Et taida käsittää missä koko perhe voi tuonlaisen riippuvuuden johdosta olla.
Sekö on sinusta huonoa kun perheen talaousasiat muuttuvat ja perheenäitikin voi iloita joskus kun se tilipussi tulee perille eikä sitä ole tuhlattu jo matkalla.
Jos sinulla ei todellakaan ole muuta kuin sonnan jauhamista, kehoittaisin kuule vaihda maisemaa.
Täällä palstalla on monenlaista riippuvuutta, niinkuin tuossa jo yksi kirjoitti, kertoiko että se on mukavaa? Kun Jeesus vapauttaa niin hän todellakin on vapaa!
Olet joka paikassa ihmsiten kimpussa jotka kertovat elämänsä suunnasta ja joka on vaihtunut parempaan mitä se on enen ollut.
Ahdasmielisyys on tiukassa sisimmässäsi.
Eräänä päivänä sinäkin olet vastuussa sanositasi ja tuosta ahtauduesta Jeesusta kohtaan.
niin, pelihimo on hankalaa. Siis tuo voisi olla tarinani, ei asiat koskaan ole noin pahaksi minulla mennyt. Olen kuivilla ollut noista hiton pelikoneista tässä jonkin aikaa....pitää kiertää koneet kaukaa, ei koskaan saa pitää käteistä mukana, kiellot kaikkiin pikalainalafkoihin jne.
Onko se siis parempi tilanne, että miehen aika menee hellarien huuhaahommiin, rahat kymmenyksiin ja aivot ovat YHÄ narikassa? Minusta on masentavaa lukea sitä sokeaa asennetta, joka teillä kahjon orjilla on omasta lahkostanne johtuvan vakavaan riippuvuuteen.
Käännytys on AINA moralitonta, samaa kuin huumekauppa.
nuorten pojujen viettelymuistioistasiko kaivat tuon kaiken saastan, joista syytät lähimmäisiäsi.