Eihän kukaan täysjärkinen kolmekymppinen voi lopettaa 2½ vuoden suhdetta tosta noin vaan jättämällä vastaamatta puheluihin ja viesteihin?! Kuulostaa todella uskomattomalta ja varsinkin tämän miehen osalta. Suhteessa oli kaikki normaalisti perjantaihin asti, ei mitään suurempia ongelmia, päinvastoin meni ihan kivasti. Lauantain jälkeen miehestä ei ole kuulunut pihahdustakaan ja kun yritin selvittää syytä tänään puhelimitse, ei niin minkäänlaista vastausta! Olen kuin puulla päähän lyöty. Ymmärtäisin, jos olisimme 10v nuorempia.
Kun ei yhtäkkiä enää vastata..
jxhfbvjlh
156114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olisiko tapahtunut jotain..sairautta jne.
En jaksa uskoa, mutta olisihan se huomattava helpotus.
Ei vastaa edelleenkään, ihan naurettavaa.
Kuule,ihan selevä tappaus.
Ei se ikä muuta kuinka käytäytyy..
Mies on löytäny uuden misun ja sinä olet menneen taleven lumia,helepoin tapa on lopettaa yhteyden pito ja olla vastaamati viesteihin,katos ei jouvu syyllisyyttä tuntemaan ja suap keskittyä uuteen rakkauteen,ja se aika tekkee tehtäväsä ,exä lopettaa kaipailun kun ymmärtää viimein ettei saa vasta kaipuuta..
käymään ja katsomaan tilanne. Ei se tänne kirjoittamalla selviä. Kaksi ja puoli vuotta on jo niin pitkä aika, että sen perusteella on oikeus käydä ja selvittää asia.
Tiedätkö, et ole ainoa, joka on jäänyt kuin nalli kalliolle ilman minkäänlaista selvitystä. Itselleni ja ystävilleni on käynyt noin monestikin, tosin kyseessä on ollut lyhyempiä, mutta silti useita kuukausia kestäneitä, tiiviitä suhteita. Yhtäkkiä mies vaan katoaa ja ei ota enää yhteyttä, vaikka aiemmin oltu yhteydessä päivittäin.
Ed.kerralla kyse oli siitä, että mies oli kännissä ollut toisen muijan kanssa ja aavistin sen jo itsekin. Ei ollut uskaltanut kertoa, joten muutaman päivän kärvistelyn ja ihmettelyn jälkeen otin ja soitin. Jos hän ei vastaa puheluun, mene paikan päälle. Kyllä ansaitset kuulla vastauksen, mutta varaudu et kyseessä toinen nainen. Tsemppiä..
Tota mä itsekin vahvimmin epäilen tällä hetkellä. Sinänsä tuntuisi kohtalon ivalta, koska noin kaksi viikkoa sitten puhuttiin pettämisestä jne, ja mies katui syvästi sitä että joskus muinoin vastaili yhden häneen ihastuneen tytön viesteihin. Varmuudella tiedän, ettei hänen kanssaan ole mitään tapahtunut, eikä nytkään kyseessä ole hän. Luulin, että päästiin näistä asioista yhteisymmärrykseen.
Yöllä oli tullut hyvänyönviesti, joka vaikutti vähintäänkin känniseltä, mikä ei sekään ole yhtään hänen tapaistaan. Eniten perseestä on kuitenkin se, että sivuutti mun viestit tyystin ja pistää jotain pusipusia.
Joskus alle vuoden seurustelun jälkeen mies teki edellisen kerran (ja ainoan) samanlaisen katoamistempun. Silloin syynä oli perheessä tapahtunut kuolemantapaus, jota suri erakoitumalla ja riekkumalla poikien kanssa kännissä muutamia päiviä. Silloinkaan en tiennyt yhtään mistä tuulee, mutta ne asiat on puitu ja olen saanut varmistuksen, ettei silloin ollut kyse toisesta naisesta. Silti tuntuu aika kaukaiselta, että nyt olisi samanlaisesta tilanteesta kyse. Helvetti, miten se voi tehdä mulle näin?! En ymmärrä.
Soittihan se lopulta ja selvitettiin asioita. Ei ole pettänyt, mutta on vaan halunnut olla rauhassa ja miettiä meijän suhdetta. En tiedä jatkuuko tää enää ja miksi vitussa mäkin roikun tollasessa ailahtelevassa miehessä :< Miksei tunteita saa käännettyä pois päältä
Voi että..onpa ikävä tilanne..mut pääasia et hän ilmotteli itsestään ja tiedät, missä mennään. Et voi oikeastaan tehdä nyt muuta kuin antaa hänelle aikaa ja tilaa. Painostamisesta ja liiasta kyselemisestä ei ainakaan hyvä heilu. Varaudu pahimpaan mut toivotaan parasta. Ajattele niin, ettet sinäkään halua sellasta miestä,joka ei täysin halua sinua. Ei me ketään aleta pakottamaan. Tsemppiä.
