Seurusteltiin 7 vuotta ja oltiin kihloissa.Suunniteltiin jo häitä ja toista lasta. Meillä on 3-vuotias tyttö.Mä oon 27-v ja mies 25v. Meillä on yhteishuoltajuus ja viikko-viikko systeemi. Ero otti sillo viisi kuukautta sitte tosi koville. Olin sairaalassa lepäilemässä reilu kuukauden. Omaan asuntoon muutto oli myös kova paikka. Mut jotenki siitä nousin ja jonki ajan kuluttua siitä tapasin yhden miehen ja tapailtiin viime viikkoon asti. Mut tuntuu nyt et kaikki on ottanu elämässä takapakkia. Kaipaan exääni todella paljo eikä se auta asiaa et exällä on uusi nainen. Mä niin haluaisin perheeni takaisin. Rakastan sitä miestä niin paljo. Tuntuu vaan turhalle ku ei oo elämässä odottamista, vain seuraava päivä,siinäkään mitään erikoista. Onneks mulla on tyttöni, joka pitää mut kuta kuinki voimissani. Mut pelottaa seuraava viikko ku tyttö menee isälleen. Kohtalontoverit,kirjotelkaa!
Erosta
5 kk
51464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerroit että ero on ottanut koville, niinhän se yleensä ottaa jos jotain todella rakastaa. Olet kuitenkin tehnyt suuren virheen siinä, että olet jo alkanut tapailemaan toisia ihmisiä, vaikka rakastatkin entistä miestäsi edelleen. jos sinulla on tunteita entistäsi kohtaan, et ole valmis uuteen suhteeseen, siinä rikot niin itseäsi kuin häntä, jota tapailet. Älä toimi niin, anna nyt aikaa itsellesi.
Tiedän miten koville ero voi ottaa, itsekkin olen eronnut pitkästä suhteesta. Ero oli minulle äärimmäisen vaikea, eikä tilannetta todellakaan helpottanut se, että hänellä oli uusi heti kättelyssä. Mutta minä annoin aikaa itselleni, päivä kerrallaan menin eteenpäin, hammasta purren. Olin n. puoli vuotta kuin sumussa, mutta sen jälkeen alkoi kuin alkoikin helpottamaan. Nyt en enää ottaisi häntä takaisin, vaikka olin aivan varma, että juuri hän on minulle se oikea. Ehei, ei todellakaan. Erostani on jo vuosia, ja voin kertoa, että parempia asioita on tullut tilalle, ja olen saanut tutustua uusiin, ihaniin ihmisiin, sanoisinko niin paljon parempiin kuin hän oli ikinä, vaikken sitä olisi koskaan uskonut silloin, kun ero oli vielä tuore.
Sinäkin selviät, olet selvinnyt jo noinkin pitkälle. Tiedän sen. Saat myös varmasti parempaa tilalle, vaikket sitä nyt uskoisikaan. Mutta se tulee silloin, kun olet siihen vaölmis, vielä et ole. Älä ole tyhmä ja ala uusiin suhteisiin niin kauan kuin tuntuu siltä, ettet tahdo sitä tosissasi. Hyväksy myös se tosiasia, että hän on EXÄSI, hän on mennyttä elämääsi. Tänään on näin miten on, älä murehdi huomista. Anna itsellesi aikaa niin paljon kuin tarvitset, toisilla toipuminen kestää vähemmän aikaa, toisilla siihen menee kauemmin. Jokainen ihminen kun kuitenkin on yksilö ja arvokas sellaisenaan. Kuuntele itseäsi, elä itsellesi ja lapsillesi. Katso ympärillesi ja huomaa elämän kauneus, maailma on kaunis ihan sinua varten. Juuri sinua varten.
Voimia sinulle. Muista elää, elämä on tehty elettäväksi. Kukaan ihminen ei synny tänne vain jonkun ihmisen takia. Olet syntynyt elämään omaa elämääsi. Sinun elämääsi, joten pää pystyyn. Äläkä tukeudu "laastarisuhteisiin", niin helpolta vaihtoehdolta kuin se voisikin tuntua. Ne vain repivät vielä tuoreita haavojasi auki, eivätkä tee sinulle kuin hallaa loppupeleissä.
Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos sanoistasi!
paljon sanoistasi! Kyllä mä itsekin uskon niin et kyllä elämä vielä paremmaks muuttuu, paremmaks ku exän kans. Tänään on taas helpompi päivä ku joku muu päivä mut niinhän se menee. Ja onneks mulla on pari hyvää ystävää jotka on tukena:)
Sinulla on vielä niin paljon edessäsi ja tästä
kokemuksesta(kivusta)selvittyäsi osaat nauttia
enemmän kuin ilman tätä nyt kokemaasi.
Entistä enemmän itseäsi tuntien.
Voit olla siitä vielä kiitollinen.
Nyt se ei siltä tunnu.
Eikä sen pidäkkään tuntua.
On todistettu jo että olet tunteva ihminen joka
ainakin osaa välittää toisesta.
Tänä päivänä se on iso juttu se.
Moikka!
Minullakin 6½ vuoden parisuhde takana. Tänään olen pakannut koko päivän ja muutto parin päivän päästä. Aamulla näin exän viimeistä kertaa täällä samassa asunnossa, joka on ollut mun "koti". Hän on poissa sen ajan, kun muutan pois, mikä helpottaa mua. Tämä kaikki sattuu muhun ihan sairaan paljon ja tiedän miltä susta tuntuu. Olen itsekin yli 20. Lapsia meillä ei ole. Hänellä myös uusia naisia.
Yhdyn samoihin mitä sinulle on vastattu. Tällä hetkellä musta tuntuu ettei tuolla ole ketään, kuka kiinnostaisi mua tai olisi minua varten. Kuitenkin ero oli väistämätön, koska kaikki on mennyt niin huonoksi. Asiaa pahentaa se, että hän oli mun ensirakkaus. Yksin en halua olla, mutta minun täytyy antaa aikaa itselleni ja parantua tästä sydänsärysta, koska en voi tehdä ketään tai itseäni onnelliseksi, jos ajattelen yhä exää.
Odottelen yhä, jos puhelin soisi tai kuulisin hänestä jotain. Ero ei ollut riitainen, koska ei siitä muuta tule kuin pahamieli ja katkeroitumista. Rakastan häntä yhä, mutta en elätä minkäänlaista toivetta yhteisestä tulevaisuudesta. Koen äärimmäisen tärkeäksi, että itsenäistyn ajan myötä niin vahvaksi etten koskaan tule olemaan riippuvainen toisen rakkaudesta tai säry niin pahasti kuin nyt.
Toivotan voimia sulle. Ja ystävät ja perhe on hyvä asia, vaikka mulla yksinäinen fiilis, vaikka olen ystävien luona. Älä anna mielesi täyttyä vihasta tai epätoivosta. Aina tulee uusi päivä ja parempia hetkiä.