Naisten deitti-ilmoituksia lukiessani kaikki tuntuvat harrastavan matkustelua. Muutenkin tuntuu kuin matkusteluharrastus tai sen puuttuminen olisi elämää suurempi asia.
Tämä herättääkin kysymyksiä, sillä itse en pysty juurikaan kehumaan matkustelemisillani.
Miten paljon parempi ihminen on, jos on käynyt lomalla esim. Rodoksella/Madeiralla/Phuketissa? Miten paljon parempi ihminen on, jos on reppumatkaillut kaikki mantereet (no Antarktis ei ole välttämätön)?
Entä jos ei pidä kuumuudesta tai edes yli 24 asteen lämpötiloista? Entäs jos ei ole kiinnostusta rantalomiin? Jos vaikka historia ja nähtävyydet kiinnostavat. Pitääkö kaikki käydä katsomassa paikan päällä?
Korostan tässä välissä sitä, että ei minulla mitään matkustelua vastaan ole ja jokainen saa tietysti tehdä mitä haluaa. Mutta ihmettelen nyt lähinnä sitä kauheaa kiirettä, että miksi kaikki pitää olla nähty ja koettu viimeistään 25-vuotiaana.
Entä jos mieluummin haalii materiaa kuin luuhaa joka pöheikössä ympäri maailman kokemuksia hakien?
Enkö pysty sivistämään itseäni, tutustumaan eri kulttuureihin, avartamaan maailmankuvaani muuten kuin käymällä joka paikassa henkilökohtaisesti? Olen kuitenkin lukutaitoinen ja olen myös opetellut suomen lisäksi viittä eri kieltä. Niin ja passin uusin viime heinäkuussa.
Tämä herättääkin kysymyksiä, sillä itse en pysty juurikaan kehumaan matkustelemisillani.
Miten paljon parempi ihminen on, jos on käynyt lomalla esim. Rodoksella/Madeiralla/Phuketissa? Miten paljon parempi ihminen on, jos on reppumatkaillut kaikki mantereet (no Antarktis ei ole välttämätön)?
Entä jos ei pidä kuumuudesta tai edes yli 24 asteen lämpötiloista? Entäs jos ei ole kiinnostusta rantalomiin? Jos vaikka historia ja nähtävyydet kiinnostavat. Pitääkö kaikki käydä katsomassa paikan päällä?
Korostan tässä välissä sitä, että ei minulla mitään matkustelua vastaan ole ja jokainen saa tietysti tehdä mitä haluaa. Mutta ihmettelen nyt lähinnä sitä kauheaa kiirettä, että miksi kaikki pitää olla nähty ja koettu viimeistään 25-vuotiaana.
Entä jos mieluummin haalii materiaa kuin luuhaa joka pöheikössä ympäri maailman kokemuksia hakien?
Enkö pysty sivistämään itseäni, tutustumaan eri kulttuureihin, avartamaan maailmankuvaani muuten kuin käymällä joka paikassa henkilökohtaisesti? Olen kuitenkin lukutaitoinen ja olen myös opetellut suomen lisäksi viittä eri kieltä. Niin ja passin uusin viime heinäkuussa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä matkustelu on aivan keskeistä, kun määritellään potentiaalisen kumppanin statusarvoa. Itse olen ryhmitellyt statuksen matkakohteiden mukaan luokkiin. Jokainen pykälä F-luokasta ylöspäin on aina kertaluvun arvostetumpi. Jos verrataan esimerkiksi tavallista Kanarian rahvasmatkaajaa kokeneeseen travelleriin, niin travelleri on helposti 1000-kertaa parempi ihminen.
A-luokka - Andien seikkailija, travelleri
B-luokka - Goa, Phuket
C-luokka - Rhodos, Alanya
D-luokka - Las Palmas, Hampuri
E-luokka - Tallinna, Tukholma
F-luokka - Forssa, Kajaani
A-luokkaan pääse vasta sitten, kun on osallistunut vähintään kolmeen konfliktiin. Ollut esimerkiksi taistelemassa Afganistanin vuorilla, Kongon viidakoissa ja Sudanin aavikoilla.
Eiks ne kuulu E tai F-luokkaan?
Vain sikaniskajurpo pitää vuosittaista ryyppyreissuaan etelän "biitseille" maailmanmatkailuna.
