Kuinka paljon käy miesten luonnon päälle kun nainen on kaikkiosaava kotitöissä. Siis osaa omasta mielestään kaiken paremmin eikä edes hyväksy että mies tekee, koska täytyy tehdä se omalla tavalla. Itsessäni huomasin tuon piirteen. Nykyään mies ei edes tarjoa apuaan koska tietää ettei työpanos riitä, koska otan esim. imurin uudestaan käyttöön. Nyt pitäisi oppia ajattelemaan että parhaansa se toinenkin yrittää.
Voiko sillä olla vaikutusta, että mies ryhtyy ajattelemaan, että mikään ei kelpaa koska ei hän mitään osaa. Työssään mies on hyvä ja saanut myös paljon kehuja. Kotona tulee sitten multa arvostelua. Tuntuu että meidän välinen hellyyskin on kadonnut. Voiko syynä olla se että vaadin tai olen tyytymätön. Mulla on vain lapsuudesta ollut käsitys että kun jotain tehdään niin sitä ei tehdä hutaisemalla. Kun siivotaan niin miksi edes ottaa se imuri jos sitä ei tee kunnolla. Tai pyykkien laittaminen miksi ne täytyy jättää rullalle vaikka tietää etteivät ne siten kuivu.
On paljon asioita mistä voisi vielä kirjoittaa. Mutta kun työnsä mies tekee tunnollisesti ja automme mies puunaa. Saattaa siihenkin tuhraantua yksi päivä. Niin mksi ne kotityöt pitäisi onnistua 5 minuutissa. Ruokaakin mies laittaa mutta nykyään en edes pyydä koska keittiö on kuin atomipommin jäljiltä. Pitäiskö toisen suoritusta silti pitää tärkeänä. Antaa sen toisen luulla että kaikki ok. Mutta kun ei tunnu kivalta kerätä toisen jälkiä. Enkä ole häntä tähän opettanut, kyllä aikuisen miehen pitäisi tietää etten ole hänen äitinsä.
Ja siitä syystä en enää kerää hänen heittämiään sukkia lattialta. Enkä vessasta sanomalehtiä. Jätetyt kipot ja kupit saavat mun puolestani muhia tietokoneen vieressä hamaan tappiin asti.
Tiedä kumpi tekee nyt virheen minä vai mies. Toisaalta haluan elää siistissä kodissa, ja elämässä nuo ovat aika merkityksettömiä asioita. Mutta jossain vaiheessa sitä vain kyllästyy toisen tapoihin, niistä yrittää sanoa...tuloksetta. Pitäisikö nyt vain olla näin vai jatkaa sen toisen jälkiä siivoten. Mies on aina käyttäytynyt näin. Onko vain niin että kotityöt eivät kiinnosta vai luuleeko mies oikeasti että vähempikin riittää.
Voiko sillä olla vaikutusta, että mies ryhtyy ajattelemaan, että mikään ei kelpaa koska ei hän mitään osaa. Työssään mies on hyvä ja saanut myös paljon kehuja. Kotona tulee sitten multa arvostelua. Tuntuu että meidän välinen hellyyskin on kadonnut. Voiko syynä olla se että vaadin tai olen tyytymätön. Mulla on vain lapsuudesta ollut käsitys että kun jotain tehdään niin sitä ei tehdä hutaisemalla. Kun siivotaan niin miksi edes ottaa se imuri jos sitä ei tee kunnolla. Tai pyykkien laittaminen miksi ne täytyy jättää rullalle vaikka tietää etteivät ne siten kuivu.
On paljon asioita mistä voisi vielä kirjoittaa. Mutta kun työnsä mies tekee tunnollisesti ja automme mies puunaa. Saattaa siihenkin tuhraantua yksi päivä. Niin mksi ne kotityöt pitäisi onnistua 5 minuutissa. Ruokaakin mies laittaa mutta nykyään en edes pyydä koska keittiö on kuin atomipommin jäljiltä. Pitäiskö toisen suoritusta silti pitää tärkeänä. Antaa sen toisen luulla että kaikki ok. Mutta kun ei tunnu kivalta kerätä toisen jälkiä. Enkä ole häntä tähän opettanut, kyllä aikuisen miehen pitäisi tietää etten ole hänen äitinsä.
