mites tämmönen juttu kun täällä joku sanoi että järkevintä olis tämmösen jo varatun "sielunkumppanin" kohdalle osuessa laittaa juttu jäihin ja odottaa mihin suuntaan se siitä etenee jos etenee. no, tämmönen tilanne on meikäläisellä, ja juttu on yhteisestä sopimuksesta laitettu jäihin kun eihän semmosta salailua kukaan sekoamatta kestäisi. mutta kavereina nähdään edelleen silloin tällöin, valehtelemalla itsellemme ja toisillemme että kavereita vaan ollaan eikä pilvilinnoja rakennella, mikä on tähän asti toiminut oikein hyvin. tiedän, liikkuu kielletyn rajoilla, mutta tämä järjestely pitää mielenterveyteni kunnossa, koska en tarjoa/pyydä muuta kuin juttuseuraa. pidän huolen että vaimo tietää silloin kun tavataan, tuntee nimittäin mut ja tietää meidät ystäviksi, vaikka ei tiedäkään että kerran hairahdettiin. tietenkin tapailen muita miehiä ja yritän päästä yli tästä sielunkumppanuuden tunteesta, mutta toistaiseksi ei oo ihan onnistunu. nyt seuraa kysymys: oonko kamala ihminen? voiko tämmönen ystävyys olla hyväksyttävää?
kysymys
jalat maassa
2524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihminen. On oikein pitää jalat maassa, mutta ei se aina välttämättä onnistu. Kuten Sylvi Kekkonen sanoi: Sanansa voi valita ja tekonsa voi harkita, mutta tunteet kulkevat omia teitään.
Olet kamala ihminen. se yksi hairahtuminen riittää mitätöimään sen oman "virallisen" kumppanin elämän. Pettämistä on myös henkistä.