Mitä tulee "travellereihin", niin jos 10 vuodessa ei osaa asettua paikoilleen niin on aika säälittävä tapaus. Nämä itseään etsivät hukkaavat ajan myötä alkuperäisetkin juurensa eivätkä ole kotona enää missään.
matkailu kenestäkään sen parempaa (tai huonompaa) ihmistä tekee, ihmisillä vain on erilaiset kiinnostuksen kohteet. Itselläni on "kiire nähdä ja kokea", koska koskaan ei tiedä milloin on liian myöhäistä. Prioriteeteissani matkailu yksinkertaisesti menee ohi materian keräämisestä (mieluiten ottaisin kyllä molemmat). Mutta se ei tarkoita, että oma elämäntapani olisi parempi kuin esimerkiksi sinun (enkä minäkään erityisen paljon ole matkustellut, kun työ- ja talousasiat tuppaavat haittaamaan harrastuksia).
Sitten, kun puhutaan parisuhteesta, niin olisihan se tietysti hyvä, jos molemmilla olisi samanlainen suhtautuminen matkailuun. Mukavampi se olisi, jos voisi jakaa matkustuskokemukset yhdessä - tai sitten kumpikin harrastaisi mieluummin jotain muuta. Mutta itse en esimerkiksi luopuisi matkustamisesta parisuhteen takia, eli jos kumppani ei tykkäisi matkustaa niin sitten reissaisin yksin tai kavereiden kanssa aina tilaisuuden tullen. Ja toisaalta hyväksyisin sen, että jos toisella osapuolella olisi aikaa ja varaa matkustaa enemmän, niin jäisin itse suosiolla rannalle "ruikuttamaan".
(Ryanairilta tuli taas äskettäin mainos, että ostamalla yhden m/p-lennon olisi saanut toisen ilmaiseksi, mutta kun ei riittänyt aika eikä rahat niin jäi se tarjous käyttämättä :-/)
Ehkä ne on omilla tai vanhempien rahoilla käyneet ruotissa, tallinnassa tai jossain vakio lomakohteessa. Suhteessa ollessa mies joutuu maksamaan.
Ei kyllä pidä paikkansa. On totta, että muksuna ollessa vanhemmat raahasivat mukanaan laivalle ja Suomen lomakohteisiin. Mutta eipä meidän perheessä ollut tapana käydä rantaloma-kohteessa säännöllisin väliajoin.
Joten eipä ainakaan mun pappa betaalannu mua aurinkorannoille. Interrail-reissut ja muut satunnaiset käynnit Euroopassa ja Baltiassa ovat kyllä lähteneet omasta pussista ja omista palkoista itsenäistymisen jälkeen.
Ja mitä tuosta parisuhteesta tulee.. Exäni ei ollut järin kiinnostunut matkustamisesta. Ja sen yhden ainoan kerran kun olimme yhdessä ulkomailla niin minä maksoin. Ja mielellänihän sen tein. Eipä sitä aina tarvitse miehen olla maksajana.
Oletatko, että suhteessa joudut maksamaan kaiken? Hienoa...mistä sinut löydän?
*löysi keinon rikastua*
Enpä ole miehen (tai vanhempien) rahoilla matkustellut, kyllä reissut on aina ihan omasta kukkarosta kustannettu.
Ja vaikka olisikin houkuttelevaa joskus päästä jonkun "siivellä" reissuun niin sen haittapuoli on se, että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" eli se maksaja määräisi myös minne mennään ja mitä tehdään. No, thanks. Mieluummin kuljen omia polkujani.
Eipä sitä voi miksikään rankkausperusteeksi laittaa, jos mies ei ole astunut Suomen rajojen ulkopuolelle. Itse olen saanut mahdollisuuden matkusteluun vasta vanhempien helmoista lähdettyäni ja vakiduunin saatuani.
Aikoinaan väheksyin matkustamista ja ajattelin samoin kuin sinä. Ehkä osaltaan siksi, että vanhempani eivät rahdanneet meitä muksuina Ruotsia pidemmälle. Mutta sen ensimmäisen parin viikon Euroopan tourneen jälkeen mieli muuttui. Siitä se tuli, luultavasti katoamaton, matkustelukärpäsen purema.
Itse nään matkustelun ja paikanpäällä kulttuuriin tutustumisen rikkautena ja hienona kokemuksena. Ja jos osaisin viittä eri kieltä, niin toki haluasin niitä myös luonnossa ja kielen omassa ympäristössä käyttää ja mahdollisesti oppia kielen entistä paremmin.