Ja siitä syystä en enää kerää hänen heittämiään sukkia lattialta. Enkä vessasta sanomalehtiä. Jätetyt kipot ja kupit saavat mun puolestani muhia tietokoneen vieressä hamaan tappiin asti.
Tiedä kumpi tekee nyt virheen minä vai mies. Toisaalta haluan elää siistissä kodissa, ja elämässä nuo ovat aika merkityksettömiä asioita. Mutta jossain vaiheessa sitä vain kyllästyy toisen tapoihin, niistä yrittää sanoa...tuloksetta. Pitäisikö nyt vain olla näin vai jatkaa sen toisen jälkiä siivoten. Mies on aina käyttäytynyt näin. Onko vain niin että kotityöt eivät kiinnosta vai luuleeko mies oikeasti että vähempikin riittää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä tilanne ajautui lasten syntymän jälkeen siihen, että mies muutti työhuoneneseen illoiksi. Siellä sai sitten rauhassa olla koneellaan ja pölyttyä.
Tätä jatkui neljä vuotta kaikista aneluista ja lähentymisyrityksistä huolimatta.
Nykyisin olemme eronneet ja mies edelleen koneensa ääressä. Isänpäivä korttiinkin lapset oli kirjoittaneet, olet isä ihan kiva, kumpa et viettäisi tietokoneella niin paljon aikaa.
Eli miehellä oli niin paljon parempaa tekemistä kuin huolehtia kodista ja läheisistään, että puhalsin pelin poikki. En olisi jaksanut kauempaa elää yksin parisuhteessa, joka nyt sitten ei ollutkaan mikään parisuhde, vaan hyväksikäyttösuhde miehen puolelta.
Kyllä vähempikin riittäisi...
Tuolla alempana on pohdittu samaa viestiketjussa "Miehen vika" -ehkä voi tulla ajatuksia ja apua.
jos haluat suhteesi säilyttää, kehottaisin sinua katsomaan peiliin ja/tai menemään terapiaan.
Käännä nyt ensi hätään kuvio toisin päin: Mitäpä sinä tuumaisit, jos mies olisi koko ajan kyttäämässä ja vaatimassa, että kotityöt ym. tehdään JUURI HÄNEN mielensä ja tapojensa mukaan?!
Just joo. Kuinka moni joka oli negatiivisella kannalla, oli yllätys yllätys mies. Miksi mies kurillaan tekee näin. Kyllä mua totta vie harmittaa että olettaa että miltei kaiken voi vain pudottaa käsistään. Miksi mun pitäis kulkea perässä ja kerätä. Ja kuka oikeasti olettaa että iso huusholli siivotaan 5 minuutissa. Kun auton siivoamiseen menee miltei päivä. Mun mielipiteeni on että se on välinpitämättömyyttä. Kun vuodesta toiseen ne sukat ja muut vaatteet lojuvat ja vessa täynnä lehtiä. Ja ruuanlaitossa kaikki jää, ja syötyään marssii pois ja mulle jää kaikki. Eikä johdu että olisin mieheni opettanut ettei sun tartte. Koska jos sanon kuinka nätisti niin silti mikään ei muutu. ne kipot ja kupit ovat niin kauan siinä levällään että MINÄ ne korjaan.
