Olen alkanut saamaan hirveitä kuvittelukohtauksia..
Olen aina ollut jollain tapaa mustisluonne, yleensä vain silloin kun siihen onkin ollut aihettakin (epäluotettavuus).
Mulla on jotenkin tosi "kehittynyt" vaisto, eli vaistoan pienen pienistäkin eleistä jne. mitä toisella saattaa liikkua päässä.
Harmi, että yleensä nämä ovat pitäneet paikkaansa.
Nyt olen vaistoavinani, että miesystäväni olisi jotenkin ihastunut ystävääni. Olen ystäväni katseista joskus kuvitellut näkeväni, että hän on huomannut saman. En usko, että hän on millään tavalla kiinnostunut takaisin, ja varmasti myöntäisi asian jos kysyisin jne.
Ongelma on se, etten jotenkin usko nyt kuvittelevani totta.. Siis haluaisin kysyä asiaa suoraan, mutta silti tuntuu että mun supervaisto olisi pettänyt mut.
Sopivassa mielentilassa saattaisin ottaa riskin ja "nolata" itseni kysymällä, mutta en vain uskalla..
Sanokaa, kysynkö??
Kummalta kysyn (ensin) jos kysyn?
Niin ja ikä siis lähentelee jo 30v..
Olen aina ollut jollain tapaa mustisluonne, yleensä vain silloin kun siihen onkin ollut aihettakin (epäluotettavuus).
Mulla on jotenkin tosi "kehittynyt" vaisto, eli vaistoan pienen pienistäkin eleistä jne. mitä toisella saattaa liikkua päässä.
Harmi, että yleensä nämä ovat pitäneet paikkaansa.
Nyt olen vaistoavinani, että miesystäväni olisi jotenkin ihastunut ystävääni. Olen ystäväni katseista joskus kuvitellut näkeväni, että hän on huomannut saman. En usko, että hän on millään tavalla kiinnostunut takaisin, ja varmasti myöntäisi asian jos kysyisin jne.
Ongelma on se, etten jotenkin usko nyt kuvittelevani totta.. Siis haluaisin kysyä asiaa suoraan, mutta silti tuntuu että mun supervaisto olisi pettänyt mut.
Sopivassa mielentilassa saattaisin ottaa riskin ja "nolata" itseni kysymällä, mutta en vain uskalla..
Sanokaa, kysynkö??
Kummalta kysyn (ensin) jos kysyn?
Niin ja ikä siis lähentelee jo 30v..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainut jolta kysyt on sinua tulevaisuudessa hoitava psykiatri tai terapeutti.
vaisto on aina oikeassa. Luota siihen. Ei ne tyhjästä tule ne kuvitelmat.
Ihastukisa tulee ja menee, se ei ole kivan kuulosta, mutta valitettavan luonnollista. Se että tekeekö miehesi tai ystäväsi asialle jotakin on sitten asian ydin. Nyt ehkä olet bonganut jotain, mutta tuskin olet joka kerta näkemässä jos esim. miehesi silmä viipyy jossain työkaverissa liian kauan.
Itse en kysyisi - tosin paha sanoa koska ei täältä päin näppistä ei vatvo samallaiset fiilikset korvien välissä. Jos tuntuu pahalta, niin silloin kannattaa kyysyä, MUTTA mitä luulet kummankaan sanovan kysyttäessä, vastaus on kuitenkin "ei meillä mitään ole..". Tietenkin kysymällä voit palauttaa heidät molemmat maan tasalle ja elämä jatkuu onnellisena.... mutta joku päivä voi tulla tilanne jossa et ole itse mitään havainnoimassa.
Jossain vaiheessa joakinen testataan... nyt sinulla liput eturivissä - uskallatko katsoa?
Sitten vielä tästä "kehittyneestä vaistosta"... Monesti ihmiset ovat läheltä hyvin sokeita, eli mitä lähempi ystävä, kumppani, perheenjäsen - sitä helpommin sitä on monelle asialle sokea. Henkilöt joilla on etäisyyttä tilanteeseen saattavat nähdä paremmin puolueettomilla silmillään.... Eli voisi olla vielä vaihtoehto kysyä joltain muulta lähipiiriin kuuluvalta, onko hän havainnut samaa.
Minulla on samanlainen supervaisto ja se on kyllä...luulen saaneeni sen lapsena jo väkivaltaisen isäni ja epävakaan äitini keskellä eläessä, eli on pitänyt oppia vainuamaan tarkasti ilmapiiriä ja lukemaan ihmisten ilmeitä. Vieläkin olen mestari ihmisten sanattoman viestinnän lukemisessa. Edellisestäkin avomiehestä huomasin heti että oli ihastunut työkaveriinsa. Koska olen aina ollut myös sitä mieltä että parisuhteessa täytyy luottaa toiseen niin olen pannut silmiä visusti kiinni ja syyttänyt itseäni mustasukkaiseksi luulottelijaksi. Jälkeenpäin on aina -ituttanut aivan suunnattomasti kun luulotteluni ovat paljastuneet tosiksi. Moni on käynyt vieraissa vaikka on muuta väittänyt. Kaikenlaista peliä on selän takana pidetty. Että sitä tuntee itsensä tyhmäksi kun ei usko sitä minkä kuitenkin tietää, mutta kun ei ole tarttua mihinkään selvään kiinni ennenkuin toinen jää rysän päältä kiinni. Jotkut naiset ovat tosiaan mestareita vaistoamaan elinkumppaninsa sielunelämää...ihan samoin kuin jotkut miehet ovat mestareita manipuloimaan ketä tahansa naista.
en voi uskoa!
Mulla myös väkivaltainen isäpuoli ja epävakaa äiti (siten että mielialasta riippui, kuinka pahasti jostain kielletystä tempauksesta sai huutoa..joskus ei yhtään, joskus taas enemmän.. jne)
Myös mua ilmeisesti petettiin aikoinaan ja "tiesin" sen, mutten uskonut kun toinen kerran kielsi pettäneensä. Vieläkään en ole varma, ja silti olen (melkein luotettava tieto)((enkä SILTI usko).
En pidä itseäni sinisilmäisenä, tai pitäiskö sanoa että en PITÄNYT.. Sitä vaan jaksaa luottaa että joskus menisi paremmin ja jossain vielä on ihmisiä, joihin luottaa. Pitäisi nakata tämä optimistiasenne helvettiin ja alkaa uskoa maailman pahuuteen 8)