Niinkuin Kiribatikin sanoi, olisi hienoa jos toisella olisi samanlainen suhtautuminen asiaan, mutta eihän se välttämätöntä ole. Itse kyllä haaveilen reissusta rakkaan kanssa Ranskan Provenceen ja Italian Toscanaan. Molemmissa olen ollut ja molemmat paikat olisivat loistavia viettää aikaa rakkaan kanssa =)
Oletkos muuten nähnyt elokuvan Amelié? Amelié saa siinä loistoajatuksen auttaakseen kotiin ja muistoihin juuttunutta isäänsä. Hän varastaa isänsä rakkaan puutarhatontun ja antaa sen lentoemännän matkaan. Lentoemäntä sitten kuvaa tonttua mitä erilaisimmissa kaupungeissa. Kuvat lentoemäntä lähettää isän osoitteeseen. Tontun palattua retkiltään, isä ottaa ja pakkaa matkalaukkunsa ja lähtee myös matkalle. =)
Matkustelusta on tullut jonkinlainen symboli. Jos joku ei ole matkustellut, niin se tuntuu olevan samanlainen ihmejuttu kuin se ettei ole seurustellut ennen 30-v. Jotain sosiaalista symboliikkaa liittyy molempiin.
Naureskelen usein erään tuttavapariskunnan matkailua. Miksi täytyy lentää toiselle puolelle maapalloa syömään mäkkärissä, puhumaan suomea ja oleilemaan toisten länsimaalaisten kanssa?! Mikä järki?! Tekeekö suurin osa näin vai onko tämä vain tämän pariskunnan moka?
Jos oletamme, että matkailu avartaa ja sivistää, niin ei tällainen turismi kyllä sitä tee, anteeksi vaan. Ei yllättävästi tämä pariskunta ei ole mitenkään sivistynyt tai mieleltään avara. Itseasiassa ei tule mieleen muita yhtä rasistisia ja ajattelultaan eurooppa-amerikka -keskeisiä tyyppejä.
Aika paradoksaalista. Ihminen voi käydä kaikissa maailman paikoissa muttei kuitenkaan pysty irrottautumaan omasta pienestä oman navan ympärillä pyörivästä maailmasta.
Sitäpaitsi matkustelu saastuttaa. Lentäminen pitkin poikin maapalloa. Kohdemaissa turismi on aiheuttanut paljon vahinkoa ympäristölle. Miten sivistynyttä tämä on?
Matkustelua harrastava ihminen ei välttämättä ole sitä miltä hän (haluaa) vaikuttaa. Samoin matkustelematon ihminen ei välttämättä ole sitä miltä hän vaikuttaa.
Ite teen keikkaduuniin milloin missäkin maassa. Kuukauden kun viettää jossain "kehitysmaassa" paikallisten ihmisten parissa niin alkaa jo olla mitta täynnä ja usein paras fiilis tuleekin siitä, kun tietää kohta pääsevänsä takaisin Suomeen. Tosin onhan se hienoo kun tuntee erilaiset maat ja maantavat, jolloin tietää missä voi tulla kusetetuksi.
Naisille mun kokemusten mukaan miehen reissaamisilla ei ole mitään lisäarvoa, ellet ole viettäny maailmalla aikaa snoukkaillen, surfaten tms. pummina..
Vastaus viimeiseen kappaleeseen: kyllä voit. Aivot toimivat, vaikka niitä ei siirtäisikään maantieteellisesti paikasta toiseen. Passia et tarvitse lukemiseen, kirjastokortti on hyödyllisempi ja edullisempi.
Matkustelu ei ole mikään itseisarvo vaan yksi harrastus muiden joukossa. Harrastukset kuitenkin kertovat melko paljon ihmisen kiinnostuksen kohteista, asenteista ja arvoista. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että ihmiset tuovat matkailuharrastuksensa esille siinä missä liikunnan, musiikin tai minkä tahansa muun kiinnostuksenkohteensa.
Ainakin minä pidän kiinnostusta matkailuun osoituksena henkilön aktiivisuudesta sekä avoimen ennakkoluulottomasta asenteesta uusia asioita kohtaan. Itsekin pidän matkailusta todella paljon ja nuo mainitut piirteet kuvaavat persoonaani.
Joillekin matkustelu voi toki olla statussymboli, sillä onhan se melko kallista puuhaa. Minäkään en olemattomalla virkamiehen palkallani voi matkailla lähellekään niin paljon kuin haluaisin. En kuitenkaan koe matkustamista pelkkänä "suorittamisena" vaan pyrin myös näkemään ja kokemaan asioita, jotka toivottavasti tavalla tai toisella kehittävät minua.
Moni meistä kuitenkin sijoittaa ylimääräiset rahansa mieluummin uusiin alumiinivanteisiin tai kotiteatterin kaiuttimiin, eivätkä nämä valinnat ole todellakaan yhtään matkustamsta parempia tai huonompia. Kyse on henkilökohtaisista valinnoista, jotka ovat kuitenkin merkkejä meidän kunkin persoonsta.