Välillä, kun en jaksa välittää, korjaan ja siivoan aivottomasti miehen ja kahden lapsen jäljet (hedelmäkuoret jää olohuoneeseen, kipot ja kupit ympäri taloa, vaatteista puhumattakaan). Mies tekee remonttia ja huoltaa autot ja kuskaa lapsia harrastuksissa. Yritän siis ymmärtää. Mutta välillä pinna palaa kunnolla: en vaadi mitään päivittäistä suursiivousta, vaan sitä, että jokainen korjaa OMAT jälkensä. Laittaa OMAT astiansa koneeseen, OMAT pyykit pyykkikoriin, OMAT roskat roskikseen. Ihan perusasioita. Jostain syystä miehiltä taitaa puuttua päästä jokin osa tämän asian suhteen.
Olet nalkuttanut asiasta niin paljon, että reaktio on vastakkainen...
että aikuisten tulee osata jälkensä korjata ilman että niistä pitää sanoa! ja lapsille asiat tulee opettaa myös. Äiti eikä isäkään eivät ole niitä joiden tulee jatkuvasti passata penskojaan! Se on karhunpalvelus! Opetin ja vaadin lapsiani siivoamaan ym. kotitöitä tekemään, kykyjensä mukaan eri ikäisinä ja isompina omat huoneensa. Suuremmat siivoukset tehtiin yhdessä. Nyt on ilo katsoa kun asuvat omillaan eikä tarvi nenästä kiinni pidellen mennä kylään.Kun poika asui lukioaikana muualla kimppakämpässä niin kämppäkaveri äiti matkusti 50 km tiskaamaan, kun oli tän pojan tiskivuoro! Että silleen!
Tee pieni koe ja lopeta asiasta huomautteleminen, varsinkin ilkeily, komentelu tai huutaminen. Lopeta marttyyrisiivous ja mielenosoitukset. Puhuttele miestä ystävällisesti, mutta suorilla ohjeilla tyyliin "vie tämä roskapussi", kun mies on menossa ovesta ulos; "laita lautaset koneeseen, minä korjaan ruuat pois", kun mies nousee ruokapöydästä; "heitä nämä samalla pyykkikoriin, kun menet siihen suuntaan", kun mies nousee sohvalta.
Koska pidät hyvin siististä kodista, siivoa se mieleiseksesi. Mutta älä velvoita muita yhtymään standardeihisi. Kotinne on kuitenkin yhteinen ja kompromisseja joutuu tekemään jokainen.
Miksi kiusaisit itseäsi seinille huutamisella?
Ehkä huutelen seinille, ehkä en. Mutten huuda olen asiallisesti kysynyt että miksi? Tuntuu typerältä heiluttaa rättiä keittiössä ja kerätä AIKUISEN MIEHEN jälkiä. Jokainen korjaa omat jälkensä se on mun motto. Marttyyrimaiseksi se siivous menee siinä vaiheessa kun kämppä alkaa muistuttaan sikolättiä, että se niistä mun standardeista. Että himosiivooja en koskaan ole ollut. Eli mattoja ei viedä viikottain pihalle, ja lattioita en luuttua viikottainkaan. Että ihan vain haluaisin että kämpässä viihtyis kaikki, ja kaikki tekisivät sen yhteisen hyvän eteen jotain.
Joskus tuntuu että mies tekee siksi huonosti etten pyytäis toista kertaa. Mutta ihmettelen et jos miehen mielessä ei käy mitään kun istuu pöytään ja siinä on eilisen päivän kippoja kasa. Onko tää nyt vain että katsellaan kumpi antaa lopulta periksi.
Ja tosiaan pidän siististä kodista, ja siivoan sen mieleiseksi meille kaikille. Mutta nyppii siivouspäivisin kun kukaan ei kunnioita sitä siivoajaa vaan illalla on kämppä aivan huiskin haiskin. Ja iso vaivahan se ei ole laittaa tavaroita samoille sijoilleen. Tai kerätä jälkensä. Siihen menee niin pieni hetki aikaa. Mutta kun sitä vaivaa ei näe kukaan niin illalla kämppä on kuin sikolätti. Enkä usko että siinä sotkussa kukaan viihtyy. Ja se mua jurppii että miksi näin?