Itseasiassa musta tuntuu, että teen päätökseni nyt itse. En aio alkaa kenenkään kynnysmatoksi ja seurata kiltisti perässä mitä tuleman pitää. En halua elää kenenkään kanssa, kuka ei anna suhteeseen yhtä paljon, kuin minä. Surullista, mutta totta. Kai se pitää vaan opetella elämään yksin ja selviämään päivä kerrallaan :,(
Mies ei enaa ottanut minkaanlaista yhteytta ja ilmoitti sitten, etta haluaa pitaa taukoa.
Rakastan, joten en voi vastustaa hanta. Sen tiedan, ettei hanen onnensa ole tayttynyt. Vielakin han hakee elamaansa jotakin, eika ole varma, kuuulunko mina siihen johonkin.
Paatin olla pitamatta mitaan yhteytta. Miehen numerot on poistettu kannykasta ja uusi sahkopostiosoite on kaytossa.
Jos han minua rakastaa, niin tulee kylla takaisin. Jos ei, niin han ja mina olemme onnellisempia ilman tuskiani. Kylla han varmasti minusta valittaa, eika haluaisi, etta karsin nain. Muuten han olisi jattanyt helposti, eika alkanut tallaista kissa ja hiiri -leikkia.
Elama voittaa. Tsemppia sulle ja teille!
Oletko satavarma että sillä on kaikki kunnossa, ettei mitään ole tapahtunut? Asutteko yhdessä vai kumpikin omassa kämpässään? Meinaan pakkohan sen on kotiin joskus tulla, jos yhdessä asutte.
Minulle kävi juuri samoin, kolmikymppisestä ukosta on myös kysymys ja melkein 2v kerettiin olla yhdessä, eilen kaikki vielä ok, ja tänään ei vastannut puhelimeen eikä viesteihin. halusi erota. eli näin meilläkin
Mulle kävi just samoin. Vkl kaikki hyvin, ma haluaa jättää.
Ihan shokissa!
täysjärkinen nuin teekkään...ne on nuo mamarit jotka tuota harrastaa.ollan 40 molemmat,4½ vuotta yhteistä historiaa takana.samalla tavalla kävi mullekkin,jätti vai vastaamatta viestiin eikä ole sen jälkeen yhteyttä ottanut.raukkamaista käytöstä?
Nostan tämän vanhan viestiketjun.
Itselleni on myös käynyt noin. Riidan jälkeen mies lakkasi vastaamasta puheluihin tai viesteihin, eikä suostunut edes tavaroitani hakiessa keskustelemaan. Yli kaksi vuotta olimme yhdessä ja sitten -ei mitään.
Hänen elämässään erot ovat tapahtuneet niitä selvittämättä. Erotaan, eikä koskaan puhuta enää asiasta, eikä olla yhteydessä. Traumatisoivaa, ja sen kyllä hänestä seurusteluaikoinamme huomasi. KÄsittelemättömät asiat muhivat pinnan alla ja hän oli käsittämättömän herkkä tai kärsimätön ns. joillekin normaaleille asioille, kiukutteli ja oikutteli. Riidan tullen heittäytyi mykäksi ja syytti minua kaikesta. Erittäin harvoin oli mielestään väärässä ja lähes koskaan ei pyytänyt sanojansa tai tekojansa anteeksi.
Muutama kuukausi eron jälkeen lähetin hänelle viestin, että voisimmeko nyt jutella tapahtuneista. Mutta ei vastausta. Minkäs teet? Itse käsittelen tapahtunutta ystävieni ja terapeutteni kanssa. Tiedän, että keskustelu hänen kanssaan saattaisi helposti johtaa loukkaantumisen tunteeseen. Mutta jotenkin haluaisin vielä saavuttaa yhteyden hänen kanssaan. NÄhdäkseni, olisiko tässä vielä jotain mahdollisuuksia tai huomatakseni, että oikeasti on parempi jatkaa matkaa. HÄn on ihminen, jolle on vaikea puhua tunteista, tai yleensäkään positiivisesti toisesta (kehua, sanoa rakastavansa yms.), joten tämän perusteella en voi olla varma hänen tunteittensa kuolemisesta. Itselläni on vielä tunteita häntä kohtaan vaikken voi tietää haluaisinko palata suhteeseemme. Ehkä juuri siksi tahtoisinkin vielä tavata hänet.